Brasilian jalkapallomaajoukkue

Miesten kansainvälinen jalkapallojoukkue edustaa Brasiliaa

Brasilian jalkapallomaajoukkue (port. Seleção Brasileira) edustaa Brasiliaa kansainvälisissä miesten jalkapallon maajoukkuekilpailuissa. Se on saavuttanut ainoana maana viisi maailmanmestaruutta, ja se on myös ainoa joukkue, joka ei koskaan ole jäänyt MM-kisojen lopputurnauksen ulkopuolelle.[3]

Brasilia
Lempinimi Canarinho (Pieni kanarialintu)
A Seleção (Valinta)
Verde-Amarela (Vihreä ja keltainen)
Pentacampeões (Viisinkertainen mestari)
Liitto Confederação Brasileira de Futebol (CBF)
Maanosaliitto CONMEBOL
Valmentaja Tite
Kapteeni Neymar
Eniten otteluita Cafu (142)[1]
Eniten maaleja Pelé ja Neymar (77)[1]
FIFAn maakoodi BRA
FIFA-ranking 3 (26.10.2023) [2]
}}
Kotipeliasu
}}
Vieraspeliasu
Ensimmäinen ottelu

Argentiina  3–0  Brasilia
(Buenos Aires, Argentiina; 20. elokuuta 1914)

Suurin voitto

Brasilia  14–0  Nicaragua
(México, Meksiko; 17. lokakuuta 1975)

Suurin tappio

Brasilia  1–7  Saksa
(Belo Horizonte, Brasilia; 8. heinäkuuta 2014)
Uruguay  6–0  Brasilia
(Viña del Mar, Chile; 18. syyskuuta 1920)

MM-kilpailut
Esiintymiset 22 (ensimmäiset 1930)
Paras MM-sijoitus Maailmanmestaruus 1958, 1962, 1970,
1994 ja 2002 (5)
Copa América
Esiintymiset 35 (ensimmäiset 1916)
Paras sijoitus Mestaruus 1919, 1922, 1949,
1989, 1997, 1999, 2004, 2007 ja 2019 (9)
Mitalit
Maa:  Brasilia
Miesten jalkapallo
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Etelä-Korea/Japani 2002
Kultaa Kultaa Yhdysvallat 1994
Kultaa Kultaa Meksiko 1970
Kultaa Kultaa Chile 1962
Kultaa Kultaa Ruotsi 1958
Hopeaa Hopeaa Ranska 1998
Hopeaa Hopeaa Brasilia 1950
Pronssia Pronssia Argentiina 1978
Pronssia Pronssia Ranska 1938
Copa América
Kultaa Kultaa Venezuela 2007
Kultaa Kultaa Peru 2004
Kultaa Kultaa Brasilia 1999
Kultaa Kultaa Bolivia 1997
Kultaa Kultaa Brasilia 1989
Kultaa Kultaa Brasilia 1949
Kultaa Kultaa Brasilia 1922
Kultaa Kultaa Brasilia 1919
Hopeaa Hopeaa Uruguay 1995
Hopeaa Hopeaa Chile 1991
Hopeaa Hopeaa 1983
Hopeaa Hopeaa Argentiina 1959
Hopeaa Hopeaa Peru 1957
Hopeaa Hopeaa Peru 1953
Hopeaa Hopeaa Argentiina 1946
Hopeaa Hopeaa Chile 1945
Hopeaa Hopeaa Argentiina 1937
Hopeaa Hopeaa Argentiina 1925
Hopeaa Hopeaa Argentiina 1921
Pronssia Pronssia Argentiina 1959
Pronssia Pronssia Uruguay 1942
Pronssia Pronssia Chile 1920
Pronssia Pronssia Uruguay 1917
Pronssia Pronssia Argentiina 1916
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Rio de Janeiro 2016
Hopeaa Hopeaa Lontoo 2012
Hopeaa Hopeaa Soul 1988
Hopeaa Hopeaa Los Angeles 1984
Pronssia Pronssia Peking 2008
Pronssia Pronssia Atlanta 1996
Maanosaliittojen cup
Kultaa Kultaa Brasilia 2013
Kultaa Kultaa Etelä-Afrikka 2009
Kultaa Kultaa Saksa 2005
Kultaa Kultaa Saudi-Arabia 1997
Hopeaa Hopeaa Meksiko 1999

MM-kisahistoria muokkaa

Brasilia on ainoana joukkueena osallistunut jokaisiin MM-kisoihin. Se on saavuttanut MM-kisoista viisi maailmanmestaruutta, kaksi hopeaa ja kaksi pronssia, minkä vuoksi Brasilia on MM-kisahistorian menestyksekkäin joukkue.

