George Weah

liberialainen jalkapalloilija ja poliitikko

George Manneh Oppong Ousman Weah (s. 1. lokakuuta 1966 Monrovia, Liberia[2]) on liberialainen poliitikko ja entinen jalkapalloilija. Hänet valittiin maansa presidentiksi vuoden 2017 joulukuussa.[3]

George Weah
Weah vuonna 2019.
Weah vuonna 2019.
Flag of the President of Liberia.svg Liberian 25. presidentti
Varapresidentti Jewel Taylor
Edeltäjä Ellen Johnson Sirleaf
Montserradon senaattori
14. tammikuuta 2015 – 22. tammikuuta 2018
Edeltäjä Joyce Musu Freeman-Sumo
Seuraaja Saah Joseph
Henkilötiedot
Syntynyt1. lokakuuta 1966 (ikä 56)
Liberia Monrovia, Liberia
Kansalaisuus Liberia liberialainen
Ranska ranskalainen
Ammatti jalkapalloilija, poliitikko
Puoliso Clar Weah
Vanhemmat William T. Weah
Anna Quayeweh Weah
Tiedot
Puolue CDC
Tutkinnot MPA (DeVryn yliopisto)
Uskonto protestantti
George Weah
Coppa UEFA 1992-93 - Napoli vs PSG - George Weah.jpg
Henkilötiedot
Koko nimi George Tawlon Oppong Ousman Weah
Syntymäaika
Syntymäpaikka Monrovia, Liberia
Pelipaikka Hyökkääjä
Pituus 184 senttimetriä
Junioriseurat
1981–1984 Liberia Young Survivors Clareton
Seurat
Vuodet Seura O (M)
1984–1985
1985–1986
1986–1987
1987
1987–1988
1988–1992
1992–1995
1995–2000
2000
2000
2000–2001
2001–2003
Liberia Bongrange Company
Liberia Mighty Barolle
Liberia Invincible Eleven
Norsunluurannikko Africa Sports National
Kamerun Tonnerre Yaoundé
Ranska Monaco
Ranska Paris Saint-Germain
Italia Milan
Englanti Chelsea
Englanti Manchester City
Ranska Marseille
Yhdistyneet arabiemiirikunnat Al-Jazira
2 (1)
10 (7)
23 (24)
0 (0)
18 (15)
102 (47)
96 (32)
114 (46)
11 (4)
7 (1)
19 (5)
8 (13)
Maajoukkue
1988–2002, 2018 Flag of Liberia.svg Liberia 61 (22)[1]

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat.

Tausta ja yksityiselämäMuokkaa

Weah syntyi vuonna 1966 Monroviassa. Hän pelasi jalkapalloa jo lapsuudessaan kotikutoisella jalkapallolla.[4][5] Weah'n isä, William T. Weah, työskenteli mekaanikkona ja äiti, Anna Quayeweh Weah, torimyyjänä. Perheessä oli yhteensä 13 lasta ja kasvatukseen osallistui hänen syvästi uskovainen kristitty isoiäiti, jonka usko on vaikuttanut Weah'n uskonnolliseen vakaumukseen myöhemmin. Etniseltä taustaltaan Weah on sekä kru että bassa.[6]

Perhe kasvoi Monrovian Clara Town -nimisessä slummissa, vain puolen tunnin ajomatkan päässä Liberian presidentin virka-asunnosta.[2] Weah jätti koulun kesken ja alkoi luomaan uraa ammattijalkapalloilijana. Koulutuksen puute muodostui kuitenkin esteeksi, kun Weah päätti lähteä politiikkaan vuonna 2000-luvun alussa, minkä vuoksi hän palasi kouluun ja opiskeli lukion loppuun.[7] Vuonna 2013 Weah valmistui maisteriksi amerikkalaisesta DeVryn yliopistosta pääaineenaan julkishallinto.[6]

Weah on sekä Liberian että Ranskan kansalainen. Hän osaa sujuvaa ranskaa.[8]

Uskonnolliselta vakaumukseltaan Weah on protestantti.[9] Vuonna 2001 Weah kertoi harjoittaneensa islamia kymmenen vuoden ajan, mutta kääntyi sittemmin kristinuskoon.[10]

Vuodesta 1992 lähtien Weah on ollut naimisissa Clar Weah'n kanssa. Parilla on sekä omia että adoptoituja lapsia.[6]

JalkapallouraMuokkaa

Weah on ainoa afrikkalainen, joka on valittu urallaan sekä Euroopan parhaimmaksi jalkapalloilijaksi että Fifan vuoden pelaajaksi. Molemmat huomionosoitukset lankesivat vuonna 1995. Samana vuonna hän voitti kahdeksalla maalilla Euroopan mestareiden liigan maalikuninkuuden ja hänet kruunattiin myös Afrikan parhaaksi – titteli, jonka hän oli jo saanut kahdesti aiemminkin (1989 ja 1994) ja jonka hän oli saava vielä 1996. Weah on sotien runteleman Liberian kautta aikain menestynein urheilijalähde?.

