Vuoden 1970 jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut pelattiin Meksikossa. Maailmanmestaruuden voitti Brasilia voitettuaan loppuottelussa Italian maalein 4–1.[1]
Kilpailujen kaava oli sama kuin vuoden 1966 maailmanmestaruuskilpailuissa. Isäntämaa Meksiko ja maailmanmestari Englanti selviytyivät suoraan lopputurnaukseen. Karsinnoista kisoihin selviytyi 14 joukkuetta.
Alkulohkoissa joukkueet jaettiin neljään neljän joukkueen lohkoon. Jokaisen lohkon kaksi parasta pääsi puolivälieriin.
Koska Brasilian jalkapallojoukkueelle voitto oli jo kolmas (aikaisemmat vuosilta 1958 ja 1962), he saivat pitää Jules Rimet -pokaalin. Brasilian valmentaja Mario Zagallosta tuli ensimmäinen jalkapalloilija, joka oli voittanut maailmanmestaruuden sekä pelaajana että valmentajana.[2]
Brasilian oikea hyökkääjä Jairzinho teki vähintään yhden maalin jokaisessa Brasilian joukkueen pelaamassa kuudessa pelissä, ensimmäisessä Tšekkoslovakiaa vastaan pelatussa pelissä jopa kaksi. Tätä ennätystä kukaan ei ole vielä pystynyt rikkomaan. Kuitenkin kisojen paras hyökkääjä maalien perusteella oli Saksan liittotasavallan Gerd Müller kymmenellä maalillaan. Müller teki alkulohkossa jopa kaksi peräkkäistä hattutemppua otteluissa Bulgariaa ja Perua vastaan, muttei saanut aikaan yhtään maalia pronssiottelussa Uruguayta vastaan. Brasilian Pelé voitti kisoissa kolmannen maailmanmestaruutensa (muut kaksi 1958 ja 1962).
Mestaruuskisojen karsintakisat aiheuttivat kuusipäiväisen jalkapallosodan Hondurasin ja El Salvadorin välillä.[3]
Meksiko
Kultaa
Brasilia
Hopeaa
Italia
Pronssia
Saksan liittotasavalta
.svg){kind=small}
.svg){kind=small}
.svg){kind=small}
Länsi-Saksa
Uruguay
