Robert Frederick Chelsea ”Bobby” Moore (12. huhtikuuta 194124. helmikuuta 1993) oli englantilainen jalkapalloilija. Hän oli Englannin vuoden 1966 maailmanmestarijoukkueen kapteeni, ja häntä pidetään yhtenä kaikkien aikojen parhaista jalkapallopuolustajista.[2].

Bobby Moore
Bobby Moorea esittävä patsas Wembleyn stadionin edustalla.
Henkilötiedot
Koko nimi Robert Frederick Chelsea Moore
Syntymäaika 12. huhtikuuta 1941
Syntymäpaikka Barking, Essex, Englanti
Kuolinaika 24. helmikuuta 1993 (51 vuotta)
Kuolinpaikka Lontoo, Englanti
Pituus 178 senttimetriä[1]
Lempinimi Bobby
Seurat
Vuodet Seura O (M)
1958–1974
1974–1977
1977
1978
West Ham United
Fulham
San Antonio Thunder
Seattle Sounders
544 (24)
124 (1)
24 (1)
7 (0)
Maajoukkue
1962–1973 Englanti 108 (2)

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat.

Ollessaan koulupoika Moore liittyi West Ham Unitediin ja nousi seuran edustusjoukkueeseen vuonna 1960. Hän pelasi keskuspuolustajana, missä hän menestyi hyvin enemminkin pelinlukutaitonsa kuin taklaustensa ansiosta. Pelé kuvaili Moorea paitsi parhaimmaksi puolustajaksi, jota vastaan hän on urallaan pelannut, niin myös reiluimmaksi kohtaamakseen puolustajaksi. Moore pelasi Englannin maajoukkueessa 1962 MM-kisoissa Chilessä, missä joukkue selvisi puolivälieriin. Moore oli kahden vuoden ajan maajoukkueen kapteenina, kuten myös omassa seurajoukkueessaan. Vuonna 1963 Moore johdatti West Hamin FA Cupin voittoon. Loppuottelussa Wembleyllä kaatui Preston maalein 3–2. Vuotta myöhemmin samalla stadionilla Mooren kipparoima West Ham kaatoi Cup-voittajien Cupin loppuottelussa Bayern Münchenin. Moore pääsi juhlimaan suurvoittoa samalla stadionilla vielä kolmannenkin kerran, kun Englanti MM-kotikisojen 1966 loppuottelussa kaatoi Saksan liittotasavallan maalein 4–2[2].

Maajoukkueuransa Moore päätti marraskuussa 1973 ystävyysotteluun Italiaa vastaan. Hän pelasi maajoukkueessa 108 ottelua ja teki niissä kaksi maalia[3]. Vuonna 1974 hän siirtyi West Hamista, missä oli pelannut 15 vuoden ajan, kakkosdivisioonan Fulhamiin. 1975 Moore pelasi Fulhamissa FA Cupin loppuottelussa entistä seuraansa West Hamia vastaan, mikä voitti ottelun maalein 2–0. Uransa loppuvuosina Moore pelasi vielä Yhdysvalloissa San Antonio Thunderissa ja Seattle Soundersissa. Peliuransa jälkeen Moore kokeili siipiään valmentajana heikoin tuloksin. Hänellä oli ongelmia myös liiketoimissaan ja avioliitossaan. 15. helmikuuta 1993 Moore ilmoitti sairastavansa mahasyöpää. Hän kuoli pian tämän jälkeen.

Lähteet

muokkaa
  1. Bobby Moore Transfermarkt. Viitattu 23.2.2020.
  2. a b Kanerva, Juha ym.: Jalkapallon pikkujättiläinen, s. 41. WSOY, 2003. ISBN 951-0-27037-7.
  3. Arnhold, Matthias & Mamrud, Roberto: England - Record International Players 17.7.2018. RSSSF. Viitattu 5.11.2018. (englanniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa
Tämä urheilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.