Fabio Cannavaro
Fabio Cannavaro (s. 13. syyskuuta 1973 Napoli, Italia) on italialainen jalkapallovalmentaja ja entinen keskuspuolustaja. Hän toimii italialaisen Beneventon päävalmentajana.
| ||
| Henkilötiedot | ||
|---|---|---|
| Koko nimi | Fabio Cannavaro | |
| Syntymäaika | 13. syyskuuta 1973 | |
| Syntymäpaikka | Carrara, Italia | |
| Pelipaikka | keskuspuolustaja | |
| Pituus | 175 cm[1] | |
| Seura | ||
| Seura |  Benevento
| |
| Tehtävä | päävalmentaja | |
| Seurat | ||
| Vuodet | Seura | O (M) |
| 1992–1995 1995–2002 2002–2004 2004–2006 2006–2009 2009–2010 2010–2011 |
SSC Napoli Parma FC Internazionale Juventus Real Madrid Juventus Al-Ahli Dubai
|
58 (1) 212 (5) 50 (2) 74 (6) 94 (0) 27 (0) 16 (2) |
| Maajoukkue | ||
| 1997–2010 |  Italia
|
136 (2) |
| Valmennusura | ||
| 2013–2014 2014–2015 2015–2016 2016–2017 2018–2021 2019 2022– |
Al-Ahli Dubai (apuv.) Guangzhou Evergrande Al-Nassr Tianjin Quanjian Guangzhou Evergrande Kiina Benevento
| |
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat, päivitetty 31. joulukuuta 2010.
| ||
Cannavaro voitti urallaan maailmanmestaruuden ja hänet valittiin sekä Euroopan parhaaksi että Fifan vuoden pelaajaksi vuonna 2006.
Hänen vahvuuksiinsa kuuluivat muun muassa pallonriistot ja kaksinkamppailut. Hänen nuorempi veljensä Paolo Cannavaro on myös jalkapalloilija.
Ura pelaajana
muokkaaSeurajoukkueessa
muokkaaCannavaro on pelannut Napolissa (1992–1995), Parmassa (1995–2002), missä hän voitti vuonna 1999 UEFA Cupin, Italian Cupin ja Italian Supercupin, ja Internazionalessa (2002–2004) ennen siirtymistään Juventukseen vuonna 2004. Kesällä 2006 hän siirtyi Real Madridiin Juventuksen pudottua Serie B:hen sopupeliskandaalin seurauksena, mutta kolmen vuoden kuluttua 19. toukokuuta 2009 Cannavaro siirtyi vapaalla siirrolla takaisin Juventukseen. Hänen tekemänsä sopimus oli yksivuotinen.[2] Kesäkuussa 2010 Cannavaro ilmoitti siirtyvänsä kahden vuoden sopimuksella Arabiemiirikunnan pääsarjassa pelaavaan Al-Ahliin vuoden 2010 MM-kisojen jälkeen.[3]
Lokakuussa 2009 Cannavaroa epäiltiin doping-rikkeestä, kun hän oli jäänyt kiinni kielletyn kortisonin käytöstä. Italian olympiakomitea kuitenkin vapautti hänet epäilyistä, kun oli osoitettu, ettei Cannavaro ollut käyttänyt dopingia parantaakseen suorituskykyään, vaan hoitaakseen mehiläisenpistosta aiheutunutta allergista reaktiota.[4][5]
Maajoukkueessa
muokkaaItalian maajoukkueessa Cannavaro debytoi tammikuussa 1997 ottelussa Pohjois-Irlantia vastaan. MM-kilpailuissa hän pelasi neljästi vuosien 1998, 2002, 2006 ja 2010 MM-kilpailuissa. Hänen maajoukkueuransa huipuksi voidaan laskea vuoden 2006 MM-kilpailut, joissa Italia voitti maailmanmestaruuden ja kapteenina toiminut Cannavaro pääsi nostamaan mestaruuspokaalin.
Hän oli mukana myös EM-kilpailuissa 2000, jolloin joukkue saavutti hopeaa, sekä 2004. 12. elokuuta 2009 hän pelasi 127. maaottelunsa ja nousi Paolo Maldinin ohi eniten maaotteluita pelanneeksi italialaiseksi miespelaajaksi[6].
Palkinnot
muokkaaVuonna 2006 Cannavaro voitti Kultaisen pallon, jonka France Football -lehti myöntää Euroopan parhaimmalle jalkapalloilijalle. Samana vuonna 18. joulukuuta Cannavaro valittiin Fifan vuoden pelaajaksi. Loppuäänestyksessä hän voitti Zinédine Zidanen ja Ronaldinhon.
