Avaa päävalikko

Fulham FC

englantilainen jalkapalloseura

Fulham Football Club on englantilainen vuonna 1879 perustettu jalkapalloseura, joka on kotoisin Lontoosta. Fulham pelaa kaudella 2019–2020 Englannin toiseksi korkeimmalla sarjatasolla, Mestaruussarjassa, jonne se putosi keväällä 2019. Seura on Lontoon alueen vanhin.

Fulham
Fulham FC.svg
Koko nimi Fulham Football Club
Lempinimet Cottagers[1]
Perustettu 1879
Kenttä Craven Cottage,
Fulham, Lontoo
– kapasiteetti 26 000
Sarja Mestaruussarja
Puheenjohtaja Yhdysvallat Shahid Khan
Päävalmentaja Englanti Scott Parker
Kotipeliasu
Vieraspeliasu

Pitkästä historiastaan huolimatta Fulhamin suurin voitto on Intertoto Cupin ykkössija vuonna 2002. Kaudella 2009–2010 Fulham pelasi Eurooppa-liigan loppuottelussa. FA Cupissa joukkue on päässyt kerran finaaliin ja viidesti välieriin. Paras sarjasijoitus on kaudelta 2008–2009, jolloin Fulham oli Valioliigan seitsemäs.

Fulhamin omistaa Shahid Khan.[2]

Sisällysluettelo

HistoriaMuokkaa

Amatöörivuodet 1879–1898Muokkaa

Fulham perustettiin 1879 nimellä Fulham St Andrew's Church Sunday School, ja sen perustivat West Kensingtonin Star Roadilla sijaitsevat anglikaanisen seurakunnan seurakuntalaiset. Se voitti Itä-Lontoon amatööricupin 1887, ja lyhennettyään nimen nykyiseen muotoon vuonna 1888 se voitti ensimmäisellä yrityksellä vuonna 1893 Itä-Lontoon liigan.

Eteläinen liiga 1898–1907Muokkaa

Vuodet Liia
1898–03 Eteläinen Liiga Divisioona 2
1903–07 Eteläinen Liiga Divisioona 1

Joukkue sai ammattilaisstatuksen 12. joulukuuta 1898, samana vuonna kun se aloitti eteläisen liigan 2. divisioonassa. Kaudella 1902–1903 se voitti divisioonan ja nousi porrasta ylemmäs 1. divisioonaan. Joukkue voitti eteläisen liigan kahdesti vuosina 1905–1906 ja 1906–1907.


2001–03: Valioliiga-debyyttiMuokkaa

Kausi 2001–02Muokkaa

 
Van der Sar ja Malbranque Fulhamissa.

Ennakolta Fulhamin odotettiin menestyvän jopa todella hyvin valioliigassa. Moni ennusti joukkueen yltävän UEFA Cup-paikkaan, tai jopa Mestareiden liigaan. Ensimmäinen kausi oli kuitenkin pettymys. Huolimatta muutamista hyvistä otteluista ja ajoittaisista loisteliaista välähdyksistä lopullinen sijoitus sarjassa oli 13.

Kausi 2002–03Muokkaa

Seuraavalla kaudella Fulham ajautui vaarallisen lähelle putoamista ja puheenjohtaja Mohamed Al-Fayed kertoi Jean Tiganalle, että tämän sopimusta ei enää jatkettaisi kauden päätyttyä. Surkeat esitykset, jotka kulminoituivat 4–0-kotitappioon Blackburn Roversille, johtivat kuitenkin siihen, että Tigana sai lähteä jo ennen kauden päätöstä. Tigana teki seuran ennätysoston, kun hän osti Steve Marletin Olympique Lyonnaisista 11,5 miljoonalla punnalla. Hän ei kuitenkaan vastannut odotuksiin ja pelasi vain 54 ottelua kolmessa vuodessa, tehden niissä vain 11 maalia. Hänet lainattiin Olympique de Marseilleen 18 kuukaudeksi, kun Coleman otti ohjat, ja oli siellä sopimuksensa loppuun saakka.

