Saksan jalkapallomaajoukkue
Saksan jalkapallomaajoukkue (saks. Die deutsche Fußballnationalmannschaft) on joukkue, joka edustaa Saksaa jalkapallon kansainvälisissä otteluissa. Se toimii Saksan jalkapalloliiton alaisuudessa. Joukkue on voittanut neljästi maailmanmestaruuden sekä kolmesti Euroopan-mestaruuden.
Saksa | |||
---|---|---|---|
Lempinimi | Nationalelf, DFB-Elf, DFB-Auswahl, Deutsche Elf, Die Adler, Die Mannschaft | ||
Liitto | Saksan jalkapalloliitto (Deutscher Fußball-Bund) | ||
Maanosaliitto | UEFA (Eurooppa) | ||
Valmentaja | Julian Nagelsmann | ||
Eniten otteluita | Lothar Matthäus (150) | ||
Eniten maaleja | Miroslav Klose (71) | ||
FIFAn maakoodi | GER | ||
FIFA-ranking | 13 (18.7.2024)[1] | ||
|
|||
Ensimmäinen ottelu | |||
Suurin voitto | |||
Saksa 16–0 Venäjän keisarikunta |
|||
Suurin tappio | |||
MM-kilpailut | |||
Esiintymiset | 20 (ensimmäiset 1934) | ||
Paras MM-sijoitus | kultaa (1954, 1974, 1990, 2014) | ||
EM-kilpailut | |||
Esiintymiset | 14 (ensimmäiset 1972) | ||
Paras sijoitus | 3 mestaruutta (1972, 1980 ja 1996) |
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Maa: Saksa | |||
Miesten jalkapallo | |||
MM-kilpailut | |||
Kultaa | Sveitsi 1954 | ||
Kultaa | Saksan liittotasavalta 1974 | ||
Kultaa | Italia 1990 | ||
Kultaa | Brasilia 2014 | ||
Hopeaa | Englanti 1966 | ||
Hopeaa | Espanja 1982 | ||
Hopeaa | Meksiko 1986 | ||
Hopeaa | Japani/Etelä-Korea 2002 | ||
Pronssia | Italia 1934 | ||
Pronssia | Meksiko 1970 | ||
Pronssia | Saksa 2006 | ||
Pronssia | Etelä-Afrikka 2010 | ||
EM-kilpailut | |||
Kultaa | Belgia 1972 | ||
Kultaa | Italia 1980 | ||
Kultaa | Englanti 1996 | ||
Hopeaa | Jugoslavia 1976 | ||
Hopeaa | Ruotsi 1992 | ||
Hopeaa | Itävalta/Sveitsi 2008 | ||
Välierissä | Saksan liittotasavalta 1988 |
| |
Välierissä | Puola/Ukraina 2012 |
| |
Olympialaiset | |||
Hopeaa | Brasilia 2016 | ||
Pronssia | Etelä-Korea 1988 | ||
Maanosaliittojen cup | |||
Kultaa | Venäjä 2017 | ||
Pronssia | Saksa 2005 |
Saksa on ainoa maajoukkue, joka on saavuttanut mitalin neljissä peräkkäisissä maailmanmestaruuskilpailuissa. Lisäksi Saksan maajoukkue on ainoa maajoukkue, joka on saavuttanut kaikkien FIFAn maanosaliittojen alueella järjestetyissä MM-kisoissa vähintään yhden mitalin (Eurooppa, Pohjois-Amerikka, Etelä-Amerikka, Aasia ja Afrikka; Oseaniassa ei vielä ole kisoja pidetty.)
Historia
muokkaaAlkuajat
muokkaaVaikka Saksan maajoukkue pelasikin ensimmäisen virallisen ottelunsa 5. huhtikuuta 1908 Baselissa Sveitsiä vastaan, oli epävirallisia otteluita järjestetty jo 1898 Pariisissa. Saksa voitti paikallisen joukkueen 12. joulukuuta 7–0 ja seuraavana päivänä toisen joukkueen 2–1. Vuotta myöhemmin 1899 eri saksalaiskokoonpanot pelasivat kahden vuoden aikana vastaavia englantilaisjoukkueita vastaan viisi ottelua. Näistä nykyään esimaaotteluina tunnetuista kohtaamisista ensimmäinen pelattiin Berliinissä 23. marraskuuta 1899 ja päättyi Englannin 2–13 vierasvoittoon. Myös muut käydyistä otteluista päättyivät englantilaisten selviin voittoihin.
Saksan jalkapalloliitto perustettiin vuonna 1900 Leipzigissa 86 seurajoukkueen edustajien välisessä kokouksessa. Ensimmäisinä vuosina virallisia maaotteluita ei kuitenkaan järjestetty, johtuen suurelta osin saksalaisen jalkapallon tuolloisesta voimakkaasta alueellisesta jakautumisesta. Maaottelutoiminta aktivoitui vasta mainitussa ottelussa Sveitsiä vastaan vuonna 1908, ja Sveitsistä muodostuikin saksalaiselle maaottelutoiminnalle perinteinen avausvastustaja - myös molempien maailmansotien ja toisaalta yhdistymisen jälkeiset ensimmäiset ottelut pelattiin juuri Sveitsiä vastaan.
Maajoukkueen ensimmäinen varsinainen arvoturnaus olivat Tukholman vuoden 1912 kesäolympialaiset, joissa joukkue saavutti yhä edelleen suurinumeroisimman voittonsa 16–0 Venäjää vastaan. Ottelussa Saksan Gottfried Fuchs teki kaikkiaan kymmenen maalia, joka sekin on edelleen voimassa oleva Saksan ennätys. Joukkue kantoi jo tuolloin Preussin mustavalkoisia värejä, myöskään ne eivät ole poliittisista muutoksista huolimatta kadonneet.
