Wikipedia

Luettelo Nobelin rauhanpalkinnon saaneista

Wikimedia-luetteloartikkeli

Tämä on luettelo Nobelin rauhanpalkinnon saaneista. Luettelo on kronologinen.

Luettelo Nobelin rauhanpalkinnon saaneista muokkaa

1900-luku — 1910-luku — 1920-luku — 1930-luku — 1940-luku — 1950-luku

1960-luku — 1970-luku — 1980-luku — 1990-luku — 2000-luku — 2010-luku — 2020-luku

1900-luku muokkaa

Vuosi Nimi (nimet) Maa tai järjestö Peruste
1901   Henri Dunant[2]   Sveitsi Punaisen Ristin perustaja ja Geneven sopimuksen alkuunpanijoita
  Frédéric Passy[3]   Ranska Parlamenttienvälisen liiton perustaja
1902   Élie Ducommun[4]   Sveitsi Asemastaan Kansainvälisen Rauhantoimiston ensimmäisenä kunniapääsihteerinä
  Charles Albert Gobat[5]   Sveitsi Parlamenttienvälisen liiton ensimmäinen pääsihteeri
1903   William Randal Cremer[5]   Britannia Parlamenttienvälisen liiton perustaja
1904   Kansainvälisen oikeuden instituutti[6]   Belgia Tavoitteestaan valtioiden välisenä sovitteluelimenä
1905   Bertha von Suttner[5]   Itävalta-Unkari Kirjastaan Aseet pois! ja merkityksestään Nobelin rauhanpalkinnolle
1906   Theodore Roosevelt[7]   Yhdysvallat Työstä Venäjän–Japanin sodan lopettaneen Portsmouthin rauhansopimuksen aikaansaamiseksi
1907   Ernesto Teodoro Moneta[8]   Italia Avainhahmo italialaisessa rauhanliikkeessä
  Louis Renault[9]   Ranska Johtava kansainvälisen oikeuden lakimies ja Pysyvän välitystuomioistuimen jäsen
1908   Klas Pontus Arnoldson[10]   Ruotsi Svenska freds- och skiljedomsföreningen perustaja
  Fredrik Bajer[10]   Tanska BIPP:n kunniapuheenjohtaja
1909   Auguste Beernaert[11]   Belgia Edustanut kahdessa Haagin konferenssissa ja asemastaan Parlamenttienvälisessä liitossa
  Paul Balluet d'Estournelles de Constant[11]   Ranska Työstään edistää Ranskan diplomaattisuhteita Saksan ja Iso-Britannian kanssa sekä urastaan Pysyvässä välitystuomioistuimessa

1910-luku muokkaa

Vuosi Nimi (nimet) Maa tai järjestö Peruste
1910   Kansainvälinen Rauhantoimisto[12]   Sveitsi Eri rauhanjärjestöjen yhteiselin
1911   Tobias Michael Carel Asser[13]   Alankomaat Pysyvän välitystuomioistuimen jäsen ja Haagin kansainvälisen yksityisoikeuden konferenssin alullepanija
  Alfred Hermann Fried[14]   Itävalta-Unkari Saksan rauhanyhdistyksen perustaja
1912   Elihu Root[15]   Yhdysvallat Rauhantyöstä ja valtioiden välisen yhteistyön kehityksestä
1913   Henri la Fontaine[16]   Belgia Kansainvälisen Rauhantoimiston puheenjohtaja
1914–1916 Ei jaettu ensimmäisen maailmansodan takia
1917   Kansainvälinen Punainen Risti[17]   Sveitsi Objektiivisesta työstä sotavankien puolesta ensimmäinen maailmansota
1918 Ei jaettu
1919   Woodrow Wilson[18]   Yhdysvallat Kansainliiton perustamisesta

