Avaa päävalikko

Manchester City FC

englantilainen jalkapalloseura

Manchester City Football Club on jalkapalloseura Manchesterista, Englannista. Se pelaa maan korkeimmalla sarjatasolla Valioliigassa.

Manchester City
Logo Manchester City.png
Koko nimi Manchester City Football Club
Lempinimet City, The Citizens, The Sky Blues
Perustettu 1880; nimellä St. Mark’s (West Gorton)
16. huhtikuuta 1894; nimellä Manchester City
Kaupunki Manchester
Kotiareena City of Manchester Stadium
– kapasiteetti 55 097[1]
Sarja Englannin Valioliiga
Sarjataso 1.
Värit          
Omistaja City Football Group
Toimitusjohtaja Espanja Ferran Soriano
Puheenjohtaja Arabiemiirikunnat Khaldoon Al Mubarak
Päävalmentaja Espanja Pep Guardiola
Kotipeliasu
Vieraspeliasu

Seura on voittanut Englannin liigan mestaruuden kuusi kertaa, FA Cupin kuudesti, Liigacupin kuudesti sekä Cup-voittajien cupin kerran. Joukkueen menestyksekkäimmät ajat ovat toistaiseksi ajoittuneet 1960- ja 1970-lukujen vaihteen molemmin puolin sekä 2010-luvulle.

Manchester Cityn omistaa Abu Dhabin emiirin Khalifa bin Zayed al-Nahyanin velipuolen šeikki Mansour bin Zayed al-Nahyanin omistama Abu Dhabi United Group, joka osti sen Thaimaan vallasta syöstyltä entiseltä pääministeriltä Thaksin Shinawatralta syksyllä 2008.[2]

Sisällysluettelo

HistoriaMuokkaa

Vuonna 1880 Gortonissa, Manchesterin kaakkoisosassa, kaksi St. Marksin kirkon vartijaa perusti seuran nimeltään West Gorton (St. Marks). Vuonna 1887 seura muutti Hyde Roadille, Ardwickiin, kaupungin itäpuolelle ja sen uudeksi nimeksi tuli uuden sijaintipaikan mukaan Ardwick AFC. Joukkue liittyi Englannin jalkapalloliigaan 2. divisioonaan vuonna 1892. Kaudella 1893–1894 seura kärsi talousvaikeuksista ja se jouduttiin perustamaan uudelleen nykyisellä nimellään, Manchester City Football Club.

Vuonna 1899 City voitti 2. divisioonan mestaruuden, minkä myötä se nousi 1. divisioonaan. Seura putosi 1. divisioonasta kauden 1901–1902, kun se jäi sarjan viimeiseksi 28 pisteellä. Toiseksi viimeiseksi sijoittunut Birmingham City keräsi kaksi pistettä enemmän. Manchester City nousi takaisiin 1. divisioonaan seuraavalla kaudella. 23. huhtikuuta 1904 joukkue ylsi ensimmäiseen suursaavutukseensa, kun se voitti FA Cupin loppuottelussa Bolton Wanderersin maalein 1–0. Samalla kaudella se sijoittui liigassa toiseksi. Mestaruuden voitti Sheffield Wednesday 47 sarjapisteellä, kun Manchester City sai kasaan 44 pistettä.[3] Tämän jälkeen seura kärsi jälleen talousvaikeuksista ja joutui erottamaan vuonna 1906 17 pelaajaa, joukossa kapteeni Billy Meredith.lähde? Joukkue putosi 1. divisioonasta kauden 1908–1909 päätteeksi, mutta nousi heti seuraavalla kaudella takaisin.[3] Vuonna 1920 Hyde Roadin pääkatsomo tuhoutui tulipalossa ja 1923 seura muutti Maine Roadille.

1930-luvulla City pelasi kahdesti FA Cupin loppuottelussa. Vuonna 1933 se hävisi Evertonille, mutta vuoden kuluttua, 1934, voitti Portsmouthin ja historiansa toisen cup-mestaruuden. Vuonna 1937 seura voitti ensimmäisen liigamestaruutensa, mutta seuraavalla kaudella se putosi 2. divisioonaan, vaikka teki kauden aikana enemmän maaleja kuin yksikään muu joukkue.

1950-luvulla Manchester City otti taktiseen peliinsä vaikutteita unkarilaisilta, jotka olivat 1953 voittaneet Englannin maajoukkueen Wembleyllä maalein 6–3. Taktiikan avainpelaaja oli Don Revie, joten taktiikasta käytettiin nimeä Revie Plan. Seura eteni jälleen kahtena peräkkäisenä vuotena, 1955 ja 1956, FA Cupin finaaliin. Ensimmäisenä vuonna se hävisi ottelun, mutta 1956 voitti Birmingham Cityn maalein 3–1. Ottelussa maalivahti Bert Trautmann jatkoi peliä niska murtuneena.

Vuonna 1965 joukkueen managereiksi tulivat Joe Mercer ja Malcolm Allison. Heti ensimmäisellä kaudella City voitti 2. divisioonan mestaruuden. Kahden vuoden kuluttua tästä seura voitti liigan mestaruuden toisen kerran historiansa aikana. Menestystä jatkui vielä vuosia eteenpäin, kun joukkue 1969 voitti FA Cupin ja 1970 Euroopan cup-voittajien cupin peitottuaan loppuottelussa Górnik Zabrzen maalein 2–1. Samana vuonna se voitti lisäksi Liigacupin. 1970-luvun alkupuolella City jäi kahdesti pisteen päähän liigamestaruudesta ja selvityi 1974 liigacupin finaaliin, mutta jäi siinäkin vailla pokaalia. 1970-luvun viimeisen suursaavutuksensa City saavutti 1976 Liigacupissa, missä se voitti loppuottelussa Newcastle Unitedin maalein 2–1.

Vuonna 1979 Malcolm Allison palasi seuran peräsimeen ja tuhlasi suuria summia rahaa epäonnistuneisiin pelaajahankintoihin kuten Steve Daleyyn. 1980-luvun aikana joukkueella oli peräti seitsemän eri manageria. Vuonna 1981 se selviytyi FA Cupin finaaliin, missä uusintakohtaamisessa hävisi tittelin Tottenhamille. Vuosikymmenen aikana se putosi kaksi kertaa, 1983 ja 1987, korkeimmalta sarjatasolta, mutta sijoittui vielä manageri Peter Reidin kaudella 1. divisioonassa, joka tuolloin oli korkein sarjataso, viidenneksi kaudella 1990–1991. Kuitenkin pian tämän jälkeen joukkueella alkoi alamäki. Vielä 1992 se oli mukana korkeimman sarjatason joukkueena perustamassa nykyistä Valioliigaa. Vuonna 1996 se putosi 1. divisioonaan ja kahden siellä vietetyn kauden jälkeen se putosi vielä sarjaporrasta alemmas. 2. divisioonassa City pelasi kuitenkin vain yhden kauden voitettuaan dramaattisessa ja Cityn kannattajille legendaarisessa Play-Off finaalissa Gillinghamin rangaistuspotkuilla 4–2. City oli 2–0 tappiolla vielä 88. minuutin kohdalla, mutta 2–2-tasoituksen iski lisäajan viidennellä minuutilla Paul Dickov.

 
Vuoden 2006 FA Cupin neljännen kierroksen ottelu Wigania vastaan.

Seuran pelastajaksi tuli uusi puheenjohtaja David Bernstein, jonka alaisuudessa City kipusi jälleen korkeimmalle sarjatasolle, vaikkakin vain väliaikaisesti pudotakseen jälleen vuonna 2001 ykköseen. Joukkueen manageriksi palkattiin entinen maajoukkuekapteeni Kevin Keegan ja se voittikin 1. divisioonan mestaruuden kaudella 2001–2002 ja rikkoi kaikki vanhat ennätyksensä kerättyjen pisteiden ja tehtyjen maalien määrissä. Kaudella 2002–2003 joukkue voitti ensimmäistä kertaa 13 vuoteen paikallisvastustajansa Manchester Unitedin Manchesterin derbyssa ja pääsi myös UEFA Cupiin fair play -arvonnan kautta. Samana vuonna seura myös muutti uudelle, City of Manchester -stadionille. Maaliskuussa 2005 Keegan lähti seurasta ja hänen tilalleen tuli Stuart Pearce.

 
Manchester Cityn aiempi logo.

