Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut

miesten maajoukkueiden kilpailu
Tämä artikkeli käsittelee jalkapallon miesten maailmanmestaruuskilpailuja. Sivu Jalkapallon naisten maailmanmestaruuskilpailut käsittelee vastaavia naisten kilpailuja.

Jalkapallon maailman­mestaruus­kilpailut on Kansainvälisen jalkapalloliiton järjestämä kilpailu, jossa jalkapallon miesten maajoukkueet pelaavat maailmanmestaruudesta joka neljäs vuosi. Kilpailu huipentuu lopputurnaukseen, joka on järjestetty vuodesta 1930 alkaen. Vuoden 2022 turnaus oli järjestyksessään 22:s, ja sen voitti Argentiina.

Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut
FIFA World Cup -pokaali.
FIFA World Cup -pokaali.
Laji jalkapallo
Maa(t) kansainvälinen
Perustettu 1930
Joukkueita 32 lopputurnauksessa
211 karsintoihin oikeutettua
Hallitseva mestari  Argentiina (2022)
Eniten mestaruuksia  Brasilia (5)
Sivusto Virallinen sivusto

Kilpailun menestynein maa on ollut Brasilia, joka on osallistunut jokaiseen lopputurnaukseen ja saavuttanut niissä viisi mestaruutta, kaksi hopeaa ja kaksi pronssia. Eurooppalaiset joukkueet ovat saavuttaneet kaksitoista maailmanmestaruutta ja eteläamerikkalaiset kymmenen. Mitalisti on aina ollut Euroopan, Etelä-Amerikan tai CONCACAF-lajiliitosta.

Seuraava lopputurnaus järjestetään Kanadassa, Meksikossa ja Yhdysvalloissa 2026.

Turnausjärjestelmä

muokkaa

Lopputurnauksessa pelasi vuosien 1998–2022 kisoissa 32 maata. Ne pelasivat kahdeksassa neljän joukkueen alkulohkossa, joiden kaksi parasta etenivät pudotuspelivaiheeseen. Turnaus huipentui loppuotteluun.

Vuoden 2026 lopputurnaukseen kaikki maanosat saavat lisäpaikkoja, kun turnaus kasvaa 48 joukkueen suuruiseksi.[1]

Lopputurnaukseen pääsevät joukkueet ratkaistaan karsinnoissa, jotka pelataan lopputurnausta edeltävien kolmen vuoden aikana. Lopputurnauksen isäntäjoukkue pääsee lopputurnaukseen ilman karsintaa.[2]

 
Maanosaliitot ja niihin kuuluvat maat.

Jokainen maanosaliitto järjestää omat karsintansa. Jokaisella maanosalla on kiintiöity määrä paikkoja lopputurnauksessa (isäntämaata ei lasketa mukaan kiintiöön). Vuosien 2018 ja 2022 lopputurnauksiin maanosien kiintiöpaikat olivat seuraavat:[3]

  • Eurooppa 13
  • Afrikka 5
  • Aasia 4,5
  • Etelä-Amerikka 4,5
  • Pohjois- ja Keski-Amerikka sekä Karibia 3,5
  • Oseania 0,5

Puolikas paikka tarkoittaa sitä, että viimeinen karsija joutuu pelaamaan jatkokarsinnan jonkin toisen maanosaliiton karsijaa vastaan.

Vuoden 2026 turnauksessa on ensi kertaa mukana 48 joukkuetta aikaisemman 32 sijaan. Alla paikkojen jakautuminen maanosittain (suluissa muutos vuoden 2022 paikkamääriin):[1]

  • Eurooppa 16 (+3)
  • Afrikka 9 (+4)
  • Aasia 8 (+3,5)
  • Etelä-Amerikka 6 (+1,5)
  • Pohjois- ja Väli-Amerikka 3 + 3 isäntämaata (3,5 vuonna 2018)
  • Oseania 1 (+0,5)
  • liittojen välisestä karsintaturnauksesta lisäksi kaksi maata

Historia

muokkaa

Alkuvaiheet

muokkaa
 
Romanian Ion Lǎpuşneanu ja Perun Julio Lores pallontavoittelutilanteessa jalkapallon ensimmäisissä maailmanmestaruuskilpailuissa Uruguayssa 1930.

