Randal Cremer

William Randal Cremer (18. maaliskuuta 1828 Fareham – 22. heinäkuuta 1908) oli brittiläinen pasifisti ja alahuoneen jäsen. Hän sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1903. Hänen elämänsä varhaisvaihetta sävytti köyhyys ja sen jälkeen vahva sitoutuminen ammattiyhdistysliikkeeseen ja politiikkaan.

Randal Cremer
Henkilötiedot
Syntynyt	18. maaliskuuta 1828 Fareham
Kuollut	22. heinäkuuta 1908 (80 vuotta)
Poliitikko
Tunnustukset
Nobelin rauhanpalkinto
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Tausta

Willian Randal Cremer syntyi työläisperheeseen. Hänen isänsä oli maalari ja hänellä oli kaksi sisarta. Hänen äitinsä jäi yksin kolmen lapsensa kanssa, kun isä jo varhain hylkäsi perheensä. Äiti oli syvästi uskonnollinen (metodisti) ja pani poikansa uskonnolliseen kouluun aina 12-vuotiaaksi saakka. Koulun jälkeen hän pääsi puusepän oppiin. Kuitenkin puusepän oppilaanakin hän seurasi erilaisia kursseja.

Hänen ensimmäinen vaimonsa kuoli vuonna 1876 ja toinenkin melkoisen pian avioitumisen jälkeen vuonna 1884.

Yhteiskunnallinen herääminen

Cremer lähti 1852 Lontooseen tarkoituksena toimia kaupungissa puuseppänä. Hän kiinnostui ammattiyhdistysliikkeen toiminnasta ja liittyi siihen.

Cremer valittiin 1858 toimikuntaan, joka työskenteli yhdeksäntuntisen työpäivän puolesta. Hän osallistui myös ammattiyhdistyksen ulkopuoliseen poliittiseen toimintaan ja tuki näin kansainvälistä toimintaa puolalaisten puolesta heidän kapinoidessaan venäläisiä vastaan. Hän oli vastaanottamassa Garibaldin tämän vieraillessa Britanniassa.

Cremer osallistui 1864 Työläisten rauhanyhdistyksen (Working men’s peace association) perustamiseen. Yhdistyksen toimintaan osallistui myös Karl Marx ja muut eurooppalaiset sosialistit. Vuonna 1865 hänet valittiin yhdistyksen kunniasihteeriksi. Hän kuitenkin erosi yhdistyksen jäsenyydestä vuonna 1867 vastalauseena liialliselle aatteellisuudelle.

Cremer pyrki 1868 parlamenttiin, mutta ei tullut valituksi. Vaaliohjelmassaan hän ilmaisi tahtonsa luoda sellainen kansainvälinen sovittelujärjestelmä, joka estäisi aseelliset konfliktit. Myöskään vuoden 1874 vaaleissa hän ei päässyt parlamenttiin. Äänestäjien määrää lisänneiden alahuoneen vaalilakiin tehtyjen muutosten vuoksi hän kuitenkin pääsi alahuoneeseen. Hän tuli useita kertoja valituksi vuosien 1885 ja 1895 välisenä aikana Itä-Lontoossa sijaitsevan Haggerstonen vaalipiirin edustajana. Vuoden 1895 vaaleissa häntä ei valittu, mutta vuoden 1900 vaalit olivat hänelle jälleen menestykselliset, ja hän oli kuolemaansa saakka alahuoneen jäsen.

Rauhan puolesta toimiminen

Vuonna 1870 käyty Ranskan ja Preussin välinen sota sai Cremerin lopullisesti sodanvastaiseen toimintaan rauhan puolesta. Hän toimi Britannian puolueettomuuden puolestapuhujana tämän sodan aikana. Hän siis perusti työläisten rauhanyhdistyksen ja toimi sen sihteerinä. Tämän yhdistyksen perimmäisenä tarkoituksena oli saada aikaan kansainvälinen konfliktien sovitteluelin.