Stuart Pearce sai potkut 14. toukokuuta 2007 joukkueen heikkojen esitysten ja joukkueen kurinpidollisten ongelmien vuoksi. Heinäkuussa 2007 Pearcen seuraajaksi nimitettiin Englannin maajoukkueen entinen valmentaja Sven-Göran Eriksson. Hänen alaisuudessaan City voitti kaudella 2007–2008 molemmat paikallisottelut Unitedia vastaan ja sijoittui sarjassa lopulta yhdeksänneksi. Eriksson kuitenkin erosi tehtävästään kesäkuussa, ja hänen korvaajakseen nimettiin Mark Hughes.

Abu Dhabi United Group for Development and Investment osti joukkueen elokuussa 2008 ja lupailivat joukkueen taistelevan kärkisijoista seuraavalla kaudella, mutta kausi osoittautuikin pettymykseksi joukkueen jäätyä sijalle 10.

Seuraavana kesänä seuran varakas omistaja käytti yli 100 miljoonaa puntaa pelaajahankintoihin, jolloin joukkue oli Real Madridin jälkeen toiseksi eniten rahaa siirtomarkkinoilla käyttänyt seura. Kausi lähtikin liikkeelle edellistä mallikkaammin neljällä voitolla putkeen, kunnes Manchester United kukisti Manchester Cityn huippujännittävässä Manchesterin derbyssä 4–3. Tämän jälkeen alkoi pitkä tasapeliputki, jonka vuoksi Mark Hughes lopulta erotettiin managerin tehtävistä 19. joulukuuta. Hänen tilalleen tuli Roberto Mancini, jonka johdolla pelit lähtivät jälleen sujumaan. Mancinin parannus ei riittänyt Mestarien liiga -paikkaan vaan joukkue oli viides.

Manchester City voitti keväällä 2011 FA Cupin kukistettuaan Yaya Tourén maalilla loppuottelussa Stoke Cityn 1–0. Kyseessä oli Cityn ensimmäinen merkittävä titteli vuoden 1976 liigacupin jälkeen.[4] Valioligassa joukkue sijoittui kolmanneksi, mikä oli sen paras sijoitus vuoden 1977 jälkeen[5].

Kaudella 2011–2012 Manchester City voitti seurahistoriansa ensimmäisen valioliigamestaruuden. Mestaruus varmistui kauden viimeisellä kierroksella 13. toukokuuta 2012 Cityn kaataessa Queens Park Rangersin kotonaan maalein 3–2. Seuraavalla kaudella City oli Valioliigassa toinen ja hävisi FA Cupin loppuottelussa Wiganille 0–1. Roberto Mancini erotettiin kauden jälkeen managerin tehtävästä ja hänet korvasi Manuel Pellegrini.

Kaudella 2013–2014 City voitti Valioliigan mestaruuden kahden pisteen erolla Liverpooliin. City voitti lisäksi Liigacupin kukistettuaan loppuottelussa Sunderlandin 3–1. Seuraavalla kaudella City sijoittui Valioliigassa toiseksi. Vuonna 2016 City voitti Liigacupin kukistettuaan loppuottelussa Liverpoolin rangaistuspotkukilpailussa[6]. Mestarien liigassa City eteni välierään, jonka hävisi Real Madridille yhteismaalein 0–1[7]. Valioliigassa City sijoittui neljänneksi[8].

Pep Guardiola korvasi Pellegrinin Cityn valmentajana kesällä 2016[9]. Seuraavalla kaudella City sijoittui Valioliigassa kolmanneksi[10]. Kaudella 2017–2018 City voitti Valioliigan mestaruuden ennätyksellisellä 19 pisteen erolla toiseksi sijoittuneeseen Manchester Unitediin. City rikkoi kauden aikana useita muitakin Englannin pääsarjan ennätyksiä keräten muun muassa ensimmäisenä pääsarjajoukkueena sata sarjapistettä yhdellä kaudella.[11] City voitti 2018 myös Liigacupin kukistettuaan loppuottelussa Arsenalin 3–0[12]

Kaudella 2018–2019 City voitti kansallisen triplamestaruuden. Valioliigan mestaruuden se voitti tiukan kaksinkamppailun jälkeen pisteen erolla Liverpooliin[13]. FA Cupin loppuottelussa City voitti Watfordin maalein 6−0[14]. Liigacupin loppuottelussa City kukisti Chelsean rangaistuspotkukilpailussa[15]. City teki kauden aikana kaikissa kilpailuissa yhteensä 169 maalia, eniten englantilaisen jalkapallon historiassa[13].