Vuoteen 1923 joukkue pelasi ilman valmentajaa (alkuaikojen epävirallisia joukkueita kasasi Walter Bensemann ja myöhemmin valintakomiteat), tuolloin valmentajan tehtävän otti ensimmäisenä vastaan mannheimilainen kansakoulunopettaja Otto Nerz, jonka johdolla Saksa otti osaa myös ensimmäisiin MM-kisoihinsa vuonna 1934 Italiassa ja sijoittui kolmanneksi. Kaksi vuotta myöhemmin Berliinin olympialaisissa joukkue putosi jo puolivälierissä hävittyään Norjalle 0–2. Tämä on edelleen Norjan ainoa voitto Saksasta.
Kehitystä ennen sotia
muokkaaBerliinin kisojen jälkeen uudeksi valmentajaksi nousi entinen maajoukkuepelaaja Sepp Herberger, joka lunastikin odotukset murskaamalla seuraavana vuonna ystävyysottelussa Tanskan lukemin 8–0, ja joukkue saikin ottelun pelipaikan mukaan lempinimekseen Breslauer-Elf. Breslaun joukkue pelasi vuoden aikana 11 ottelua, voittaen niistä kymmenen. Joukkuetta pidettiinkin yhtenä ennakkosuosikeista vuoden 1938 kisojen maailmanmestariksi, kun karsinnassa Saksa voitti Ruotsinkin 5–0. Keväällä 1938 ennen MM-kisoja marssivat Saksan sotajoukot Itävaltaan, ja uusi jalkapallomaajoukkue määrättiin muodostettavaksi valiten tasapuolisesti saksalaisia ja itävaltalaisia pelaajia. Ranskaan matkustikin epäyhtenäinen joukkue, joka putosi Sveitsiä vastaan jo ensimmäisellä kierroksella. Tämä oli ainoa kerta, ennen vuotta 2018, kun Saksan maajoukkue ei MM-kisoissa selviytynyt vähintään puolivälierään (tilanne 2018). Sotavuosina Saksa pelasi noin 30 maaottelua 1939–1942 Euroopan maita vastaan kunnes ne Stalingradin tappion myötä lopetettiin. Viimeisen kerran sodan aikana Saksan maajoukkue oli koolla 1943 jolloin se voitti harjoitusottelussa Hessenin 4–0. Saksan toiseksi suurin maaotteluvoitto tuli sekin sodan aikana 1. syyskuuta 1940 Leipzigissa Suomea vastaan 13–0. Saksa oli merkittävin ehdokas vuoden 1942 MM-kisojen isäntämaaksi, mutta sodan vuoksi niitä ei pelattu. Saksan jalkapalloliitto DFB oli alistettu 1933–1938 Saksan valtakunnan urheiluliiton osastoksi (DRL) ja 1938–1945 (NSRL).
Paluu sotien jälkeen
muokkaaToisen maailmansodan jälkeen marraskuussa 1945 miehitysvyöhykkeisiin jaettu Saksa suljettiin kansainvälisestä jalkapallosta, eikä sen sallittu osallistua ensimmäisiin sodanjälkeisiin arvoturnauksiin. Saksan jalkapallokomitea (DFA) perustettiin 1948 ja jalkapalloliitto uudelleen 1950 ja syksyllä se hyväksyttiin uudelleen FIFAn jäseneksi. Nyt jalkapalloliitto edusti länsiliittoutuneiden miehitysvyöhykkeistä muodostettua Länsi-Saksaa aina Saksojen jälleenyhdistymiseen asti.
Paluu MM-kisoihin tapahtui Sveitsissä vuoden 1954 maailmanmestaruuskilpailuissa, joissa maa hävisi alkulohkossa kansainvälistä jalkapalloa tuolloin hallinneelle Unkarille 8–3, ja tarvitsi uusintaottelun tasapisteisiin yltänyttä Turkkia vastaan päästäkseen jatkoon. Alkulohkon jälkeen maa selvitti kuitenkin tiensä loppuotteluun raivaten tieltään Jugoslavian ja Itävallan. Loppuottelussa vastaan asettui alkulohkossa ylivoimaiseksi vastukseksi osoittautunut Unkari, ja ottelu alkoikin odotetuissa merkeissä Unkarin siirtyessä kahdeksassa minuutissa 2–0 johtoon. Saksa onnistui kuitenkin kaventamaan välittömästi, ja vain yhdeksän minuuttia myöhemmin oli peli tasan. Siitä eteenpäin muodostui ottelu kiivastahtiseksi kamppailuksi, ja ratkaisu syntyi vasta 84. peliminuutilla Helmut Rahnin toisen osuman myötä. Maalin jälkeen keskittyi Unkari pelkästään hyökkäämään, ja onnistuikin maalinteossa melkein heti Saksan maalin jälkeen. Osuma kuitenkin hylättiin paitsiona ja Saksa voitti ensimmäisen maailmanmestaruutensa. Niin ottelusta itsestään kuin erityisesti sitä seuranneesta voitosta muodostui Saksassa suuri kansanjuhla, ja voitto koettiin yleisesti uuden aikakauden aluksi ja kansallistunnon palauttajaksi toisen maailmansodan kauheuksien jälkeen. Mestaruuskautensa aikana Saksan maaottelutilasto oli negatiivinen, mutta siitäkin huolimatta Saksa voitti Ruotsin kisoissa alkulohkonsa ja oli lopulta neljäs. Chilen kisoissa 1962 Saksa voitti alkulohkon, jossa oli isäntämaa Chile ja Italia, mutta putosi yllättäen puolivälierässä Jugoslavialle.
Vuonna 1964 Saksa voitti olympiajalkapallossa pronssimitalit. Kyseessä oli sillä kertaa DDR:n maajoukkue, joka kisoissa kuitenkin edusti Saksan yhteistä joukkuetta.
Menestystä
muokkaaSeuraavaa arvokisamenestystä saatiin odottaa vuoden 1966 maailmanmestaruuskilpailuihin asti, jolloin Saksa selviytyi vaikeasta alkulohkosta tappioitta jatkoon, ja kaatoi jatkopeleissä Uruguayn ja Neuvostoliiton kohdaten isäntämaa Englannin loppuottelussa. Tasainen ottelu päätyi lopulta jatkoajalle, jolloin oli Saksan vuoro joutua kyseenalaisen maalitulkinnan uhriksi Englannin Geoff Hurstin toimitettua pallon maaliviivalle. Englanti voitti lopulta 4–2, Hurstin viimeisteltyä loppulukemat toisella kyseenalaisella maalilla jatkoajan viimeisellä minuutilla yleisön rynnätessä jo kentälle.
