Valtiosääty
Valtiosääty on aiemmin käytössä ollut nimitys, joka tarkoitti sellaista ihmisryhmää, jolla oli oikeus lähettää edustajiaan valtiopäiville. Nimitystä käytettiin myös tällaisen ryhmän edustajista valtiopäivillä.[1] Valtiosääty koostui valtiopäivämiesten valitsijoista, joita yhdisti ammatti tai yhteiskunnallinen asema. Valtiosäädyt saivat kukin erikseen valita edustajansa kansanedustuslaitokseen.[2]
Suomessa oli neljä valtiosäätyä vuoden 1906 valtiopäiväjärjestykseen (26/1906) saakka. Sillä luotiin yhtäläiseen äänioikeuteen perustuva kansanedustuslaitos. Valtiosäädyt olivat[1]
- aateli
- pappissääty, joka edusti kirkkoa ja opettajia
- porvarissääty, joka edusti kaupunkien väestöä; sen vaaleissa saivat äänestää porvarit ja kaupunkien virkamiehet, myöhemmässä vaiheessa kaikki tietyn veronmaksukyvyn omaavat ja kiinteistönomistajat.
- talonpoikaissääty, jossa valtiopäiville valittiin yksi edustaja jokaisesta tuomiokunnasta, äänioikeutettuina maata omistavat.