AS Monaco FC
Association Sportive de Monaco Football Club on vuonna 1924 perustettu monacolainen jalkapalloseura. Ammattilaisseura siitä tuli vuonna 1948.
AS Monaco | |||
---|---|---|---|
![]() |
|||
Koko nimi | Association Sportive de Monaco Football Club | ||
Lempinimet | Les Rouges et Blancs (punavalkoiset) | ||
Perustettu | 23. elokuuta 1924 | ||
Kaupunki | Fontvieille, Monaco | ||
Kenttä | Stade Louis II | ||
– kapasiteetti | 18 525 | ||
Sarja | Ligue 1 | ||
Sarjataso | 1. | ||
Värit |
punainen ja valkoinen |
||
Omistaja |
![]() |
||
Päävalmentaja |
![]() |
||
|
Vaikka seura on kotoisin Monacosta, se on pelannut aina naapurimaansa Ranskan jalkapallosarjoissa. Se on voittanut Ranskan-mestaruuden kahdeksan kertaa, mikä tekee joukkueesta yhden pääsarjan menestyneimmistä, ainoastaan PSG ja Marseille ovat voittaneet useamman.
Historia
muokkaaAS Monaco perustettiin vuonna 1919 viiden paikallisen seuran fuusiona. Seuran ammattilaisaika käynnistyi varsinaisesti vuonna 1948, kun se nousi toiseen divisioonaan, ja ensimmäinen nousu pääsarjaan tapahtui vuonna 1953.[2]
Seuran ensimmäinen suuri menestyskausi koettiin Lucien Leducin valmennuksessa 1960-luvun alussa. Leduc johdatti Monacon Coupe de France -voittoon 1960 (Saint-Etienneä vastaan), liigamestaruuteen 1961 sekä seuran ainoaan tuplamestaruuteen (Ligue 1 ja Coupe de France) 1963. Leducin lähdön jälkeen seura koki taantuman, kunnes aloitti uuden menestyskauden 1970-luvun puolivälissä voittaen liigamestaruudet 1979 ja 1982 sekä Ranskan cupin 1980 ja 1985.[2] AS Monacon pitkäaikaisin puheenjohtaja on Jean-Louis Campora, joka johti seuraa vuosina 1976–2003.lähde?
Arsène Wengerin aikakausi (1987–1994)
muokkaa1980-luvun lopulla Monaco palkkasi tuolloin verrattain tuntemattoman Arsène Wengerin, joka johdatti seuran viidenteen liigamestaruuteen heti ensimmäisellä kaudellaan. Wengerin aikana (1987-1994) Monaco tuli tunnetuksi nuorten tähtien, kuten Emmanuel Petit'n ja Thierry Henryn, kasvattajana.[2] Wengerin kaudella Monaco voitti yhden Ranskan cupin ja eteni Cup-voittajien cupin finaaliin, jossa se hävisi Werder Bremenille. Seuran tunnettuja pelaajia olivat muun muasssa George Weah, Jürgen Klinsmann ja Lilian Thuram.[3]
Menestys ja putoaminen
muokkaaSeura voitti kaksi uutta liigamestaruutta 1997 ja 2000 sekä eteni Mestarien liigan finaaliin 2004. Finaalissa joukkue hävisi FC Portolle. Finaaliin johtaneella taipaleella Monaco kukisti Fernando Morientesin, Ludovic Giulyn ja Patrice Evran johdolla sekä Chelsean että Real Madridin.[3] Tämän jälkeen taloudelliset ongelmat johtivat seuran putoamiseen toiseen divisioonaan.[2]
Uusi omistaja
muokkaaMonacon taloudellinen tilanne muuttui täysin joulukuussa 2011, kun venäläinen miljardööri Dmitri Ribolovlev osti seuran. Uuden omistajan myötä rahalliset haasteet poistuivat, ja seura ryhtyi hankkimaan näyttävästi kansainvälisiä huippupelaajia, kuten James Rodríguezin ja João Moutinhon FC Portosta, Falcaon Atlético Madridista. Lisäksi seuraan liittyivät myös Ricardo Carvalho ja Anthony Martial.[3]
Näiden merkittävien hankintojen tavoitteena oli nostaa Monaco Ranskan parhaaksi jalkapallojoukkueeksi ja palauttaa seura takaisin eurooppalaisille kentille. Seura palasi Ranskan korkeimmalle sarjatasolle vuonna 2013 kärsittyään kaksi vaikeaa kautta toisella sarjatasolla taloudellisten ongelmien keskellä. Kesällä 2013 ranskalaisen jalkapallon voimasuhteet muuttuivat merkittävästi, kun AS Monaco nousi takaisin Ligue 1:n kärkikastiin.[3]
Monaco on jatkanut toimintaansa nuorten lahjakkuuksien kasvattajana. Anthony Martialin siirto Manchester Unitediin (60 miljoonaa euroa, 2015) oli ennätyssumma alle 20-vuotiaalle pelaajalle, James Rodríguezin siirto Real Madridiin (2014) oli aikansa toiseksi kallein, ja Kylian Mbappén siirto PSG:hen (180 miljoonaa euroa, 2018) oli historian suurin siirtosumma.[2]
Stadion
muokkaaAS Monaco pelaa kotiottelunsa 18 500-paikkaisella Stade Louis II:lla, joka sijaitsee Fontvieillen alueella Monacossa.
Stadion, kuten muutkin alueen rakennukset, on rakennettu Välimereltä vallatulle maalle. Stade Louis II toimi vuosina 1998–2012 myös näyttämönä vuosittaiselle UEFA Super Cupille, jossa kohtaavat Mestarien liigan ja UEFA Cupin voittajat.