Vuoden 1970 maailmanmestaruuskilpailuissa Meksikossa joukkue sijoittui lopulta kolmanneksi hävittyään välierissä dramaattisesti Italialle ottelussa, joka muistetaan Saksassa nimellä Jahrhundertspiel - vuosisadan ottelu. Italia oli siirtynyt ottelussa johtoon jo ensimmäisten peliminuuttien aikana, ja johto kestikin aina lisäajalle saakka, jolloin Karl-Heinz Schellinger teki mittavan maajoukkueuransa ainoan maalin vieden ottelun jatkoajalle. Jatkoajasta, jonka Saksa pelasi käytännössä alivoimalla avainpelaajiin lukeutuneen Franz Beckenbauerin taistellessa loukkaantuneena, muodostui poikkeuksellisen runsasmaalinen. Molemmat joukkueet ehtivät jo vuorollaan johtaa ottelua, kunnes Italian Gianni Rivera viimeisteli viimein 112. minuutilla lopullisiksi jääneet 4-3 numerot.
Saksa sai pitkän odottelun jälkeen lopulta MM-kisat 1974, sillä 1942 sota oli esteenä ja 1966 kisat menivät Englannille, jonka liitto oli juuri täyttänyt 100 vuotta. Kuten Münchenin olympiakisoissa, niin nytkin myös DDR:n maajoukkue selviytyi lopputurnaukseen (Suomen lohkosta). Saksa oli hallitseva Euroopanmestari ja Brasilian ohella suurin mestariehdokas, johon kisojen aikana nousivat myös olympiavoittaja Puola sekä Hollanti. Saksa voitti kotimaailmanmestaruuden Münchenin olympiastadionilla Hollantia vastaan 2–1, pelissä jossa Saksan suurimman seurajoukkueen FC Bayern Münchenin pelaajia oli peräti kuusi eli maalivahti Sepp Maier, puolustaja Georg Schwarzenbeck, libero ja kapteeni Franz Beckenbauer, Paul Breitner, joka teki rangaistuspotkusta tasoitusmaalin, Uli Hoeneß sekä voittomaalin tehnyt Gerd Müller (Der Bomber, pommittaja), joka nousi MM-kisojen kaikkien aikojen kuninkaaksi 14 osumallaan, koska 15. maali hylättiin paitsiona väärin perustein. (Vuoden 2006 kisoissa Brasilian Ronaldo teki 15. maalinsa ja ohitti Müllerin). DDR:n maajoukkue voitti Saksan 1–0 historian ainoassa kohtaamisessa Hampurissa ja DDR oli lopulta kuudes.
Argentiinan MM-kisoissa 1978 Saksa oli kuudes, mutta Espanjassa 1982 sekä Meksikossa 1986 molemmissa hopealla. Saksa selviytyi Italian 1990 kisoissa kolmannen kerran peräkkäin loppuotteluun ja voitti Argentiinan 1–0 ottaen samalla kolmannen maailmanmestaruuden. Saman vuoden syksyllä Saksan jälleenyhdistymisen yhteydessä DDR:n maajoukkue ja jalkapalloliitto (DFV) lakkautettiin ja ne liitettiin Saksan jalkapalloliittoon.
1990-luvulta 2000-luvulle
muokkaaYhdysvaltojen 1994 ja Ranskan 1998 MM-kisoissa Saksa oli puolivälierissä, mutta Korea/Japanin 2002 kisoissa Saksa selviytyi loppuotteluun, jossa se hävisi historiallisessa pelissä Brasilialle 0–2. Vaikka maat olivat tuolloin MM-historian kaksi ylivoimaisesti menestyksekkäintä maata, niin vasta nyt ne kohtasivat ensi kertaa MM-lopputurnauksessa.
MM-kotikisat 2006 & EM-hopeaa 2008
muokkaaToisissa kotikisoissaan 2006 Saksa lähti haastajan asemasta. Se kuitenkin pelasi aiemmista kisoista poikkeavasti, erittäin hyökkäävää peliä, mikä tuotti tulosta. Saksa voitti alkulohkonsa ja sen jälkeen se voitti pudotuspeleissä ensin Ruotsin ja sitten Argentiinan. Saksa hävisi välierässä mestari Italialle jatkoajalla 0–2, mutta voitti pronssiottelussa Portugalin 3–1. Saksan pronssiottelun hahmoja olivat keskikenttäpelaaja Bastian Schweinsteiger, joka teki 1–0- ja 3–0-maalit sekä laukoi 2–0-maalia edeltäneen laukauksen, jonka Portugalin Petit ohjasi omaan maaliin, sekä maalivahti Oliver Kahn, joka pelasi ottelussa viimeisen maaottelunsa.
Vuoden 2008 EM-kisoissa, Itävallassa ja Sveitsissä, Saksalla oli viimeistä kertaa mukana niin kutsuttu "kultainen sukupolvi", sillä kokeneista pelaajista Michael Ballack, Christoph Metzelder, Oliver Neuville ja Jens Lehmann pelasivat tuolloin viimeisen arvoturnauksensa. Saksa avasi kisat 2–0-voitolla Puolasta mutta hävisi sitten Kroatialle 2–1. Jatkopaikka varmistui, kun Saksa voitti Itävallan Michael Ballackin vapaapotkumaalilla 1–0. Saksa voitti ensimmäisellä pudotuspelikierroksella Portugalin 3–2 ja välierässä Turkin tasaisen ja intensiivisen ottelun jälkeen 3–2. EM-finaalissa Saksa hävisi Espanjalle 1–0 Fernando Torresin tehtyä ottelun ainoan maalin.
