Gianni Rivera
Giovanni (Gianni) Rivera (s. 18. elokuuta 1943 Alessandria, Italia) on italialainen jalkapalloilija.
| |||
| Henkilötiedot | |||
|---|---|---|---|
| Koko nimi | Giovanni Rivera | ||
| Syntymäaika | 18. elokuuta 1943 | ||
| Syntymäpaikka |  Alessandria, Italia
| ||
| Pelipaikka | hyökkäävä keskikenttä, piilokärki | ||
| Pituus | 175 senttimetriä | ||
| Lempinimi | Golden boy | ||
| Seura | |||
| Seura | Lopettanut uransa | ||
| Pelinumero | 10 | ||
| Seurat | |||
| Vuodet | Seura | O | (M) |
| 1958–1960 | Alessandria Calcio
|
20 | (6) |
| 1960–1979 | AC Milan
|
501 | (122) |
| Yhteensä | 521 | (128) | |
| Maajoukkue | |||
| 1962–1974 | Italia
|
60 | (14) |
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat, päivitetty 5. elokuuta 2012.
| |||
Ura
muokkaaSeurajoukkue
muokkaaRivera debytoi Alessandria Calcion riveissä Serie A:ssa 15-vuotiaana 2. kesäkuuta 1959 Internazionalea vastaan. Alessandriassa Rivera pelasi 21 ottelua joissa teki kuusi maalia. 16-vuotiaana hän siirtyi AC Milaniin silloisella ennätyssummalla, 200 000 dollarilla. 1962 Rivera voitti ensimmäisen Italian mestaruutensa Milanin riveissä. 1962 Rivera voitti Milanin riveissä myös Euroopan Cupin. Kaudella 1967–1968 Rivera voitti Milanossa toisen scudettonsa lisäksi myös Cup-voittajien Cupin.
Seuraavana vuonna Rivera voitti jälleen Milanin riveissä Euroopan Cupin ja hänet valittiin lisäksi Euroopan parhaaksi pelaajaksi. Vielä 1973 Rivera voitti Milanissa toisen Cup-voittajien cupinsa, ja myös seuraavana vuonna hän pelasi finaalissa. Kolmannen ja viimeisen Italian mestaruutensa Rivera saavutti Milanissa vuonna 1979. Kaikkiaan hän pelasi joukkueessa 501 ottelua ja teki 122 maalia.
Maajoukkue
muokkaa13. toukokuuta 1962, 18-vuotiaana, hän pelasi ensimmäisen ottelunsa Italian maajoukkueessa Saksan liittotasavaltaa vastaan 0–0 päättyneessä kamppailussa.
EM-kisoissa 1968 Rivera voitti Italian riveissä EM-kultaa. Vuoden 1970 MM-kilpailuissa hän saavutti hopeaa[1].
Riveran maajoukkueuran viimeiseksi peliksi jäi MM-kisojen 1974 ottelu Argentiinaa vastaan. Alkulohkon viimeisessä ottelussa Puolaa vastaan Rivera ei enää pelannut ja hävittyään tuon ottelun Italia jäi alkulohkoon.[2] Maajoukkueessa Rivera pelasi 60 ottelua ja teki 14 maalia.[3]
Urheilu-uran jälkeen
muokkaa
Peliuransa jälkeen Rivera on ollut poliittisesti aktiivinen ja istunut myös Italian parlamentissa. Hän oli Euroopan parlamentin jäsen vuosina 2005–2009.[4]
Lähteet
muokkaa- ↑ Ekberg, Jari: Kuin taivasta koskettaisi, s. 223, 229. Atena, 2014. ISBN 978-952-300-049-0
- ↑ Ekberg, Jari: Kuin taivasta koskettaisi, s. 235–237. Atena, 2014. ISBN 978-952-300-049-0
- ↑ Di Maggio, Roberto & Pierrend, José Luis: Italy - Record International Players 29.11.2018. RSSSF. Viitattu 13.12.2018. (englanniksi)
- ↑ Gianni Rivera Euroopan parlamentin jäsenet. Euroopan parlamentti. Viitattu 16.6.2024.
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Gianni Rivera Wikimedia Commonsissa
- Gianni Rivera Euroopan parlamentin jäsenet. Euroopan parlamentti.
1956: Stanley Matthews • 1957: Alfredo Di Stéfano • 1958: Raymond Kopa • 1959: Alfredo Di Stéfano • 1960: Luis Suárez • 1961: Omar Sivori • 1962: Josef Masopust • 1963: Lev Jašin • 1964: Denis Law • 1965: Eusébio • 1966: Bobby Charlton • 1967: Flórián Albert • 1968: George Best • 1969: Gianni Rivera • 1970: Gerd Müller • 1971: Johan Cruijff • 1972: Franz Beckenbauer • 1973: Johan Cruijff • 1974: Johan Cruijff • 1975: Oleh Bloh’in • 1976: Franz Beckenbauer • 1977: Allan Simonsen • 1978: Kevin Keegan • 1979: Kevin Keegan • 1980: Karl-Heinz Rummenigge • 1981: Karl-Heinz Rummenigge • 1982: Paolo Rossi • 1983: Michel Platini • 1984: Michel Platini • 1985: Michel Platini • 1986: Ihor Bjelanov • 1987: Ruud Gullit • 1988: Marco van Basten • 1989: Marco van Basten • 1990: Lothar Matthäus • 1991: Jean-Pierre Papin • 1992: Marco van Basten • 1993: Roberto Baggio • 1994: Hristo Stoitškov • 1995: George Weah • 1996: Matthias Sammer • 1997: Ronaldo • 1998: Zinédine Zidane • 1999: Rivaldo • 2000: Luís Figo • 2001: Michael Owen • 2002: Ronaldo • 2003: Pavel Nedvěd • 2004: Andri Ševtšenko • 2005: Ronaldinho • 2006: Fabio Cannavaro • 2007: Kaká • 2008: Cristiano Ronaldo • 2009: Lionel Messi • 2016: Cristiano Ronaldo • 2017: Cristiano Ronaldo • 2018: Luka Modrić • 2019: Lionel Messi • 2020: ei jaettu 2021: Lionel Messi • 2022: Karim Benzema • 2023: Lionel Messi • 2024: Rodrigo Hernández