Vuodet 1914–1938 muokkaa

Brasilian maajoukkue perustettiin vuonna 1914 ja ensimmäisessä ottelussaan se kohtasi englantilaisen seurajoukkueen Exeter Cityn, jonka se myös voitti maalein 2–0. Joukkueen varhaishistoria ei kuitenkaan ollut erityisen menestyksekästä. Osasyynä tähän olivat Brasilian jalkapalloliiton sisäiset ammattilaisurheiluun liittyneet kiistat, jotka vaikuttivat maan jalkapallon kehitykseen kielteisesti, eikä Brasilia kyennyt muodostamaan parhaita mahdollisia maajoukkueita.lähde? Oman osansa kiistaan toivat São Paulon ja Rio de Janeiron osavaltioiden liittojen väliset erimielisyydet. Maajoukkuepelaajat tulivat aina jommastakummasta osavaltiosta. Brasilia putosi sekä 1930 että 1934 heti lohkovaiheen jälkeen. 1938 kuitenkin meni paremmin ja joukkue saavutti pronssia. Leônidas da Silva teki Puolaa vastaan käydyssä ottelussa kolme maalia pelattuaan osan ajasta ilman kenkiä.

1950-luku muokkaa

Vuoden 1950 MM-lopputurnaus järjestettiin Brasiliassa. Kilpailussa ei järjestetty loppuottelua, vaan pisimmälle selviytyneet neljä joukkuetta pelasivat keskenään loppusarjan. Brasilian ja Uruguayn välinen kamppailu kuitenkin muodostui maailmanmestaruuden kannalta ratkaisevaksi. Rio de Janeiron Maracanã-stadionilla ottelua seurasi 199 854 ihmistä ja Brasilialle olisi riittänyt tasapeli mestaruuteen, mutta vaikka se eräässä vaiheessa johti ottelua maalein 1–0, voitti Uruguay lopulta maalein 1–2. Ottelu tunnetaan Etelä-Amerikassa nimellä "Maracanazo" (suom. Maracanan isku).

1954 Sveitsin MM-turnaukseen Brasilia lähti lähes täysin uudistetulla joukkueella. Joukkue vilisi sellaisia tähtipelaajia kuin Nilton Santos, Djalma Santos ja Didi, mutta putosi leikistä hävittyään väkivallan sävyttämässäkenen mukaan? puolivälieräottelussa Unkarille 2–4. Ottelussa ajettiin 76. minuutin kohdalla ulos sekä Nilton Santos että Unkarin József Bozsik, ja vielä 79. minuutin kohdalla Humberto. Jälkipelit jatkuivat vielä loppuvihellyksen jälkeen, kun Unkarin pelaaja Ferenc Puskás, joka oli joutunut loukkaannuttuaan jättämään ottelun kesken jo aikaisemmassa vaiheessa, sai pukuhuoneessa pullosta päähänsä.lähde?

1958 Ruotsin MM-turnaukseen valmentaja Vicente Feola laati joukkueen pelaajille tiukan, 40-kohtaisen sääntöohjelman, joka muun muassa kielsi hattujen ja sateenvarjojen käytön, edustusasussa tupakoinnin ja lehdistölle kommenttien antamisen lukuun ottamatta tiettyjä ajankohtia.lähde? Ainoana joukkueena Brasilialla oli mukana myös psykologi, sillä vuoden 1950 tapahtumat raastoivat yhä eräiden pelaajien mieliä, sekä hammaslääkäri, koska monilla köyhistä oloista lähtöisin olleilla pelaajilla oli hammasongelmia.lähde? Joukkue lähetti myös tarkkailijan seuraamaan Euroopan sisäisiä karsintoja jo vuotta ennen kisojen alkua. MM-kisoissa Brasilia joutui kovaan lohkoon, jossa sen lisäksi pelasivat Englanti, Neuvostoliitto ja Itävalta. Ensimmäisessä ottelussaan joukkue voitti Itävallan 3–0 ja toisessaan pelasi Englannin kanssa maalittoman tasapelin. Turnauksen ennakkosuosikki oli hyväkuntoinen Neuvostoliitto. Brasilia lähti otteluun tavallisesta poikkeavalla kokoonpanolla. Aloitusmiehistössä pelasivat nuoret Zito, Garrincha ja Pelé. Ottelussa maalinteon aloitti Garrincha heti alkuhetkillä, ja kolmen minuutin kuluttua tästä myös Pelé onnistui maalinteossa. Lopulta ottelu myös päättyi 2–0, ja joukkue eteni puolivälieriin Walesia vastaan, jonka se voitti Pelén tekemällä maalilla. Välierässä vastaan asettui Ranska, joka kaatui 5–2, ja Brasilia eteni loppuotteluun isäntäjoukkuetta Ruotsia vastaan. Myös loppuottelun numerot olivat 5–2 Brasilian hyväksi, minkä seurauksena siitä tuli ensimmäinen joukkue, joka kykeni maailmanmestaruuteen kotimaanosansa ulkopuolella.