Seitsemän eurooppalaista jalkapalloliittoa perusti toukokuussa 1904 Kansainvälisen jalkapalloliiton Fifan, jolle annettiin tehtäväksi järjestää jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut. Olympialaisiin jalkapallo otettiin virallisena lajina 1908, mutta ensimmäinen maailmansota ja sen jälkeiset riidat lykkäsivät MM-kisojen aloittamista. Ensimmäiset MM-kilpailut pelattiin lopulta vuonna 1930 Etelä-Amerikan Uruguayssa. Maa juhli tuolloin 100-vuotista valtiollista itsenäisyyttään ja tarjoutui maksamaan eurooppalaisten joukkueiden matkakulut. Euroopasta mukana oli vain neljä joukkuetta, ja isäntämaa Uruguaysta tuli ensimmäinen maailmanmestari sen lyötyä loppuottelussa Argentiinan. Italia voitti Euroopassa järjestetyt MM-kisat 1934 ja 1938. Hallitseva maailmanmestari Uruguay jättäytyi pois protestiksi sille, että eurooppalaisia joukkueita oli neljä vuotta aiemmin ollut mukana vain neljä.[4]

Toisen maailmansodan jälkeen

muokkaa

Toisen maailmansodan jälkeen MM-kisoja jatkettiin vasta vuonna 1950 Brasiliassa. Kilpailussa käytettiin nyt sarja- ja lohkoformaattia. Englanti osallistui kisoihin ensimmäisen kerran, mutta ei yllättäen selviytynytkään loppusarjaan. Uruguay voitti toisen mestaruutensa.[5]

Länsi-Saksa voitti Sveitsin MM-kisat 1954. Brasilia voitti maailmanmestaruuden Ruotsissa 1958 ensimmäisenä joukkueena oman maanosansa ulkopuolella. Brasilia uusi mestaruutensa Chilessä 1962. Englanti voitti toistaiseksi ainoan mestaruutensa kotikisoissaan 1966. Seuraavalla vuosikymmenellä mestareita olivat Brasilia 1970, Länsi-Saksa 1974 ja Argentiina 1978.[6]

Tammikuussa 1981 järjestettiin Mundialito (Gold Cup), turnaus jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen 50-vuotisjuhlien kunniaksi. Turnaukseen osallistuivat useimmat maailmanmestaruuden voittaneista maista.

 
Argentiinan Diego Maradona kuuluisassa pelissään Englantia vastaan vuoden 1986 kisoissa.

Italia voitti kolmannen maailmanmestaruutensa Espanjassa 1982. Meksikon kisoista 1986 muistetaan erityisesti mestaruuden voittaneen Argentiinan kapteenin Diego Maradonan suoritukset. Italian kisoissa 1990 tehtiin vähemmän maaleja ottelua kohti kuin koskaan aiemmin. Finaalissa Länsi-Saksa voitti Argentiinan rangaistuslaukausmaalilla.[7]

Yhdysvalloissa järjestetyissä vuoden 1994 kisoissa oli enemmän katselijoita kuin yhdessäkään aiemmassa MM-turnauksessa. Brasilia voitti ennätyksellisen neljännen mestaruutensa. Ranska saavutti ensimmäisen maailmanmestaruutensa kotikisoissaan 1998. Aasia sai lopputurnauksen järjestettäväkseen ensimmäistä kertaa vuonna 2002, kun kisaisännyys jaettiin Japanin ja Etelä-Korean kesken. Brasilia saavutti jo viidennen mestaruutensa. Vuoden 2006 kisoissa Saksassa mestaruuden otti Italia MM-finaalien historiassa ensimmäistä kertaa rangaistuspotkukilpailussa.[8]