Saksan maajoukkue uudistuu, MM-pronssia 2010
muokkaa- Pääartikkeli: Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 2010
Etelä-Afrikan MM-kisoissa 2010 Saksalla oli uudistunut joukkue. Uusia pelaajia MM-joukkueessa olivat muun muassa Manuel Neuer, Jerome Boateng, Thomas Müller, Mesut Özil, Sami Khedira, Stefan Kießling, Toni Kroos, Marko Marin ja Cacau. Saksa voitti alkulohkonsa ensimmäisessä ottelussa Australian 4–0, minkä jälkeen se hävisi Serbialle Lukas Podolskin epäonnistuttua rangaistuspotkussa ja voitti Ghanan. Saksa voitti ensimmäisellä pudotuspelikierroksella Englannin 4–1 ja pudotti puolivälierissä Argentiinan 4–0. Näin Saksa eteni jälleen välierään, jossa tuleva mestari Espanja voitti sen maalein 1–0 Carles Puyolin puskumaalilla. Pronssiottelussa Saksa voitti Uruguayn 3–2 ja saavutti MM-pronssia. Pronssiottelu oli Saksan 99. lopputurnausottelu.
Maailmanmestaruuskilpailut 2014 – neljäs maailmanmestaruus
muokkaa- Pääartikkeli: Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 2014
Vuoden 2014 maailmanmestaruuskilpailujen karsinnoissa Saksa sijoittui ensimmäiseksi omassa karsintalohkossaan. Lopputurnauksessa Saksa sijoitettiin G-lohkoon, jossa se pelasi yhdessä Portugalin, Ghanan ja Yhdysvaltojen kanssa. Ensimmäinen ottelu Portugalia vastaan kutsuttiin nimityksellä "kaikkien aikojen lahjakkuudet vastaan joukkueen lahjakkuus (Cristiano Ronaldo)". Ottelu päättyi Saksan 4–0 voittoon, jossa Thomas Müller teki hattutempun.[2][3] Seuraavassa ottelussa Ghanaa vastaan Saksa johti ottelua Mario Götzen tehdessä ottelun johtomaalin toisella puoliajalla, mutta sen jälkeen Ghana teki kaksi maalia ja siirtyi johtoon. Miroslav Klose sai kuitenkin tasoitettua ottelun 71. peliminuutilla ja näin ollen peli päättyi 2–2 tasapeliin. Seuraavan ottelu Yhdysvaltoja vastaan päättyi Saksan 0–1 voittoon, jolloin neljännesvälierissä vastaan asettui Algeria.
Neljännesvälierissä Algeriaa vastaan pelatussa ottelussa, ottelu pysyi maalittomana ja tämän jälkeen pelattiin jatkoaika. 92. peliminuutilla, Andre Schürrle teki maalin Thomas Müllerin syötöstä, ja tämän jälkeen Mesut Özil teki toisen maalin 120. peliminuutilla. Vielä tämän jälkeen Algeria onnistui tekemään yhden maalin, mutta se ei kuitenkaan riittänyt. Ottelu päättyi Saksan 2–1 voittoon joka tarkoitti, että Saksa eteni puolivälieriin. Puolivälierissä vastaan asettui Ranska.
Puolivälieräottelussa Ranskaa vastaan, Mats Hummels teki 13. peliminuutilla ottelun ainoan maalin. Saksa voitti Ranskan 1–0 ja eteni näin ollen eteni välieriin.[4]
Välierissä voitto (7–1) Brasiliaa vastaan oli merkittävä saavutus. Saksasta tuli ensimmäinen joukkue historiassa, joka teki viisi maalia 18 minuutissa ensimmäisellä puoliajalla. Saksa teki neljä maalia 400 sekunnissa ja he johtivat ottelua ensimmäisen puoliajan jälkeen 5–0 Thomas Müllerin, Miroslav Klosen, Sami Khediran ja Toni Kroosin kahdella maalilla. Klosen maali 23. peliminuutilla, hänen 16. maailmanmestaruusmaali, antoi hänelle yksinoikeutetusti haltuunsa ennätyksen eniten maaleja maailmanmestaruuskilpailuissa tehneestä pelaajasta, jota häntä ennen hallussaan piti Brasilian Ronaldo.
Toisella puoliajalla, Andre Schürrle teki kaksi maalia lisää ja näin Saksa johti ottelua jo 7–0, joka oli suurin johto Brasiliaa vastaan yhdessä pelissä. Brasilian ainoan maalin viimeisteli Oscar 90. peliminuutilla. Ottelu oli Brasilialle suurin tappio maailmanmestaruuskilpailuiden historiassa.[5] Saksa teki ottelussa monta ennätystä voitollaan, mukaan lukien Klosen rikkoman ennätyksen, ensimmäinen joukkue joka on ollut mukana neljä vuotta peräkkäin välierissä, ensimmäinen joukkue joka teki seitsemän maalia maailmanmestaruuskilpailuiden pudotuspeleissä, ensimmäinen joukkue, joka teki viisi nopeinta peräkkäistä maalia maailmanmestaruuskilpailujen historiassa ja ensimmäinen joukkue, joka teki viisi maalia ensimmäisellä puoliajalla välierissä. Myös Saksan seitsemän maalia tekivät uuden ennätyksen Saksan tehdessä kaikkissa maailmanmestaruuskilpailuissa 223 maalia, jota ennen Brasilia oli tehnyt eniten maaleja 221 maalillaan.[6]
Finaali järjestettiin Maracanalla Rio de Janeirossa 13. heinäkuuta, jota mainostettiin maailman parhalla pelaajalla (Lionel Messi) vastaan maailman paras joukkue (Saksa).[7][8] Mario Götzen 113. peliminuutilla tekemä maali oli ottelun ainoa ja näin ollen Saksa voitti finaalissa Argentiinan. Saksasta tuli ensimmäinen eurooppalainen joukkue, joka voitti maailmanmestaruuskilpailut Amerikassa.[9] Joukkueen päävalmentajana toimi Joachim Löw.[10]
Maailmanmestaruuskisat 2018 ja 2022 – jääminen alkulohkoon
muokkaaSaksa jäi vuoden 2018 maailmanmestaruuskilpailuissa Venäjällä alkulohkonsa viimeiseksi saaden yhteensä vain kolme pistettä ja ei näin ensimmäistä kertaa MM-kilpailuissa päässyt pudotuspeleihin. Saksa hävisi ensimmäisen ottelunsa Meksikolle 0–1, voitti toisessa ottelussa Ruotsin 2–1 ja hävisi kolmannen, ratkaisevan ottelunsa Etelä-Korealle 0–2.[11]
Saksa jäi vuoden 2022 maailmanmestaruuskilpailuissa Qatarissa jälleen alkulohkoonsa tultuaan siinä kolmanneksi ja saatuaan 4 pistettä. Saksa hävisi Japanille 1–2, pelasi Espanjan kanssa tasan 1–1 ja voitti kolmannessa pelissä Costa Rican 4–2.[12]
Saksa Euroopan-mestaruuskilpailuissa
muokkaaEuroopan mestaruuskisoihin Saksa ei osallistunut vuonna 1960 eikä vuonna 1964, mutta karsiutui yllättäen vuoden 1968 kisoista, kun varamiehinen joukkue jäi Albaniaa vastaan 0-0 tasapeliin. Seuraavissa kolmissa kisoissa Saksa oli loppuottelussa. Belgiassa 1972 mestaruus, Jugoslaviassa 1976 tappio rangaistuspotkuilla ja Italiassa 1980 mestaruus.