1960-luku muokkaa

Brasilia uusi maailmanmestaruutensa vuoden 1962 kisoissa Chilessä. Joukkueen tähtipelaaja oli Garrincha. Pelé loukkaantui alkulohkon toisessa ottelussa Tšekkoslovakiaa vastaan.

Vuoden 1966 Englannin MM-kisoja varjostivat jälleen erimielisyydet. Kaikki Brasilian huippujoukkueet halusivat joukkueeseen mahdollisimman paljon omia pelaajiaan. Ennen turnausta valmentaja Feola joutui tekemään valinnan 46 pelaajan joukosta,lähde? josta vain 22 matkusti kisoihin. Kisoissa sallittu kova peli ei sopinut Brasilialle,lähde? joka menestyi huonoiten aikoihin jäätyään alkulohkoon.

1970-luku muokkaa

1970 Meksikon MM-kisoissa Brasilian joukkueessa pelasivat lukuisat sen aikaiset huippunimet, kuten Pelé, josta tuli ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa lajin kolminkertainen maailmanmestari. Hänen "adjuntanttinaan" Jairzinhosta tuli ensimmäinen pelaaja, joka on tehnyt maalin jokaisessa pelaamassaan MM-lopputurnausottelussa ja vielä pelannut suurimman mahdollisen määrän pelejä. Lisäksi tähtisikermään kuuluivat esimerkiksi Carlos Alberto, Tostão, Gérson ja Rivelino. Joukkue raivasi puolivälierissä tieltään Perun ja välierissä Uruguayn edeten loppuotteluun Italiaa vastaan. Italia kaatui maalein 4–1. Kolmannen maailmanmestaruutensa ansiosta Brasilia sai vanhan kiertopalkinnon Jules Rimet -pokaalin omakseen. Pokaali varastettiin myöhemmin, eikä sitä koskaan löydetty.

Pelén ja muiden kirkkaimpien tähtien lopetettua maajoukkueuransa ei Brasilia ollut entisensä 1974 Saksan liittotasavallan MM-turnauksessa. Joukkue hävisi jatkosarjassa totaalista jalkapalloa pelanneelle Alankomaiden joukkueelle ja eteni pronssiotteluun, missä kuitenkin kärsi tappion Puolalle.

1978 MM-kisat pelattiin kiistanalaisissa tunnelmissa, kun joukkue kohtasi jatkosarjassa isäntämaa Argentiinan ottelussa, joka päättyi 0–0. Sekä Argentiina että Brasilia voittivat ottelunsa lohkon muita joukkueita, Perua ja Puolaa vastaan, mutta ennen viimeistä ottelua, Argentiinan ja Perun välistä kohtaamista, Brasilian maaliero oli parempi. Ottelussa Perun argentiinalaissyntyinen maalivahti Ramón Quiroga kuitenkin päästi kuusi maalia ja Argentiina eteni paremman maalieron turvin loppuotteluun. Quirogan tilanne aiheutti suuria epäilyksiä, vaikka molemmat osapuolet ovat vakuuttaneet, ettei mitään vääryyttä tapahtunut.lähde? Brasilia jäi pronssiotteluun, missä se voitti Italian 2–1.

1980-luku muokkaa

1982 Espanjan MM-kisoissa Telê Santanan valmentamassa joukkueessa pelasivat muiden muassa Zico, Paulo Falcão ja Sócrates. Joukkue voitti loisteliaalla pelillä oman alkulohkonsa ja toisella kierroksella kaatoi puolustavan maailmanmestarin Argentiinan 3–1, mutta putosi turnauksesta hävittyään Italialle 2–3 Paolo Rossin tehtyä ottelun kaikki kolme maalia. Osa asijantuntijoista pitää Brasilian 1982 joukkuetta kaikkien aikojen parhaana.kenen mukaan?

1986 MM-kisoissa neljä vuotta vanhempi joukkue ei ollut enää entisensä. Kisat päättyivät puolivälierissä rangaistuspotkukilpailutappioon Ranskaa vastaan.

1990-luku muokkaa

1990 Italian MM-turnauksessa joukkuetta valmensi melko kokematon Sebastião Lazaroni. Joukkueen keulahahmo oli keskikenttämies Dunga. Kisat päättyivät jo neljännesvälierissä Diego Maradonan Argentiinaa vastaan. Brasilia hallitsi peliä mielin määrin,kenen mukaan? mutta tappio 0–1 pudotti kirvelevästi ennakkosuosikit jatkosta. Kisojen jälkeen Brasilian joukkuetta kritisoitiin pelityylin liiallisesta eurooppalaistamisesta.