Afrikan ensimmäisestä MM-lopputurnauksesta Etelä-Afrikassa 2010 muistetaan esimerkiksi vuvuzelojen surina katsomoista. Espanja voitti ensimmäisen maailmanmestaruutensa. Brasilia hävisi kotikisojensa 2014 välierässä Saksalle tyrmistyttävästi 1–7. Saksa vei lopulta pokaalin ensimmäisenä Euroopan maana Amerikassa järjestetyissä kisoissa.[9] Vuoden 2018 kisoissa Venäjällä Ranska saavutti toisen maailmanmestaruutensa. Qatarissa 2022 mestaruuden voitti Argentiina.

Osanottajien lukumäärän muutokset

muokkaa

Ennen vuotta 1982 lopputurnauksessa pelasi 16 maata, lukuun ottamatta vuosien 1930 (13 maata), 1938 (15 maata) ja 1950 (13 maata) kisoja. Vuosiksi 1982–1994 lopputurnauksen osanottajamäärä nostettiin 24:ään. Ranskan MM-kisoista 1998 lähtien lopputurnaukseen osallistuvien maiden määrä on ollut 32. Tammikuussa 2017 Fifa päätti, että kisat laajenevat 48 joukkueen turnaukseksi vuonna 2026. Tuolloin pelataan 16 kolmen joukkueen alkulohkoa.[10]

Turnausmuodon kehitys

muokkaa

Ensimmäisissä MM-kisoissa vuonna 1930 oli alkulohkot, välierät ja loppuottelu. Seuraavissa Italian ja Ranskan kisoissa pelattiin alusta loppuun cup-muotoisena. Brasilian kisoissa 1950 oli poikkeuksellisesti neljän maan loppusarja eikä lainkaan loppuottelua, vaikkakin mestaruuden ratkaissut loppusarjan viimeisen kierroksen ottelu Uruguayn ja Brasilian välillä tavataan laskea MM-finaalien joukkoon. Vuosien 1974–1982 kisoissa oli kaksi lohkovaihetta, ja cup-muotoisesti kisat käytiin vasta joko välierä- (1982) tai finaalivaiheesta (1974–1978) alkaen. Vuosien 1986–1994 MM-kisoissa neljä parasta lohkokolmosta pääsi alkulohkosta jatkoon, jotta ensimmäiselle pudotuspelikierrokselle saatiin 16 joukkuetta. Sen jälkeen jokaisesta kahdeksasta alkulohkosta jatkoon on päässyt kaksi joukkuetta.

Voittajien erikoisuuksia

muokkaa
 
Brasilialainen Pelé on ainoa maailmanmestaruuden kolme kertaa voittanut pelaaja.

Isäntämaa on juhlinut maailmanmestaruutta kaikkiaan kuusi kertaa: Uruguay vuonna 1930, Italia vuonna 1934, Englanti vuonna 1966, Länsi-Saksa vuonna 1974, Argentiina vuonna 1978 ja Ranska vuonna 1998.

Jos Pohjois-, Keski- ja Etelä-Amerikka lasketaan yhdeksi mantereeksi, Brasilia, Espanja, Saksa ja Argentiina ovat ainoat joukkueet, jotka ovat voittaneet maailmanmestaruuden vieraalla mantereella: Brasilia Ruotsissa 1958 sekä Etelä-Koreassa ja Japanissa 2002, Espanja Etelä-Afrikassa 2010, Saksa Brasiliassa 2014 ja Argentiina Qatarissa 2022. Etelä-Afrikka (2010) ja Qatar (2022) ovat ainoat isäntämaat, jotka ovat pudonneet jatkosta jo ensimmäisellä kierroksella.