Ranskan kisoissa 1984 Saksa oli viides ja kotikisoissaan 1988 kolmas (tappio välierässä mestari Hollannille). Yhdistymisensä jälkeen Saksa otti EM-hopeaa Ruotsin 1992 kisoissa ja voitti taas mestaruuden Englannin 1996 kisoissa. Hollanti/Belgia 2000 kisoissa sekä Portugalin 2004 EM-kisoissa Saksa jäi alkulohkoihin. 2008 EM-kisoissa Saksa otti taas hopeaa.
Vuoden 2012 EM-kisoihin Saksa lähti kisojen yhtenä suurimmista suosikeista, vaikka joukkueen keski-ikä oli turnauksen joukkueista nuorin.[13] Kisojen avausottelussaan Saksa kaatoi jännittävien vaiheiden jälkeen Portugalin 1–0, Mario Gómezin puskettua ottelun ainoan maalin 72 minuutin pelin jälkeen.[14] Lohkon toisessa ottelussaan Saksa kukisti kisoissa pahasti alisuorittaneen Hollannin 2–1, Gomezin vastatessa jälleen Saksan maaleista.[15] Saksa jatkoi voittojen tiellä myös lohkon päätösottelussaan, kun se voitti Lukas Podolskin ja Lars Benderin maaleilla Tanskan 2–1.[16] Puolivälierissä Saksa kohtasi A-lohkossa toiseksi sijoittuneen Kreikan, joka jäi Saksan jyrän alle 4–2-luvuin.[17] Maalinteossa Saksalta onnistuivat joukkueen kapteeni Philipp Lahm, Sami Khedira, Miroslav Klose ja Marco Reus. Täten Saksa eteni neljänsissä arvokisoissa peräkkäin välieriin, jossa se kohtasi Italian. Loppuottelupaikka jäi haaveeksi, kun tiukasti puolustanut Italia eteni Mario Balotellin kahden maalin myötä jatkoon. Saksan ainoasta maalista vastasi Mesut Özil, joka onnistui lisäajalla rangaistuspotkussa.[18]
Vuoden 2016 EM-kilpailuissa Saksa voitti alkulohkonsa voitettuaan Ukrainan 2–0 ja Pohjois-Irlannin 1–0 sekä pelattuaan Puolan kanssa maalittoman tasapelin. Neljännesvälierissä Saksa voitti Slovakian 3–0 ja puolivälierissä Italian rangaistuspotkukilpailussa yhdeksän laukojaparin jälkeen. Välierissä Saksa hävisi Ranskalle 0–2.[19]
Vuonna 2021 pelatuissa EM-kilpailuissa Saksa selviytyi alkulohkostaan, jonka se pelasi kotikentällään Münchenissä, kakkosena jatkoon hävittyään Ranskalle 0–1, voitettuaan Portugalin 4–2 ja pelattuaan Unkarin kanssa tasan 2–2. Lontoossa pelatussa neljännesvälierässä Saksa hävisi Englannille 0–2 ja putosi jatkosta. Tähän turnaukseen päättyi Joachim Löwin pitkä aika maajoukkueen päävalmentajana.[20]
Sijoitukset arvokilpailuissa
muokkaaMaailmanmestaruuskilpailut
muokkaaMestari Hopeaa Pronssia Neljäs sija
Maailmanmestaruuskilpailut | Maailmanmestaruuskilpailuiden karsinnat | ||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Vuosi | Kierros | Sija | O | V | T* | H | TM | PM | O | V | T | H | TM | PM | |
1930 | Ei osallistunut | ||||||||||||||
1934 | Pronssia | 3. | 4 | 3 | 0 | 1 | 11 | 8 | 1 | 1 | 0 | 0 | 9 | 1 | |
1938 | 1. kierros | 10. | 2 | 0 | 1 | 1 | 3 | 5 | 3 | 3 | 0 | 0 | 11 | 1 | |
1950 | Osallistuminen kiellettiin | ||||||||||||||
1954 | Mestari | 1. | 6 | 5 | 0 | 1 | 25 | 14 | 4 | 3 | 1 | 0 | 12 | 3 | |
1958 | Neljäs sija | 4. | 6 | 2 | 2 | 2 | 12 | 14 | Ei osallistunut mestaruuden vuoksi | ||||||
1962 | Puolivälierät | 7. | 4 | 2 | 1 | 1 | 4 | 2 | 4 | 4 | 0 | 0 | 11 | 5 | |
1966 | Hopeaa | 2. | 6 | 4 | 1 | 1 | 15 | 6 | 4 | 3 | 1 | 0 | 14 | 2 | |
1970 | Pronssia | 3. | 6 | 5 | 0 | 1 | 17 | 10 | 6 | 5 | 1 | 0 | 20 | 3 | |
1974 | Mestari | 1. | 7 | 6 | 0 | 1 | 13 | 4 | Valittu isäntämaaksi | ||||||
1978 | 2. lohkovaihe | 6. | 6 | 1 | 4 | 1 | 10 | 5 | Ei osallistunut mestaruuden vuoksi | ||||||
1982 | Hopeaa | 2. | 7 | 3 | 2 | 2 | 12 | 10 | 8 | 8 | 0 | 0 | 33 | 3 | |
1986 | Hopeaa | 2. | 7 | 3 | 2 | 2 | 8 | 7 | 8 | 5 | 2 | 1 | 22 | 9 | |
1990 | Mestari | 1. | 7 | 5 | 2 | 0 | 15 | 5 | 6 | 3 | 3 | 0 | 13 | 3 | |
1994 | Puolivälierät | 5. | 5 | 3 | 1 | 1 | 9 | 7 | Ei osallistunut mestaruuden vuoksi | ||||||
1998 | Puolivälierät | 7. | 5 | 3 | 1 | 1 | 8 | 6 | 10 | 6 | 4 | 0 | 23 | 9 | |
| 2002 | Hopeaa | 2. | 7 | 5 | 1 | 1 | 14 | 3 | 10 | 6 | 3 | 1 | 19 | 12 | |