Vuoden 1994 MM-kilpailuissa Yhdysvalloissa Brasilia palasi pelityyliltään enemmän juurilleen ja kykeni jälleen mestaruuteen, 24 vuoden tauon jälkeen. Joukkue voitti alkulohkonsa ja pudotuspelivaiheessa voitti Yhdysvallat, Alankomaat ja Ruotsin, ja eteni loppuotteluun Italiaa vastaan. Loppuottelussa ei tehty varsinaisella peliajalla eikä jatko-ajalla yhtään maalia ja ensimmäisen kerran MM-kisahistoriassa jouduttiin turvautumaan rangaistuspotkukilpailuun mestarin ratkaisemiseksi. Brasilian mestaruus ratkesi, kun Italian Roberto Baggio veti pallon yli maalin.

1998 Ranskan MM-kisoissa joukkuetta valmensi Mário Zagallo, joka itse oli ollut pelaajana voittamassa mestaruutta vuosina 1958 ja 1962, valmentajana 1970 ja apuvalmentajana 1994. Joukkue eteni loppuotteluun, jossa kotijoukkue Ranska voitti kamppailun maalein 3–0.

2000-luku muokkaa

Vuoden 2002 MM-kisoissa Japanissa ja Etelä-Koreassa Brasilia voitti historiallisen viidennen mestaruutensa. Loppuottelussa se kohtasi toiseksi menestyneimmän MM-kisamaan Saksan, jota vastaan se ei koskaan aikaisemmin ollut pelannut MM-turnauksessa,[4] tosin Brasilia kohtasi Itä-Saksan vuoden 1974 MM-kisoissa. Vuoden 2002 finaali päättyi Brasilian 2–0-voittoon maalikuninkuuden kahdeksalla osumalla voittaneen Ronaldon viimeisteltyä molemmat maalit.

Vuoden 2006 MM-kisoissa Saksassa Brasilian pelit päättyivät puolivälierissä Ranskaa vastaan numeroin 0–1. Brasilian kaatajaksi nousi Thierry Henry, joka Zinédine Zidanen syötöstä viimeisteli Ranskan voittomaalin. Brasilian joukkueessa jo neljänsiin MM-kisoihinsa osallistunut Ronaldo teki historiaa, kun hän kisojen kolmella maalillaan nousi kautta aikain maalintekijäpörssissä ohi Gerd Müllerin yhteensä 15:llä MM-kisaosumallaan.

2010-luku muokkaa

Brasilia voitti Etelä-Amerikan karsintalohkon ja pääsi Etelä-Afrikassa vuonna 2010 järjestettyihin maailmanmestaruuskilpailuihin. Brasiliaa valmensi aiemmin joukkueen pelaajana ja kapteenina vaikuttanut Dunga, joka oli voittanut maailmanmestaruuden vuoden 1994 MM-kilpailuissa. Hänen kokoamansa joukkueen pelityyliä arvosteltiin Brasiliassa tylsäksi ja liian puolustavaksi. Brasilia eteni aina puolivälieriin asti, joissa Alankomaat pudotti sen maalein 2–1. Kilpailujen jälkeen Dunga ilmoitti jättävänsä valmennustehtävänsä.

Dungan jälkeen päävalmentajaksi nimettiin Mano Menezes, jonka johdolla Brasilia putosi jo puolivälierissä vuoden 2011 Copa Américassa. Menezes valmensi Brasilian joukkuetta myös olympialaisissa 2012. Brasilian historian ensimmäisen miesten jalkapallon olympiakullan tavoittelu kariutui lopulta finaaliin, jossa Meksiko oli parempi maalein 2–1. Menezes sai potkut tehtävästään marraskuussa 2012 ja maan jalkapalloliitto palkkasi Luiz Felipe Scolarin kymmenen vuoden tauon jälkeen joukkueen päävalmentajaksi.

Vuoden 2014 MM-kotikisoissaan Scolarin valmentama Brasilia pelasi alkulohkossa kaksi voitokasta ottelua Kroatiaa ja Kamerunia vastaan sekä yhden maalittoman tasapelin Meksikoa vastaan ja ylsi maalieron avulla lohkovoittoon. Pudotuspeleissä neljännesvälierässä vastaan tuli Chile, jonka Brasilia päihitti lukemin 1–1 päättyneen varsinaisen peliajan sekä maalittoman jatkoajan jälkeen rangaistuspotkukisassa osumin 3–2. Ratkaisevan maalin ampui Neymar, joka loukkaantui seuraavassa ottelussa, Brasilian 2–1 -voittoon päättyneessä puolivälierässä Kolumbiaa vastaan, eikä pystynyt enää jatkamaan turnauksessa. Samassa pelissä Thiago Silva otti turnauksessa toisen varoituksensa, joten hänkään ei päässyt kentälle välieräottelussa Saksaa vastaan. Tämä ottelu päättyikin Brasilian historialliseen 1–7 -tappioon ja murskasi Brasilian unelman voittaa MM-kultaa kotikisoissa. Brasilia jäi lopulta neljänneksi, kun se hävisi pronssiottelun Alankomaita vastaan maalein 0–3.