Chris Coleman 2003–2007Muokkaa

Chris Coleman otti ohjat kauden 2002–2003 viiden viimeisen ottelun ajaksi, joista Fulham otti 10 pistettä 15 mahdollisesta. Colemanille tarjottiin pysyvä sopimus kesällä 2003 siitäkin huolimatta, että arveltiin kokemattoman Colemanin palkkaamisen johtavan Fulhamin tippumiseen sarjasta. Coleman kuitenkin vastasi epäilijöille hienosti nostamalla Fulhamin kaudella 2003–2004 yhdeksännelle sijalla Valioliigassa, joka oli samalla Fulhamin kaikkien aikojen paras sijoitus sarjassa. Tämä olisi saattanut olla parempikin sijoitus ellei joukkueelle olisi tullut kovia taloudellisia paineita myydä Louis Saha Manchester Unitediin, mistä he saivat seuran ennätyksellisen summan 13 miljoonaa puntaa. Kauden viimeisessä ottelussa Fulham voitti Boltonin 2–0 vieraissa – kolmas maali olisi nostanut joukkueen sarjassa kahdeksanneksi. Coleman onnistui kaudella 2004–2005 myös varsin mallikkaasti ja joukkue sijoittui sarjassa sijalle 13. Kausi 2005–2006 oli kuitenkin huomattavasti vaikeampi, mutta onnistui kauden kolmanneksi viimeisessä ottelussa voittamaan Wigan Athleticin 1–0 ja varmisti paikkansa sarjassa jo tässä vaiheessa. Kaudella nähtiin muun muassa voitot Chelseasta, 2–0 voitto vuoden 2005 Euroopan mestarista Liverpoolista ja 6–1 voitto West Bromwich Albionista. Fulhamin kotivire oli sarjan 6 parhaan joukkueen ulkopuolelta paras koko sarjassa, 12 voittoa 18 mahdollisesta, kun taas vieraissa joukkue oli sarjan huonoin 1 voitolla ja neljällä tasapelillä 18 ottelusta. Kauden vaikeuksista huolimatta joukkue saavutti sarjassa 12 sijan.

Lawrie Sanchez 4–12/2007Muokkaa

 
Fulham vaaleansinisissä Boltonia vastaan FA Cupissa 2005.

Lawrie Sanchezin ensimmäinen ottelu oli vierastappio Readingille. Kolmannessa ottelussa näytti jo siltä, että hän saisi kauan kaivattuja pisteitä Arsenalia vastaan, kun Simon Davies tasoitti ottelun 78 minuutilla, mutta Arsenal teki vielä aivan loppuhetkillä kaksi maalia ja voitti ottelun 3–1. Sanchezin seuraava ottelu oli Liverpoolia vastaan, joka lepuutti avainpelaajiaan mestareiden liigan ottelun jäljiltä. Clint Dempseyn maali toikin Sanchezille ensimmäisen voiton Fulhamin peräsimessä. Voitto yhdistettynä muihin otteluihin kierroksella pelasti Fulhamin putoamiselta. Perjantaina 11. maaliskuuta 2007 Sanchez lopetti työnsä Pohjois-Irlannin maajoukkueen valmentajan ja aloitti pysyvästi Fulhamissa. 9. kesäkuuta 2007 Sanchez teki ensimmäisen ostonsa Fulhamille, kun hän osti Diomansy Kamaran West Bromwichistä kuudella miljoonalla punnalla.

Sanchez ei saanut Fulhamia iskuun kaudella 2007–08. Joukkue ei onnistunut kääntämään otteluitaan voitoksi ja putosi sarjan häntäpäähän. Sanchez sai potkut 21. joulukuuta 2007 kun Fulham oli liigassa sijalla 18 voitettuaan vain kaksi pelaamastaan 17 ottelusta.

Roy Hodgson 12/2007–7/2010Muokkaa

Roy Hodgsonin ensimmäiseksi otteluksi osui FA Cupin ottelu Bristol Roversia vastaan, joka päättyi tasan 2–2. Hodgson ymmärsi nopeasti mitä joukkueesta puuttui ja aloitti täsmähankintojen tekemisen. Ensimmäinen joukkueeseen hankittu pelaaja oli kolossimainen puolustaja Brede Hangeland joka tuli FC Kööpenhaminasta 3,5 miljoonalla punnalla. Seuraavat hankinnat olivat Leon Andreasen Werder Bremenistä, Eddie Johnson Kansas City Wizardsista, Erik Nevland FC Groningenista ja viimeisimmät hankinnat ovat Suomen maajoukkueen pitkäaikainen kapteeni Jari Litmanen[3] sekä Toni Kallio BSC Young Boysista.

Kaudella 2008-2009 hieman yllättäenkin Fulham onnistui nappaamaan kautta aikojen parhaan pääsarjasijoituksensa ja sijoittui seitsemänneksi. Samalla aukeni paikka kauden 2009-2010 Euroopan Liigaan. Hodgson johdatti joukkueensa komeaan suoritukseen ja tyylilleen uskollisena joukkue oli yksi sarjan vähiten maaleja päästäneistä joukkueista. Toisaalta taas maalinteko kangerteli välillä pahemmastikin, mutta silti joukkue onnistui napsimaan arvokkaita pisteitä lähes ottelusta, kuin ottelusta. Kovimpina saavutuksina kaudella voidaan pitää voittoja Arsenalista ja Manchester Unitedista. Kotonaan Hodgsonin suojatit hävisivät vain neljä ottelua. Saavutuksen ehkä suurimmat tekijät olivat onnistuneet hankinnat. Edellis kauden lopun täsmähankinnat saivat jatkoa keesällä 2008, kun Hodgson hankki ilmaisella siirrolla Middlesbroughista Mark Schwarzerin, joka osoittautui kaudella ehkä jopa koko sarjan kovimmaksi hankinnaksi. West Hamista tuli kaksikko Bobby Zamora ja John Paintsil 6,3 miljoonaan punnan yhteissummalla. Fredrik Stoor saapui joukkueeseen Rosenborgista, Dickson Etuhu taas Sunderlandista noin 1,5 miljoonan punnan hinnalla. Kallein hankinta oli Andrew Johnson Evertonista arvioiden mukaan 10,5 miljoonan punnan siirtosummalla.

Kaudella 2009–2010 Fulhan sijoittui Valioliigassa 12:nneksi[4]. Uudessa Eurooppa-liigassa seura eteni loppuotteluun. Sijoituttuaan alkulohkossaan AS Roman jälkeen toiseksi se kukisti pudotuspeleissä FK Šah’tar Donetskin, Juventuksen, VfL Wolfsburgin ja Hamburger SV:n. Loppuottelussa Fulham hävisi Atletico Madridille jatkoajan jälkeen 1–2.[5] Hodgson allekirjoitti Liverpool FC:n kanssa kolmivuotisen sopimuksen 1.7.2010.

Mark Hughes 8/2010−6/2011Muokkaa

Elokuun alussa 2010 Fulham nimesi lopulta Hodgsonille seuraajan tehtyään sopimuksen walesilaisen Mark Hughesin kanssa.[6] Hughesin johdolla Fulham jatkoi edellisvuosien positiivisia esityksiään ja sijoittui lopulta Valioliigan kahdeksanneksi. Sijoitus oli seuran historian toiseksi paras. Lisäksi Fulham selvisi UEFA:n fair play -joukkueena Eurooppa-liigaan kaudelle 2011−2012. Menestyksestä huolimatta Hughes erosi tehtävistään kesäkuun alussa. Hän perusteli lähtöään halulla kehittyä ja edetä omalla valmennusurallaan.[7]