2006 | Pronssia | 3. | 7 | 5 | 1 | 1 | 14 | 6 | Valittu isäntämaaksi | ||||||
2010 | Pronssia | 3. | 7 | 5 | 0 | 2 | 16 | 5 | 10 | 8 | 2 | 0 | 26 | 5 | |
2014 | Mestari | 1. | 7 | 6 | 1 | 0 | 18 | 4 | 10 | 9 | 1 | 0 | 36 | 10 | |
2018 | Lohkovaihe | 25. | 3 | 1 | 0 | 2 | 2 | 4 | 10 | 10 | 0 | 0 | 43 | 4 | |
2022 | Lohkovaihe | 17. | 3 | 1 | 1 | 1 | 6 | 5 | 10 | 9 | 0 | 1 | 36 | 4 | |
2026 | Ratkeaa myöhemmin | ||||||||||||||
Yhteensä | 20/21 | 112 | 68 | 21 | 23 | 232 | 130 | 104 | 83 | 18 | 3 | 228 | 74 |
- *Tasapelit ratkaistiin rangaistuspotkukilpailulla.
- **Punainen reunus tarkoittaa joukkueen olleen isäntämaana kyseisessä turnauksessa.
Euroopan-mestaruuskilpailut
muokkaaEuroopan-mestaruuskilpailut | Euroopan-mestaruuskilpailuiden karsinnat | |||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Vuosi | Kierros | Sija | O | V | T | H | TM | PM | O | V | T | H | TM | PM | ||
1960 | Ei osallistunut | |||||||||||||||
1964 | ||||||||||||||||
1968 | Ei selviytynyt karsinnoista | 4 | 2 | 1 | 1 | 9 | 2 | |||||||||
1972 | Mestari | 1. | 2 | 2 | 0 | 0 | 5 | 1 | 8 | 5 | 3 | 0 | 13 | 3 | ||
1976 | Hopeaa | 2. | 2 | 1 | 1 | 0 | 6 | 4 | 8 | 4 | 4 | 0 | 17 | 5 | ||
1980 | Mestari | 1. | 4 | 3 | 1 | 0 | 6 | 3 | 6 | 4 | 2 | 0 | 17 | 1 | ||
1984 | Lohkovaihe | 5. | 3 | 1 | 1 | 1 | 2 | 2 | 8 | 5 | 1 | 2 | 15 | 5 | ||
1988 | Välierät | 3. | 4 | 2 | 1 | 1 | 6 | 3 | Valittu isäntämaaksi | |||||||
1992 | Hopeaa | 2. | 5 | 2 | 1 | 2 | 7 | 8 | 6 | 5 | 0 | 1 | 13 | 4 | ||
1996 | Kultaa | 1. | 6 | 4 | 2 | 0 | 10 | 3 | 10 | 8 | 1 | 1 | 27 | 10 | ||
2000 | Lohkovaihe | 14. | 3 | 0 | 1 | 2 | 1 | 5 | 8 | 6 | 1 | 1 | 20 | 4 | ||
2004 | Lohkovaihe | 12. | 3 | 0 | 2 | 1 | 2 | 3 | 8 | 5 | 3 | 0 | 13 | 4 | ||
2008 | Hopeaa | 2. | 6 | 4 | 0 | 2 | 10 | 7 | 12 | 8 | 3 | 1 | 35 | 7 | ||
2012 | Välierät | 3. | 5 | 4 | 0 | 1 | 10 | 6 | 10 | 10 | 0 | 0 | 34 | 7 | ||
2016 | Välierät | 3. | 6 | 4 | 1 | 1 | 13 | 8 | 10 | 7 | 1 | 2 | 24 | 9 | ||
2020 | Neljännesvälierät | 4 | 1 | 1 | 2 | 6 | 7 | 8 | 7 | 0 | 1 | 30 | 7 | |||
2024 | Puolivälierät | 5 | 3 | 1 | 1 | 11 | 4 | Valittu isäntämaaksi | ||||||||
Yhteensä | 14/17 | 58 | 31 | 13 | 14 | 95 | 64 | 106 | 76 | 20 | 10 | 267 | 68 |
Maanosaliittojen cup
muokkaaMaanosaliittojen cup | ||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Vuosi | Kierros | Sija | O | V | T | H | TM | PM |
1992 | Ei selviytynyt karsinnoista | |||||||
1995 | ||||||||
1997 | Ei osallistunut | |||||||
1999 | Lohkovaihe | 5. | 3 | 1 | 0 | 2 | 2 | 6 |
2001 | Ei selviytynyt karsinnoista | |||||||
2003 | Ei osallistunut | |||||||
2005 | Pronssia | 3. | 5 | 3 | 1 | 1 | 15 | 11 |
2009 | Ei selviytynyt karsinnoista | |||||||
2013 | ||||||||
2017 | Mestari | 1. | 5 | 4 | 1 | 0 | 12 | 5 |
Yhteensä | 3/10 | 13 | 8 | 2 | 3 | 29 | 22 |
Palkinnot
muokkaa- Kultaa (4): 1954, 1974, 1990, 2014
- Hopeaa (4): 1966, 1982, 1986, 2002
- Pronssia (4): 1934, 1970, 2006, 2010
- Mestari: 1993
Kilpailu | Yhteensä | |||
---|---|---|---|---|
Maailmanmestaruuskilpailut | 4 | 4 | 4 | 12 |
Euroopan-mestaruuskilpailut | 3 | 3 | – | 6 |
Maanosaliittojen cup | 1 | 0 | 1 | 2 |
Kesäolympialaiset | 0 | 1 | 1 | 2 |
Yhteensä | 8 | 8 | 6 | 22 |
Henkilöstö
muokkaaNykyinen henkilöstö
muokkaaPäivitetty 7. toukokuuta 2024.[21]
Tehtävä | Nimi |
---|---|
Päävalmentaja | Julian Nagelsmann |
Apuvalmentaja | Sandro Wagner Benjamin Glück Mads Buttgereit |
Maalivahtivalmentaja | Andreas Kronenberg Michael Fuchs |
Fysiikkavalmentaja | Nicklas Dietrich Krunoslav Banovčić |
Urheilujohtaja | Rudi Völler |
Pelaajat
muokkaaNykyinen joukkue
muokkaaSeuraavat pelaajat on valittu Saksan joukkueeseen Kansojen liigan otteluihin Bosnia ja Hertsegovinaa ja Alankomaita vastaan 11. ja 14. lokakuuta 2024.[22]
Ottelut ja maalit päivitetty 10. syyskuuta 2024 Alankomaita vastaan pelatun Kansojen liigan ottelun jälkeen.