EdustusjoukkueMuokkaa

Pelaajat Valmennusjohto
Nro. Paik. Kan. Pelaaja Ikä Ed. joukkue Sopimus
Maalivahdit
1 1M   Claudio Bravo   36   Barcelona 2020
31 1M   Ederson 25   Benfica 2025
32 1M   Daniel Grimshaw 21 junioriakatemia 2021
49 1M   Arijanet Muric 20 junioriakatemia 2021
Puolustajat
2 2P   Kyle Walker 29   Tottenham Hotspur 2022
3 2P   Danilo   27   Real Madrid 2022
4 2P   Vincent Kompany   33   HSV 2019
5 2P   John Stones 25   Everton 2022
14 2P   Aymeric Laporte 25   Athletic Bilbao 2023
15 2P   Eliaquim Mangala 28   Porto 2019
22 2P   Benjamin Mendy   24   Monaco 2023
30 2P   Nicolás Otamendi 31   Valencia 2022
34 2P   Philippe Sandler 22   Zwolle 2022
Keskikenttäpelaajat
8 3KK   İlkay Gündoğan 28   Borussia Dortmund 2020
17 3KK   Kevin De Bruyne 27   Wolfsburg 2023
18 3KK   Fabian Delph 29   Aston Villa 2020
20 3KK   Bernardo Silva 24   Monaco 2022
21 3KK   David Silva 33   Valencia 2020
25 3KK   Fernandinho 34   Šah’tar Donetsk 2020
35 3KK   Oleksandr Zintšenko 22   Ufa 2021
47 3KK   Phil Foden 19 junioriakatemia 2020
Hyökkääjät
7 4H   Raheem Sterling 24   Liverpool 2023
10 4H   Sergio Agüero 31   Atlético Madrid 2021
19 4H   Leroy Sané 23   Schalke 04 2021
26 4H   Riyad Mahrez 28   Leicester City 2023
33 4H   Gabriel Jesus 22   Palmeiras 2023
74 4H   Luke Bolton 19 junioriakatemia 2020
Päävalmentaja

  Pep Guardiola

Apuvalmentaja

  Brian Kidd
  Mikel Arteta
  Rodolfo Borrell

Maalivahtivalmentaja

  Xabi Mancisidor

Muut

  Lorenzo Buenaventura (kuntovalmennus)
  Carles Planchart (videoanalyytikko)
  Manel Estiarte (neuvonantaja)


Selite
  • Paik. : Pelipaikka
  • Kan. : Kansalaisuus
  •   Kapteeni


Päivitetty 7. tammikuuta 2019

Lähde: Manchester City

Lainassa olevat pelaajatMuokkaa

Päivitetty 7. tammikuuta 2019.[16]

Numero Pelaaja Pelipaikka Joukkue Päättymispäivä
27   Patrick Roberts KK   Girona 30. kesäkuuta 2018
75   Aleix García KK   Girona 30. kesäkuuta 2018

Käytöstä poistetut numerotMuokkaa

Tuolloin Manchester Cityä edustanut Foé kuoli kesken Kamerunin maaottelun 26. kesäkuuta 2003, eikä hänen silloista pelinumeroaan ole käytetty sen jälkeen.

SiirtohistoriaMuokkaa

Päivitetty 10. tammikuuta 2018.[17]

2010-lukuMuokkaa

Kausi Ostot Myynnit Ostot/Myynnit +- Arvokkain hankinta Siirtosumma Arvokkain myynti Siirtosumma
2017–2018 249,3M € 94,4M € -154,9M €   Benjamin Mendy 57,5M €   Kelechi Iheanacho 27,7M €
2016–2017 213,0M € 35,4M € -177,6M €   John Stones 55,6M €   Stevan Jovetić 13,5M €
2015–2016 211,5M € 67,4M € -144,1M €   Kevin De Bruyne 74,0M €   Álvaro Negredo 28,0M €
2014–2015 88,3M € 30,6M € -57,7M €   Wilfried Bony 32,3M €   Javi García 16,8M €
2013–2014 116,0M € 11,3M € -104,7M €   Fernandinho 40,0M €   Carlos Tévez 9,0M €
2012–2013 62,0M € 44,3M € -17,7M €   Javi García 20,2M €   Mario Balotelli 20,0M €
2011–2012 87,1M € 29,7M € -57,4M €   Sergio Agüero 36,0M €   Jérôme Boateng 13,5M €
2010–2011 182,5M € 37,2M € -145,3M €   Edin Džeko 37,0M €   Robinho 18,0M €
Yht. 1209,7M € 350,3M € -859,4M €

2000-lukuMuokkaa

Kausi Ostot Myynnit Ostot/Myynnit +- Arvokkain hankinta Siirtosumma Arvokkain myynti Siirtosumma
2009–2010 147,3M € 31,0M € -116,3M €   Emmanuel Adebayor 29,0M €   Daniel Sturridge 7,3M €
2008–2009 157,4M € 26,6M € -130,8M €   Robinho 43,0M €   Vedran Ćorluka 13,8M €
2007–2008 78,0M € 10,3M € -67,7M €   Vedran Ćorluka 13,0M €   Joey Barton 8,6M €
2006–2007 7,5M € 4,2M € -3,3M €   Andreas Isaksson 3,0M €   David James 1,7M €
2005–2006 12,5M € 32,5M € +20,0M €   Giórgos Samarás 8,5M €   Shaun Wright-Phillips 31,5M €
2004–2005 1,5M € 11,6M € +10,1M €   Ben Thatcher 1,5M €   Nicolas Anelka 10,7M €
2003–2004 16,6M € 6,6M € -10,0M €   Claudio Reyna 3,8M €   Matías Vuoso 1,5M €
2002–2003 43,8M € 0,8M € -43,0M €   Nicolas Anelka 15,0M €   Dickson Etuhu 0,5M €
2001–2002 23,8M € 6,6M € -17,2M €   Jon Macken 7,5M €   Mark Kennedy 3,0M €
2000–2001 14,5M € 1,1M € -13,4M €   Richard Dunne 4,5M €   Lee Peacock 0,9M €
Yht. 502,9M € 131,3M € -371,6M €

1990-lukuMuokkaa

Kausi Ostot Myynnit Ostot/Myynnit +- Arvokkain hankinta Siirtosumma Arvokkain myynti Siirtosumma
1999–2000 10,1M € 1,0M € -9,1M €   Steve Howey 4,6M €   Michael Brown 0,6M €
1998–1999 1,0M € 10,9M € +9,9M €   Gareth Taylor 5,2M €   Giorgi Kinkladze 8,0M €
1997–1998 8,3M € 1,5M € -6,8M €   Lee Bradbury 4,5M €   Nicky Summerbee 1,5M €
1996–1997 3,9M € 2,5M € -1,4M €   Paul Dickov 1,5M €   Steve Lomas 2,4M €
1995–1996 11,8M € 6,9M € -4,9M €   Giorgi Kinkladze 4,0M €   Gary Flitcroft 5,3M €
1994–1995 2,5M € 2,9M € +0,4M €   Nicky Summerbee 2,3M €   David Rocastle 1,5M €
1993–1994 7,6M € 0 € -7,6M €   David Rocastle 2,4M €   Peter Reid Ilmainen
1992–1993 0,6M € 1,9M € +1,3M €   Fitzroy Simpson 0,6M €   Neil Pointon 0,7M €
1991–1992 1,3M € 1,4M € +0,1M €   Steve McMahon 1,0M €   Colin Hendry 1,1M €
1990–1991 2,1M € 1,3M € -0,8M €   Tony Coton 1,2M €   Andrew Hinchcliffe 1,2M €
Yht. 49,2M € 30,3M € -18,9M €

Pelaajien siirtoennätyksetMuokkaa

Tilanne 7. marraskuuta 2018[18][19]

Kalleimmat ostotMuokkaa

Siirtosumma
76,0 M €
67,8 M €
65,0 M €
63,7 M €
57,5 M €
55,6 M €
52,7 M €
50,5 M €
50,0 M €
44,6 M €
Pelaaja
  Kevin De Bruyne
  Riyad Mahrez
  Aymeric Laporte
  Raheem Sterling
  Benjamin Mendy
  John Stones
  Kyle Walker
  Leroy Sané
  Bernardo Silva
  Nicolás Otamendi
Vanha seura
  Wolfsburg
  Leicester
  Athletic Bilbao
  Liverpool
  Monaco
  Everton
  Spurs
  Schalke 04
  Monaco
  Valencia
Vuosi
2015
2018
2018
2015
2017
2016
2017
2016
2017
2015