Saavutukset
muokkaa- Ligue 1 -mestaruudet: 8 (1961, 1963, 1978, 1982, 1988, 1997, 2000 ja 2017) [4]
- Ranskan cup -mestaruudet: 5 (1960, 1963, 1980, 1985 ja 1991)
- Ranskan liigacup -mestaruudet: 1 (2003)
- Ligue 2 -mestaruudet: 1 (2013)
- Mestarien liiga:
- Hopeaa (2003–04), hävisi finaalissa FC Portolle maalein 3–0
Edustusjoukkue
muokkaa- Päivitetty 24. tammikuuta 2024.[5]
|
|
Entisiä pelaajia
muokkaa- Éric Abidal
- Emmanuel Adebayor
- Manuel Amoros
- Sonny Anderson
- Rui Barros
- Fabien Barthez
- Lucas Bernardi
- Oliver Bierhoff
- Patrick Blondeau
- Basile Boli
- Javier Chevantón
- Philippe Christanval
- John Collins
- Costinha
- Marcel Dib
- Nabil Dirar
- Youri Djorkaeff
- Franck Dumas
- Jean-Luc Ettori
- Patrice Evra
- Fabinho
- Pontus Farnerud
- Marcelo Gallardo
- Bernard Genghini
- Valère Germain
- Ludovic Giuly
- Gaël Givet
- Gilles Grimandi
- Mark Hateley
- Thierry Henry
- Michel Hidalgo
- Glenn Hoddle
- Hugo Ibarra
- Victor Ikpeba
- Jürgen Klinsmann
- Jan Koller
- Sabri Lamouchi
- Philippe Léonard
- Abdallah Liegeon
- François Ludo
- Rafael Márquez
- Kylian Mbappé
- Roger Milla
- François Modesto
- Fernando Morientes
- João Moutinho
- Japhet N'Doram
- Nenê
- Shabani Nonda
- Delio Onnis
- Christian Panucci
- Ju-yeong Park
- Diego Pérez
- Emmanuel Petit
- Jean Petit
- Juan Pablo Pino
- Jaroslav Plašil
- Stéphane Porato
- Dado Pršo
- Claude Puel
- John Arne Riise
- James Rodríguez
- Julien Rodriguez
- Flavio Roma
- Jérôme Rothen
- Willy Sagnol
- Javier Saviola
- Enzo Scifo
- Bernardo Silva
- Marco Simone
- Luc Sonor
- Sébastien Squillaci
- Danijel Subašić
- Georges Thomas
- Lilian Thuram
- Ibrahima Touré
- David Trézéguet
- Patrick Valéry
- Christian Vieri
- George Weah
Päävalmentajat kautta aikain
muokkaa- 1948–1950 Jean Batmale
- 1950–1952 Alexander Schwartz
- 1952–1953 Angelo Grizzetti
- 1953–1956 Ludwic Dupal
- 1956–1957 Anton Marek
- 1957–1958 Louis Pirroni
- 1958–1963 Lucien Leduc
- 1963–1965 Roger Courtois
- 1965–1968 Piere Sinibaldi
- 1968–1970 Robert Domergue
- 1970–1972 Jean Luciano
- 1972–1974 Ruben Bravo
- 1974–1976 Alberto Muro
- 1976–1979 Lucien Leduc
- 1979–1983 Gérard Banide
- 1983–1986 Lucien Muller
- 1986–1987 Ștefan Kovács
- 1987–1994 Arsène Wenger
- 1994 Jean Petit
- 1994–1995 Jean-Luc Ettori
- 1995 Gérard Banide
- 1995–1999 Jean Tigana
- 1999–2001 Claude Puel
- 2001–2005 Didier Deschamps
- 2005 Jean Petit
- 2005–2006 Francesco Guidolin
- 2006 László Bölöni
- 2006–2007 Laurent Banide
- 2007–2009 Raymundo Ricardo Gomes
- 2009–2011 Guy Lacombe
- 2011 Laurent Banide
- 2011–2012 Marco Simone
- 2012–2014 Claudio Ranieri
- 2014–2018 Leonardo Jardim
- 2018–2019 Thierry Henry
- 2019 Leonardo Jardim
- 2019–2020 Robert Moreno
- 2020–2022 Niko Kovač
- 2022–2023 Philippe Clement
- 2023– Adi Hütter
Lähteet
muokkaa- ↑ Who owns French football clubs? Le Monde. 30.6.2022. Viitattu 23.5.2025.
- ↑ a b c d e Club Football History. Viitattu 18.5.2025. (englanniksi)
- ↑ a b c d Jägerskiöld Nilsson, Leonard & Lahti, Petri (Renvall, Tuomas käänt.): Jalkapallon seuravaakunat: joukkueiden viralliset tunnukset ja niiden historia, s. 132–133. Helsinki: Minerva Kustannus, 2018. ISBN 978-952-312-691-6
- ↑ Footballcritic: Ligue 1 history footballcritic.com. Viitattu 20.1.2024.
- ↑ Joueurs - AS Monaco asmonaco.com. Viitattu 11.2.2019. (ranskaksi)
Aiheesta muualla
muokkaa- Joukkueen viralliset sivut (ranskaksi, englanniksi, portugaliksi, espanjaksi, venäjäksi, kiinaksi)
- Ultras Monaco 1994 -kannattajaryhmä (ranskaksi)
- ASMFoot.org (ranskaksi)
- AS-Monaco.net (ranskaksi)
- Planète-ASM (Arkistoitu – Internet Archive) (ranskaksi)
- ASM-Vizu -keskustelupalsta (ranskaksi)