Kaarlo Rauhala

suomalainen historioitsija ja arkistonhoitaja

Karl William (Kaarlo) Rauhala, vuoteen 1898 Jacklin[1] (18781934) oli suomalainen filosofian tohtori ja historiantutkija.[2] Hän oli vuodesta 1911 Helsingin yliopiston dosentti ja vuodesta 1927 Valtionarkiston arkistonhoitaja.[3] Rauhalan merkittävät työt olivat kuvaukset Suomen senaatin vaiheista ja Maanmittauslaitoksesta.[1] Lisäksi hän julkaisi historian tutkimusta sarjajulkaisuissa[2].

Rauhala tuli ylioppilaaksi 1899 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1904, filosofian lissensiaatiksi 1910 ja filosofian tohtoriksi 1911. Hän teki tutustumismatkoja Tukholmaan 1907, Pietariin 1908 ja 1912 ja opiskeli Berliinissä 1911. Rauhala oli dosentti vuodesta 1911, valtionarkiston amanuenssi 1917, arkistonhoitaja vuodesta 1927. Hän toimi vt. lyseonlehtorina Helsingissä 1909 ja 1913–1917 sekä vt. kansakouluntarkastajana 1909 ja 1910.[2]

Julkaisuja muokkaa

  • Suomen keskushallinon järjestämisestä 1808–1817'', 1–2, 1910 (1. osa väitöskirja)
  • Keisarillinen Suomen Senaatti I–II, 1915, 1921
  • Maanmittauslaitoksen järjestely ja maanmittaushallinto Venäjän vallan aikana (Suomen maanmittauksen historia II, 1933)

Lähteet muokkaa

  1. a b Facta 2001, WSOY 1985, 13. osa, palsta 551
  2. a b c Aikalaiskirja 1934 (Runeberg.org)
  3. Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1966, osa 7, palsta 301
Tämä tieteilijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.