Turnaukset muokkaa

Maanosaliittojen Cupin Brasilia on voittanut neljästi vuosina 1997, 2005, 2009 ja 2013. Olympialaisissa se on kyennyt kolmesti hopealle (1984, 1988 ja 2012) ja kerran pronssille (1996). Copa Américassa Brasilia on voittanut 7 kultaa, 11 hopeaa ja 5 pronssia. MM-kisat se on voittanut viidesti ja yltänyt niin pronssille kuin hopeallekin kahdesti.

Sijoitukset arvokilpailuissa muokkaa

Maailmanmestaruuskilpailut muokkaa

Selitykset:

  • O = Ottelut
  • V = Voitto
  • T = Tasapeli
  • H = Tappio
  • TM = Tehdyt maalit
  • PM = Päästetyt maalit
  • ME = Maaliero
Vuosi Isäntämaa Kierros Sija O V T H TM PM ME
1930   Uruguay Puolivälierät 6. 2 1 0 1 5 2 +3
1934   Italia 1. kierros 14. 1 0 0 1 1 3 –1
1938   Ranska Pronssia 3. 5 3 1 1 14 11 +3
1950   Brasilia Hopeaa 2. 6 4 1 1 22 6 +16
1954   Sveitsi Puolivälierät 5. 3 1 1 1 8 5 +3
1958   Ruotsi Mestari 1. 6 5 1 0 16 4 +12
1962   Chile Mestari 1. 6 5 1 0 14 5 +9
1966   Englanti Lohkovaihe 11. 3 1 0 2 4 6 –2
1970   Meksiko Mestari 1. 6 6 0 0 19 7 +12
1974   Länsi-Saksa Neljäs sija 4. 7 3 2 2 6 4 +2
1978   Argentiina Pronssia 3. 7 4 3 0 10 3 +7
1982   Espanja 2. kierros 5. 5 4 0 1 15 6 +9
1986   Meksiko Puolivälierät 5. 5 4 1 0 10 1 +9
1990   Italia Neljännesvälierät 9. 4 3 0 1 4 2 +2
1994   Yhdysvallat Mestari 1. 7 5 2 0 11 3 +8
1998   Ranska Hopeaa 2. 7 4 1 2 14 10 +4
2002   Etelä-Korea
  Japani
Mestari 1. 7 7 0 0 18 4 +14
2006   Saksa Puolivälierät 5. 5 4 0 1 10 2 +8
2010   Etelä-Afrikka Puolivälierät 6. 5 3 1 1 9 4 +5
2014   Brasilia Neljäs sija 4. 7 3 2 2 11 14 –3
2018   Venäjä Puolivälierät 5 3 1 1 8 3 +5
2022   Qatar Puolivälierät 5 3 0 2 8 3 +5

Maanosaliittojen cup muokkaa

Vuosi Isäntämaa Sijoitus Sija O V T H TM PM ME
1992   Saudi-Arabia Ei selviytynyt mukaan
1995   Saudi-Arabia Ei selviytynyt mukaan
1997   Saudi-Arabia Mestari 1. 5 4 1 0 14 2 +12
1999   Meksiko Hopeaa 2. 5 4 0 1 18 5 +13
2001   Etelä-Korea
  Japani
Neljäs sija 4. 5 1 2 2 0 0 0
2003   Ranska Lohkovaihe 5. 3 1 1 1 3 3 0
2005   Saksa Mestari 1. 5 3 1 1 12 6 +6
2009   Etelä-Afrikka Mestari 1. 5 5 0 0 14 5 +9
2013   Brasilia Mestari 1. 5 4 1 0 14 3 +11
2017   Venäjä Ei selviytynyt mukaan

Gold Cup muokkaa

Vuosi Isäntämaa Sijoitus Sija O V T H TM PM ME
1996   Yhdysvallat Hopeaa 2. 4 3 0 1 10 3 +7
1998   Yhdysvallat Pronssia 3. 5 2 2 1 6 2 +4
2003   Yhdysvallat
  Meksiko
Hopeaa 2. 5 3 0 2 6 4 +2

