George Best
George Best (22. toukokuuta 1946 Belfast – 25. marraskuuta 2005 Lontoo) oli pohjoisirlantilainen jalkapalloilija. Hän pelasi uransa hyökkääjänä ennen kaikkea Manchester Unitedissa 1960-luvulla, jossa hän voitti kaksi mestaruutta ja Euroopan Cupin. Best tunnettiin häikäisevästä henkilökohtaisesta taidosta, mutta myös boheemista elämäntavastaan. Alkoholiongelma piti hänet skandaalijulkisuudessa uran jälkeenkin.
.jpg)
| |||
| Henkilötiedot | |||
|---|---|---|---|
| Koko nimi | George Best | ||
| Syntymäaika | 22. toukokuuta 1946 | ||
| Syntymäpaikka | Belfast, Pohjois-Irlanti | ||
| Kuolinaika | 25. marraskuuta 2005 (59 vuotta) | ||
| Kuolinpaikka | Lontoo, Englanti | ||
| Lempinimi | The Belfast Boy The Fifth Beatle | ||
| Junioriseurat | |||
| 1961–1963 | Manchester United | ||
| Seurat | |||
| Vuodet | Seura | O | (M) |
| 1963–1974 | Manchester United | 361 | (138) |
| 1973 | Dunstable Town | 0 | (0) |
| 1974 | Jewish Guild | 5 | (0) |
| 1975 | Stockport County | 3 | (2) |
| 1975–1976 | Cork Celtic | 3 | (0) |
| 1976, 1977, 1978 | Los Angeles Aztecs | 55 | (27) |
| 1976–1978 | Fulham | 42 | (8) |
| 1979, 1980 | Fort Lauderdale Strikers | 28 | (6) |
| 1979–1980 | Hibernian | 17 | (3) |
| 1979–1980, 1981 | San Jose Earthquakes | 56 | (21) |
| 1983 | Bournemouth | 5 | (0) |
| 1983 | Brisbane Lions | 4 | (0) |
| 1984 | Tobermore United | 1 | (0) |
| Yhteensä | 580 | (204) | |
| Maajoukkue | |||
| 1964–1977 | Pohjois-Irlanti | 37 | (9) |
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. | |||
Nuoruus
muokkaaBest syntyi Belfastissa 22. toukokuuta 1946 ja oli myöhemmin kuusilapsiseksi kasvaneen perheen esikoinen. Hän oli nuoresta pitäen innokas jalkapallon harrastaja ja kannatti siihen aikaan huipulla ollutta Wolverhampton Wanderersia. Best oli lahjakas opiskelija mutta ryhtyi pinnaamaan tunneilta päädyttyään rugbyyn suuntautuneeseen kouluun. Pian hän siirtyi jalkapalloon suuntautuneeseen kouluun.[1]
Pelaajanura
muokkaaManchester United
muokkaaBestin taidot huomattiin 15-vuotiaana, kun Manchester Unitedin tarkkailija näki hänen pelaavan. Hän matkusti ystävänsä Eric McMordien kanssa Manchesteriin 1961, mutta he palasivat pian takaisin kärsittyään koti-ikävästä. Best palasi ja pääsi pelaamaan Unitedin edustusjoukkueessa ensi kerran syyskuussa 1963. Alkukauden aikana hän vakiinnutti paikkansa jo avauskokoonpanossa.[1]
Matt Busbyn valmentama Manchester United saavutti Bestin, Denis Law'n ja Bobby Charltonin johdolla 1. divisioonan mestaruuden 1965 ja uudestaan 1967. Liigan ohella United menestyi myös Euroopan Cupissa. Kaudella 1965–1966 se ei vielä yltänyt mestaruuteen asti, mutta puolivälierässä portugalilaista Benficaa vastaan Best teki vieraskentällä kaksi loisteliasta maalia pelin alkuhetkillä ja United voitti lopulta 5–1. Bestiä alettiin hiustyylinsä vuoksi kutsua The Fifth Beatleksi (suom. Beatlesin viides jäsen). Kauden 1967–1968 päätteeksi United sai pitkään metsästämänsä Euroopan Cupin mestaruutensa, ja Best valittiin sekä Euroopan parhaaksi jalkapalloilijaksi että vuoden pelaajaksi Englannissa.[1][2]