Kalleimmat myynnitMuokkaa

Siirtosumma
31,5 M €
28,0 M €
27,7 M €
20,0 M €
18,0 M €
16,8 M €
14,0 M €
13,75 M €
13,5 M €
13,5 M €
Pelaaja
  Shaun Wright-Phillips
  Álvaro Negredo
  Kelechi Iheanacho
  Mario Balotelli
  Robinho
  Javi García
  Enes Ünal
  Vedran Ćorluka
  Jérôme Boateng
  Stevan Jovetić
Uusi seura
  Chelsea
  Valencia
  Leicester
  AC Milan
  AC Milan
  Zenit
  Villarreal
  Spurs
  Bayern München
  Inter Milan
Vuosi
2005
2015
2017
2012
2010
2014
2017
2008
2011
2016

SaavutuksiaMuokkaa

  • Englannin 2. divisioona / Englannin 1. divisioona
    • Voittaja (7): 1898–1899, 1902–1903, 1909–1910, 1927–1928, 1946–1947, 1965–1966, 2001–2002
  • Englannin 2. divisioonan play-off
    • Voittaja (1): 1998–1999
  • FA Cup
    • Voittaja (6): 1903–1904, 1933–1934, 1955–1956, 1968–1969, 2010–2011, 2018–2019
  • Englannin liigacup
    • Voittaja (6): 1969–1970, 1975–1976, 2013–2014, 2015–2016, 2017–2018, 2018–2019

Hall of FameMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. http://www.premierleague.com/content/dam/premierleague/site-content/News/publications/handbooks/premier-league-handbook-2015-16.pdf
  2. http://www.arabianbusiness.com/529580-abu-dhabi-seals-deal-for-manchester-city?ln=en
  3. a b Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 172–173. Otava, 1970.
  4. Mancini: Teimme pienen palan Cityn historiaa yle.fi. 14.5.2011. Viitattu 23.5.2011.
  5. Bolton 0 - 2 Man City bbc.co.uk. 22.5.2011. Viitattu 23.5.2011.
  6. Manchester City vei taas liigacupin - Liverpool taipui Wembleyn trillerissä yle.fi. 28.2.2016. Viitattu 28.2.2016.
  7. Real Madrid 1–0 Manchester City bbc.com. 4.5.2016. Viitattu 7.11.2018. (englanniksi)
  8. Barclays Premier League 2015/16 skysports.com. Viitattu 7.11.2018. (englanniksi)
  9. Guardiola korvaa kesällä Pellegrinin Cityn valmentajana ts.fi. 1.2.2016. Viitattu 7.11.2018.
  10. Barclays Premier League 2016/17 skysports.com. Viitattu 7.11.2018. (englanniksi)
  11. Valioliiga-kausi 2017-2018 yhteenveto tilastoin ylikerroin.com. 19.5.2018. Viitattu 7.11.2018.
  12. City jyräsi liigacupin voittoon satakunnankansa.fi. 25.2.2018. Viitattu 7.11.2018.
  13. a b Seven records set by Manchester City and Liverpool in the 2018-19 season planetfootball.com. 14.5.2019. Viitattu 25.5.2019.
  14. Manchester City’s sky blue smashing of Watford proves football is broken theguardian.com. 19.5.2019. Viitattu 25.5.2019.
  15. City voitti dramaattisesti Englannin liigacupin rangaistuspotkukisan jälkeen – Kepa kieltäytyi vaihdosta yle.fi. 24.2.2019. Viitattu 25.2.2019.
  16. Players on loan Transfermarkt. Viitattu 7.1.2019. (englanniksi)
  17. Manchester City siirtohistoria Transfermarkt.com sivustolla transfermarkt.com. Viitattu 10.1.2018. (englanniksi)
  18. Kalleimmat ostot Transfermarkt.com sivustolla transfermarkt.com. Viitattu 7.11.2018. (englanniksi)
  19. Kalleimmat myynnit Transfermarkt.com sivustolla transfermarkt.com. Viitattu 7.11.2018. (englanniksi)
  20. Past Players Manchester Cityn FC. Viitattu 4.2.2011.

Aiheesta muuallaMuokkaa