1920-luku muokkaa

Vuosi Nimi (nimet) Maa tai järjestö Peruste
1920   Léon Bourgeois[19]   Ranska Kansainliiton puheenjohtaja
1921   Hjalmar Branting[20]   Ruotsi Työstään Kansainliitossa
  Christian Lous Lange[20]   Norja Työstään Norjan Nobel-komitean ensimmäisenä sihteerinä ja Parlamenttienvälisen liiton pääsihteerinä
1922   Fridtjof Nansen[21]   Norja Kansainliiton pakolaisasiain päävaltuutettu eli pakolaiskomissaari, Nansen-passi
1923–1924 Ei jaettu
1925   Austen Chamberlain[22]   Britannia Työstään Locarnon sopimusten eteen
  Charles Gates Dawes[23]   Yhdysvallat Dawesin rahasto
1926   Aristide Briand[24]   Ranska Työstään Locarnon sopimusten eteen
  Gustav Stresemann[24]   Saksa
1927   Ferdinand Buisson[25]   Ranska Avusta Saksan ja Ranskan väliseen sovintoon
  Ludwig Quidde[25]   Saksa
1928 Ei jaettu
1929   Frank B. Kellogg[26]   Yhdysvallat Kellogg–Briand-sopimus

1930-luku muokkaa

Vuosi Nimi (nimet) Maa tai järjestö Peruste
1930   Lars Olof Nathan (Jonathan) Söderblom   Ruotsi Kirkon työstä maailmanrauhan eteen
1931   Jane Addams   Yhdysvallat Naisten Kansainvälisen Rauhan ja Vapauden Liiton johtaja
  Nicholas Murray Butler   Yhdysvallat Kellogg-Briand-sopimus
1932 Ei jaettu
1933   Norman Angell (Ralph Lane)   Britannia The Great Illusion
1934   Arthur Henderson   Britannia Toiminnastaan Kansainliitossa ja Geneven aseistariisuntakonferenssissa
1935   Carl von Ossietzky   Saksa Natsien vastustus
1936   Carlos Saavedra Lamas   Argentiina Toimi sovittelijana Bolivian ja Paraguayn välillä Chacon sodan päättämiseksi
1937   Robert Cecil   Britannia Työstään Kansainliitossa
1938 Nansenin kansainvälinen pakolaistoimisto   Kansainliitto Nansen-passi
1939 Ei jaettu toisen maailmansodan takia

1940-luku muokkaa

Vuosi Nimi (nimet) Maa tai järjestö Peruste
1940–1943 Ei jaettu toisen maailmansodan takia
1944   Punaisen Ristin kansainvälinen komitea   Sveitsi Työstä ihmisyyden puolesta toisessa maailmansodassa
1945   Cordell Hull   Yhdysvallat Roolistaan Yhdistyneiden kansakuntien perustamisessa
1946   Emily Greene Balch   Yhdysvallat Naisten Kansainvälisen Rauhan ja Vapauden Liiton johtaja
  John R. Mott   Yhdysvallat Nuorten Miesten Kristillisen Yhdistyksen johtaja
1947   Kveekarit eli
The Friends Service Council (Iso-Britannia)
ja The American Friends Service Committee 		  Yhdysvallat
  Britannia 		Avustustyöstään
1948 Ei jaettu
1949   John Boyd Orr   Britannia Työstään Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön hyväksi

1950-luku muokkaa

Vuosi Nimi (nimet) Maa tai järjestö Peruste
1950   Ralph Bunche   Yhdysvallat Sovittelijana Israelin ja Palestiinan välisessä konfliktissa
1951   Léon Jouhaux   Ranska  
1952   Albert Schweitzer   Ranska Perusti sairaalan Gabonin Lambarénéen
1953   George Catlett Marshall   Yhdysvallat Marshall-apu
1954   Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisjärjestö (UNHCR)   Yhdistyneet kansakunnat
1955–1956 Ei jaettu
1957 Lester Bowles Pearson   Kanada Pyrkimyksistään Suezin kriisin päättämiseksi
1958   Dominique Pire   Belgia Avustaan pakolaisongelmassa
1959   Philip Noel-Baker   Britannia Työstä aseistariisunnan puolesta