Ennen Euroopan kentille lähtöään Weah ehti pelata Afrikassa kotimaansa ohella myös Norsunluurannikon ja Kamerunin pääsarjoissa. Tonnere Yaounden paidassa hän voitti vuonna 1988 Kamerunin mestaruuden, minkä jälkeen Arsène Wenger pestasi taitavan pallonkäsittelijän ja maaliahneen laitahyökkääjän Monacoon vain 20 000 dollarin siirtosummalla. Monacon väreissä Weah teki neljän kauden ja 103 ottelun aikana Ranskan pääsarjassa 47 maalia. Saaliksi tuli kaksi pronssi- ja sitten kaksi hopeasijaa sekä Ranskan Cup mestaruus 1991.

Kesällä 1992 Weah lähti Paris Saint-Germainiin, jossa hän pelasi kolme kautta. Hän siirtyi keskushyökkääjäksi ja viimeisteli kaikkiaan 96 sarjaottelussa 32 maalia. Ensimmäisenä vuonna PSG juhli Ranskan cupin voittoa ja liigahopeaa, toisena mestaruutta ja kolmantena jälleen sekä Cupia että liigacupia ja liigapronssia.

Seuraava etappi Weahille oli AC Milan, joka maksoi hänestä yli viisi miljoonaa euroa ja jota hän edusti 1995–2000. Viiden Seri A:ssa pelaamansa kauden aikana Weah voitti Italian mestaruuden (1996 ja 1999) ja teki 114 liigapelissä 46 osumaa. Keväällä 2000 hän siirtyi lontoolaisen Chelsean riveihin, missä hän voitti sittemmin FA-cupin. Matka jatkui Manchester Cityn kautta Marseilleen, josta hän siirtyi Arabiemiirikuntien liittoon, Abu Dhabiin, Al-Jaziran joukkueeseen.

Vaikka Weah oli ehtinyt olla jo 15 vuotta poissa synnyinmaastaan, hän ei ollut hylännyt juuriaan ja unohtanut Liberiaa. Huolimatta siitä, että hän perusti perheen New Yorkiin, häntä kutsittiin Liberiassa nimellä Kuningas George (engl. King George). Miljoonaomaisuuden pelaajana ansainnut keskushyökkääjä rahoitti usean vuoden ajan käytännössä yksin Liberian maajoukkueen toiminnan.[5] Vuonna 1994 Weah teki yhteistyötä Unicefin kanssa tuoden julkisuutta rokotuskampanjalle Liberiassa.[4] Weah rahoitti FIFA:n ja CAF:n kilpailuiden osallistumismaksuja, varustekuluja sekä lentolippuja vierasotteluihin. Maksumiehelle löytyi aina vakiopaikka kokoonpanosta. Pääsy MM-kilpailuihin jäi kuitenkin haaveeksi. Liberia putosi vuoden 2002 lopputurnauksesta vain yhden pisteen erolla. Menestystä ei kuitenkaan muuten juuri tullut, eikä Weah ehtinyt esiintyä pitkällä urallaan kuin kahdesti (1996, 2002) Afrikan mestaruusturnauksessa. Hän päätti lopettaa maajoukkueuransa jälkimmäiseen turnaukseen. Weah pelasi maajoukkueessa kaikkiaan 61 ottelua,[1] joista viimeisen hän pelasi vielä vuoden 2018 syksyllä Liberian ja Nigerian välisessä Weahin pelinumeron 14 jäädyttämisen kunniaksi pelatussa maaottelussa.[11]

Poliittinen uraMuokkaa

Marraskuussa 2004 julisti aikomuksekseen ryhtyä presidenttiehdokkaaksi. Weahin ehdokkuus kyseenalaistettiin sillä hänellä on Ranskan kansalaisuus ja hän oli asunut New Yorkissa monen vuoden ajan. Ehdokkuus kuitenkin hyväksyttiin elokuussa 2005. Vaalien ensimmäisellä kierroksella Weah keräsi eniten ääniä, mutta ei kuitenkaan saanut täydellistä äänten enemmistöä. Toisella kierroksella 2005 Weahin vastaehdokas Ellen Johnson-Sirleaf voitti vaalit.[2]

Vuonna 2011 Weah oli presidenttiehdokas Winston Tubmanin varapresidenttiehdokas. He eivät kuitenkaan tulleet valituiksi.[12]

Vuonna 2014 Weah valittiin Liberian senaattiin.[13] Tuolloin hän myös alkoi edustamaan demokraattisen muutoksen kongressia.[5] Hänen senaatorinvirkansa päättyi tammikuussa 2022, kun hänet valittiin maansa presidentiksi.[14]