Etelä-Amerikan-mestaruuskilpailut muokkaa

Vuosi Isäntämaa Sijoitus Sija O V T H TM PM ME
1916   Argentiina Pronssia 3. 3 0 2 1 3 4 –1
1917   Uruguay Pronssia 3. 3 2 0 1 5 3 +2
1919   Brasilia Mestari 1. 3 2 1 0 11 3 +8
1920   Chile Pronssia 3. 3 1 0 2 1 8 –1
1921   Argentiina Hopeaa 2. 3 1 0 2 4 3 +1
1922   Brasilia Mestari 1. 4 1 3 0 4 2 +2
1923   Uruguay Neljäs sija 4. 3 0 0 3 2 5 –3
1924   Uruguay Vetäytyi kisoista
1925   Argentiina Hopeaa 2. 4 2 1 1 11 9 +2
1926   Chile Vetäytyi kisoista
1927   Peru Vetäytyi kisoista
1929   Argentiina Vetäytyi kisoista
1935   Peru Vetäytyi kisoista
1937   Argentiina Hopeaa 2. 5 4 0 1 17 9 +8
1939   Peru Vetäytyi kisoista
1941   Chile Vetäytyi kisoista
1942   Uruguay Pronssia 3. 6 3 1 2 15 7 +8
1945   Chile Hopeaa 2. 6 5 0 1 19 5 +14
1946   Argentiina Hopeaa 2. 5 3 1 1 13 7 +6
1947   Ecuador Vetäytyi kisoista
1949   Brasilia Mestari 1. 7 6 0 1 39 7 +32
1953   Peru Hopeaa 2. 6 4 0 2 15 6 +9
1955   Chile Vetäytyi kisoista
1956   Uruguay Neljäs sija 4. 5 2 2 1 4 5 –1
1957   Peru Hopeaa 2. 6 4 0 2 23 9 +14
1959   Argentiina Hopeaa 2. 6 4 2 0 17 7 +10
1959   Ecuador Pronssia 3. 4 2 0 2 7 10 –3
1963   Bolivia Neljäs sija 4. 6 2 1 3 12 13 –1
1967   Uruguay Vetäytyi kisoista

Copa América muokkaa

Vuosi Isäntämaa Sijoitus Sija O V T H TM PM ME
1975 Ei isäntämaata Pronssia 3. 6 5 0 1 16 4 +12
1979 Ei isäntämaata Pronssia 3. 6 2 2 2 10 9 +1
1983 Ei isäntämaata Hopeaa 2. 8 2 4 2 8 4 +4
1987   Argentiina Lohkovaihe 5. 2 1 0 1 5 4 +1
1989   Brasilia Mestari 1. 7 5 2 0 11 1 +10
1991   Chile Hopeaa 2. 7 4 1 2 12 8 +4
1993   Ecuador Puolivälierät 5. 4 1 2 1 6 4 +2
1995   Uruguay Hopeaa 2. 6 4 2 0 10 3 +7
1997   Bolivia Mestari 1. 6 6 0 0 22 3 +19
1999   Paraguay Mestari 1. 6 6 0 0 17 2 +15
2001   Kolumbia Puolivälierät 6. 4 2 0 2 5 4 +1
2004   Peru Mestari 1. 6 3 2 1 13 6 +7
2007   Venezuela Mestari 1. 6 4 1 1 15 5 +10
2011   Argentiina Puolivälierät 8. 4 1 3 0 6 4 +2
2015   Chile Puolivälierät 5. 4 2 1 1 5 4 +1
2016   Yhdysvallat Lohkovaihe 9. 3 1 1 1 7 2 +5
2019   Brasilia Mestari 1. 6 4 2 0 13 1 +12
2021   Brasilia Hopeaa 2. 7 5 1 1 12 3 +9
2024   Ecuador

Kesäolympialaiset muokkaa

Vuosi Isäntämaa Sijoitus Sija O V T H TM PM ME
1900   Pariisi Ei osallistunut
1908   Lontoo Ei osallistunut
1912   Tukholma Ei osallistunut
1920   Antwerp Ei osallistunut
1924   Pariisi Ei selviytynyt karsinnoista
1928   Amsterdam Ei osallistunut
1936   Berliini Ei osallistunut
1948   Lontoo Ei osallistunut
1952   Helsinki Puolivälierät 6. 3 2 0 1 9 6 +3
1956   Melbourne Ei selviytynyt karsinnoista
1960   Rooma 1. kierros 6. 3 2 0 1 10 6 +4
1964   Tokio 1. kierros 9. 3 1 1 1 5 2 +3
1968   México 1. kierros 11. 3 0 2 1 4 5 –1
1972   München 1. kierros 12. 3 0 1 2 4 6 –2
1976   Montreal Neljäs sija 4. 5 2 1 2 6 6 0
1980   Moskova Ei selviytynyt karsinnoista
1984   Los Angeles Hopeaa 2. 6 4 1 1 9 5 +4
1988   Soul Hopeaa 2. 6 4 1 1 12 4 +8
1992   Barcelona Ei selviytynyt karsinnoista
1996   Atlanta Pronssia 3. 6 4 1 1 16 8 +8
2000   Sydney Puolivälierät 6. 4 2 0 2 6 6 0
2004   Ateena Ei selviytynyt karsinnoista
2008   Peking Pronssia 3. 6 4 1 1 14 3 +11
2012   Lontoo Hopeaa 2. 6 5 0 1 16 7 +9
2016   Rio de Janeiro Kultaa 1. 6 3 3 0 13 1 +12
2020   Tokio

Pelaajat muokkaa

Nykyinen joukkue muokkaa

Päivitetty 9. elokuuta 2016.

