Avaa päävalikko

Espanjan jalkapallomaajoukkue

Miesten kansallinen jalkapallomaajoukkue joka edustaa Espanjaa

Espanjan jalkapallomaajoukkue (esp. Selección de fútbol de España) edustaa Espanjan kuningaskuntaa miesten jalkapallon arvokilpailuissa. Sitä hallinnoi Espanjan kuninkaallinen jalkapalloliitto.

Espanja
Escudo Selección Española de fútbol.png
Lempinimi La Furia Roja (Punainen raivo)
La Furia (Raivo)
La Furia Española (Espanjan raivo)
La Roja (Ainoa punainen)
Liitto Espanjan kuninkaallinen jalkapalloliitto (RFEF)
Maanosaliitto UEFA (Eurooppa)
Valmentaja Espanja Robert Moreno
Kapteeni Sergio Ramos
Eniten otteluita Sergio Ramos (168)
Eniten maaleja David Villa (59)
FIFA:n maakoodi ESP
FIFA-ranking 7 (14.6.2019) [1]
Kotipeliasu
Vieraspeliasu
Ensimmäinen ottelu

 Tanska 0–1 Espanja 
(Bryssel, Belgia; 28. elokuuta 1920)

Suurin voitto

 Espanja 13–0 Bulgaria 
(Madrid, Espanja; 21. toukokuuta 1933)

Suurin tappio

 Italia 7–1 Espanja 
(Amsterdam, Alankomaat; 4. kesäkuuta 1928)
 Englanti 7–1 Espanja 
(Lontoo, Englanti; 9. joulukuuta 1931)

MM-kilpailut
Esiintymiset 15 (ensimmäiset 1934)
Paras MM-sijoitus 1. (2010)
EM-kilpailut
Esiintymiset 9 (ensimmäiset 1964)
Paras sijoitus 1. (1964, 2008, 2012)
Mitalit
Maa:  Espanja
Miesten jalkapallo
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Etelä-Afrikka 2010
EM-kilpailut
Kultaa Kultaa Puola/Ukraina 2012
Kultaa Kultaa Itävalta/Sveitsi 2008
Kultaa Kultaa Espanja 1964
Hopeaa Hopeaa Ranska 1984
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Barcelona 1992 jalkapallo
Hopeaa Hopeaa Sydney 2000 jalkapallo
Hopeaa Hopeaa Antwerpen 1920 jalkapallo
Maanosaliittojen cup
Hopeaa Hopeaa Brasilia 2013
Pronssia Pronssia Etelä-Afrikka 2009

Joukkueen suurimmat saavutukset ovat maailmanmestaruus vuodelta 2010 ja Euroopan-mestaruudet vuosilta 1964, 2008 ja 2012. Olympiajalkapallossa Espanja on saavuttanut kultaa vuonna 1992 ja hopeaa vuosina 1920 ja 2000.

HistoriaMuokkaa

Kansainvälinen ensiesiintyminenMuokkaa

Espanja teki jalkapallossa kansainvälisen ensiesiintymisensä valmentaja Paco Brun johdolla Antwerpenin olympialaisissa vuonna 1920. Ensimmäisen, Tanskaa vastaan pelatun ottelunsa joukkue voitti 1–0 Patricion maalilla. Puolivälierissä isäntämaa Belgia pudotti Espanjan maalein 3–1, mutta sekään ei estänyt joukkueen nousemista lopulta hopealle.

Belgian ja Tšekkoslovakian välisessä loppuottelussa jälkimmäinen joukkue poistui kentältä 2–0-tappiotilanteessa 40 minuutin pelin jälkeen kyllästyttyään englantilaisen tuomarikolmikon työskentelyyn. Belgia voitti kultaa automaattisesti, mutta hopea- ja pronssimitalin kohtalosta järjestettiin uusi ”lohdutusturnaus”. Tšekkoslovakia suljettiin kilpailusta ja kun suurin osa välieriin yltäneestä Ranskan joukkueesta oli jo lähtenyt kotimatkalle, neljä puolivälierissä hävinnyttä joukkuetta pelasivat paikasta hopeaottelussa toista välieräjoukkuetta Alankomaita vastaan. Espanja voitti Ruotsin 2–1, Italian 2–0 ja lopulta Alankomaat 3–1, ja palasi kotimaahan hopeamitalit kaulassaan.

Vuoden 1920 rikkonaisesta Ruotsi-ottelusta sai alkunsa lempinimi La furia española (suom. Espanjan raivo, aikaisemmin termi oli liitetty espanjalaisten kahdeksankymmenvuotisessa sodassa vuonna 1576 suorittamaan Antwerpenin ryöstöön). Hopeajoukkueen tunnetuimpia pelaajia olivat Zamora, Samitier, Pichichi, Acedo ja kapteeni Belauste.

EM-kulta kotikentälläMuokkaa

Aiemmin Real Madridia ja Atlético de Madridia menestyksekkäästi valmentanut José Villalonga nimitettiin maajoukkueen valmentajaksi vuonna 1962. Villalongan johdolla joukkue selviytyi Chilessä järjestettyihin vuoden 1962 MM-kilpailuihin, mutta joutui vaikeaan lohkoon Brasilian, Tšekkoslovakian ja Meksikon kanssa ja putosi jo ennen jatkokierroksia.