Muita viimeisten 12 kk aikana maajoukkueessa esiintyneitä pelaajia
muokkaa- Huomautukset
Edelliset kokoonpanot
muokkaaEniten maaotteluita
muokkaaAlla on lista 10 pelaajasta, jotka ovat pelanneet eniten otteluita Saksan maajoukkueessa. Pelaajia, jotka ovat pelanneet Itä-Saksan maajoukkueessa (Dörner ja Streich, 105 ottelua), ei ole mainittu tässä luettelossa.
Lihavoidut pelaajat pelaavat edelleen maajoukkueessa.
Tilastot on päivitetty 29. elokuuta 2024.[23]
# | Pelaaja | Aika | Ottelut | Maalit |
---|---|---|---|---|
1 | Lothar Matthäus | 1980–2000 | 150 | 23 |
2 | Miroslav Klose | 2001–2014 | 137 | 71 |
3 | Thomas Müller | 2010–2024 | 131 | 45 |
4 | Lukas Podolski | 2004–2017 | 130 | 49 |
5 | Manuel Neuer | 2009–2024 | 124 | 0 |
6 | Bastian Schweinsteiger | 2004–2016 | 121 | 24 |
7 | Toni Kroos | 2010–2024 | 114 | 17 |
8 | Philipp Lahm | 2004–2014 | 113 | 5 |
9 | Jürgen Klinsmann | 1987–1998 | 108 | 47 |
10 | Jürgen Kohler | 1986–1998 | 105 | 2 |
Eniten maaleja
muokkaaAlla on lista 10 pelaajasta, jotka ovat tehneet eniten maaleja Saksan maajoukkueessa. Pelaajia, jotka ovat tehneet maaleja Itä-Saksan maajoukkueessa (Streich, 59 maalia), ei ole mainittu tässä luettelossa.
Lihavoidut pelaajat pelaavat edelleen maajoukkueessa.
Tilastot on päivitetty 29. elokuuta 2024.[24]
# | Pelaaja | Aika | Maalit | Ottelut | Keskiarvo |
---|---|---|---|---|---|
1 | Miroslav Klose | 2001–2014 | 71 | 137 | 0,52 |
2 | Gerd Müller | 1966–1974 | 68 | 62 | 1,10 |
3 | Lukas Podolski | 2004–2017 | 49 | 130 | 0,38 |
4 | Rudi Völler | 1982–1994 | 47 | 90 | 0,52 |
Jürgen Klinsmann | 1987–1998 | 47 | 108 | 0,44 | |
6 | Karl-Heinz Rummenigge | 1976–1986 | 45 | 95 | 0,47 |
Thomas Müller | 2010–2024 | 45 | 131 | 0,34 | |
8 | Uwe Seeler | 1954–1970 | 43 | 72 | 0,60 |
9 | Michael Ballack | 1999–2010 | 42 | 98 | 0,43 |
10 | Oliver Bierhoff | 1996–2002 | 37 | 70 | 0,53 |
Päävalmentajat
muokkaaNimi | Aika | Ottelut | Voitot | Tasapelit | Häviöt | Voitto-% | Saavutukset |
---|---|---|---|---|---|---|---|
Otto Nerz | 1926–1936 | 70 | 42 | 10 | 18 | 60,00 | Kolmas sija MM-kilpailuissa 1934 |
Sepp Herberger | 1936–1942 1950–1964 |
167 | 94 | 27 | 46 | 56,29 | Ensimmäinen sija MM-kilpailuissa 1954, neljäs sija MM-kilpailuissa 1958 |
Helmut Schön | 1964–1978 | 139 | 87 | 31 | 21 | 62,59 | Toinen sija MM-kilpailuissa 1966, kolmas sija MM-kilpailuissa 1970, ensimmäinen sija EM-kilpailuissa 1972, ensimmäinen sija MM-kilpailuissa 1974, toinen sija EM-kilpailuissa 1976 |
Jupp Derwall | 1978–1984 | 67 | 44 | 12 | 11 | 65,67 | Ensimmäinen sija EM-kilpailuissa 1980, toinen sija MM-kilpailuissa 1982 |
Franz Beckenbauer | 1984–1990 | 66 | 34 | 20 | 12 | 51,52 | Toinen sija MM-kilpailuissa 1986, kolmas sija kesäolympialaisissa 1988, ensimmäinen sija MM-kilpailuissa 1990 |
Berti Vogts | 1990–1998 | 102 | 66 | 24 | 12 | 64,71 | Toinen sija EM-kilpailuissa 1992, ensimmäinen sija EM-kilpailuissa 1996 |
Erich Ribbeck | 1998–2000 | 24 | 10 | 6 | 8 | 41,67 | |
Rudi Völler | 2000–2004 | 53 | 29 | 11 | 13 | 54,72 | Toinen sija MM-kilpailuissa 2002 |
Jürgen Klinsmann | 2004–2006 | 34 | 20 | 8 | 6 | 58,82 | Kolmas sija Maanosaliittojen cupissa 2005, kolmas sija MM-kilpailuissa 2006 |
Joachim Löw | 2006–2021 | 194 | 123 | 39 | 32 | 63,40 | Toinen sija EM-kilpailuissa 2008, kolmas sija MM-kilpailuissa 2010, ensimmäinen sija MM-kilpailuissa 2014, toinen sija kesäolympialaisissa 2016, ensimmäinen sija Maanosaliittojen cupissa 2017 |
Hans-Dieter Flick | 2021–2023 | 25 | 12 | 7 | 6 | 48,00 | |
Rudi Völler (väliaikainen) | 2023 | 1 | 1 | 0 | 0 | 100,00 | |