Seuraavat pelaajat valittiin kesäkuussa 2016 pelattuun Copa América Centenarioon.[5]

# Paikka Pelaaja Syntymäaika Maaottelut Maalit Seura
1 M Alisson 2. lokakuuta 1992 (ikä 31) 9 0   Liverpool
12 M Diego Alves 24. kesäkuuta 1985 (ikä 38) 8 0   Valencia
23 M Marcelo Grohe 13. tammikuuta 1987 (ikä 37) 2 0   Grêmio
2 P Dani Alves 6. toukokuuta 1983 (ikä 40) 93 7   Juventus
3 P Miranda 7. syyskuuta 1984 (ikä 39) 31 0   Internazionale
4 P Gil 12. kesäkuuta 1987 (ikä 36) 10 0   Shandong Luneng
6 P Filipe Luís 9. elokuuta 1985 (ikä 38) 26 1   Atlético Madrid
13 P Marquinhos 14. toukokuuta 1994 (ikä 29) 11 0   PSG
14 P Rodrigo Caio 17. elokuuta 1993 (ikä 30) 1 0   São Paulo
15 P Fabinho 23. lokakuuta 1993 (ikä 30) 4 0   Liverpool
16 P Douglas Santos 22. maaliskuuta 1994 (ikä 29) 1 0   Atlético Mineiro
5 K Casemiro 23. helmikuuta 1992 (ikä 32) 11 0   Real Madrid
7 K Ganso 12. lokakuuta 1989 (ikä 34) 8 0   Sevilla
8 K Elias 16. toukokuuta 1985 (ikä 38) 35 0   Corinthians
10 K Lucas Lima 9. heinäkuuta 1990 (ikä 33) 12 2   Santos
17 K Walace 4. huhtikuuta 1995 (ikä 28) 1 0   Grêmio
18 K Renato Augusto 8. helmikuuta 1988 (ikä 36) 11 4   Beijing Guoan
19 K Willian 9. elokuuta 1988 (ikä 35) 38 6   Chelsea
20 K Lucas 13. elokuuta 1992 (ikä 31) 34 4   Tottenham Hotspur FC
22 K Philippe Coutinho 12. kesäkuuta 1992 (ikä 31) 17 4   Fc Barcelona
9 H Jonas 1. huhtikuuta 1984 (ikä 39) 12 3   Benfica
11 H Gabriel 30. elokuuta 1996 (ikä 27) 4 2   Santos
21 H Hulk 25. heinäkuuta 1986 (ikä 37) 48 12   Shanghai SIPG

Muut viimeisten 12 kuukauden aikana pelattuihin maaotteluihin nimetyt maajoukkueuraansa jatkavat pelaajat:

Paikka Pelaaja Syntymäaika Maaottelut Maalit Seura Viimeisin maaottelukutsu
M Ederson 17. elokuuta 1993 (ikä 30) 0 0   Benfica Copa América Centenario, alustava joukkue[6]
P Alex Sandro 26. tammikuuta 1991 (ikä 33) 6 0   Juventus Copa América Centenario, alustava joukkue[6]
P Fagner 11. kesäkuuta 1989 (ikä 34) 0 0   Corinthians Copa América Centenario, alustava joukkue[6]
P Gabriel Paulista 26. marraskuuta 1990 (ikä 33) 0 0   Arsenal Copa América Centenario, alustava joukkue[6]
P Jemerson 24. elokuuta 1992 (ikä 31) 0 0   Monaco Copa América Centenario, alustava joukkue[6]
P David Luiz 22. huhtikuuta 1987 (ikä 36) 56 3   PSG   Paraguay, 29. maaliskuuta 2016[7]
P Danilo 15. heinäkuuta 1991 (ikä 32) 15 0   Real Madrid   Paraguay, 29. maaliskuuta 2016[7]
P Felipe 16. toukokuuta 1989 (ikä 34) 0 0   Porto   Paraguay, 29. maaliskuuta 2016
P Marcelo 12. toukokuuta 1988 (ikä 35) 42 4   Real Madrid   Argentiina, 12. marraskuuta 2015
P Rafinha 7. syyskuuta 1985 (ikä 38) 2 0   Bayern München   Chile, 8. lokakuuta 2015
K Kaká 22. huhtikuuta 1982 (ikä 41) 92 29   Orlando City Copa América Centenario, alustava joukkue[6]
K Oscar 9. syyskuuta 1991 (ikä 32) 48 12   Chelsea Copa América Centenario, alustava joukkue[6]
K Luiz Gustavo 23. heinäkuuta 1987 (ikä 36) 41 2   Wolfsburg Copa América Centenario, alustava joukkue[6]
K Fernandinho 4. toukokuuta 1985 (ikä 38) 29 2   Manchester City Copa América Centenario, alustava joukkue[6]
K Douglas Costa 14. syyskuuta 1990 (ikä 33) 17 3   Juventus Copa América Centenario, alustava joukkue[6]
K Rafinha 12. helmikuuta 1993 (ikä 31) 2 1   Barcelona Copa América Centenario, alustava joukkue[6]
K Felipe Anderson 15. huhtikuuta 1993 (ikä 30) 1 0   Lazio Copa América Centenario, alustava joukkue[6]
K Alex Teixeira 6. tammikuuta 1990 (ikä 34) 0 0   Jiangsu Suning Copa América Centenario, alustava joukkue[6]
K Ramires 24. maaliskuuta 1987 (ikä 36) 51 4   Jiangsu Suning   Costa Rica, 5. syyskuuta 2015
H Ricardo Oliveira 6. toukokuuta 1980 (ikä 43) 16 5   Santos Copa América Centenario, alustava joukkue[6]
H Roberto Firmino 2. lokakuuta 1991 (ikä 32) 11 4   Liverpool Copa América Centenario, alustava joukkue[6]
H Gabriel Jesus 3. huhtikuuta 1997 (ikä 26) 0 0   Manchester City Copa América Centenario, alustava joukkue[6]
H Luan 27. maaliskuuta 1993 (ikä 30) 0 0   Grêmio Copa América Centenario, alustava joukkue[6]
H Neymar 5. helmikuuta 1992 (ikä 32) 70 46   Barcelona   Paraguay, 29. maaliskuuta 2016[7]