Uran lopetus
muokkaaVuonna 2011 Fabio Cannavaron lääkäri ilmoitti, ettei Cannavaron polvi kestä enää pelaamista.[7]
Ura valmentajana
muokkaaMarraskuussa 2014 Cannavarosta tuli kiinalaisen Guangzhou Evergranden päävalmentaja.[8][9] Cannavaron johdolla Guangzhou aloitti Kiinan liigakauden hyvin ja hävisi vain yhden kahdeksasta kauden ensimmäisestä ottelustaan. Hyvistä tuloksista huolimatta liigassa toisena ollut Guangzhou korvasi Cannavaron brasiliaisella Luiz Felipe Scolarilla jo kesäkuussa 2015.[10]
Lokakuussa 2015 hän siirtyi Al-Nassrin päävalmentajaksi[11], mutta hänet erotettiin jo helmikuussa 2016 hänet tehtävästään.[12]
Kesäkuussa 2016 Cannavaro korvasi Vanderlei Luxemburgon tappiokierteeseen ajautuneen Tianjin Quanjianin päävalmentajana.[13] Cannavaron johdolla Tianjin voitti kaudella 2016 Kiinan 1. divisioonan mestaruuden ja nousi kauden päätteeksi Kiinan Superliigaan.[14] Kaudella 2017 Cannavaro johdatti Tianjinin sarjanousijana liigan kolmanneksi ja AFC Champions Leaguen karsintoihin. Kauden jälkeen hän erosi tehtävästään.[15]
Pian eroilmoituksen jälkeen Cannavaron sopimus Guangzhou Evergranden kanssa julkistettiin. Italialainen palasi seuran päävalmentajaksi viiden vuoden sopimuksella.[16] Cannavaron johdolla Guangzhou jäi Kiinan liigassa kaudella 2018 toiseksi ja joukkueen seitsemän perättäisen mestaruuden putki katkesi.
Maaliskuussa 2019 Cannavarosta tuli Kiinan jalkapallomaajoukkueen päävalmentaja. Hän jatkaa maajoukkuevalmennuksen ohella myös Guangzhou Evergranden päävalmentajana.[17] Cannavaro jätti maajoukkuevalmentajan tehtävänsä jo huhtikuun lopussa keskittyen seurajoukkuevalmentamiseen.[18] Cannavaro luotsasi kaudella 2019 Guangzhoun Kiinan mestaruuteen. Hän jätti seuran syyskuussa 2021 seuran taustalla olleen Evergrande-yhtiön talousvaikeuksien vuoksi.[19]
Syyskuussa 2022 Cannavarosta tuli Serie B:n Beneventon päävalmentaja.[20]
Saavutukset
muokkaaPelaajana
muokkaa- UEFA Cup: 1999
- Italian cup: 1999
- Italian supercup: 1999
- Maailmanmestaruus: 2006
- Kultainen pallo: 2006
- Fifan vuoden pelaaja: 2006
- Espanjan pääsarjamestaruus: 2007, 2008
- Espanjan supercup: 2008
Valmentajana
muokkaa- Kiinan mestaruus: 2019
- Kiinan 1. divisioona: 2016
- Kiinan vuoden valmentaja: 2017
Lähteet
muokkaa- ↑ https://www.eurosport.com/football/fabio-cannavaro_prs317/person.shtml
- ↑ Juve confirm Cannavaro deal Sky Sports. Viitattu 20.5.2009.
- ↑ Cannavaro: Zwei Jahre Dubai Kicker.de 2.6.2010 Viitattu 9.6.2010 (saksaksi)
- ↑ Dopingepäilyistä vapautettu Cannavaro raivoissaan 12.10.2009. Sportti.com. Viitattu 5.10.2010.
- ↑ Cannavaro in failed doping test 8.10.2009. BBC News. Viitattu 5.10.2010. (englanniksi)
- ↑ Cannavarosta maaotteluiden ennätysmies ohi Maldinin ts.fi. 13.8.2009. Turun Sanomat. Viitattu 13.8.2009.[vanhentunut linkki]
- ↑ Cannavaro retires from football on medical advice USA Today 9.7.2011 Viitattu 9.7.2011 (englanniksi)
- ↑ Fabio Cannavaro announced as new coach of Guangzhou Evergrande espnfc.com. 5.11.2014. ESPN. Viitattu 26.10.2015. (englanniksi)
- ↑ Guangzhou Evergrande unveil Fabio Cannavaro as Marcello Lippi's replacement skysports.com. 5.11.2014. Sky Sports. Viitattu 26.10.2015. (englanniksi)
- ↑ Luis Felipe Scolari to replace Fabio Cannavaro at Guangzhou Evergrande espnfc.com. 4.6.2015. ESPN. Viitattu 26.10.2015. (englanniksi)
- ↑ Fabio Cannavaro becomes new Al Nassr coach on short-term contract espnfc.com. 26.10.2015. ESPN. Viitattu 26.10.2015. (englanniksi)
- ↑ Fabio Cannavaro: Italian defender sacked as Al Nassr manager bbc.com. 12.2.2016. BBC. Viitattu 12.2.2016. (englanniksi)
- ↑ 天津权健官宣卡纳瓦罗挂帅 有信心带队升中超 sports.qq.com. 9.6.2016. Viitattu 27.11.2017. (kiinaksi)
- ↑ Hong Kong internationals Festus Baise and Jean Kilama help fire Tianjin and Guizhou into big-money Chinese Super League South China Morning Post. 22.10.2016. Viitattu 27.11.2017. (englanniksi)
- ↑ Fabio Cannavaro resigns as Tianjin Quanjian boss, Paulo Sousa appointed ESPN. 6.11.2017. Viitattu 27.11.2017. (englanniksi)
- ↑ Soccer-Cannavaro returns as Guangzhou head coach Reuters. 9.11.2017. Viitattu 27.11.2017. (englanniksi)
- ↑ Fabio Cannavaro named China's new head coach BBC Football. 15.3.2019. Viitattu 16.3.2019. (englanniksi)
- ↑ Fabio Cannavaro steps down as China coach The Asian Age. 29.4.2019. Viitattu 5.7.2019. (englanniksi)
- ↑ Cannavaro leaves Guangzhou FC amid Evergrande troubles France24. 28.9.2021. Viitattu 7.12.2022. (englanniksi)
- ↑ FABIO CANNAVARO E' IL NUOVO ALLENATORE DEL BENEVENTO CALCIO Benevento Calcio. 21.9.2022. Viitattu 7.12.2022. (italiaksi)
Aiheesta muualla
muokkaa- Fabio Cannavaron virallinen sivusto (englanniksi) (espanjaksi) (italiaksi) (japaniksi)
- Fabio Cannavaro Football Database -sivustolla (englanniksi)
1956: Stanley Matthews • 1957: Alfredo Di Stéfano • 1958: Raymond Kopa • 1959: Alfredo Di Stéfano • 1960: Luis Suárez • 1961: Omar Sivori • 1962: Josef Masopust • 1963: Lev Jašin • 1964: Denis Law • 1965: Eusébio • 1966: Bobby Charlton • 1967: Flórián Albert • 1968: George Best • 1969: Gianni Rivera • 1970: Gerd Müller • 1971: Johan Cruijff • 1972: Franz Beckenbauer • 1973: Johan Cruijff • 1974: Johan Cruijff • 1975: Oleh Bloh’in • 1976: Franz Beckenbauer • 1977: Allan Simonsen • 1978: Kevin Keegan • 1979: Kevin Keegan • 1980: Karl-Heinz Rummenigge • 1981: Karl-Heinz Rummenigge • 1982: Paolo Rossi • 1983: Michel Platini • 1984: Michel Platini • 1985: Michel Platini • 1986: Ihor Bjelanov • 1987: Ruud Gullit • 1988: Marco van Basten • 1989: Marco van Basten • 1990: Lothar Matthäus • 1991: Jean-Pierre Papin • 1992: Marco van Basten • 1993: Roberto Baggio • 1994: Hristo Stoitškov • 1995: George Weah • 1996: Matthias Sammer • 1997: Ronaldo • 1998: Zinédine Zidane • 1999: Rivaldo • 2000: Luís Figo • 2001: Michael Owen • 2002: Ronaldo • 2003: Pavel Nedvěd • 2004: Andri Ševtšenko • 2005: Ronaldinho • 2006: Fabio Cannavaro • 2007: Kaká • 2008: Cristiano Ronaldo • 2009: Lionel Messi • 2016: Cristiano Ronaldo • 2017: Cristiano Ronaldo • 2018: Luka Modrić • 2019: Lionel Messi • 2020: ei jaettu 2021: Lionel Messi • 2022: Karim Benzema • 2023: Lionel Messi • 2024: Rodrigo Hernández