Julian Nagelsmann | 2023– | 6 | 3 | 1 | 2 | 50,00 | |
Yhteensä | 948 | 565 | 196 | 187 | 59,60 |
Entisiä pelaajia
muokkaa
|
|
Vaikutus kulttuuriin
muokkaaToisen maailmansodan jälkeen kansallismielisyyden osoittaminen ei ole ollut yleisesti hyväksyttyä Saksassa. Saksan sodanjälkeisen maajoukkueen vihreä vieraspeliasu vaihdettiin syksyllä 2004 alkuperäiseen punaiseen ja Saksassa vuonna 2006 järjestetyt jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut toivat muutoksen. Ensimmäistä kertaa ennennäkemätön määrä saksalaisia kannatti joukkuettaan pitäen Saksan lippuja näkyvästi esillä esimerkiksi autoissa ja ikkunoissa.[25] Vuoden 2008 Euroopan-mestaruuskilpailujen aikana liput olivat jälleen esillä.
Lähteet
muokkaa- ↑ Men's Ranking inside.FIFA.com. 18.7.2024. Fédération Internationale de Football Association (FIFA). Viitattu 18.7.2024. (englanniksi)
- ↑ Portugal’s Cristiano Ronaldo outshone by Germany’s Thomas Müller The Guardian. Viitattu 19.6.2015.
- ↑ Why Germany’s team ethic could be too much for even Cristiano Ronaldo The Guardian. Viitattu 19.6.2015.
- ↑ France 0–1 Germany – watch again – BBC Sport BBC. Viitattu 19.6.2015.
- ↑ Brazil 1–7 Germany: Match replay (UK only) – BBC Sport BBC. Viitattu 19.6.2015.
- ↑ The Mineirazo in numbers (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 19.6.2015.
- ↑ Why Mueller is the World Cup superstar Messi only dreams of being Yahoo! Viitattu 19.6.2015.
- ↑ The World Cup Final: The Best Team vs. the Best Player The Wall Street Journal. Viitattu 19.6.2015.
- ↑ Deutsche Welle Viitattu 19.6.2015.
- ↑ Tikander, Vesa: Urheilun vuosikirja 36, s. 213. Suomen Urheilumuseo, 2015. ISBN 978-952-6644-06-6.
- ↑ Kaikkien aikojen katastrofi jalkapallon MM-kisoissa – Saksan umpisurkea suoritus sai asiantuntijatkin haukkomaan henkeään: “Täysin sekaisin” yle.fi. Viitattu 27.6.2018.
- ↑ ”Miten noloa!” – Saksassa lyödään katastrofimaajoukkuetta olan takaa Ilta-Sanomat. 1.12.2022. Viitattu 1.12.2022.
- ↑ http://ccahill.hubpages.com/hub/Euro-2012-Average-Age-Of-The-Squads (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://www.worldfootball.net/spielbericht/em-2012-in-polen-ukraine-gruppe-b-deutschland-portugal/
- ↑ http://www.worldfootball.net/spielbericht/em-2012-in-polen-ukraine-gruppe-b-niederlande-deutschland/
- ↑ http://www.worldfootball.net/spielbericht/em-2012-in-polen-ukraine-gruppe-b-daenemark-deutschland/
- ↑ http://www.worldfootball.net/spielbericht/em-2012-in-polen-ukraine-viertelfinale-deutschland-griechenland/
- ↑ http://www.worldfootball.net/spielbericht/em-2012-in-polen-ukraine-halbfinale-deutschland-italien/
- ↑ Tikander, Vesa: Urheilun vuosikirja 38, s. 122, 124, 126, 129, 131, 133, 235. Urheilumuseo, 2017. ISBN 978-952-6644-11-0.
- ↑ Tikander, Vesa: Urheilun vuosikirja 43, s. 121–123, 125, 234. Urheilumuseo, 2022. ISBN 978-952-6644-19-6.
- ↑ Sportliche Leitung Saksan jalkapalloliitto. Viitattu 7.5.2024. (saksaksi)
- ↑ Team Saksan jalkapalloliitto. Viitattu 7.5.2024. (saksaksi)
- ↑ Rekordspieler 14.6.2022. Saksan jalkapalloliitto. Viitattu 28.6.2022. (saksaksi)
- ↑ Rekordtorschützen 14.6.2022. Saksan jalkapalloliitto. Viitattu 28.6.2022. (saksaksi)
- ↑ Bernstein, Richard: In World Cup Surprise, Flags Fly With German Pride The New York Times. Viitattu 29.9.2008. (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaa- Maajoukkue Saksan jalkapalloliiton sivuilla (englanniksi)
- Saksa FIFA:n sivuilla (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- RSSSF: Maaottelut ja tulokset (englanniksi)
- RSSSF: Pelaajatilastoja (englanniksi)