JoukkueMuokkaa

EdustusjoukkueMuokkaa

Pelaajat Valmennusjohto
Nro. Paik. Kan. Pelaaja Ikä Ed. joukkue Sopimus
Maalivahdit
1 1M   Marcus Bettinelli 27 junioriakatemia 2020
25 1M   Sergio Rico (lainalla Sevillasta) 25   Sevilla 2019
31 1M   Fabri 31   Beşiktaş 2021
Puolustajat
4 2P   Denis Odoi 31   Lokeren 2019
5 2P   Calum Chambers (lainalla Arsenalista) 24   Arsenal 2019
13 2P   Tim Ream 31   Bolton 2020
20 2P   Maxime Le Marchand 29   Nice
21 2P   Timothy Fosu-Mensah (lainalla Manchester Unitedista) 21   Manchester United 2019
22 2P   Cyrus Christie 26   Middlesbrough 2021
23 2P   Joe Bryan 25   Bristol City 2022
26 2P   Alfie Mawson 25   Swansea City 2022
Keskikenttäpelaajat
3 3KK   Ryan Sessegnon 19 junioriakatemia 2020
6 3KK   Kevin McDonald 30   Wolverhampton Wanderers 2020
7 3KK   Neeskens Kebano   27   Genk 2019
8 3KK   Stefan Johansen 28   Celtic 2019
10 3KK   Tom Cairney   28   Blackburn Rovers 2023
24 3KK   Jean Michaël Seri 27   Nice 2022
29 3KK   André Zambo Anguissa 23   Marseille 2023
36 3KK   Luca de la Torre 21 junioriakatemia 2020
44 3KK   Ibrahima Cissé 25   Standard Liège 2020
Hyökkääjät
9 4H   Aleksandar Mitrović 24   Newcastle United 2023
11 4H   Floyd Ayité 30   Bastia 2019
14 4H   Andre Schürrle (lainalla Dortmundista) 28   Dortmund 2020
19 4H   Luciano Vietto (lainalla Atletico Madridista) 25   Atlético Madrid 2019
47 4H   Aboubakar Kamara 24   Amiens 2021
Päävalmentaja



Selite
  • Paik. : Pelipaikka
  • Kan. : Kansalaisuus
  •   Kapteeni


Päivitetty 22. syyskuuta 2018

Lähde: Transfermarkt

Fulham EuroopassaMuokkaa

Kausi Kilpailu Kierros Maa Seura Koti Vieras Yht. Lähde
2002–03 Intertoto Cup 2. kierros   Haka 0–0 1–1 1–1 (vm.) [8]
3. kierros   Egaleo 1–0 1–1 2–1
Välierä   Sochaux 1–0 2–0 3–0
Loppuottelu   Bologna 3–1 2–2 5–3
UEFA Cup 1. kierros   Hajduk Split 2–2 1–0 3–2 [9]
2. kierros   Dinamo Zagreb 2–1 3–0 5–1
3. kierros   Hertha BSC 0–0 1–2 1–2
2009–10 UEFA Europa League 3. karsintakierros   Vėtra 3–0 3–0 6–0 [10]
Play-off-kierros   Amkar Perm 3–1 0–1 3–2
Lohko E   Basel 1–0 3–2 Toinen
  CSKA Sofia 1–0 1–1
  Roma 1–1 1–2
1. kierros   Shakhtar Donetsk 2–1 1–1 3–2
Neljännesvälierä   Juventus 4–1 1–3 5–4
Puolivälierä   VfL Wolfsburg 2–1 1–0 3–1
Välierä   Hamburger SV 2–1 0–0 2–1
Loppuottelu   Atlético Madrid 1–2 (ja.)
2011–12 UEFA Europa League 1. karsintakierros   NSÍ Runavík 3–0 0–0 3–0 [11]
2. karsintakierros   Crusaders 4–0 3–1 7–1
3. karsintakierros   RNK Split 2–0 0–0 2–0
Play-off-kierros   Dnipro Dnipropetrovsk 3–0 0–1 3–1
Lohko K   Twente 1–1 0–1 Kolmas
  Odense 2–2 2–0
  Wisła Kraków 4–1 0–1

Tunnettuja entisiä Fulham-pelaajiaMuokkaa

  Englanti

  Argentiina

  Tšekki

  Saksa

  Kamerun

  Australia

  Venäjä

  Norja

  Tanska

  Ranska

  Etelä-Afrikka

  Irlanti

  Japani

  Latvia

  Pohjois-Irlanti

  Senegal

  Suomi

  Serbia

  Etelä-Korea

  Kreikka

  Sveitsi

  Kanada

  Islanti

  Hollanti

  Portugali

  Wales

  Jamaika

  USA

  Trinidad & Tobago

  Algeria

  Ghana

  Unkari

  Kroatia

  Bulgaria

Eniten otteluitaMuokkaa

Seuraa edelleen edustavat pelaajat lihavoitu.