Saksa, Argentiina ja Espanja ovat ainoat joukkueet, jotka ovat voittaneet maailmanmestaruuden häviämällä kisoissa alkulohkossa. Saksalle tämä tapahtui Sveitsin kisoissa 1954 Unkaria vastaan ja kotikisoissa 1974 DDR:ää vastaan. Argentiina hävisi alkulohkon ottelun Italialle kotikisoissa 1978 sekä Saudi-Arabialle Qatarissa 2022, ja Espanja Sveitsille Etelä-Afrikassa 2010.

Järjestäjät

muokkaa

Maailmanmestaruuskilpailut on yleensä järjestänyt yksi maa kerrallaan, paitsi vuonna 2002, jolloin kisat pelattiin Japanissa ja Etelä-Koreassa. Vuoden 2026 kisat ovat ensimmäiset jotka jaetaan kolmen maan kesken, Yhdysvaltain, Kanadan ja Meksikon.[11]

Palkintojen historia

muokkaa

Maailmanmestaruuden voittaneelle joukkueelle annettiin kiertopalkintona Jules Rimet -pokaali vuoden 1970 kisoihin saakka, jolloin Brasilia sai sen omakseen kolmannen maailmanmestaruutensa johdosta. Sen jälkeen voittajat ovat pitäneet hallussaan FIFA World Cup -pokaalia, jota mikään maa ei voi saada omakseen.[12]

Fifa palkitsee nykyisin jokaisen mitalijoukkueen kaikki jäsenet kulta-, hopea- tai pronssimitaleilla. Vuoteen 1974 asti vain mitaliottelujen lopussa kentällä olleet 11 pelaajaa saattoivat saada mitalin. Vuonna 2009 Fifa antoi jälkikäteen kultamitalit myös voittajajoukkueiden muille jäsenille.[13]

Lopputurnauksissa on jaettu myös monia muita palkintoja pelaajille ja joukkueille.

Virallisen kisapallon historia

muokkaa

Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailuissa on ollut pelivälineenä Adidaksen valmistama virallinen pallo vuodesta 1970 lähtien. Yhtiö kehittää uuden pallon jokaista turnausta varten. Ennen vuotta 1970 saatettiin samassa turnauksessa pelata useilla erilaisilla palloilla, jotka olivat yleensä paikallisten valmistajien tekemiä. [14]

 
Vuoden 1978 virallinen kisapallo Adidas Tango.

Kisat ja mitalistit

muokkaa
Vuosi Isäntämaa Loppuottelu Pronssiottelu Joukkueet
Mestari Tulos Hopeaa Pronssia Tulos 4. sija
1930   Uruguay  
Uruguay
4–2  
Argentiina
 
Yhdysvallat
[a]  
Jugoslavia
13
1934   Italia  
Italia
2–1 ja.
(1–1)
 