Eniten maaotteluita muokkaa

 
Cafu on eniten otteluita pelannut pelaaja Brasilian maajoukkueessa 142 ottelullaan.

Vahvennetut ovat vielä aktiivipelaajia ainakin seuratasolla. Tilastot päivitetty 24. joulukuuta 2022.[1]

# Pelaaja Vuodet Ottelut Maalit
1 Cafu 1990–2006 142 5
2 Dani Alves 2006– 126 8
3 Roberto Carlos 1992–2006 125 11
4 Neymar 2010– 124 77
5 Thiago Silva 2008– 113 7
6 Lúcio 2000–2011 105 4
7 Cláudio Taffarel 1988–1998 101 0
8 Robinho 2003–2017 100 28
9 Djalma Santos 1952–1968 98 3
9 Ronaldo 1994–2011 98 62

Eniten maaleja muokkaa

 
Pelé on tehnyt Brasilian maajoukkueessa 77 maalia.

Vahvennetut ovat vielä aktiivipelaajia ainakin seuratasolla. Päivitetty 24. joulukuuta 2022.[1]

# Pelaaja Vuodet Maalit Ottelut
1 Pelé 1957–1971 77 92
1 Neymar 2010– 77 124
3 Ronaldo 1994–2011 62 98
4 Romário 1987–2005 55 70
5 Zico 1976–1989 48 71
6 Bebeto 1985–1998 39 75
7 Rivaldo 1993–2003 35 74
8 Jairzinho 1964–1982 33 81
8 Ronaldinho 1999–2013 33 97
10 Ademir 1945–1953 32 39
10 Tostão 1966–1972 32 54

Brasilian jalkapallomuseo – Hall of Fame muokkaa

Seuraavat brasilialaiset pelaajat on asetettu parhaimmiksi pelaajaksi Brasilian Hall of Famessa.

Edelliset kokoonpanot muokkaa

Maailmanmestaruuskilpailut muokkaa

Copa América muokkaa

Maanosaliittojen cup muokkaa

Gold Cup muokkaa

Olympialaiset muokkaa

Valmentajat muokkaa

Maailmanmestaruuden voittaneet valmentajat on lihavoitu.

Nykyiset valmentajat muokkaa

Päävalmentaja Tite
Apuvalmentaja Cléber Xavier
Maalivahtivalmentaja Cláudio Taffarel
Kuntovalmentaja Fábio Mahseredjian

Lähteet muokkaa

  1. a b c d Mamrud, Roberto: Brazil - Record International Players rsssf.com. 3.11.2022. Rec.Sport.Soccer Statistics Foundation. Viitattu 24.12.2022. (englanniksi)
  2. FIFA Men's Ranking FIFA.com. 26.10.2023. Fédération Internationale de Football Association (FIFA). Viitattu 21.11.2023. (englanniksi)
  3. Badenhausen, Kurt: Neymar And Brazil Have The Best-Selling World Cup Jerseys In U.S. Forbes.com. 17.6.2014. Forbes Media LLC. Viitattu 18.6.2014. (englanniksi)
  4. [1]
  5. Team Brazil roster ca2016.com. Arkistoitu 11.8.2016. Viitattu 8.8.2016. (englanniksi)
  6. a b c d e f g h i j k l m n o p q Dunga names 40-man preliminary Copa America squad goal.com. 29.4.2016. Viitattu 9.8.2016. (englanniksi)
  7. a b c Confira a lista completa para os próximos jogos das Eliminatórias! 3.3.2016. Brasilian jalkapalloliitto. Viitattu 9.8.2016. (portugaliksi)

Kirjallisuutta muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Brasilian jalkapallomaajoukkue.