# Nimi Vuodet Ottelut Maalit
1   Johnny Haynes 1952–1970 658 158
2   Eddie Lowe 1950–1963 511 ?
3   Les Barrett 1965–1977 491 90
4   Frank Penn 1915–1934 460 ?
5   George Cohen 1956–1969 459 6

Eniten maalejaMuokkaa

# Nimi Vuodet Ottelut Maalit
1   Gordon Davies 1977–1985, 1986–1991 ? 178
2   Johnny Haynes 1952–1970 658 158
3   Bedford Jezzard 1948–1957 306 154
4   Jim Hammond 1928–1938 342 150
5   Graham Leggat 1958–1966 ? 134

Managerit 1904–Muokkaa

Nimi Vuodet
  Harry Bradshaw 1904–1909
  Phil Kelso 1909–1924
  Andy Ducat 1924–1926
  Joe Bradshaw 1926–1929
  Ned Liddell 1929–1931
  James McIntyre 1931–1934
  Jimmy Hogan 1933–1935
  Jack Peart 1935–1948
  Frank Osborne 1948–1949
  Bill Dodgin, Sr. 1949–1953
  Frank Osborne 1953–1956
  Doug Livingstone 1956–1958
  Bedford Jezzard 1958–1964
  Vic Buckingham 1965–1968
  Bobby Robson 1968–1968
  Bill Dodgin, Jr. 1969–1972
  Alec Stock 1972–1976
  Bobby Campbell 1976–1980
  Malcolm MacDonald 1980–1984
  Ray Harford 1984–1986
  Ray Lewington 1986–1990
  Alan Dicks 1990–1991
  Don Mackay 1991–1994
  Ian Branfoot 1994–1996
  Micky Adams 1996–1997
  Ray Wilkins 1997–1998
  Kevin Keegan 1998–1999
  Paul Bracewell 1999–2000
  Jean Tigana 2000–2003
  Chris Coleman 2003–2007
  Lawrie Sanchez 4/2007–12/2007
  Roy Hodgson 12/2007–2010
  Mark Hughes 2010-2011
  Martin Jol 2011-2013
  René Meulensteen 2013–2014
  Felix Magath 2014
  Kit Symons 2014–2015
  Slaviša Jokanović 2015–2018
  Claudio Ranieri 2018–2019

KapteenitMuokkaa

Vuodet Nimi Huom.
??–??   Simon Morgan
??–??   Chris Coleman
??–??   Michael Brown
??–??   Brian McBride
2008–2012   Danny Murphy
2012-2014   Brede Hangeland
2014-2017   Scott Parker
2017-   Tom Cairney

SaavutuksiaMuokkaa

Kansalliset CupitMuokkaa

  • FA Cup
    • Toinen – 1975
    • Välierät – 1908, 1936, 1958, 1962, 2002
  • Liiga Cup
    • Paras suoritus (Neljännes Finaalit) 1968, 1971, 2000, 2001, 2005

Euroopan CupitMuokkaa

MuutMuokkaa

  • West London Cup
    • 1886
  • West London Observer Cup
    • 1891
  • London Challenge Cup
    • 1910

LähteetMuokkaa

  1. Origins of Nicknames for 20 Premier League Clubs 15.11.2010. Worldsoccertalk.com. Viitattu 27.9.2015. (englanniksi)
  2. Fulham myytiin NFL-seurapomolle MTV Sport. 13.7.2013.
  3. http://www.fulhamfc.com/Club/News/NewsArticles/2008/January/LitmanenJoins.aspx [vanhentunut linkki]
  4. Valioliiga futismaailma.com. Viitattu 12.5.2010. (englanniksi)
  5. UEFA Europa League uefa.com. Viitattu 12.5.2010. (englanniksi)
  6. Mark Hughes Appointed as Manager [vanhentunut linkki]
  7. Mark Hughes quits as Fulham manager Goal. 2.6.2011. (englanniksi)
  8. UEFA Intertoto Cup 2002 RSSSF. Viitattu 22.9.2018.
  9. UEFA Europa League 2002–03 UEFA. Viitattu 22.9.2018.
  10. UEFA Europa League 2009–10 UEFA. Viitattu 22.9.2018.
  11. UEFA Europa League 2011–12 UEFA. Viitattu 22.9.2018.

Aiheesta muuallaMuokkaa