Tšekkoslovakia
 
Saksa
3–2  
Itävalta
16
1938   Ranska  
Italia
4–2  
Unkari
 
Brasilia
4–2  
Ruotsi
15
1950   Brasilia  
Uruguay
2–1[b]  
Brasilia
 
Ruotsi
3–1[b]  
Espanja
13
1954   Sveitsi  
Länsi-Saksa
3–2  
Unkari
 
Itävalta
3–1  
Uruguay
16
1958   Ruotsi  
Brasilia
5–2  
Ruotsi
 
Ranska
6–3  
Länsi-Saksa
16
1962   Chile  
Brasilia
3–1  
Tšekkoslovakia
 
Chile
1–0  
Jugoslavia
16
1966   Englanti  
Englanti
4–2 ja.  
Länsi-Saksa
 
Portugali
2–1  
Neuvostoliitto
16
1970   Meksiko  
Brasilia
4–1  
Italia
 
Länsi-Saksa
1–0  
Uruguay
16
1974   Länsi-Saksa  
Länsi-Saksa
2–1  
Alankomaat
 
Puola
1–0  
Brasilia
16
1978   Argentiina  
Argentiina
3–1 ja.  
Alankomaat
 
Brasilia
2–1  
Italia
16
1982   Espanja  
Italia
3–1  
Länsi-Saksa
 
Puola
3–2  
Ranska
24
1986   Meksiko  
Argentiina
3–2  
Länsi-Saksa
 
Ranska
4–2 ja.  
Belgia
24
1990   Italia  
Länsi-Saksa
1–0  
Argentiina
 
Italia
2–1  
Englanti
24
1994   Yhdysvallat  
Brasilia
0–0 ja.
(3–2 rp.)
 
Italia
 
Ruotsi
4–0  
Bulgaria
24
1998   Ranska  
Ranska
3–0  
Brasilia
 
Kroatia
2–1  
Alankomaat
32
2002   Etelä-Korea
  Japani
 
Brasilia
2–0  
Saksa
 
Turkki
3–2  
Etelä-Korea
32
2006   Saksa  
Italia
1–1 ja.
(5–3 rp.)
 
Ranska
 
Saksa
3–1  
Portugali
32
2010   Etelä-Afrikka  
Espanja
1–0 ja.  
Alankomaat
 
Saksa
3–2  
Uruguay
32
2014   Brasilia  
Saksa
1–0 ja.  
Argentiina
 
Alankomaat
3–0  
Brasilia
32
2018   Venäjä  
Ranska
4–2  
Kroatia
 
Belgia
2–0  
Englanti
32
2022   Qatar  
Argentiina
3–3 ja.
(4–2 rp.)
 
Ranska
 
Kroatia
2–1  
Marokko
32
2026   Kanada
  Meksiko
  Yhdysvallat
48
2030   Espanja[c]
  Marokko
  Portugali
48
  1. Pronssiottelua Yhdysvallat–Jugoslavia ei pelattu, koska Jugoslavia luovutti.
  2. a b Vuoden 1950 kilpailuissa ei ollut varsinaista finaalia, sillä voittaja ratkaistiin neljän joukkueen loppusarjassa. Sarjan voitot menivät kuitenkin niin, että Brasilian ja Uruguayn ottelu (Uruguay voitti 2–1) oli ratkaiseva.
  3. Lisäksi kilpailun avausottelut pelataan Argentiinassa, Paraguayssa ja Uruguayssa.

Mitalitaulukko

muokkaa
Brasilian mestarijoukkue 1970
Saksan mestarijoukkue 2014
Italian mestarijoukkue 1982
Nro Maa Mestaruus Hopeaa Pronssia
1   Brasilia 5 2 2
2   Saksa 4 4 4
3   Italia 4 2 1
4   Argentiina 3 3 0
5   Ranska 2 2 2
6   Uruguay 2 0 0
7   Englanti 1 0 0
  Espanja 1 0 0
9   Alankomaat 0 3 1
10   Tšekkoslovakia 0 2 0
  Unkari 0 2 0
12   Kroatia 0 1 2
  Ruotsi 0 1 2
14   Puola 0 0 2
15   Chile 0 0 1
  Itävalta 0 0 1
  Portugali 0 0 1
  Turkki 0 0 1
  Yhdysvallat 0 0 1
  Belgia 0 0 1

Parhaat maalintekijät kautta aikojen

muokkaa
  1.   Miroslav Klose – 16
  2.   Ronaldo – 15
  3.   Gerd Müller – 14
  4.   Just Fontaine – 13
  5.   Lionel Messi – 13
  6.   Pelé – 12
  7.   Kylian Mbappé – 12
  8.   Sándor Kocsis – 11
  9.   Jürgen Klinsmann – 11
  10.   Helmut Rahn – 10
  11.   Teófilo Cubillas – 10
  12.   Grzegorz Lato – 10
  13.   Gary Lineker – 10
  14.   Gabriel Batistuta – 10
  15.   Thomas Müller – 10