| Miehet: | 1991  Lothar Matthäus |
1992  Marco van Basten |
1993 Roberto Baggio |
1994  Romário |
1995  George Weah |
1996 Ronaldo |
1997 Ronaldo
|
1998  Zinédine Zidane |
1999 Rivaldo |
2000 Zinédine Zidane |
2001  Luís Figo |
2002 Ronaldo |
2003 Zinédine Zidane
| ||
| 2004 Ronaldinho |
2005 Ronaldinho |
2006 Fabio Cannavaro |
2007 Kaká |
2008 Cristiano Ronaldo |
2009  Lionel Messi
| ||
| Naiset: | 2001  Mia Hamm |
2002 Mia Hamm |
2003 Birgit Prinz |
2004 Birgit Prinz |
2005 Birgit Prinz |
2006 Marta
| |
| 2007 Marta |
2008 Marta |
2009 Marta |
2010 Marta |
2011  Homare Sawa
|
1930 
José Nasazzi | 1934 .svg){kind=small}
Gianpiero Combi | 1938 Giuseppe Meazza | 1950 Obdulio Varela | 1954 Fritz Walter | 1958 Hilderaldo Bellini | 1962 Mauro Ramos | 1966 
Bobby Moore | 1970 Carlos Alberto | 1974 Franz Beckenbauer | 1978 Daniel Passarella | 1982 Dino Zoff | 1986 Diego Maradona | 1990 Lothar Matthäus | 1994 Dunga | 1998 Didier Deschamps | 2002 Cafu | 2006 Fabio Cannavaro | 2010 Iker Casillas | 2014 Philipp Lahm | 2018 Hugo Lloris
1 Toldo | 2 Bergomi | 3 P. Maldini | 4 Cannavaro | 5 Costacurta | 6 Nesta | 7 Pessotto | 8 Torricelli | 9 Albertini | 10 Del Piero | 11 D. Baggio | 12 Pagliuca | 13 Cois | 14 Di Biagio | 15 Di Livio | 16 Di Matteo | 17 Moriero | 18 R. Baggio | 19 Inzaghi | 20 Chiesa | 21 Vieri | 22 Buffon | Valmentaja C. Maldini
1 Abbiati | 2 Ferrara | 3 Maldini | 4 Albertini | 5 Cannavaro | 6 Negro | 7 Di Livio | 8 Conte | 9 Inzaghi | 10 Del Piero | 11 Pessotto | 12 Toldo | 13 Nesta | 14 Di Biagio | 15 Iuliano | 16 Ambrosini | 17 Zambrotta | 18 Fiore | 19 Montella | 20 Totti | 21 Delvecchio | 22 Antonioli | Valmentaja Zoff
1 Buffon | 2 Panucci | 3 Maldini | 4 Coco | 5 Cannavaro | 6 Zanetti | 7 Del Piero | 8 Gattuso | 9 Inzaghi | 10 Totti | 11 Doni | 12 Abbiati | 13 Nesta | 14 Di Biagio | 15 Iuliano | 16 Di Livio | 17 Tommasi | 18 Delvecchio | 19 Zambrotta | 20 Montella | 21 Vieri | 22 Toldo | 23 Materazzi | Valmentaja Trapattoni
1 Buffon | 2 Panucci | 3 Oddo | 4 Zanetti | 5 Cannavaro | 6 Ferrari | 7 Del Piero | 8 Gattuso | 9 Vieri | 10 Totti | 11 Corradi | 12 Toldo | 13 Nesta | 14 Fiore | 15 Favalli | 16 Camoranesi | 17 Di Vaio | 18 Cassano | 19 Zambrotta | 20 Perrotta | 21 Pirlo | 22 Peruzzi | 23 Materazzi | Valmentaja Trapattoni
1 Buffon | 2 Zaccardo | 3 Grosso | 4 De Rossi | 5 Cannavaro | 6 Barzagli | 7 Del Piero | 8 Gattuso | 9 Toni | 10 Totti | 11 Gilardino | 12 Peruzzi | 13 Nesta | 14 Amelia | 15 Iaquinta | 16 Camoranesi | 17 Barone | 18 Inzaghi | 19 Zambrotta | 20 Perrotta | 21 Pirlo | 22 Oddo | 23 Materazzi | Valmentaja Lippi
1 Buffon | 2 Santon | 3 Grosso | 4 Chiellini | 5 Cannavaro | 6 Legrottaglie | 7 Pepe | 8 Gattuso | 9 Toni | 10 De Rossi | 11 Gilardino | 12 De Sanctis | 13 Gamberini | 14 Amelia | 15 Iaquinta | 16 Camoranesi | 17 Rossi | 18 Palombo | 19 Zambrotta | 20 Montolivo | 21 Pirlo | 22 Dossena | 23 Quagliarella | Valmentaja Lippi
1 Buffon | 2 Maggio | 3 Criscito | 4 Chiellini | 5 Cannavaro | 6 De Rossi | 7 Pepe | 8 Gattuso | 9 Iaquinta | 10 Di Natale | 11 Gilardino | 12 Marchetti | 13 Bocchetti | 14 De Sanctis | 15 Marchisio | 16 Camoranesi | 17 Palombo | 18 Quagliarella | 19 Zambrotta | 20 Pazzini | 21 Pirlo | 22 Montolivo | 23 Bonucci | Valmentaja Lippi