Adolf Fredrik von Willebrand
Adolf Fredrik von Willebrand (24. maaliskuuta 1766 Nousiainen – 15. helmikuuta 1845 Turku) oli suomalainen juristi, Turun hovioikeuden presidentti ja senaatin oikeusosaston jäsen.[1]
Elämäkerta muokkaa
Willebrand ryhtyi aluksi sotilasuralle (kersantiksi 1781), mutta siirtyi 1782 opiskelemaan Turun akatemiaan. Von Willebrand toimi Turun hovioikeuden auskultanttina 1784–1785, ylimääräisenä kanslistina ja varanotaarina vuodesta 1785 lähtien. Vuonna 1790 hänet määrättiin sotatuomariksi henkikasakkajoukkoon ja 1792 hän siirtyi Tukholmaan, missä sai 1795 laamannin arvon. Tukholmassa hän työskenteli kenraaliadjutantin toimistossa kanslistina ja sihteerinä. Vuonna 1800 hänet nimitettiin Norrköpingin valtiopäivien lakivaliokunnan jäseneksi. Hän toimi Ruotsissa myös pankkiuralla, mutta siirtyi 1805 Turun ja Porin läänin lakikunnan laamanniksi.[2][3]
Venäjän valloitettua Suomen alueen von Willebrand nimitettiin 1809 hallituskonseljin oikeusosaston jäseneksi. Hän sai valtioneuvoksen arvon 1812 ja todellisen valtioneuvoksen arvon 1814. Vaikka von Willebrand toimi Turussa sijaitsevan hallituskonseljin (Suomen hallituksen) senaattorina, hänet nimitettiin 1814 myös Pietarissa sijainneen Suomen asiain komitean (sekin pyrki esiintymään Suomen hallituksena) jäseneksi. Vuonna 1821 von Willebrand teki Pietarissa vararikon ja sai muodollisesti eron komiteasta terveydellisten syiden vuoksi. Seuraavana vuonna hänet nimitettiin Turun hovioikeuden presidentiksi ja korotettiin 1830 vapaaherraksi. Keväällä 1832 von Willebrand erosi omasta pyynnöstään lainkäyttäjän virastaan eläen elämänsä loppuajan yksityishenkilönä koko palkkaa vastaavan elinkautisen eläkkeen varassa.[2][3]
Von Willebrandin isä oli Turun läänin jalkaväkirykmentin majuri Carl Johan von Willebrand (3. maaliskuuta 1730 – 19. huhtikuuta 1810) ja äiti Carl Johanin ensimmäinen puoliso Agnes Lilliestjerna (18. maaliskuuta 1734 – 30. kesäkuuta 1776). Von Willebrandin puoliso oli Wilhelmina Albertina von Willebrand (17. toukokuuta 1782 – 13. toukokuuta 1824). Wilhelmina oli Turun ja Porin läänin maaherran Ernst Gustaf von Willebrandin ja Wendla Gustava von Wrightin tytär sekä hallituskonseljin jäsenen kenraalimajuri August Fredrik Palmfeltin leski.[3] Eva Gustava von Willebrand oli Wilhelmina Albertinan sisar, joka oli myös Aurora Karamzinin äiti.lähde?
Lähteet muokkaa
- ↑ Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Adolf Fredrik von Willebrand. Verkkojulkaisu 2005. Luettu 25.12.2020
- ↑ a b Kristiina Kalleinen: Willebrand, Adolf Fredrik von teoksessa Suomen kansallisbiografia, Suomalaisen kirjallisuuden seura 2007, ISBN 978-951-746-441-3, osa 10, sivut 554–555. (Artikkelin verkkoversio)
- ↑ a b c Matti Mali (toimittanut): Korkein oikeus 1809–1959, Helsinki 1959, sivut 125–126.