Voiton jälkeen Manchester United alkoi hitaasti taantua. Best oli edelleen nuori ja loistava pelaaja, mutta muut tähdet alkoivat jo ikääntyä. Suuresta suosiosta nauttiva Best puolestaan juhli usein, ja hänen naisseikkailunsa olivat usein lehtien etusivuilla. Hän jäi pois harjoituksista ja ajautui erimielisyyksiin niin Charltonin kuin Busbyn ja häntä päävalmentajana seuranneiden Wilf McGuinnessin ja Frank O'Farrellin kanssa. Parhaimmillaan Best kantoi koko joukkuetta, ja hän oli Unitedin paras maalintekijä viitenä kautena peräkkäin vuosina 1967–1972. Hänen juomisongelmansa kuitenkin pahenivat, eikä hän enää pystynyt kantamaan vastuuta ja keväällä 1972 hän ilmoitti lopettavansa uransa. Syksyllä Best oli kuitenkin taas mukana, mutta ongelmat jatkuivat. Hänet laitettiin siirtolistalle joulukuussa, mutta uusi valmentaja Tommy Doherty otti hänet takaisin. Viimeisen ottelunsa Unitedissa Best pelasi 1. tammikuuta 1974.[1][2]
Kiertolainen
muokkaaManchester Unitedin jälkeen Best pelasi ensin lyhyen ajan eteläafrikkalaisessa Jewish Guildissa, mutta keskittyi uhkapeleihin ja juomiseen. Sen jälkeen hän vieraili lyhyesti Dunstable Townissa, Stockport Countyssa ja Cork Celticissä ennen kuin siirtyi Yhdysvaltoihin NASL:n Los Angeles Aztecsiin.[3]
Vuosina 1976–1981 hän pelasi NASL:ssa Aztecsien ohella myös Fort Lauderdale Strikersissa ja San Jose Earthquakesissa sekä kävi Englannissa Fulhamissa ja Skotlannissa Hibernianissa.[3]
Best pelasi yksittäisiä otteluita vielä muutamissa alempien sarjojen joukkueissa ennen lopettamistaan 1983.[4]
Maajoukkue
muokkaaEnsimmäisen kerran Best valittiin Pohjois-Irlannin maajoukkueeseen 1964. Hän pelasi vuosina 1964–1977 yhteensä 37 maaottelua ja teki niissä yhdeksän maalia.[3][5] Bestin maajoukkueuran aikana Pohjois-Irlanti ei selvinnyt Euroopan-mestaruuskilpailujen tai maailmanmestaruuskilpailujen lopputurnaukseen. Kun Pohjois-Irlanti pääsi 1982 MM-kisoihin, päävalmentaja Billy Binghamia painostettiin ottamaan 36-vuotias Best mukaan joukkueeseen vaikka edellisestä Bestin maaottelusta oli viisi vuotta. Bingham ei kuitenkaan taipunut ja päätti olla ottamatta Bestiä mukaan.[6]
Uran jälkeen
muokkaa
Pelaajanuransa jälkeen Best pysyi julkisuudessa ja toimi muun muassa televisiokommentaattorina ja puhujana illallistilaisuuksissa. Hän erosi 1986 ensimmäisestä vaimostaan, Angela MacDonald-Janesista, jonka kanssa hänellä oli yksi lapsi. Bestillä oli useita suhteita, ja 1995 hän meni naimisiin Alex Purseyn kanssa. Avioliitto Purseyn kanssa kesti vuoteen 2004 asti.[1]
Best kärsi jatkuvasti alkoholismista, ja hänelle tehtiin maksansiirto 2002 hänen kärsittyään pahasta maksakirroosista. Maksansiirto, voimakas lääkitys sekä yhä jatkunut alkoholismi heikensivät hänen immuunijärjestelmäänsä, mikä altisti hänet sairauksille ja infektioille. 1. lokakuuta 2005 Best hakeutui sairaalaan flunssan oireita valittaen. Sairaalassa ollessa hänelle kehittyi munuaistulehdus ja marraskuun alussa keuhkotulehdus. Bestillä havaittiin sisäistä verenvuotoa 23. marraskuuta, ja hän menehtyi kahta päivää myöhemmin.[7]
Bestin kuoleman jälkeen muun muassa Belfastin lentokenttä nimettiin uudelleen hänen mukaansa George Best Belfast City Airportiksi ja Ulster Bank julkaisi viiden punnan muistosetelin.[8][9] Vuonna 2008 Manchester United pystytti Old Traffordin viereen Bestin, Denis Law'n ja Bobby Charltonin patsaan.[10]
Saavutukset
muokkaa- Seurajoukkueessa
- Englannin mestaruus: 1965, 1967
- Euroopan Cup: 1968
- Henkilökohtaiset
- Euroopan paras jalkapalloilija: 1968
- FWA:n vuoden pelaaja: 1968
- English Football Hall of Fame: 2002
Lähteet
muokkaa
Tilastot
muokkaa- George Bestin pelaajatilastot football history. Viitattu 1.11.2010. (englanniksi)
Viitteet
muokkaa- ↑ a b c d e f Ponting, Ivan: Obituary: George Best 26.11.2005. The Independent. Viitattu 1.11.2010. (englanniksi)
- ↑ a b Glanville, Brian: Obituary: George Best 25.11.2005. The Guardian. Viitattu 1.11.2010. (englanniksi)
- ↑ a b c George Best factfile 14.7.2003. The Guardian. Viitattu 1.11.2010. (englanniksi)
- ↑ George Bestin pelaajatilastot football-history.net. Arkistoitu 18.7.2019. Viitattu 29.4.2011. (englanniksi)
- ↑ Mamrud, Roberto: Northern Ireland - Record International Players 5.7.2018. RSSSF. Viitattu 10.11.2018. (englanniksi)
- ↑ George Best – Football’s tragic playboy prince FIFA. Arkistoitu 3.2.2015. Viitattu 29.4.2010. (englanniksi)
- ↑ Football legend George Best dies 25.11.2005. BBC. Viitattu 29.4.2010. (englanniksi)
- ↑ Best family proud of airport name 22.5.2006. BBC. Viitattu 29.4.2010. (englanniksi)
- ↑ Bank note honour for George Best 26.11.2006. BBC. Viitattu 29.4.2010. (englanniksi)
- ↑ Man Utd 'trinity' statue unveiled 26.11.2006. BBC. Viitattu 29.4.2010. (englanniksi)
- ↑ Galvin, Robert: Football Hall of Fame – George Best National Football Museum. Arkistoitu 31.8.2009. Viitattu 29.4.2010. (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta George Best Wikimedia Commonsissa
1956: Stanley Matthews • 1957: Alfredo Di Stéfano • 1958: Raymond Kopa • 1959: Alfredo Di Stéfano • 1960: Luis Suárez • 1961: Omar Sivori • 1962: Josef Masopust • 1963: Lev Jašin • 1964: Denis Law • 1965: Eusébio • 1966: Bobby Charlton • 1967: Flórián Albert • 1968: George Best • 1969: Gianni Rivera • 1970: Gerd Müller • 1971: Johan Cruijff • 1972: Franz Beckenbauer • 1973: Johan Cruijff • 1974: Johan Cruijff • 1975: Oleh Bloh’in • 1976: Franz Beckenbauer • 1977: Allan Simonsen • 1978: Kevin Keegan • 1979: Kevin Keegan • 1980: Karl-Heinz Rummenigge • 1981: Karl-Heinz Rummenigge • 1982: Paolo Rossi • 1983: Michel Platini • 1984: Michel Platini • 1985: Michel Platini • 1986: Ihor Bjelanov • 1987: Ruud Gullit • 1988: Marco van Basten • 1989: Marco van Basten • 1990: Lothar Matthäus • 1991: Jean-Pierre Papin • 1992: Marco van Basten • 1993: Roberto Baggio • 1994: Hristo Stoitškov • 1995: George Weah • 1996: Matthias Sammer • 1997: Ronaldo • 1998: Zinédine Zidane • 1999: Rivaldo • 2000: Luís Figo • 2001: Michael Owen • 2002: Ronaldo • 2003: Pavel Nedvěd • 2004: Andri Ševtšenko • 2005: Ronaldinho • 2006: Fabio Cannavaro • 2007: Kaká • 2008: Cristiano Ronaldo • 2009: Lionel Messi • 2016: Cristiano Ronaldo • 2017: Cristiano Ronaldo • 2018: Luka Modrić • 2019: Lionel Messi • 2020: ei jaettu 2021: Lionel Messi • 2022: Karim Benzema • 2023: Lionel Messi • 2024: Rodrigo Hernández