Kaksi vuotta myöhemmin Espanja voitti Euroopan-mestaruuden, joka oli vuoteen 2008 asti joukkueen suurin saavutus arvokilpailuista. Karsintakierroksilla Espanja pudotti Romanian, Pohjois-Irlannin ja Irlannin ja sai järjestääkseen välierästä, pronssiottelusta ja loppuottelusta koostuneen lopputurnauksen. Välierässä Espanja sai vastaansa karsintavaiheessa vakuuttavasti esiintyneen Unkarin ja voitti jatkoajan jälkeen 2–1 Peredan ja Amancion maaleilla. Loppuottelussa joukkue kohtasi hallitsevan mestarin Neuvostoliiton. Neljä vuotta aiemmin historian ensimmäisten EM-kilpailuiden karsinnoissa Espanja luovutti oikeistolaisen hallitsijansa Francisco Francon käskystä joukkueen saatua vastaansa Neuvostoliiton, mutta tällä kertaa Franco antoi joukkueen pelata. Madridin Santiago Bernabéulla 79 000 katsojan edessä pelatussa loppuottelussa Pereda vei isännät johtoon vain kuuden minuutin pelin jälkeen, mutta Husainovin tasoitettua vapaapotkusta tarvitsi Espanja vielä Marcelinon viime minuuteilla tekemän puskumaalin voittaakseen lopulta 2–1. Mestaruusottelussa joukkueen kokoonpanoon kuuluivat myös Iribar, Rivilla, Olivella, Calleja, Zoco, Fusté, Amancio, Luis Suárez ja Lapetra.[2]

MM-kilpailut EspanjassaMuokkaa

Vuonna 1976 Espanja valittiin vuoden 1982 MM-kilpailuiden isäntämaaksi. Lopputurnauksessa oli ensimmäistä kertaa mukana 24 maata aikaisemman 16 sijaan.[3]

José Santamarían valmentamalta Espanjan joukkueelta odotettiin paljon. Lohkovaiheessa Espanja arvottiin samaan lohkoon Pohjois-Irlannin, Jugoslavian ja Hondurasin kanssa. Isännät aloittivat turnauksen kehnosti pelaamalla 1–1-tasapelin Hondurasia vastaan. Toisessa ottelussa Espanja otti hienon 2–1-voiton Jugoslaviasta, mutta kolmannessa ottelussa tuli 1–0-tappio Pohjois-Irlannille. Tästä huolimatta joukkue selvitti vaivoin tiensä jatkoon. Jatkolohko B:ssä Espanja hävisi Länsi-Saksalle 2–1 ja pelasi maalittoman tasapelin Englannin kanssa, mikä tiesi ennenaikaista putoamista ja potkuja Santamaríalle.

Turnauksen voitti lopulta Italia, joka kukisti loppuottelussa Länsi-Saksan maalein 3–1.

EM-hopea RanskassaMuokkaa

MM-kotikilpailuiden pettymyksen jälkeen Espanjan valmentajaksi palkattiin Miguel Muñoz, joka oli toiminut tehtävässä väliaikaisesti jo vuonna 1969. Vuoden 1984 EM-kilpailuihin joukkue karsi lohkossa, jossa pelasivat myös Alankomaat, Irlanti, Islanti ja Malta. Espanja selviytyi Ranskassa pelattuun lopputurnaukseen lopulta hieman yllättäenkin. Joukkue tarvitsi Maltaa vastaan pelatusta karsintojen viimeisestä ottelusta vähintään 11 maalin voiton, jonka se saavutti numeroin 12–1. Santillana ja Poli Rincón tekivät molemmat neljä maalia, Maceda kaksi, Sarabia yhden ja Señor vielä ratkaisevan maalin ottelun 84 minuutilla.

Lopputurnauksen alkulohkossa Espanja pelasi 1–1-tasapelin sekä Romaniaa että Portugalia vastaan ennen 1–0-voittoa Länsi-Saksasta, mikä toi joukkueelle lohkovoiton. Välierässä Espanja kukisti turnauksen mustan hevosen Tanskan rangaistuspotkuilla 5–4 (1–1 ja.) Preben Elkjærin epäonnistuttua omalla vuorollaan. Loppuottelussa Espanja sai vastaansa isäntäjoukkueen Ranskan, jonka kapteenina toimi turnauksen maalikuningas Michel Platini. Maalittoman ensimmäisen jakson jälkeen isännät marssivat mestaruuteen Platinin ja Bruno Bellonen maaleilla, ja Espanjan oli tyytyminen hopeamitaleihin.[4]

EM-kulta Itävallassa ja SveitsissäMuokkaa

 
Espanjan joukkue juhlii Euroopan-mestaruutta Madridissa.

Ranskan EM-kilpailuiden 1984 jälkeen Espanja joutui suurista odotuksista huolimatta pettymään kerta toisensa jälkeen eikä selviytynyt arvokilpailuissa puolivälieriä pidemmälle yli 20 vuoteen. Puolivälierätappio oli kohtalona myös vuoden 2006 MM-kilpailuissa Saksassa, jossa joukkuetta valmensi Luis Aragonés.

Vuoden 2008 EM-kilpailuiden karsinnat alkoivat Aragonésin Espanjalta heikosti, mutta joukkue onnistui lopulta voittamaan lohkonsa, jossa pelasivat myös Ruotsi, Pohjois-Irlanti, Tanska, Latvia, Islanti ja Liechtenstein. Suurta huomiota herätti maajoukkueen kapteenin ja historian parhaan maalintekijän Raúlin pudottaminen joukkueesta kesken karsintojen.

Itävallassa ja Sveitsissä pelatussa lopputurnauksessa Espanja mursi ”kirouksensa” ja eteni arvokilpailuiden loppuotteluun 24 vuoden tauon jälkeen. Alkulohkossaan joukkue kohtasi Venäjän, Ruotsin ja Kreikan, ja selviytyi jatkoon lohkovoittajana menettämättä pistettäkään. Joukkueen hahmoja oli neljä maalia tehnyt hyökkääjä David Villa, joka lopulta voitti näillä maaleilla myös turnauksen maalikuninkuuden.

