Henrik Ervast (16. helmikuuta 1776 Siikajoki23. syyskuuta 1838 Helsinki) oli suomalainen lakimies, joka toimi kahteen otteeseen senaattorina.[1]

Ervastin vanhemmat olivat pitäjänkirjuri Henrik Ervast ja Beata Kristina Fortelius. Ervastin puoliso vuodesta 1797 oli Lovisa Bohm (k. 1854). Ervast valmistui hovioikeuden auskultantiksi Turun yliopistosta 1793, jossa hänen lahjakkuutensa oli herättänyt huomiota. Hänet nimitettiin Vaasan hovioikeuden sihteeriksi 1801 ja Ylä-Karjalan tuomiokunnan tuomariksi 1803. Vuonna 1809 hänestä tuli hallituskonseljin oikeusosaston jäsen. Juuri hän lienee vastannut pääosin Suomen lakien mukaan tarkistetusta uudesta esityksestä kenraalikuvernöörin ja prokuraattorin ohjesäännöksi. Vuonna 1812 hän palasi omasta pyynnöstään takaisin tuomiokuntaansa. Vuonna 1818 hänet nimitettiin Vaasan hovioikeuden varapresidentiksi, mutta 1833-1838 hän toimi uudelleen senaatin oikeusosaston jäsenenä.[1][2]

Lähteet muokkaa

  1. a b Heikinheimo, Ilmari (toim.): Suomen elämäkerrasto, s. 1734. Helsinki: WSOY, 1955.
  2. Kotivuori, Yrjö: Henrik Ervast. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu 2005. Viitattu 10.2.2013.