1960-luku muokkaa

Vuosi Nimi (nimet) Maa tai järjestö Peruste
1960   Albert Luthuli   Etelä-Afrikan unioni Afrikan kansalliskongressin johtaja ja taistelustaan apartheidia vastaan
1961   Dag Hammarskjöld   Ruotsi YK:n pääsihteeri, postuumisti.
1962   Linus Carl Pauling   Yhdysvallat Ydinkokeiden vastainen kampanja
1963   Punaisen Ristin kansainvälinen komitea   Sveitsi Työstään puolustaessaan ihmisoikeuksia
  Punainen Risti ja Punainen Puolikuu   Sveitsi
1964   Martin Luther King, Jr.   Yhdysvallat Kansalaisoikeustoiminta
1965   Yhdistyneiden kansakuntien lastenrahasto (Unicef)   Yhdistyneet kansakunnat Kansainvälinen avustusjärjestö
1966–1967 Ei jaettu
1968   René Cassin   Ranska Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen presidentti
1969   Kansainvälinen työjärjestö (ILO)   Yhdistyneet kansakunnat  

1970-luku muokkaa

Vuosi Nimi (nimet) Maa tai järjestö Peruste
1970   Norman Borlaug   Yhdysvallat Vihreän vallankumouksen käynnistäjä
1971   Willy Brandt   Saksan liittotasavalta Saksojen välisten suhteiden parantaminen
1972 Ei jaettu
1973   Henry Kissinger   Yhdysvallat Rauhanneuvottelut Vietnamin sodan lopettamiseksi
  Lê Ðức Thọ (kieltäytyi palkinnosta)   Vietnamin demokraattinen tasavalta
1974   Seán MacBride   Irlanti Amnestyn johtaja
  Eisaku Satō   Japani Sovintopolitiikka ja ydinsulkusopimus
1975   Andrei Saharov   Neuvostoliitto Työstä ihmisoikeuksien puolesta
1976   Betty Williams   Britannia Pohjois-Irlannin rauhanliikkeen perustajat
  Mairead Corrigan   Britannia
1977   Amnesty International   Britannia Kidutuksen vastaisesta työstä
1978   Anwar Sadat   Egypti Lähi-idän rauhanneuvottelujen aloittaminen
  Menachem Begin   Israel
1979   Äiti Teresa   Intia Rakkauden lähettiläät

1980-luku muokkaa

Vuosi Nimi (nimet) Maa tai järjestö Peruste
1980   Adolfo Pérez Esquivel   Argentiina Väkivallaton taistelu Argentiinan sotilasjunttaa vastaan
1981   Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisjärjestö (UNHCR)   Yhdistyneet kansakunnat
1982   Alva Myrdal   Ruotsi Työstä aseistariisunnan puolesta
  Alfonso García Robles   Meksiko
1983   Lech Wałęsa   Puola Solidaarisuus
1984   Desmond Tutu   Etelä-Afrikka Apartheidin vastustamisesta ja Totuus- ja sovintokomission johtamisesta
1985   Lääkärit ydinsotaa vastaan   Yhdysvallat Antamastaan tiedosta ydinsodasta
1986   Elie Wiesel   Yhdysvallat Kirjailija ja holokaustista selviytynyt
1987   Óscar Arias Sánchez   Costa Rica Esquipulaan rauhansopimus
1988   YK:n rauhanturvajoukot   Yhdistyneet kansakunnat Ylläpitää yhtä YK:n peruselementeistä
1989   Tenzin Gyatso 14. dalai-lama   Tiibet Ihmisoikeuksien rauhanomainen edistäminen Tiibetissä

1990-luku muokkaa

Vuosi Nimi (nimet) Maa Peruste
1990   Mihail Gorbatšov   Neuvostoliitto Perestroika- ja glasnost-politiikka
1991   Aung San Suu Kyi   Burma Myanmarin sotilasjuntan vastustaminen
1992   Rigoberta Menchú   Guatemala Vastusti Guatemalan asevoimien ihmisoikeusrikoksia Guatemalan sisällissodassa
1993   Nelson Mandela   Etelä-Afrikka Rauhan edistäminen ja apartheid-politiikan lopettaminen
  Frederik Willem de Klerk   Etelä-Afrikka
1994   Jasser Arafat   Palestiina Israelin ja Palestiinan rauhansopimus
  Shimon Peres   Israel
  Jitshak Rabin   Israel
1995   Józef Rotblat   Britannia Pyrkimykset ydinaseriisuntaan
Pugwash-liike   Kanada
1996   Carlos Felipe Ximenes Belo   Itä-Timor Itä-Timorin itsenäisyys
  José Ramos Horta   Itä-Timor
1997   Kansainvälinen kampanja maamiinojen kieltämiseksi[27]   Sveitsi Toiminta maamiinakieltosopimuksen puolesta
  Jody Williams[27]   Yhdysvallat
1998   John Hume   Britannia Toiminta rauhan saamiseksi Pohjois-Irlantiin
  David Trimble   Britannia
1999   Lääkärit ilman rajoja   Sveitsi Humanitaarisesta työstä

2000-luku muokkaa

Vuosi Nimi (nimet) Maa tai järjestö Peruste
2000   Kim Dae-jung[28]   Korean tasavalta Rauhantahto Pohjois-Korean kanssa
2001   Yhdistyneet kansakunnat[29]   Yhdistyneet kansakunnat Pyrkimykset maailmanrauhaan
  Kofi Annan[29]   Ghana
2002   Jimmy Carter[30]   Yhdysvallat Työstä rauhan, demokratian ja ihmisoikeuksien hyväksi
2003   Shirin Ebadi[31]   Iran Työstä ihmisoikeuksien ja demokratian puolesta
2004   Wangari Maathai[32]   Kenia Työstä kestävän kehityksen, demokratian ja rauhan puolesta. Perustanut Green Belt -liikkeen eroosion vastustamiseksi muun muassa puita istuttamalla.
2005   Kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA[33]   Yhdistyneet kansakunnat Ydintekniikan sotilaallisen käytön ehkäiseminen ja
ydinvoiman turvallisen, rauhanomaisen käytön edistäminen.
  Mohamed ElBaradei[33]   Egypti
2006   Muhammad Yunus[34]   Bangladesh Mikroluotto
Grameen Bank[35]
2007   Al Gore[36]   Yhdysvallat Ilmastonmuutosta koskevan tiedon jakaminen
  Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC[37]   Yhdistyneet kansakunnat
2008   Martti Ahtisaari[38]   Suomi Merkittävistä ponnistuksista kansainvälisten konfliktien ratkaisemiseksi
2009   Barack Obama[39]   Yhdysvallat Puheista ydinaseita vastaan ja maailmanrauhan puolesta

2010-luku muokkaa

Vuosi Nimi (nimet) Maa tai järjestö Peruste
2010 Liu Xiaobo[40]   Kiina Pitkästä ja väkivallattomasta taistelusta perustavien ihmisoikeuksien puolesta Kiinassa
2011   Ellen Johnson Sirleaf[41]   Liberia Väkivallattomasta rauhan ja naisten oikeuksien puolesta tehdystä työstä
  Leymah Gbowee[41]   Liberia
  Tawakkul Karman[42]   Jemen
2012   Euroopan unioni[43]   Euroopan unioni Edistänyt kuusi vuosikymmentä rauhaa, sopua, demokratiaa ja ihmisoikeuksia
2013   Kemiallisten aseiden kieltojärjestö[44]   Alankomaat Kemiallisten aseiden kielto
2014   Malala Yousafzai[45]   Pakistan Edistänyt tyttöjen koulutusta kehitysmaissa
  Kailash Satyarthi[46]   Intia
2015 Tunisian kansallisen vuoropuhelun kvartetti[47]   Tunisia Demokratian edistämisestä vuoden 2011 vallankumouksen jälkeen
2016   Juan Manuel Santos[48]   Kolumbia Kolumbian sisällissodan rauhanneuvottelujen eteneminen
2017   International Campaign to Abolish Nuclear Weapons[49]   Sveitsi Ydinaseiden vastaisesta työstä
2018   Denis Mukwege[50]   Kongon demokraattinen tasavalta Ansioistaan taistelussa seksuaalisen väkivallan käyttöä vastaan konflikteissa
  Nadia Murad[51]   Irak
2019   Abiy Ahmed[52]   Etiopia Tunnustuksena Etiopian ja Eritrean solmimasta rauhansopimuksesta

2020-luku muokkaa

Vuosi Nimi (nimet) Maa tai järjestö Peruste
2020   Maailman ruokaohjelma[53]   Yhdistyneet kansakunnat Pyrkimyksistään torjua nälkää, osallistumisestaan rauhan olosuhteiden parantamiseen konfliktialueilla ja toimimasta liikkeellepanevana voimana pyrittäessä estämään nälän käyttö sodan ja konfliktien aseena.
2021   Maria Ressa   Filippiinit Ponnisteluistaan sananvapauden turvaamiseksi[54]
  Dmitri Muratov   Venäjä
2022   Ales Bjaljatski[55]   Valko-Venäjä Sotarikosten, ihmisoikeusrikkomusten ja vallan väärinkäytön raportoinnista
  Memorial[55]   Venäjä
  Center for Civil Liberties[55]   Ukraina
2023   Narges Mohammadi[56]   Iran Taistelustaan naisten sortoa vastaan Iranissa ja pyrkimyksistään ihmisoikeuksien ja vapauksien edistämiseksi.

Lähteet muokkaa

  1. ↑ All Nobel Prizes in Peace nobelprize.org. Nobel-säätiö. Viitattu 1.9.2010.
  2. ↑ Henry Dunant (1828-1910) History. 4.6.1998. The International Committee of the Red Cross (ICRC). Viitattu 5.12.2019. (englanniksi)
  3. ↑ Co-founder Frédéric Passy About IPU. Inter-Parliamentary Union (IPU). Viitattu 5.12.2019. (englanniksi)
  4. ↑ Elie Ducommun: First Secretary-General History. International Peace Bureau (IPB). Viitattu 5.12.2019. (englanniksi)
  5. ↑ a b c Swami, Praveen: Nobel Peace Prize: politics and history World News. 10.12.2010. The Telegraph. Viitattu 5.12.2019. (englanniksi)
  6. ↑ Van Hooydonk, E.: ”Defining the Notion”, The Law Ends where the Port Area Begins: On the Anomalies of Port Law, s. 22. Maklu, 2010. ISBN 978-904-660-390-1. Google-kirjat (viitattu 5.12.2019). (englanniksi)
  7. ↑ Kreitner, Richard: December 10, 1905: President Theodore Roosevelt Is Awarded the Nobel Peace Prize Activism. 10.12.2015. The Nation. Arkistoitu 5.12.2019. Viitattu 5.12.2019. (englanniksi)
  8. ↑ Ernesto T. Moneta Dies.; Italy's "Apostle of Peace" Was Winner of Nobel Prize in 1907 28.2.1918. The New York Times. Viitattu 5.12.2019. (englanniksi)
  9. ↑ Peace Prize Is Divided.; Teodoro Moneta of Italy and Louis Renault of France Share It 11.12.1907. The New York Times. Viitattu 5.12.2019. (englanniksi)
  10. ↑ a b Khatri, Vikas: ”Klas Pontus Arnoldson”, Nobel Peace Prize Winners, s. 18. V&S Publishers, 2012. ISBN 978-935-057-280-1. Google-kirjat (viitattu 5.12.2019). (englanniksi)
  11. ↑ a b Heffermehl, Fredrik S.: ”After World War II”, The Nobel Peace Prize: What Nobel Really Wanted, s. 83. ABC-CLIO, 2010. ISBN 978-031-338-744-9. Google-kirjat (viitattu 5.12.2019). (englanniksi)
  12. ↑ Abrams, Irwin: The Nobel Peace Prize and the Laureates: An Illustrated Biographical History, 1901-2001, s. 73. Science History Publications/USA, 2001. ISBN 978-088-135-388-4. Google-kirjat (viitattu 5.12.2019). (englanniksi)
  13. ↑ Commemorative conference: 100 years Nobel Peace Prize Tobias Asser News Archive. 8.12.2011. HCCH. Viitattu 5.12.2019. (englanniksi)
  14. ↑ Alfred Fried (1864–1921) Jewish Virtual Library. Viitattu 5.12.2019. (englanniksi)
  15. ↑ Biographies of the Secretaries of State: Elihu Root (1845–1937) Department History. Department of State (United States of America). Viitattu 5.12.2019. (englanniksi)
  16. ↑ Henri La Fontaine, Won Nobel Prize; President of International Peace Bureau Since 1907 Is Dead in Brussels Archives. 27.5.1943. The New York Times. Viitattu 5.12.2019. (englanniksi)
  17. ↑ 1917, December 10, Red Cross is awarded Nobel Peace Prize History. 28.7.2019. A&E Television Networks. Viitattu 5.12.2019. (englanniksi)
  18. ↑ 1920, December 10, Wilson awarded Nobel Peace Prize History. 28.7.2019. A&E Television Networks. Viitattu 5.12.2019. (englanniksi)
  19. ↑ Cooper, Sandi E.: ”The Organization of National and International Peace Movements In Europe 1815–1914”, Patriotic Pacifism: Waging War on War in Europe, 1815-1914, s. 65. Oxford University Press, 1991. ISBN 978-019-536-343-2. Google-kirjat (viitattu 5.12.2019). (englanniksi)
  20. ↑ a b Hjalmar Branting Kulturella spår i Uppsala. Uppsala kommun. Viitattu 6.12.2019. (ruotsiksi)
  21. ↑ Fridjof Nansen – Nobel Peace Prize Winner 1922 Nobel Prize Laureates. University of Oslo. Arkistoitu 5.12.2019. Viitattu 6.12.2019. (englanniksi)
  22. ↑ Sir Austen Chamberlain People Biographies. University of Glasgow. Arkistoitu 30.9.2020. Viitattu 6.12.2019. (englanniksi)
  23. ↑ Charles G. Dawes, 30th Vice President (1925-1929) Art & History. United States Senate. Viitattu 6.12.2019. (englanniksi)
  24. ↑ a b Memorandum on the organization of a regime of European federal union 100 Books. The European Parliament. Viitattu 6.12.2019. (englanniksi)
  25. ↑ a b Nobel Peace Prize for 2018 goes to Denis Mukwege and Nadia Murad World News. 5.10.2018. The Gulf News. Viitattu 6.12.2019. (englanniksi)
  26. ↑ Kimball, Joe: City Council to honor St. Paul’s Nobel Peace Prize winner, Frank B. Kellogg Two Cities. 21.8.2013. Minnesota Post (MinnPost). Viitattu 6.12.2019. (englanniksi)
  27. ↑ a b Peristerakis, Julia: Jody Williams and the campaign to ban landmines Canadian Museum for Human Rights. Viitattu 5.12.2019. (englanniksi)
  28. ↑ Buncombe, Andrew: Kim Dae-jung: South Korean president awarded the Nobel Peace Prize for his 'Sunshine Policy' towards the North Obituaries. 20.8.2009. The Independent. Viitattu 5.12.2019. (englanniksi)
  29. ↑ a b UN wins Nobel Peace Prize Europe. 12.10.2001. BBC News. Viitattu 5.12.2019. (englanniksi)
  30. ↑ Jimmy Carter wins Nobel Peace Prize World News. 11.10.2002. The Guardian. Viitattu 5.12.2019. (englanniksi)
  31. ↑ Khakpour, Porochista: Shirin Ebadi: 'Almost a fourth of the people on Earth are Muslim. Are they like each other? Of course not' World News. 25.4.2017. The Guardian. Viitattu 5.12.2019. (englanniksi)
  32. ↑ Rice, Xan: Wangari Maathai, Nobel peace prize winner, dies at 71 World News. 26.11.2011. The Guardian. Viitattu 5.12.2019. (englanniksi)
  33. ↑ a b Sturcke, James: UN nuclear watchdog wins Nobel peace prize Environment News. 7.10.2005. The Guardian. Viitattu 5.12.2019. (englanniksi)
  34. ↑ Nobel Prize Laureate Dr. Muhammad Yunus Delivers Lecture at IDB News. 24.11.2008. The Islamic Development Bank. Viitattu 5.12.2019. (englanniksi)
  35. ↑ Nobel peace prize 2006 citation Business News. 13.10.2006. The Guardian. Viitattu 5.12.2019. (englanniksi)
  36. ↑ Pilkington, Ed: Al Gore wins Nobel peace prize. And this time, no one can take it away from him World News. 13.10.2007. The Guardian. Viitattu 5.12.2019. (englanniksi)
  37. ↑ UN Climate Panel and Al Gore Awarded Nobel Peace Prize Top Stories. 12.10.2007. Deutsche Welle. Viitattu 5.12.2019. (englanniksi)
  38. ↑ Martti Ahtisaari sai Nobelin rauhanpalkinnon Yle Uutiset. 10.10.2008. Yleisradio. Viitattu 5.12.2019.
  39. ↑ Nobel secretary regrets Obama peace prize Europe. 17.9.2015. BBC News. Viitattu 5.12.2019. (englanniksi)
  40. ↑ Liu Xiaobo: Chinese dissident and Nobel Peace Prize winner World: Asia. 13.7.2017. BBC News. Viitattu 5.12.2019. (englanniksi)
  41. ↑ a b Allison, Simon: Fellow Nobel peace prize winner criticises Ellen Johnson Sirleaf World News. 10.10.2012. The Guardian. Viitattu 5.12.2019. (englanniksi)
  42. ↑ Codinha, Alessandra: Tawakkol Karman Has Not Given Up on Yemen News. 27.3.2018. The Vogue Magazine. Viitattu 5.12.2019. (englanniksi)
  43. ↑ Harding, Luke: European Union wins Nobel peace prize World News. 12.10.2012. The Guardian. Viitattu 5.12.2019. (englanniksi)
  44. ↑ Walker, Peter: Organisation for the Prohibition of Chemical Weapons wins 2013 Nobel peace prize World News. 11.10.2013. The Guardian. Viitattu 5.12.2019. (englanniksi)
  45. ↑ Malala Yousafzai: Youngest Nobel Prize winner Hall of Fame. Guinness World Records. Viitattu 5.12.2019. (englanniksi)
  46. ↑ Mineo, Liz: To free every child: Nobel laureate Kailash Satyarthi’s long struggle to protect rights of the young News. 26.9.2019. The Harvard Gazette. Viitattu 5.12.2019. (englanniksi)
  47. ↑ Borger, Julian; Chrisafis, Angelique & Stephen, Chris: Tunisian national dialogue quartet wins 2015 Nobel peace prize World News. 9.10.2015. The Guardian. Viitattu 5.12.2019. (englanniksi)
  48. ↑ La Porte, Amy: Colombian President accepts Nobel Peace Prize for deal with FARC News: Americas. 10.12.2016. CNN. Viitattu 5.12.2019. (englanniksi)
  49. ↑ Slater, Amy: The International Campaign to Abolish Nuclear Weapons Is Honored With a Nobel Peace Prize Peace Activism News. 22.12.2017. The Nation. Arkistoitu 4.12.2019. Viitattu 5.12.2019. (englanniksi)
  50. ↑ Sandner, Philipp: Who is Nobel Peace Prize winner Denis Mukwege? Africa News. 10.12.2018. Deutsche Welle. Viitattu 5.12.2019. (englanniksi)
  51. ↑ Ford, Liz: Nobel peace prize winners launch fund for wartime rape survivors Global Development. 31.10.2019. The Guardian. Viitattu 5.12.2019. (englanniksi)
  52. ↑ Burke, Jason & Henley, Jon: Abiy Ahmed, Ethiopia's prime minister, wins 2019 Nobel peace prize World News. 11.10.2019. The Guardian. Viitattu 5.12.2019. (englanniksi)
  53. ↑ Nobel Peace Prize goes to UN World Food Programme BBC News Online. 9.10.2020. BBC. Viitattu 9.10.2020. (englanniksi)
  54. ↑ The Nobel Peace Prize 2021 nobelprize.org. Viitattu 8.10.2021. (englanniksi)
  55. ↑ a b c Teemu Juhola, Suvi Turtiainen: Putinin kieltämä ihmisoikeusjärjestö, Valko-Venäjällä vankilassa istuva aktivisti ja ukrainalainen järjestö saivat Nobelin rauhanpalkinnot 7.10.2022. Yle.fi, uutiset. Viitattu 8.10.2022.
  56. ↑ The Nobel Peace Prize 2023 6.10.2023. The Nobel Foundation. Viitattu 9.10.2020. (englanniksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Luettelo_Nobelin_rauhanpalkinnon_saaneista&oldid=22326094”