Philip Noel-Baker
Philip Noel-Baker (1. marraskuuta 1889 – 8. lokakuuta 1982) oli brittiläinen työväenpuolueen poliitikko, diplomaatti, yliopistomies, aseistariisunnan puolustaja ja taitava amatööriurheilija. Noel-Baker voitti olympiahopeaa Antwerpenin olympialaisissa ja hänelle myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto 1959. Hän on historian ainoa ihminen, joka on sekä voittanut olympiamitalin että vastaanottanut Nobel-palkinnon[1].
| Philip Noel-Baker | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1. marraskuuta 1889 |
| Kuollut | 8. lokakuuta 1982 (92 vuotta) |
| Ammatti | poliitikko, diplomaatti |
| Muut tiedot | |
| Tunnustukset |
 Nobelin rauhanpalkinto (1959) |
Nuoruus ja olympiamitali muokkaa
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
Maa:  Iso-Britannia
| |||
| Miesten yleisurheilu | |||
 Olympialaiset
| |||
 Hopeaa |
Antwerpen 1920 | 1 500 m | |
Philip Noel-Baker, alkujaan Baker, syntyi Kanadassa, mutta muutti pian isänsä Joseph Allan Bakerin mukana Englantiin. Isä oli mukana politiikassa ja toimi kansanedustajana Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentissa.
Cambridgen yliopistossa opiskellessaan Noel-Baker harrasti aktiivisesti urheilua opiskelijoiden urheilukerhossa. Hänet valittiin Ison-Britannian olympiajoukkueeseen Tukholmaan 1912. 1920 hän sekä toimi joukkueen kapteenina että osallistui kisoihin Antwerpenin olympialaisissa. Antwerpenissa Noel-Baker voitti hopeaa 1 500 metrin juoksussa. Hänen aikansa oli 4.02,4, joka oli 0,6 sekuntia hitaampi kuin kilpailun voittaneella Albert Hillillä[2].
1915 Philip Baker nai Irene Noelin. Yhdysnimen hän otti käyttöön 1943.[3]
Sota ja Kansainliitto muokkaa
Ensimmäisen maailmansodan syttyessä Noel-Baker katsoi, ettei voinut osallistua sotatoimiin pasifistisen maailmankatsomuksensa ja väkivallan kieltävän uskontonsa (Noel-Baker oli kveekari) takia. Sen sijaan hän organisoi ja johti vapaaehtoista ambulanssiyksikköä Ranskan rintamalla. Sodan loppupuolella hän toimi brittiläisen ambulanssiyksikön adjutanttina Italiassa. Toimistaan sodassa hän vastaanotti kunniamerkit sekä Ranskalta, Italialta että Isolta-Britannialta.
Sodan päätyttyä Noel-Baker osallistui aktiivisesti Kansainliiton perustamiseen ja toimi sen ensimmäisen pääsihteerin Sir Eric Drummondin avustajana. 20- ja 30-luvuilla hän myös luennoi kansainvälisestä oikeudesta Lontoon yliopistossa ja Yalessa. Erityisesti hän työskenteli aseistariisunnan hyväksi ja toimi kansainvälisessä aseistariisuntakomissiossa sekä julkaisi lukuisia kirjoja aiheesta.
Poliittinen ura ja Nobel-palkinto muokkaa
Noel-Bakerin poliittinen ura Britannian työväenpuolueessa alkoi vuoden 1924 parlamenttivaaleissa, joissa hän ei saanut tarpeeksi ääniä tullakseen valituksi. Vaaleissa 1929 hän kuitenkin pääsi edustamaan Coventryn kaupunkia parlamenttiin. Toisen maailmansodan aikana Baker toimi parlamentin sihteerinä. Sodan päätyttyä hän piti hallussaan eri ministerin salkkuja eri Clement Attleen hallituksissa. Noel-Bakerilla oli merkittävä asema Työväenpuolueen sisällä ja hän toimi puolueen puheenjohtajana 1964.[4]
Noel-Baker oli mukana Britannian ensimmäisessä edustajistossa Yhdistyneisiin kansakuntiin ja osallistui sen peruskirjan laatimiseen. Vuonna 1959 hän vastaanotti Nobel-palkinnon työstään aseistariisunnan hyväksi.[5]
Lähteet muokkaa
- ↑ Lotozo, Elis: Remembering an Olympian Haverford College. 26.7.2012. Viitattu 4.6.2022.
- ↑ Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 21. Otava, 1970.
- ↑ Philip Noel-Baker - Biographical Nobelprize.org. 1959. Viitattu 24.6.2016.
- ↑ Philip Noel-Baker Quakers in the world. Viitattu 24.6.2016.
- ↑ With Disarmament as his Leitmotif Nobelprize.org. 1959. Viitattu 24.6.2016.