Puolivälierä hallitsevaa maailmanmestaria Italiaa vastaan päättyi maalittomana varsinaisen peliajan ja jatkoajan jälkeen. Ratkaisua haettiin rangaistuspotkukilpailussa, jonka Espanja voitti 4–2. Ratkaisevan maalin teki Cesc Fàbregas, mutta suurin sankari oli maalivahti Iker Casillas, joka torjui Italian neljästä yrityksestä kaksi. Kyseessä oli ensimmäinen kerta sitten vuoden 1920 olympialaisten, kun Espanja voitti Italian arvo-ottelussa. Alkulohkosta tuttua Venäjää vastaan pelatun välierän Espanja selvitti vaivatta maalein 3–0. 29. kesäkuuta 2008 Wienin Ernst-Happel-Stadionilla pelatussa loppuottelussa joukkue kukisti Saksan 1–0 Fernando Torresin ensimmäisen jakson maalilla, ja voitti näin arvokilpailuhistoriansa toisen Euroopan-mestaruuden 44 vuoden odotuksen jälkeen.[5] Joukkueen keskikenttämies Xavi valittiin turnauksen parhaaksi pelaajaksi,[6] ja hänen ohellaan turnauksen 23 pelaajan tähdistöjoukkueeseen valittiin espanjalaisista Casillas, Fàbregas, Andrés Iniesta, Carlos Marchena, Carles Puyol, Marcos Senna, Torres ja Villa.[7] Mestaruuden myötä Espanja nousi heinäkuussa 2008 Kansainvälisen jalkapalloliiton maajoukkuerankingin kärkipaikalle ensimmäistä kertaa rankingin historiassa.[8]

Maanosaliittojen cupin pronssi ja maailmanmestaruus Etelä-AfrikassaMuokkaa

 
Espanjan kapteeni Iker Casillas esittelee MM-kilpailuiden mestaruuspokaalia pääministeri Zapaterolle.

Hallitsevana Euroopan-mestarina Espanja pääsi osallistumaan ensimmäistä kertaa Maanosaliittojen cupiin Etelä-Afrikassa kesällä 2009. Aragonésin seuraajaksi pian kesän 2008 EM-kilpailuiden jälkeen palkattu Vicente del Bosque jatkoi Aragonésin aloittamaa hyvää työtä ja johti Espanjan ennätykselliseen 15 ottelun voittoputkeen. Australian, Brasilian ja Ranskan jakaman aikaisemman 14 peräkkäisen voiton ennätyksen Espanjan rikkoi kesäkuussa 2009 Maanosaliittojen cupin ottelussa isäntämaa Etelä-Afrikkaa vastaan. Samalla Espanjan peräkkäisten tappiottomien otteluiden määrä nousi 35:een, joka sivuaa Brasilian aikaisempaa ennätystä.[9][10] Molemmat putket tulivat kuitenkin päätökseensä seuraavassa välieräottelussa Yhdysvaltoja vastaan. Pronssiottelussa Espanja voitti toistamiseen Etelä-Afrikan.[11]

Vuoden 2010 MM-kilpailuihin Espanja karsi samassa lohkossa Armenian, Belgian, Bosnia ja Hertsegovinan, Turkin ja Viron kanssa. Joukkue voitti kaikki kymmenen otteluaan ja pääsi lohkovoittajana suoraan lopputurnaukseen.[12]

Kesän 2010 MM-lopputurnaukseen Etelä-Afrikassa Espanja lähti suurimpana ennakkosuosikkina. Kaikkien suureksi pettymykseksi se kuitenkin hävisi ensimmäisen pelinsä Sveitsille, vaikka pyörittelikin komeasti palloa täydet 90 minuuttia. Espanja kuitenkin voitti jälkimmäisissä lohkopeleissään Hondurasin 2–0 ja Chilen 2–1 edeten täten lohkoykkösenä jatkoon. Valmentaja Del Bosquen taktiikka sai jyrkkää kritiikkiä tylsyydestään. Neljännesvälierissä Espanja sai vastaansa naapurimaa Portugalin, joka ei ollut siihen mennessä päästänyt maaliakaan kisoissa. Ottelun ratkaisi 56. minuutilla David Villa, jonka Barcelonan pallotaiturit Xavi ja Andrés Iniesta järjestivät maalipaikkaan. Myöhemmin huomattiin Villan olleen niukasti paitsiossa tilanteessa. Espanja kuitenkin pääsi jatkoon neljännesvälieristä ja sai vastaansa Paraguayn puolivälierissä. Ottelusta tuli Espanjalle yllättävän tiukka, mutta lopulta David Villa ratkaisi senkin ottelun loppuminuuteilla ja maa oli ensimmäistä kertaa historiassaan MM-välierissä. Finaaliin edetäkseen Espanjan oli kaadettava Saksa, joka oli siihen mennessä tehnyt kisoissa 13 maalia ja päästänyt kaksi. Saksa oli tunnettu kovasta vastahyökkäyspeleistään, jolla se oli jo kaatanut suurinumeroisesti niin Australian, Englannin kuin Argentiinankin. Valmentaja Del Bosquen taktiikka nollasi kuitenkin täydellisesti Saksan vastahyökkäykset ja 76. minuutilla Carles Puyol puski kulmatilanteesta Espanjan finaaliin. Johannesburgin Soccer Cityllä pelatussa loppuottelussa Espanja kohtasi Hollannin, joka tuli täydet 120 minuuttia kovaa ja säälimättä päälle rikkoen täten Espanjan pelin. Lopulta Andrés Iniesta ratkaisi mestaruuden Espanjalle, kun jatkoaikaa oli vain neljä minuuttia jäljellä.[13] Vahvaan pallonhallintaan ja lyhytsyöttöpeliin pohjannut Espanja teki turnauksen seitsemässä ottelussaan vain kahdeksan maalia ja päästi kaksi. Joukkueen paras maalintekijä oli edellisen EM-turnauksen tapaan David Villa viidellä maalillaan. Hän oli myös koko turnauksen paras maalintekijä Thomas Müllerin, Wesley Sneijderin ja Diego Forlánin ohella, mutta FIFA:n Kultainen -kenkä palkinto myönnettiin Müllerille, joka antoi eniten maalisyöttöjä. Espanjan maalivahti Iker Casillas palkittiin Kultainen hanska -palkinnolla ja Espanjan joukkue Reilu peli -palkinnolla.[14]

Alueellisuus, kansallistunne ja maajoukkueMuokkaa

Monet Espanjan huippupelaajat tulevat Kataloniasta ja Baskimaasta, joiden oma kansallistunne on voimakas. Tästä huolimatta kiihkomielisimmätkään baskit tai katalaanit eivät ole kieltäytyneet Espanjan maajoukkueessa pelaamisesta, vaikka heille kyseessä ei usein ole ollut kansallinen sydämenasia, vaan mahdollisuus jalkapalloilla korkeimmalla kansainvälisellä tasolla. Kansallisen epäyhtenäisyyden ei ole katsottu olleen pelaajien panoksen osalta haitaksi maajoukkue-esityksille, mutta sen sijaan kannattajien suhteen asian on katsottu olevan toisin. Jalkapallomaajoukkue ei herätä vastaavanlaista kiihkoa kuin monissa muissa suurissa jalkapallokulttuurimaissa, vaan näiltä osin merkittävämpiä ovat seurajoukkueet. Esimerkiksi Barcelonan kapteeni ja puolustajaikoni Carles Puyol on todennut olevansa katalaani, mutta haluavansa pelata MM-kilpailuissa, ja hänen on sinne mentävä Espanjan maajoukkueessa. Omat, Fifaan tai Uefaan kuulumattomat joukkueensa on myös Katalonialla, Galicialla, Baskimaalla ja Andalusialla (ks. Katalonian jalkapallomaajoukkue, Galician jalkapallomaajoukkue, Baskimaan jalkapallomaajoukkue ja Andalusian jalkapallomaajoukkue).

Maajoukkueella ei ole varsinaista kansallisstadionia, mutta eniten otteluita se on pelannut Madridin Santiago Bernabéulla. Katalaanien ja baskien voimakkaasta kansallistunteesta johtuen maajoukkue ei pelaa kotiotteluitaan Kataloniassa tai Baskimaassa, ja Madridissakin nykyään vain harvoin, koska silloin katalaanit ja baskit saattaisivat osoittaa mieltään. Maajoukkueen kotikenttinä toimivat Valencia, Sevilla ja muutamat pienemmät kaupungit.[15]

TuloksetMuokkaa

Päivämäärä Pelipaikka Kaupunki Vastustaja Tulos Kilpailu
  5. maaliskuuta 2014 Estadio Vicente Calderón   Madrid   Italia 1–0 Ystävyysottelu
  30. toukokuuta 2014 Estadio Ramón Sánchez Pizjuán   Sevilla   Bolivia 2–0 Ystävyysottelu
  7. kesäkuuta 2014 FedEx Field   Washington DC   El Salvador 0–2 Ystävyysottelu
  13. kesäkuuta 2014 Arena Fonte Nova   Salvador   Alankomaat 1–5 Maailmanmestaruuskilpailut 2014
  18. kesäkuuta 2014 Maracanã   Rio de Janeiro   Chile 0–2 Maailmanmestaruuskilpailut 2014
  23. kesäkuuta 2014 Arena da Baixada   Curitiba   Australia 0–3 Maailmanmestaruuskilpailut 2014
  4. syyskuuta 2014 Stade de France   Pariisi   Ranska 0–1 Ystävyysottelu
  8. syyskuuta 2014 Estadi Ciutat de València   Valencia   Pohjois-Makedonia 5–1 Euroopan-mestaruuskilpailuiden 2016 karsinnat
  9. lokakuuta 2014 Štadión pod Dubňom   Žilina   Slovakia 1–2 Euroopan-mestaruuskilpailuiden 2016 karsinnat
  12. lokakuuta 2014 Stade Josy Barthel   Luxemburg   Luxemburg 0–4 Euroopan-mestaruuskilpailuiden 2016 karsinnat
  15. marraskuuta 2014 Estadio Nuevo Colombino   Huelva   Valko-Venäjä 3–0 Euroopan-mestaruuskilpailuiden 2016 karsinnat
  18. marraskuuta 2014 Balaídos   Vigo   Saksa 0–1 Ystävyysottelu
  27. maaliskuuta 2015 Estadio Ramón Sánchez Pizjuán   Sevilla   Ukraina 1–0 Euroopan-mestaruuskilpailuiden 2016 karsinnat
  31. maaliskuuta 2015 Amsterdam Arena   Amsterdam   Alankomaat 0–2 Ystävyysottelu

Sijoitukset arvokilpailuissaMuokkaa

MaailmanmestaruuskilpailutMuokkaa

Maailmanmestaruuskilpailut Maailmanmestaruuskilpailuiden karsinnat
Vuosi Kierros Sija O V T H TM PM O V T H TM PM
  1930 Ei osallistunut
  1934 Puolivälierät 5. 3 1 1 1 4 3 2 2 0 0 11 1
  1938 Luovutti karsinnoissa
  1950 Neljäs sija 4. 6 3 1 2 10 12 2 1 1 0 7 3
  1954 Ei selviytynyt karsinnoista 3 1 1 1 6 4
  1958 4 2 1 1 12 8
  1962 Lohkovaihe 13. 3 1 0 2 2 3 2 1 1 0 3 2
  1966 10. 3 1 0 2 4 5 3 2 0 1 5 2
  1970 Ei selviytynyt karsinnoista 6 2 2 2 10 6
  1974 5 2 2 1 8 6
  1978 Lohkovaihe 10. 3 1 1 1 2 2 4 3 0 1 4 1
  1982 2. kierros 12. 5 1 2 2 4 5 Valittu isäntämaaksi
  1986 Puolivälierät 7. 5 3 1 1 11 4 6 4 0 2 9 8
  1990 Neljännesvälierät 10. 4 2 1 1 6 4 8 6 1 1 20 3
  1994 Puolivälierät 8. 5 2 2 1 10 6 12 8 3 1 27 4
  1998 Lohkovaihe 17. 3 1 1 1 8 4 10 8 2 0 26 6
    2002 Puolivälierät 5. 5 3 2 0 10 5 8 6 2 0 21 4
  2006 Neljännesvälierät 9. 4 3 0 1 9 4 12 6 6 0 25 5
  2010 Mestari 1. 7 6 0 1 8 2 10 10 0 0 28 5
  2014 Lohkovaihe 23. 3 1 0 2 4 7 8 6 2 0 14 3
  2018 Neljännesvälierät 17. 4 1 3 0 7 6 10 9 1 0 36 3
  2022 Päätetään myöhemmin
Yhteensä 15/21 63 30 15 18 99 72 115 79 25 11 272 74

Maanosaliittojen cupMuokkaa

Maanosaliittojen cup
Vuosi Kierros Sija O V T H TM PM
  1992 Ei selviytynyt karsinnoista
  1995
  1997
  1999
    2001
  2003
  2005
  2009 Pronssia 3. 5 4 0 1 11 4
  2013 Hopeaa 2. 5 3 1 1 15 4
  2017 Ei selviytynyt karsinnoista
  2021 Päätetään myöhemmin
Yhteensä 2/10 10 7 1 2 26 8

Euroopan-mestaruuskilpailutMuokkaa

Euroopan-mestaruuskilpailut Euroopan-mestaruuskilpailuiden karsinnat
Vuosi Kierros Sija O V T H TM PM O V T H TM PM
  1960 Luovutti karsinnoissa 2 2 0 0 7 2
  1964 Mestari 1. 2 2 0 0 4 2 6 4 1 1 16 5
  1968 Ei selviytynyt karsinnoista 8 3 2 3 7 5
  1972 6 3 2 1 14 3
  1976 8 3 4 1 11 9
  1980 Lohkovaihe 7. 3 0 1 2 2 4 6 4 1 1 13 5
  1984 Hopeaa 2. 5 1 3 1 4 5 8 6 1 1 24 8
  1988 Lohkovaihe 6. 3 1 0 2 3 5 6 5 0 1 14 6
  1992 Ei selviytynyt karsinnoista 7 3 0 4 17 12
  1996 Puolivälierät 6. 4 1 3 0 4 3 10 8 2 0 25 4
    2000 5. 4 2 0 2 7 7 8 7 0 1 42 5
  2004 Lohkovaihe 10. 3 1 1 1 2 2 10 7 2 1 21 6
    2008 Kultaa 1. 6 5 1 0 12 3 12 9 1 2 23 8
    2012 Kultaa 1. 6 4 2 0 12 1 8 8 0 0 26 6
  2016 Neljännesvälierät 10. 4 2 0 2 5 4 10 9 0 1 23 3
  2020 Päätetään myöhemmin
Yhteensä 9/14 36 17 11 8 50 32 105 72 16 17 260 83

KesäolympialaisetMuokkaa

Kesäolympialaiset
Vuosi Isäntämaa Kierros Sija O V T H TM PM
1920   Antwerp Hopeaa 2. 5 4 0 1 9 5
1924   Pariisi 1. kierros 17. 1 0 0 1 0 1
1928   Amsterdam Puolivälierät 6. 3 1 1 1 9 9
1936   Berliini Luovutti karsinnoissa
1948   Lontoo Ei selviytynyt karsinnoista
1952   Helsinki
1956   Melbourne
1960   Rooma
1964   Tokio
1968   México Puolivälierät 5. 4 2 1 1 4 2
1972   München Ei selviytynyt karsinnoista
1976   Montreal Lohkovaihe 13. 2 0 0 2 1 3
1980   Moskova Lohkovaihe 10. 3 0 3 0 2 2
1984   Los Angeles Ei selviytynyt karsinnoista
1988   Soul
1992   Barcelona Mestari 1. 6 6 0 0 14 2
1996   Atlanta Puolivälierät 6. 4 2 1 1 5 7
2000   Sydney Hopeaa 2. 6 4 1 1 12 6
2004   Ateena Ei selviytynyt karsinnoista
2008   Peking
2012   Lontoo Lohkovaihe 14. 3 0 1 2 0 2
2016   Rio de Janeiro Ei selviytynyt karsinnoista
2020   Tokio Päätetään myöhemmin
Yhteensä 3 mitalia 11/22 37 19 7 10 56 39

Välimeren kilpailutMuokkaa

Vuosi Isäntämaa Sijoitus Sija O V T H TM PM ME
1951   Egypti Ei selviytynyt karsinnoista
1955   Espanja Hopeaa 2. 3 2 1 0 6 2 +4
1959   Libanon Ei selviytynyt karsinnoista
1963   Italia Pronssia 3. 5 3 2 0 15 5 +10
1967   Tunisia Pronssia 3. 5 2 2 1 7 5 +2
1971   Turkki Ei selviytynyt karsinnoista
1975   Algeria Ei selviytynyt karsinnoista
1979   Jugoslavia Ei selviytynyt karsinnoista
1983   Marokko Ei selviytynyt karsinnoista
1987   Syyria Ei selviytynyt karsinnoista
1991   Kreikka Ei selviytynyt karsinnoista
1993   Ranska Ei selviytynyt karsinnoista
1997   Italia Neljäs sija 4. 4 1 1 2 2 4 –2
2001   Tunisia Ei selviytynyt karsinnoista
2005   Espanja Mestari 1. 4 3 1 0 9 1 +8
2009   Italia Mestari 1. 4 3 1 0 9 4 +5
2013   Turkki Ei osallistunut

PalkinnotMuokkaa

Kilpailu       Yhteensä
Kesäolympialaiset 1 2 0 3
Maanosaliittojen cup 0 1 1 2
Maailmanmestaruuskilpailut 1 0 0 1
Euroopan-mestaruuskilpailut 3 1 0 4
Universiade 1 0 0 1
Välimeren kilpailut 2 1 2 5
Yhteensä 8 5 3 16
Maailmanmestaruuskilpailut
Mestari (1): 2010
  Euroopan-mestaruuskilpailut
Mestari (3): 1964, 2008, 2012
Hopeaa (1): 1984
Maanosaliittojen cup
Hopeaa (1): 2013
Pronssia (1): 2009

Kesäolympialaiset

Mestari (1): 1992
Hopeaa (2): 1920, 2000

Välimeren kilpailut

Mestari (2): 2005, 2009
Hopeaa (1): 1955
Pronssia (2): 1963, 1967

Voitettujen ja tappiottomien otteluiden putketMuokkaa

Espanja pelasi vuosina 2007–2009 ennätykselliset 35 ottelua peräkkäin ilman tappioita, ja sivusi täten Brasilian aikaisemmin tekemää ennätystä. Ennätysputki sai alkunsa 15. marraskuuta 2006 ystävyysottelussa Romanialle kärsityn 1–0-tappion jälkeen. 35 ottelusta 32 päättyi Espanjan voittoon, ja vain kolme päättyi tasapeliin. Samalla Espanja voitti 15 peräkkäistä ottelua, mikä on myös ennätys. Italiaa vastaan vuoden 2008 EM-kilpailuissa pelattu puolivälieräottelu, jonka Espanja voitti rangaistuspotkukilpailun jälkeen, lasketaan tilastossa tasapeliksi. Kaiken kaikkiaan Espanja teki otteluissa yhteensä 73 maalia ja päästi 11. Kreikka oli ainoa joukkue, joka onnistui tekemään enemmän kuin yhden maalin Espanjaa vastaan.[9][10]

Putket saivat päätöksensä 24. kesäkuuta 2009 vuoden 2009 Maanosaliittojen cupin välieräottelussa Yhdysvaltoja vastaan. Espanja hävisi ottelun maalein 2–0.

Vastustaja Ottelumuoto Päivämäärä Tulos
  Englanti Ystävyysottelu 7. helmikuuta 2007 1–0
  Tanska 2008 EM-kilpailujen karsintaottelu 24. maaliskuuta 2007 2–1
  Islanti 2008 EM-kilpailujen karsintaottelu 28. toukokuuta 2007 1–0
  Latvia 2008 EM-kilpailujen karsintaottelu 2. kesäkuuta 2007 2–0
  Liechtenstein 2008 EM-kilpailujen karsintaottelu 6. kesäkuuta 2007 2–0
  Kreikka Ystävyysottelu 22. elokuuta 2007 3–2
  Islanti 2008 EM-kilpailujen karsintaottelu 8. syyskuuta 2007 1–1
  Latvia 2008 EM-kilpailujen karsintaottelu 12. syyskuuta 2007 2–0
  Tanska 2008 EM-kilpailujen karsintaottelu 13. lokakuuta 2007 3–1
  Suomi Ystävyysottelu 17. lokakuuta 2007 0–0
  Ruotsi 2008 EM-kilpailujen karsintaottelu 17. marraskuuta 2007 3–0
  Pohjois-Irlanti 2008 EM-kilpailujen karsintaottelu 21. marraskuuta 2007 1–0
  Ranska Ystävyysottelu 6. helmikuuta 2008 1–0
  Italia Ystävyysottelu 26. maaliskuuta 2008 1–0
  Peru Ystävyysottelu 31. toukokuuta 2008 2–1
  Yhdysvallat Ystävyysottelu 4. kesäkuuta 2008 1–0
  Venäjä 2008 EM-kilpailut 10. kesäkuuta 2008 4–1
  Ruotsi 2008 EM-kilpailut 14. kesäkuuta 2008 2–1
  Kreikka 2008 EM-kilpailut 18. kesäkuuta 2008 2–1
  Italia 2008 EM-kilpailut 22. kesäkuuta 2008 0–0 (4–2 rp.)
  Venäjä 2008 EM-kilpailut 26. kesäkuuta 2008 3–0
  Saksa 2008 EM-kilpailut 29. kesäkuuta 2008 1–0
  Tanska Ystävyysottelu 20. elokuuta 2008 3–0
  Bosnia ja Hertsegovina 2010 MM-kilpailujen karsintaottelu 6. syyskuuta 2008 1–0
  Armenia 2010 MM-kilpailujen karsintaottelu 10. syyskuuta 2008 4–0
  Viro 2010 MM-kilpailujen karsintaottelu 11. lokakuuta 2008 3–0
  Belgia 2010 MM-kilpailujen karsintaottelu 15. lokakuuta 2008 2–1
  Chile Ystävyysottelu 19. marraskuuta 2008 3–0
  Englanti Ystävyysottelu 11. helmikuuta 2009 2–0
  Turkki 2010 MM-kilpailujen karsintaottelu 28. maaliskuuta 2009 1–0
  Turkki 2010 MM-kilpailujen karsintaottelu 1. huhtikuuta 2009 2–1
  Azerbaidžan Ystävyysottelu 9. kesäkuuta 2009 6–0
  Uusi-Seelanti Maanosaliittojen cup 2009 14. kesäkuuta 2009 5–0
  Irak Maanosaliittojen cup 2009 17. kesäkuuta 2009 1–0
  Etelä-Afrikka Maanosaliittojen cup 2009 20. kesäkuuta 2009 2–0

