Liu Xiaobo

kiinalainen ihmisoikeusaktivisti

Liu Xiaobo (kiin. 刘晓波, Liú Xiǎobō, 28. joulukuuta 1955 Changchun, Jilin[1]13. heinäkuuta 2017 Shenyang[2]) oli kiinalainen toisinajattelija, ihmisoikeustaistelija ja Kiinan Pen-klubin puheenjohtaja vuodesta 2003 lähtien. Joulukuussa 2009 hänet tuomittiin yhdentoista vuoden vankeusrangaistukseen Kiinan kommunistisen puolueen ja valtion vastaisesta toiminnasta.[3][4]

Liu Xiaobo
刘晓波
Henkilötiedot
Syntynyt28. joulukuuta 1955
Changchun, Jilin, Kiina[1]
Kuollut13. heinäkuuta 2017 (61 vuotta)
Shenyang, Kiina
Ammatti kiinalainen toisinajattelija, filosofian tohtori
Muut tiedot
Tunnustukset Nobelin rauhanpalkinto Nobelin rauhanpalkinto (2010)

Liulle myönnettiin 8. lokakuuta 2010 Nobelin rauhanpalkinto pitkästä ja väkivallattomasta taistelusta ihmisoikeuksien puolesta. Kiina oli jo etukäteen varoittanut Norjan suurkäräjien Nobel-komiteaa myöntämästä rauhanpalkintoa Liulle ja tuomitsi palkitsemisen ”rauhanpalkinnon periaatteiden vastaiseksi” sekä sanoi sen haittaavan Kiinan ja Norjan suhteita. Nobel-komitean puheenjohtaja Thorbjørn Jagland puolestaan muistutti Kiinan sitoutuneen perustuslaissaan sananvapauden kunnioittamiseen.[5]

Liu Xiaobo oli saksalaisen Carl von Ossietzkyn ohella ainoa, jonka saamaa Nobelin rauhanpalkintoa kukaan ei ole ollut vastaanottamassa. Parikymmentä valtiota yhtyi Kiinan boikottiin − monet vasta painostuksen jälkeen − eikä lähettänyt edustajaansa palkinnon myöntämistilaisuuteen Osloon.[6]

Taivaallisen rauhan aukio muokkaa

Liulla oli tutkinto kahdesta kiinalaisesta yliopistosta. Hän valmistui Jilinin yliopistosta vuonna 1982 ja jatkoi opiskeluaan sekä opetti myöhemmin Pekingin yliopistossa. Liu valmistui filosofian tohtoriksi vuonna 1988.[7] Ammatiltaan hän oli kirjallisuuskriitikko ja professori. Professorina Liu osallistui Tiananmenin eli Taivaallisen rauhan aukion mielenosoitukseen, jossa vaadittiin taloudellisen ja poliittisen liberalisoinnin[8] jatkamista. Liu pidätettiin Tiananmenin protestien jälkeen noin kahdeksi vuodeksi ja jälleen vuonna 1996.[9]

Peruskirja 08 muokkaa

Liu Xiaobo oli laatimassa Peruskirja 08 -vetoomusta joulukuussa 2008. Erityisesti internetissä levinneessä peruskirjassa vaadittiin muun muassa ihmisoikeuksien kunnioittamista, totuuskomissiota menneisyyden tapahtumista, monipuoluejärjestelmää ja vapaata markkinataloutta.[10] Peruskirja 08:n esikuvana oli Tšekkoslovakiassa 1970-luvulla ilmestynyt Peruskirja 77 -julistus. Liu pidätettiin jo 8. joulukuuta 2008, kaksi päivää ennen peruskirjan virallista julkaisemista.[11] Peruskirja 08:n allekirjoitti alkujaan yli 300 älymystön edustajaa, sittemmin allekirjoituksia on kertynyt yli 8 000. Peruskirjan lisäksi Liu on kirjoittanut lukuisia artikkeleita, joissa vaaditaan poliittisia uudistuksia. Joulukuussa 2009 Liu tuomittiin 11 vuodeksi vankeuteen ”valtiovallan horjuttamiseen yllyttämisestä”. Liun vaimolta Liu Xialta ja diplomaateilta evättiin pääsy oikeudenkäyntiin.[12]lähde tarkemmin?

Liun tuomiota on arvosteltu laajasti. Euroopan unionin puheenjohtajavaltiona tuolloin toiminut Ruotsi totesi, että tuomio lisää huolia ilmaisuvapauden kunnioittamisesta sekä oikeudesta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin Kiinassa.[12] Kiinalaislehdet vaikenivat Liu Xiaobon tuomiosta.[12]

Syöpä muokkaa

Kesäkuussa 2017 kerrottiin, että Liu Xiaobo oli siirretty vankilasta sairaalahoitoon pitkälle edenneen maksasyövän vuoksi. Aktivistit ja Liun tukijat ovat herättäneet epäilyjä, että Liu Xiaobo ei ehkä saanut vankilassa tarvitsemaansa hoitoa.[13] Heinäkuun alkupuolella Liun tilan kerrottiin huonontuneen niin, että lääkärit olivat kehottaneet Liun omaisia valmistautumaan hänen kuolemaansa,[14] ja hän kuoli 13. heinäkuuta 2017 sairaalassa Shenyangissa. Neljä päivää ennen Liun kuolemaa kahden länsimaisen lääkärin mukaan hänet olisi voitu siirtää länsimaiseen sairaalaan hoidettavaksi. Kiina kielsi siirron.[15][16] Maailmalla on esitetty runsaasti vastalauseita sille, miten Kiina kohteli Liuta hänen viimeisinä päivinään.[17]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. a b Petteri Tuohinen: Kiinan toisinajattelijoille toivoa. Helsingin Sanomat, 9.10.2010, s. B1. Helsingin Sanomat.
  2. Nobel-palkittu Liu Xiaobo on kuollut Yle Uutiset. Viitattu 13.7.2017.
  3. Kiinan merkittävin toisinajattelija 11 vuodeksi vankeuteen 25.12.2009. Yle Uutiset. Viitattu 26.12.2009.
  4. Chinese dissident Liu Xiaobo jailed for subversion 25.12.2009. BBC News. Viitattu 26.12.2009. (englanniksi)
  5. Nobelin rauhanpalkinto kiinalaiselle toisinajattelijalle 8.10.2010. Yle Uutiset. Viitattu 8.10.2010.
  6. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 2012, s. 65. Helsinki: Otava, 2011.
  7. Geremie R. Barmé: Confession, Redemption, and Death: Liu Xiaobo and the Protest Movement of 1989 chinaheritagequarterly.org. Viitattu 17.11.2017.
  8. Andrew J. Nathan: The Tiananmen Papers Foreign Affairs. 2001. (englanniksi)
  9. Kiinalaisaktivistin vapautushaaveet kariutuivat 24.6.2009. Yle Uutiset. Viitattu 24.6.2009.
  10. Perry Link: Charter 08 Translated from Chinese by Perry Link The following text of Charter 08, signed by hundreds of Chinese intellectuals and translated and introduced by Perry Link, Professor of Chinese Literature at the University of California, Riverside The New York Review of Books. Viitattu 10.12.2008. (englanniksi)
  11. Kiinassa vuosi 1989 pystytti vanhojen lisäksi uuden muurin, HS 4.6.2009 s. A 2 pääkirjoitus
  12. a b c Demokratia-aktivistille ankara tuomio Kiinassa. Helsingin Sanomat, 27.12.2009. Helsingin Sanomat.
  13. Liu Xiaobon kohtelusta kiista USA:n ja Kiinan välille – onko Nobel-palkittu toisinajattelija jätetty vaille hoitoa?
  14. Rauhannobelisti Liu Xiaobon kunto heikentynyt. Aamulehti 8. heinäkuuta 2017, s. A22
  15. Nobel-palkittu ihmisoikeusaktivisti Liu Xiaobo on kuollut Xiaobo kuoli 61 vuoden iässä syöpään Yle 13.7.2017
  16. Liu Xiaobo oli Kiinan demokratialiikkeen voimahahmo, mutta hänen työnsä jäi kesken Yle 13.7.2017
  17. Nobel-komitean johtaja: Kiinan hallitus vastuullinen Liu Xiaobon kuolemaan Yle 13.7.2017

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Liu Xiaobo.