Maailmanmestaruuskilpailuista suljetut joukkueet

muokkaa
  •   Saksa – erotettiin Fifasta 1945. Saksan liittotasavalta hyväksyttiin uudelleen jäseneksi vuoden 1950 MM-kisojen jälkeen.
  •   Etelä-Afrikka – suljettiin vuosien 19581990 kisoista maan apartheid-politiikan takia
  •   Iran – suljettiin vuoden 1986 kisoista kieltäydyttyään pelaamasta karsintojen kotiotteluitaan Iranin ulkopuolella Irakin–Iranin sodan aikana
  •   Meksiko – suljettiin vuoden 1990 kisoista peluutettuaan edeltäneissä olympiakarsinnoissa yli-ikäisiä pelaajia
  •   Chile – suljettiin vuosien 1990 ja 1994 kisoista Roberto Rojasin teeskenneltyä loukkaantumista saadakseen karsintaottelun keskeytettyä
  •   Jugoslavia – suljettiin vuoden 1994 kisoista Jugoslavian hajoamissotien seurauksena
  •   Guinea – suljettiin vuoden 2002 kisoista kesken karsintojen poliittisen väliintulon takia.
  •   Myanmar – suljettiin vuoden 2006 kisoista, koska joukkue vetäytyi vuoden 2002 kisojen karsinnasta lohkojaon jälkeen.
  •   Etiopia – suljettiin vuoden 2010 kisoista kesken karsintojen. Syynä pitkään jatkuneet kiistat jalkapalloliiton johdossa ja Afrikan jalkapalloliiton kanssa tehtyjen sopimusten pitämättömyys.
  •   Venäjä – suljettiin vuoden 2022 kisoista kesken karsintojen. Syynä Venäjän hyökkäys Ukrainaan 2022–.

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  • FIFA World Football Museum: FIFA World Cup: MM-kisojen virallinen historia. Suomentanut Alanen, Anssi. Otava, 2018. ISBN 978-951-1-32347-1.
  • Radnedge, Keir: Suuri jalkapallokirja. Suomentanut Niemi, Marko. Readme.fi, 2017. ISBN 978-952-321-478-1.

Viitteet

muokkaa
  1. a b Mikko Gynther: Tapa, jolla jalkapallon MM-turnausta laajennetaan, osoittautui jälleen naurettavaksi – Fifan pomo pitää omaa asemaansa arvokkaampana kuin MM-kisoja Satakunnan kansa. 29.6.2018. Viitattu 13.6.2019.[vanhentunut linkki]
  2. FIFA World Cup Fifa. Arkistoitu 11.12.2019. Viitattu 12.6.2019.
  3. Current allocation of FIFA World Cup™ confederation slots maintained Fifa. Arkistoitu 27.3.2018. Viitattu 12.6.2019.
  4. Radnedge 2017, s. 14–17, 34.
  5. Radnedge 2017, s. 35.
  6. Radnedge 2017, s. 35–37.
  7. Fifa World Cup 2018, s. 153, 171, 187.
  8. Fifa World Cup 2018, s. 205, 221, 237, 253.
  9. Fifa World Cup 2018, s. 269, 285.
  10. Fifa teki historiallisen päätöksen – jalkapallon MM-kisat laajenevat 10.1.2016. Ilta-Sanomat. Arkistoitu 10.1.2017. Viitattu 10.1.2016.
  11. Vuoden 2026 jalkapallon MM-kisaisäntä valittu: USA, Kanada ja Meksiko jakavat historialliset kisat iltalehti.fi. Viitattu 13.6.2018.
  12. FIFA World Cup™ Trophy Fifa. Arkistoitu 12.6.2018. Viitattu 12.6.2019.
  13. World Cup 1966 winners honoured 10.6.2009. BBC Sport. Viitattu 13.6.2019.
  14. The History of the Official World Cup Match Balls

Aiheesta muualla

muokkaa