PelaajatMuokkaa

Nykyinen joukkueMuokkaa

Espanjan joukkue EM-karsinta-otteluihin Norjaa ja Ruotsia vastaan 12. ja 15. syyskuuta 2019.[16]
Ottelut ja maalit on päivitetty 8. syyskuuta 2019 Färsaaria vastaan pelatun EM-karsinta-ottelun jälkeen.

# Paikka Pelaaja Syntymäaika Maaottelut Maalit Seura
1 M David de Gea 7. marraskuuta 1990 (ikä 29) 40 0   Manchester United
13 M Kepa Arrizabalaga 3. lokakuuta 1994 (ikä 25) 7 0   Chelsea
23 M Pau López 13. joulukuuta 1994 (ikä 24) 1 0   AS Roma
2 P Dani Carvajal 11. tammikuuta 1992 (ikä 27) 22 0   Real Madrid
3 P Raúl Albiol 4. syyskuuta 1985 (ikä 34) 52 0   Villarreal
4 P Íñigo Martínez 17. toukokuuta 1991 (ikä 28) 8 0   Athletic Bilbao
12 P Diego Llorente 16. elokuuta 1993 (ikä 26) 5 0   Real Sociedad
14 P Juan Bernat 1. maaliskuuta 1993 (ikä 26) 8 1   PSG
15 P Sergio Ramos (Kapteeni) 30. maaliskuuta 1986 (ikä 33) 167 21   Real Madrid
18 P Sergio Reguilón 16. joulukuuta 1996 (ikä 22) 0 0   Sevilla
22 P Jesús Navas 21. marraskuuta 1985 (ikä 33) 39 4   Sevilla
P Pau Torres 16. tammikuuta 1997 (ikä 22) 0 0   Villarreal
5 KK Sergio Busquets 16. heinäkuuta 1988 (ikä 31) 114 2   Barcelona
6 KK Dani Ceballos 7. elokuuta 1996 (ikä 23) 7 1   Arsenal
8 KK Saúl Ñíguez 21. marraskuuta 1994 (ikä 24) 17 2   Atlético Madrid
10 KK Thiago 11. huhtikuuta 1991 (ikä 28) 35 2   Bayern München
11 KK Luis Alberto 28. syyskuuta 1992 (ikä 27) 1 0   SS Lazio
16 KK Rodri 22. kesäkuuta 1996 (ikä 23) 8 0   Manchester City
17 KK Fabián Ruiz 3. huhtikuuta 1996 (ikä 23) 3 0   SSC Napoli
20 KK Santi Cazorla 13. joulukuuta 1984 (ikä 34) 78 14   Villarreal
7 H Pablo Sarabia 11. toukokuuta 1992 (ikä 27) 2 0   PSG
9 H Gerard Moreno 7. huhtikuuta 1992 (ikä 27) 0 0   Villarreal
19 H Rodrigo 6. maaliskuuta 1991 (ikä 28) 20 7   Valencia
21 H Mikel Oyarzabal 21. huhtikuuta 1997 (ikä 22) 4 1   Real Sociedad

Muut nimetyt pelaajatMuokkaa

Muut viimeisten 12 kuukauden aikana pelattuihin maaotteluihin nimetyt pelaajat:

Paikka Pelaaja Syntymäaika Maaottelut Maalit Seura Viimeisin maaottelukutsu
P Mario Hermoso 18. kesäkuuta 1995 (ikä 24) 5 0   Atlético Madrid   Färsaaret, 8. syyskuuta 2019
P José Gayà   25. toukokuuta 1995 (ikä 24) 6 1   Valencia   Färsaaret, 8. syyskuuta 2019
P Jordi Alba 21. maaliskuuta 1989 (ikä 30) 70 8   Barcelona   Färsaaret, 8. syyskuuta 2019
P Unai Núñez 30. tammikuuta 1997 (ikä 22) 1 0   Athletic Bilbao   Färsaaret, 8. syyskuuta 2019
P Sergi Roberto 7. helmikuuta 1992 (ikä 27) 7 1   Barcelona   Ruotsi, 10. kesäkuuta 2019
P Sergi Gómez 28. maaliskuuta 1992 (ikä 27) 0 0   Sevilla   Malta, 26. maaliskuuta 2019
P César Azpilicueta 28. elokuuta 1989 (ikä 30) 25 0   Chelsea   Bosnia ja Hertsegovina, 18. marraskuuta 2018
P Jonny Castro 3. maaliskuuta 1994 (ikä 25) 3 0   Wolverhampton Wanderers   Bosnia ja Hertsegovina, 18. marraskuuta 2018
P Nacho Fernández   18. tammikuuta 1990 (ikä 29) 22 1   Real Madrid   Englanti, 15. lokakuuta 2018
P Marc Bartra 15. tammikuuta 1991 (ikä 28) 14 1   Real Betis   Englanti, 15. lokakuuta 2018
P Marcos Alonso 14. joulukuuta 1995 (ikä 23) 3 0   Chelsea   Englanti, 15. lokakuuta 2018
KK Daniel Parejo 16. huhtikuuta 1989 (ikä 30) 4 0   Valencia   Färsaaret, 8. syyskuuta 2019
KK Isco 21. huhtikuuta 1992 (ikä 27) 38 12   Real Madrid   Ruotsi, 10. kesäkuuta 2019
KK Sergio Canales 16. helmikuuta 1991 (ikä 28) 2 0   Real Betis   Malta, 26. maaliskuuta 2019
KK Brais Méndez 7. tammikuuta 1997 (ikä 22) 1 1   Celta Vigo   Bosnia ja Hertsegovina, 18. marraskuuta 2018
KK Pablo Fornals 22. helmikuuta 1996 (ikä 23) 2 0   West Ham   Bosnia ja Hertsegovina, 18. marraskuuta 2018
KK Koke 8. tammikuuta 1992 (ikä 27) 44 0   Atlético Madrid   Englanti, 15. lokakuuta 2018
H Paco Alcácer   30. elokuuta 1993 (ikä 26) 18 14   Borussia Dortmund   Färsaaret, 8. syyskuuta 2019
H Suso 19. marraskuuta 1993 (ikä 25) 5 0   AC Milan   Färsaaret, 8. syyskuuta 2019
H Álvaro Morata 23. lokakuuta 1992 (ikä 27) 31 16   Atlético Madrid   Ruotsi, 10. kesäkuuta 2019
H Marco Asensio   21. tammikuuta 1991 (ikä 28) 24 1   Real Madrid   Ruotsi, 10. kesäkuuta 2019
H Iago Aspas 1. elokuuta 1987 (ikä 32) 18 6   Celta Vigo   Ruotsi, 10. kesäkuuta 2019
H Iker Muniain 19. joulukuuta 1992 (ikä 26) 2 0   Athletic Bilbao   Malta, 26. maaliskuuta 2019
H Jaime Mata 24. lokakuuta 1988 (ikä 31) 1 0   Getafe   Malta, 26. maaliskuuta 2019
Huomautukset
  •   Pelaaja on loukkaantunut
  • (ERO) Pelaaja päättänyt maajoukkueuransa

Edelliset kokoonpanotMuokkaa

Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen kokoonpanot
Jalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailujen kokoonpanot
Maanosaliittojen cupin kokoonpanot

Eniten otteluitaMuokkaa

 
Sergio Ramos on eniten otteluita Espanjan maajoukkueessa pelannut pelaaja 168 ottelullaan.

Päivitetty 13. lokakuuta 2019[17].

# Nimi Ura Ottelut Maalit
1. Sergio Ramos 2005– 168 21
2. Iker Casillas 2000–2016 167 0
3. Andrés Iniesta 2006–2018 136 13
4. Xavi 2000–2014 133 12
5. David Silva 2006–2018 129 37
6. Andoni Zubizarreta 1985–1998 126 0
7. Sergio Busquets 2009– 115 2
8. Xabi Alonso 2003–2014 114 16
9. Fernando Torres 2003–2014 110 38
Cesc Fàbregas 2006–2016 110 15

Eniten maalejaMuokkaa

Päivitetty 13. lokakuuta 2019[18].

 
David Villa on eniten maaleja Espanjan maajoukkueessa tehnyt pelaaja 65 maalillaan.
# Nimi Ura Maalit Ottelut Keskiarvo
1. David Villa 2005–2014 65 102 0,64
2. Raúl 1996–2006 44 103 0,43
3. Fernando Torres 2003–2014 39 116 0,33
4. David Silva 2006–2018 37 129 0,29
5. Fernando Hierro 1989–2002 29 88 0,33
6. Fernando Morientes 1998–2007 27 46 0,59
7. Emilio Butragueño 1984–1992 27 70 0,39
8. Julio Salinas 1986–1996 22 57 0,39
9. Míchel 1985–1992 21 68 0,31
Sergio Ramos 2005– 21 168 0,13

Tummennetut pelaajat pelaavat edelleen.

PäävalmentajatMuokkaa

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  • Ball, Phil: Morbo: The Story of Spanish Football, s. 207–232. Lontoo: WSC Books, 2001. ISBN 0954013468.

ViitteetMuokkaa

  1. FIFA/Coca-Cola World Ranking FIFA.com. 14.6..2019. Fédération Internationale de Football Association (FIFA). Viitattu 14.6.2019. (englanniksi)
  2. Spain gain home comforts UEFA. Viitattu 29.6.2008.
  3. 1982 FIFA World Cup Spain FIFA. Viitattu 29.6.2008.
  4. Platini shines for flamboyant France UEFA. Viitattu 29.6.2008.
  5. Torres strike ends Spain’s long wait UEFA. Viitattu 30.6.2008.
  6. Xavi emerges as EURO’s top man UEFA. Viitattu 2.7.2008.
  7. Spain dominate Team of the Tournament 30.6.2008. UEFA. Viitattu 19.10.2009. (englanniksi)
  8. Spain the new leaders FIFA. Viitattu 2.7.2008.
  9. a b Sweet fifteen for La Roja FIFA. Viitattu 7.6.2009.
  10. a b Spain and Brazil: for the record FIFA. Viitattu 7.6.2009.
  11. Spain edge the supersub show FIFA. Viitattu 7.6.2009.
  12. Group 5 FIFA. Viitattu 19.10.2009. (englanniksi)
  13. Matches FIFA. Viitattu 12.7.2010. (englanniksi)
  14. Awards FIFA. Viitattu 12.7.2010. (englanniksi)
  15. Estadios donde ha jugado la selección española Fútbol en la Red. Viitattu 29.6.2008.
  16. Squad Spain Transfermarkt. Viitattu 13.6.2018. (englanniksi)
  17. Record players Transfermarkt. Viitattu 2.7.2018. (englanniksi)
  18. Record goal scorers Transfermarkt. Viitattu 2.7.2018. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa