Victor Napoleon Procopé

suomalainen poliitikko

Victor Napoleon Procopé (5. elokuuta 1839 Mietoinen23. syyskuuta 1906 Pietari) oli suomalainen sotilas, senaattori ja ministerivaltiosihteeri.[1]

Kenraaliluutnantti, senaattori, ministerivaltiosihteeri Victor Napoleon Procopé.

Procopén vanhemmat olivat kihlakunnantuomari Berndt Johan Procopé ja Henriette Lovisa Trapp.

Victor Napoleon Procopé valmistui Haminan kadettikoulusta vuonna 1857, jonka jälkeen hän siirtyi luutnantiksi Jekaterinoslavin henkikrenatöörirykmenttiin, palveli siellä vuosina 1857–1861, henkikaartin suomenmaalaisessa rykmentissä 1861–1877 ja siirtyi everstin arvoisena Permin jalkaväkirykmentin komentajaksi 1877 ja osallistui sen mukana Turkin sotaan[1]. Procopé siirtyi kuitenkin jo sodan aikana Suomen kaartinpataljoonan päälliköksi ja osallistui vuosien 1877–1878 taisteluihin Balkanilla. Osoittamansa sotilaskunnon perusteella hänet ylennettiin keisarilliseksi sivusadjutantiksi ja kenraalimajuriksi 1878. Kaartinpataljoonassa hän palveli vuoteen 1884, ja vuonna 1883 hänet korotettiin aatelissäätyyn.

Procopé edusti sukuaan aatelissäädyssä valtiopäivillä 1885, 1888 ja 1891.[2][3]

Sittemmin Procopé siirtyi siviiliuralle, ensin Vaasan läänin kuvernööriksi vuosiksi 1884–1888[1] ja sitten Uudenmaan läänin vuonna 1888. Samuel Werner von Troilin johtaman senaatin talousosaston jäseneksi eli senaattoriksi[1]; sotilastoimituskunnan päälliköksi hän tuli syksyllä 1888, ja hän hoiti tehtävää vuoteen 1891 saakka. Senaattorikauden aikana 1889 hänet ylennettiin kenraaliluutnantiksi.

Tämän jälkeen Procopé tuli Pietariin ministerivaltiosihteerin virastoon Woldemar von Daehnin apulaiseksi. Tuolloin keisarillinen keskushallinto pyrki yhä voimakkaammin kaventamaan Suomen suuriruhtinaskunnan autonomiaa. Tätä varten perustettiin vuonna 1892 valtakunnanlainsäädäntökonferenssin suomalais-venäläinen sekakomitea, jonka yhtenä jäsenä oli Victor Napoleon Procopé. Nikolai Bobrikovin tultua Suomen kenraalikuvernööriksi vastakkainasettelu kenraalikuvernöörin ja ministerivaltiosihteerin viraston välillä kasvoi. Bobrikov pyrki siirtämään valtaa ministerivaltiosihteeriltä kenraalikuvernöörille. Von Daehnin erottua vuonna 1898 Procopén tehtävä oli ministerivaltiosihteerin sijaisena esitellä Suomen asiat keisari-suuriruhtinas Nikolai II:lle. Tässä tehtävässä hän toimi kahden vuoden ajan vuoteen 1900 asti[4], jolloin hän erosi ministerinvaltiosihteerin viraston apulaisen virastaan. Tällöin hänet ylennettiin kenraalin arvoon. Ajanjakson tunnetuin tapahtuma on tietysti Helmikuun manifestin antaminen, jolloin normaali esittelyjärjestys ohitettiin.

Lopun elämänsä hän vietti Venäjällä palaamatta Suomeen.

Victor Napoleon Procopé oli vuodesta 1868 naimisissa venäläisen Aleksandrine Jurenjevan kanssa.

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d Kaisu-Maija Nenonen & Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 405. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.
  2. Helsingin yliopisto: opettajat ja virkamiehet vuodesta 1828. 2, L - Ö / Tor Carpelan ja L. O. Th. Tudeer., s. 260. Victor Napoleon Procopé. Tuntematon, 1925. Kansalliskirjasto (viitattu 07.04.2021).
  3. Förteckning öfver Finlands till landtdagen i Helsingfors år 1888 församlade Ridderskap och Adel. Protokoll förda hos Finlands Ridderskap och Adel vid Landtdagen år 1888. Tredje häftet. Helsingfors: Hufvudstadsbladets Tryckeri, 1888, ss. 1685-1691.
  4. Historian suursanakirjassa eroamisvuosi 1899, Kuka kukin oli -teoksessa 1900.

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Procopé, V.: Min verksamhet såsom t. f. ministerstatssekreterare för Finland 1898–1899. Helsingfors: Söderström & C:o, 1923.

Aiheesta muuallaMuokkaa