Ellen Johnson Sirleaf
Ellen Johnson Sirleaf (s. 29. lokakuuta 1938 Monrovia) on liberialainen poliitikko sekä maansa ja Afrikan ensimmäinen naispresidentti[1]. Hän vannoi virkavalansa 16. tammikuuta 2006.
| Ellen Johnson Sirleaf | |
|---|---|
 Ellen Johnson Sirleaf 2015 |
|
| Liberian 24. presidentti | |
| Varapresidentti | Joseph Boakai |
| Edeltäjä | Gyude Bryant |
| Seuraaja | George Weah |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 29. lokakuuta 1938 Monrovia, Liberia |
| Ammatti | taloustieteilijä |
| Puoliso | James Sirleaf |
| Tiedot | |
| Puolue | sitoutumaton |
| Kunnianosoitukset |
 Nobelin rauhanpalkinto (2011) |
 Nimikirjoitus |
|
Sirleafin etninen tausta on monipuolinen: hänen isänsä kuuluu golaheimoon, äitinsä kruih-heimoon, ja äidinisä oli saksalainen[2]. Sirleaf opiskeli Harvardin yliopistossa 1969–1971 ja toimi talousministerinä jo William Tolbertin hallituksessa vuonna 1970[3]. Ollessaan senaattivaaliehdokkaana vuonna 1985 hän vastusti sotilashallintoa, mikä johti kymmenen vuoden vankilatuomioon ja maanpakoon. Sirleaf palasi kotimaahansa vuonna 1997 Maailmanpankin edustajana.[4]
Vuonna 2002 valmistui Sirleafin ja Elisabeth Rehnin YK:n naisten kehitysrahastolle Unifemille laatima Women, War and Peace -raportti, joka käsitteli naisiin kohdistuvia vääryyksiä sota-alueilla ja rauhanprosessien aikana[5]. Raportti sai kiitosta maailmanlaajuisesti.
Sirleaf sai vuonna 2011 Nobelin rauhanpalkinnon yhdessä liberialaisen rauhanaktivisti Leymah Gboween ja jemeniläisen demokratia-aktivisti Tawakkul Karmanin kanssa[6].
Sirleaf pyrki toiselle kaudelle ja sai 11. lokakuuta 2011 järjestetyissä vaaleissa suurimman äänimäärän. Hänen kanssaan toiselle kierrokselle pääsi Winston Tubman. Prince Johnson jäi kolmanneksi ja asettui tukemaan Sirleafia. Tubman piti vaalien ensimmäistä kierrosta vilpillisenä ja kehotti boikotoimaan 8. marraskuuta järjestettyä toista kierrosta. Vaalitarkkailijat pitivät vaaleja pääasiassa onnistuneina.[7][8]
Syksyllä 2012 Sirleaf vieraili ystävänsä Elisabeth Rehnin uudessa haastatteluohjelmassa Elisabeth kohtaa, joka sai ensiesityksensä Yle Fem -kanavalla. Naiset keskustelivat muun muassa yhteisistä matkoistaan, naisten asemasta ja Afrikassa langetetuista vankilatuomioista.[9] Saman vuoden lokakuussa Gbowee esitti kritiikkiä Sirleafin hallintoa kohtaan nepotismista ja riittämättömästä puuttumisesta köyhien olojen parantamiseen.[10]
Sirleaf ei ollut enää ehdokkaana presidenttinvaaleissa lokakuussa 2017.[11]
LähteetMuokkaa
- ↑ Profile: Liberia's 'Iron Lady' BBC News 2005
- ↑ Liberia: Showered With Enthusiasm, Liberia's President-Elect Receives High-Level Reception in Washington (s.2) All Africa 2005
- ↑ Liberia Countyr Profile BBC News
- ↑ Ellen-Johnson Sirleaf (Arkistoitu – Internet Archive) Women Leaders in Africa
- ↑ Women, War, Peace: The Independent Experts’ Assessment (Arkistoitu – Internet Archive) Unifem
- ↑ Nobelin rauhanpalkinto kolmelle naiselle (Arkistoitu – Internet Archive) Helsingin Sanomat 7.10.2011
- ↑ http://www.hs.fi/ulkomaat/Ainakin+yksi+kuoli+Liberian+vaalimellakoissa/a1305548884957
- ↑ http://www.jeuneafrique.com/Article/ARTJAWEB20111108091804/
- ↑ Elisabeth kohtaa Ellen Johnson Sirleafin Helsinki: Yle. Arkistoitu 8.8.2014. Viitattu 8.8.2014.
- ↑ Allison, Simon: Fellow Nobel peace prize winner criticises Ellen Johnson Sirleaf World News. 10.10.2012. The Guardian. Viitattu 5.12.2019. (englanniksi)
- ↑ Liberia: President Ellen Johnson Sirleaf Bids World Good Bye At UN General Assembly allAfrica.com. 20.9.2017. Viitattu 23.9.2017.
Aiheesta muuallaMuokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ellen Johnson Sirleaf Wikimedia Commonsissa
Wikiuutisissa on aiheeseen liittyvä uutinen: Nobel hämmentää Liberian presidenttikilpaa