Vuonna 1888 hän johti Britannian alahuoneen edustajien delegaatiota kokouksessa, josta tuli historiallinen. Hän tapasi Frédéric Passyn, joka oli kiinnostunut Cremerin toiminnasta ja tämä tapaaminen, jossa oli mukana lukuisia muitakin maita kuin Ranska ja Britannia eli Italian, Espanjan, Tanskan, Unkarin, Belgian ja Yhdysvaltojen edustajat, joita oli yhteensä 96 edustajaa, perustivat Parlamenttien välisen liiton (Union interparlementaire (UIP), Inter-Parliamentary Union (IPU)). Frédéric Passy valittiin uuden järjestön ensimmäiseksi puheenjohtajaksi sekä Cremer ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi sekä brittiläisen sektion sihteeriksi.

Lähteet

• Nobel Komiten tiedot vuoden 1903 rauhanpalkinnon saajasta. (englanniksi)
• Sir Randal Cremerin elämäkertatietoja. (englanniksi)
• The Hugh & Helene Schonfield World Service Trust (Arkistoitu – Internet Archive). (englanniksi)

Viitteet

Nobelin rauhanpalkinnon saajat

1901–1925	1901: Dunant, Passy 1902: Ducommun, Gobat 1903: Cremer 1904: Kansainvälisen oikeuden instituutti 1905: Suttner 1906: Roosevelt 1907: Moneta, Renault 1908: Arnoldson, Bajer 1909: Beernaert, Paul Balluet d’Estournelles de Constant 1910: Kansainvälinen Rauhantoimisto 1911: Asser, Fried 1912: Root 1913: La Fontaine 1917: Punainen Risti 1919: Wilson 1920: Bourgeois 1921: Branting, Lange 1922: Nansen 1925: Chamberlain, Dawes
1926–1950	1926: Briand, Stresemann 1927: Buisson, Quidde 1929: Kellogg 1930: Söderblom 1931: Addams, Butler 1933: Angell 1934: Henderson 1935: Ossietzky 1936: Lamas 1937: Cecil 1938: Nansenin kansainvälinen pakolaistoimisto 1944: Punainen Risti 1945: Hull 1946: Balch, Mott 1947: Kveekarit 1949: Boyd Orr
1951–1975	1950: Bunche 1951: Jouhaux 1952: Schweitzer 1953: Marshall 1954: Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisjärjestö 1957: Pearson 1958: Pire 1959: Noel‑Baker 1960: Lutuli 1961: Hammarskjöld 1962: Pauling 1963: Punainen Risti 1964: King 1965: Unicef 1968: Cassin 1969: Kansainvälinen työjärjestö 1970: Borlaug 1971: Brandt 1973: Kissinger, Lê 1974: MacBride, Satō 1975: Saharov
1976–2000	1976: B. Williams, Corrigan 1977: Amnesty International 1978: Sadat, Begin 1979: Äiti Teresa 1980: Esquivel 1981: YK:n pakolaisapujärjestö 1982: Myrdal, García Robles 1983: Wałęsa 1984: Tutu 1985: Lääkärit ydinsotaa vastaan 1986: Wiesel 1987: Arias 1988: YK:n Rauhanturvaajat 1989: Dalai Lama 1990: Gorbatšov 1991: Suu Kyi 1992: Menchú 1993: Mandela, de Klerk 1994: Arafat, Peres, Rabin 1995: Pugwash-liike, Rotblat 1996: Belo, Ramos Horta 1997: Kampanja maamiinojen kieltämiseksi (ICBL), J. Williams 1998: Hume, Trimble 1999: Lääkärit ilman rajoja 2000: Kim
2001–	2001: YK, Annan 2002: Carter 2003: Ebadi 2004: Maathai 2005: IAEA, ElBaradei 2006: Yunus, Grameen Bank 2007: Gore, IPCC 2008: Ahtisaari 2009: Obama 2010: Liu 2011: Gbowee, Johnson Sirleaf, Karman 2012: EU 2013: Kemiallisten aseiden kieltojärjestö 2014: Satyarthi, Yousafzai 2015: Tunisian kansallisen vuoropuhelun kvartetti 2016: Juan Manuel Santos 2017: International Campaign to Abolish Nuclear Weapons 2018: Murad, Mukwege 2019: Abiy 2020: Maailman ruokaohjelma 2021: Ressa, Muratov 2022: Bjaljatski, Memorial, Center for Civil Liberties 2023: Mohammadi