Rotkirch
Rotkirch (kirjoitetaan myös von Rothkirch) on vanha saksalainen aatelissuku, joka on edustettuna myös Ruotsin ja Suomen aatelissa. Nimi lausutaan suomenruotsalaisittain yleensä [ruːtširk], mutta myös saksalaisittain [roːtkirh].[1][2]
| Rotkirch | |
|---|---|
| Rotkirch (von Rothkirch) | |
 Vapaaherrallisen von Rothkirch -suvun vaakuna. |
|
 Vapaaherra von Rothkirch ja Trachin vaakuna. |
|
| Alkuperä | Sleesia, Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta |
| Aateloitu | Ruotsin ritarihuoneella 1634 |
| Korotettu | ruotsissa vapaaherralliseen arvoon 1830 |
 Suomen ritarihuone |
|
| Introdusoitu | 29. tammikuuta 1818 |
| Arvo | aatelisena |
| Numero | 12 |
 Ruotsin ritarihuone |
|
| Introdusoitu | 9. heinäkuuta 1634 |
| Arvo | aatelinen |
| Numero | 175 |
Suku on keskiaikaista aatelia ja lähtöisin Liegnitzistä Sleesiasta. Varhaisin nimeltä tunnettu suvun edustaja on asiakirjoissa vuosina 1302–1327 mainittu Woysicus-niminen ritari, jolla oli perinnöllinen patronaattioikeus Rothkirchin kirkkoon. Jo hän käytti kolmen kotkanpään koristamaa vaakunaa.[3]
Pohjoismaisen sukuhaaran varhaisin tunnettu esi-isä on 1500-luvun puolivälissä Liegnitzissä elänyt Hans von Rothkirch. Hänen pojanpoikansa poika, eversti Hans Rotkirch (1595–1654) tuli vuonna 1617 Ruotsin palvelukseen, ja hänet naturalisoitiin vuonna 1634 Ruotsin aateliin, jossa suku sai numeron 175. Suku korotettiin Ruotsissa vuonna 1778 ritaristoon, aatelin toiseen luokkaan.[4] Suomeen suku asettui isonvihan jälkeen. Suomen ritarihuoneen järjestäytymisen yhteydessä vuonna 1818 se merkittiin aateliseksi suvuksi numero 12.[3] Vaasan hovioikeuden presidentti Carl Fredrik Rotkirch korotettiin vuonna 1830 edelleen vapaaherraksi ja hänen sukuhaaransa esiteltiin kaksi vuotta myöhemmin vapaaherrallisena sukuna numero 32. Tämä haara kuitenkin sammui mieslinjalta vuonna 1866 ja lopullisesti vuonna 1927.[5] Koko suku sammui Ruotsissa mieslinjalta vuonna 1857, mutta erään Suomesta muuttaneen suvun jäsenen sukuhaara sai uudelleen edustusoikeuden Ruotsin ritarihuoneella vuonna 1975.[3]
Eräs sukuhaara muutti Ruotsista 1720-luvulla Liivinmaalle ja liitettiin myös sikäläiseen ritarihuoneeseen vuonna 1747. Se levittäytyi myöhemmin myös Viroon ja Inkeriin, mutta on sittemmin luultavasti samunut.[4]
Suvun suomalaisia jäseniä muokkaa
- Karl Fredrik Rotkirch (1775–1832), senaattori, Vaasan hovioikeuden presidentti
- Evert Rotkirch (1805–1874), upseeri ja tilanomistaja, Suomen ensimmäinen maanviljelysneuvos
- Mathilda Rotkirch (1813–1842), taidemaalari, Karl Fredrik Rotkirchin tytär[6]
- Gustaf Fredrik Rotkirch (1815–1884), senaattori, Turun hovioikeuden presidentti ja valtiopäivämies, Karl Fredrik Rotkirchin vävy[7]
- Gustaf Fredrik Rotkirch (1848–1918), virka- ja valtiopäivämies, vanhemman Gustaf Fredrik Rotkirchin poika
- Otto Rotkirch (1880–1960), maanviljelysneuvos, Karunan Kärkniemen kartanon omistaja, kunnallispoliitikko
- Holger Rotkirch (s. 1937), juristi, ulkoasiainneuvos ja suurlähettiläs
- Kristina Rotkirch (s. 1939), toimittaja
- Anna Rotkirch (s. 1966), sosiologi
- Robert Rotkirch (s. 1984), yleisurheilija
Suvun vaakunat muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ Uttal av finlandssvenska efternamn Kotus. Viitattu 23.6.2018. (ruotsiksi)
- ↑ Rotkirch nr 175 - Adelsvapen-Wiki www.adelsvapen.com. Viitattu 9.4.2024.
- ↑ a b c Rotkirch, aatelinen. Suvut ja vaakunat, Suomen Ritarihuone. Viitattu 15.3.2021.
- ↑ a b Adliga ätten Nr. 175: Rotkirch Ätt- och vapendatabas, Ruotsin ritarihuone. (ruotsiksi) Viitattu 11.9.2012.
- ↑ Rotkirch, vapaaherrallinen. Suvut ja vaakunat, Suomen Ritarihuone.
- ↑ Rotkirch, Mathilda (1813–1842). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ Kotivuori, Yrjö: Gustaf Fredrik Rotkirch. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu 2005.