PresidenttinäMuokkaa

Huhtikuussa 2016 Weah ilmoitti asettuvansa ehdolle vuoden 2017 presidentinvaaleissa.[12] Hän selvisi toiselle kierrokselle yhdessä istuvan varapresidentin Joseph Boakain kanssa, ja voitti tämän saatuaan 61,5 % äänistä.[15] Weah'n varapresidenttiehdokas oli entisen presidentin, Charles Taylorin, ex-vaimo, Jewel Taylor.[16]

Weah vannoi virkavalansa 22. tammikuuta 2018. Kyseessä oli ensimmäinen rauhanomainen vallanvaihto sitten vuoden 1944, ja virkaanastujaisia katsomaan tulleet kansalaiset jonottivat tunteja.[17]

Lokakuussa 2022 Weah lähti maasta aluksi osallistuakseen ulkomailla kansainväliseen kokoukseen ja sitten vieraili Qatarissa jalkapallon MM-kisoissa, jossa hänen poikansa edusti Yhdysvaltoja. Lisäksi Weah osallistui kokouksiin Marokossa, Egyptissä, Ranskassa, Monacossa ja Yhdysvalloissa. Marraskuussa hän ilmoitti palaavansa Liberiaan 18. joulukuuta mennessä. Tämä herätti paljon kritiikkiä nousevien elintasokustannusten kanssa painiskelevien liberialaisten keskuudessa. Liberian Joseph Boakai sanoi maan kulkevan "autopilotilla". Liberiassa on tarkoitus toteuttaa väestönlaskenta vuonna 2023 ennen samalle vuodelle suunniteltuja parlamenttivaaleja.[18]

KunnianosoituksiaMuokkaa

Vuonna 1997 Unicef nimesi Weah'n hyväntahdonlähettilääkseen.[4]

Weah on kunniatohtori kolmessa eri yliopistossa: AME Zion University (1997), Cuttingtonin yliopisto (2018) ja Liberian yliopisto (2018).[6]

Virkansa puolesta Weah on myös liberialaisten ritarikuntien suurmestari:[19]

LähteetMuokkaa

  1. a b Jackson, Graeme: African football legend profile: George Weah 24.4.2020. africanfootball.com. Viitattu 3.6.2020. (englanniksi)
  2. a b c George Weah: From footballer to Liberia's president BBC News. 22.12.2017. Viitattu 14.1.2023. (englanniksi)
  3. Liberian presidentiksi nousee ex-jalkapallotähti George Weah Iltalehti. Viitattu 28.12.2017.
  4. a b c George Weah Unicef. 2023. Viitattu 14.1.2023. (englanniksi)
  5. a b c George Weah | Biography & Facts Encyclopædia Britannica. 2023. Viitattu 14.1.2023. (englanniksi)
  6. a b c d Biography of Liberia’s 24th President The Executive Mansion. 2023. Viitattu 14.1.2023. (englanniksi)
  7. George Weah LiberiaInfo. 1.7.2019. Viitattu 14.1.2023. (englanniksi)
  8. George Weah, l’enfant du ghetto devenu président du Liberia Le Monde. 29.12.2017. Viitattu 14.1.2023. (ranskaksi)
  9. HAPPY SUNDAY! Top 4 footballers that converted from Islam to Christianity Opera News. 2019. Viitattu 14.1.2023. (englanniksi)
  10. You quizzed George Weah BBC Sport. 18.9.2001. Viitattu 14.1.2023. (englanniksi)
  11. Kuvat: Liberian presidentti George Weah, 51, yllätti - pelasi jalkapallomaaottelussa 11 vuoden tauon jälkeen! iltalehti.fi. Viitattu 13.9.2018.
  12. a b Liberia ex-footballer George Weah to run for president again BBC News. 28.4.2016. Viitattu 14.1.2023. (englanniksi)
  13. Ex-huippufutari George Weah valittiin Liberian senaattiin HS.fi. 28.12.2014. Viitattu 25.1.2015.
  14. Election: Jospeh, Tokpa Replace Weah, Taylor at Senate Daily Observer. 6.8.2018. Arkistoitu 2020. Viitattu 13.1.2023. (englanniksi)
  15. National Tally Center Final Results Report for the Run-off Election on 26 December 2017 (pdf) 26.12.2017. National Election Commission. Arkistoitu 2018. Viitattu 13.1.2023. (englanniksi)
  16. Liberia election: Weah and Boakai headed for presidential run-off BBC News. 15.10.2017. Viitattu 14.1.2023. (englanniksi)
  17. George Weah sworn in as president of Liberia Deutsche Welle. 22.1.2018. Viitattu 14.1.2023. (englanniksi)
  18. Liberian President's Long Stay Abroad Criticized Voice of America. 4.12.2022. Viitattu 14.1.2023. (englanniksi)
  19. President Sirleaf Commissions AFL Senior Officers Ministry of National Defense. 9.12.2016. Viitattu 14.1.2023. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa