Manchester City FC

englantilainen jalkapalloseura

Manchester City Football Club on jalkapalloseura Manchesterista, Englannista. Se pelaa maan korkeimmalla sarjatasolla Valioliigassa.

Manchester City
Koko nimi Manchester City Football Club
Lempinimet City, The Citizens, The Sky Blues
Perustettu 1880; nimellä St. Mark’s (West Gorton)
16. huhtikuuta 1894; nimellä Manchester City
Kaupunki Manchester
Kotiareena City of Manchester Stadium
– kapasiteetti 55 097[1]
Sarja Englannin Valioliiga
Sarjataso 1.
Värit          
Omistaja City Football Group
Toimitusjohtaja Espanja Ferran Soriano
Puheenjohtaja Arabiemiraatit Khaldoon Al Mubarak
Päävalmentaja Espanja Pep Guardiola
}}
Kotipeliasu
}}
Vieraspeliasu
}}
Kolmas peliasu

City on voittanut Mestarien liigan ja Cup-voittajien cupin kerran, Englannin liigan / Valioliigan mestaruuden yhdeksän kertaa, FA Cupin kuudesti sekä Liigacupin kahdeksan kertaa. Seuran menestyksekkäimmät ajat ovat toistaiseksi ajoittuneet 1960- ja 1970-lukujen vaihteen molemmin puolin sekä 2010- ja 2020 -luvuilla.

Manchester Cityn omistaa Abu Dhabin emiirin Khalifa bin Zayed al-Nahyanin velipuolen šeikki Mansour bin Zayed al-Nahyanin omistama Abu Dhabi United Group, joka osti sen Thaimaan vallasta syöstyltä entiseltä pääministeriltä Thaksin Shinawatralta syksyllä 2008.[2]

Manchester Cityn suurin kilpailija on samasta kaupungista tuleva Manchester United.

Historia muokkaa

Vuonna 1880 Gortonissa, Manchesterin kaakkoisosassa, kaksi St. Marksin kirkon vartijaa perusti seuran nimeltään West Gorton (St. Marks). Vuonna 1887 seura muutti Hyde Roadille, Ardwickiin, kaupungin itäpuolelle ja sen uudeksi nimeksi tuli uuden sijaintipaikan mukaan Ardwick AFC. Joukkue liittyi Englannin jalkapalloliigaan 2. divisioonaan vuonna 1892. Kaudella 1893–1894 seura kärsi talousvaikeuksista ja se jouduttiin perustamaan uudelleen nykyisellä nimellään, Manchester City Football Club.

Vuonna 1899 City voitti 2. divisioonan mestaruuden, minkä myötä se nousi 1. divisioonaan. Seura putosi 1. divisioonasta kauden 1901–1902, kun se jäi sarjan viimeiseksi 28 pisteellä. Toiseksi viimeiseksi sijoittunut Birmingham City keräsi kaksi pistettä enemmän. Manchester City nousi takaisiin 1. divisioonaan seuraavalla kaudella. 23. huhtikuuta 1904 joukkue ylsi ensimmäiseen suursaavutukseensa, kun se voitti FA Cupin loppuottelussa Bolton Wanderersin maalein 1–0. Samalla kaudella se sijoittui liigassa toiseksi. Mestaruuden voitti Sheffield Wednesday 47 sarjapisteellä, kun Manchester City sai kasaan 44 pistettä.[3] Tämän jälkeen seura kärsi jälleen talousvaikeuksista ja joutui erottamaan vuonna 1906 17 pelaajaa, joukossa kapteeni Billy Meredith.lähde? Joukkue putosi 1. divisioonasta kauden 1908–1909 päätteeksi, mutta nousi heti seuraavalla kaudella takaisin.[3] Vuonna 1920 Hyde Roadin pääkatsomo tuhoutui tulipalossa ja 1923 seura muutti Maine Roadille.

1930-luvulla City pelasi kahdesti FA Cupin loppuottelussa. Vuonna 1933 se hävisi Evertonille, mutta vuoden kuluttua, 1934, voitti Portsmouthin ja historiansa toisen cup-mestaruuden. Vuonna 1937 seura voitti ensimmäisen liigamestaruutensa, mutta seuraavalla kaudella se putosi 2. divisioonaan, vaikka teki kauden aikana enemmän maaleja kuin yksikään muu joukkue.

1950-luvulla Manchester City otti taktiseen peliinsä vaikutteita unkarilaisilta, jotka olivat 1953 voittaneet Englannin maajoukkueen Wembleyllä maalein 6–3. Taktiikan avainpelaaja oli Don Revie, joten taktiikasta käytettiin nimeä Revie Plan. Seura eteni jälleen kahtena peräkkäisenä vuotena, 1955 ja 1956, FA Cupin finaaliin. Ensimmäisenä vuonna se hävisi ottelun, mutta 1956 voitti Birmingham Cityn maalein 3–1. Ottelussa maalivahti Bert Trautmann jatkoi peliä niska murtuneena.

Vuonna 1965 joukkueen managereiksi tulivat Joe Mercer ja Malcolm Allison. Heti ensimmäisellä kaudella City voitti 2. divisioonan mestaruuden. Kahden vuoden kuluttua tästä seura voitti liigan mestaruuden toisen kerran historiansa aikana. Menestystä jatkui vielä vuosia eteenpäin, kun joukkue 1969 voitti FA Cupin ja 1970 Euroopan cup-voittajien cupin peitottuaan loppuottelussa Górnik Zabrzen maalein 2–1. Samana vuonna se voitti lisäksi Liigacupin. 1970-luvun alkupuolella City jäi kahdesti pisteen päähän liigamestaruudesta ja selvityi 1974 liigacupin finaaliin, mutta jäi siinäkin vailla pokaalia. 1970-luvun viimeisen suursaavutuksensa City saavutti 1976 Liigacupissa, missä se voitti loppuottelussa Newcastle Unitedin maalein 2–1.

Vuonna 1979 Malcolm Allison palasi seuran peräsimeen ja tuhlasi suuria summia rahaa epäonnistuneisiin pelaajahankintoihin kuten Steve Daleyyn. 1980-luvun aikana joukkueella oli peräti seitsemän eri manageria. Vuonna 1981 se selviytyi FA Cupin finaaliin, missä uusintakohtaamisessa hävisi tittelin Tottenhamille. Vuosikymmenen aikana se putosi kaksi kertaa, 1983 ja 1987, korkeimmalta sarjatasolta, mutta sijoittui vielä manageri Peter Reidin kaudella 1. divisioonassa, joka tuolloin oli korkein sarjataso, viidenneksi kaudella 1990–1991. Kuitenkin pian tämän jälkeen joukkueella alkoi alamäki. Vielä 1992 se oli mukana korkeimman sarjatason joukkueena perustamassa nykyistä Valioliigaa. Vuonna 1996 se putosi 1. divisioonaan ja kahden siellä vietetyn kauden jälkeen se putosi vielä sarjaporrasta alemmas. 2. divisioonassa City pelasi kuitenkin vain yhden kauden voitettuaan dramaattisessa playoff-finaalissa Gillinghamin rangaistuspotkuilla 4–2. City oli 2–0 tappiolla vielä 88. minuutin kohdalla, mutta 2–2-tasoituksen iski lisäajan viidennellä minuutilla Paul Dickov.

 
Vuoden 2006 FA Cupin neljännen kierroksen ottelu Wigania vastaan.

Seuran pelastajaksi tuli uusi puheenjohtaja David Bernstein, jonka alaisuudessa City kipusi jälleen korkeimmalle sarjatasolle, vaikkakin vain väliaikaisesti pudotakseen jälleen vuonna 2001 ykköseen. Joukkueen manageriksi palkattiin entinen maajoukkuekapteeni Kevin Keegan ja se voittikin 1. divisioonan mestaruuden kaudella 2001–2002 ja rikkoi kaikki vanhat ennätyksensä kerättyjen pisteiden ja tehtyjen maalien määrissä. Kaudella 2002–2003 joukkue voitti ensimmäistä kertaa 13 vuoteen paikallisvastustajansa Manchester Unitedin Manchesterin derbyssa ja pääsi myös UEFA Cupiin fair play -arvonnan kautta. Samana vuonna seura myös muutti uudelle, City of Manchester -stadionille. Maaliskuussa 2005 Keegan lähti seurasta ja hänen tilalleen tuli Stuart Pearce.

 
Manchester Cityn aiempi logo.

Stuart Pearce sai potkut 14. toukokuuta 2007 joukkueen heikkojen esitysten ja joukkueen kurinpidollisten ongelmien vuoksi. Heinäkuussa 2007 Pearcen seuraajaksi nimitettiin Englannin maajoukkueen entinen valmentaja Sven-Göran Eriksson. Hänen alaisuudessaan City voitti kaudella 2007–2008 molemmat paikallisottelut Unitedia vastaan ja sijoittui sarjassa lopulta yhdeksänneksi. Eriksson kuitenkin erosi tehtävästään kesäkuussa, ja hänen korvaajakseen nimettiin Mark Hughes.

Abu Dhabi United Group for Development and Investment osti joukkueen elokuussa 2008 ja lupailivat joukkueen taistelevan kärkisijoista seuraavalla kaudella, mutta kausi osoittautuikin pettymykseksi joukkueen jäätyä sijalle 10.

Seuraavana kesänä seuran varakas omistaja käytti yli 100 miljoonaa puntaa pelaajahankintoihin, jolloin joukkue oli Real Madridin jälkeen toiseksi eniten rahaa siirtomarkkinoilla käyttänyt seura. Kausi lähtikin liikkeelle edellistä mallikkaammin neljällä voitolla putkeen, kunnes Manchester United kukisti Manchester Cityn huippujännittävässä Manchesterin derbyssä 4–3. Tämän jälkeen alkoi pitkä tasapeliputki, jonka vuoksi Mark Hughes lopulta erotettiin managerin tehtävistä 19. joulukuuta. Hänen tilalleen tuli Roberto Mancini, jonka johdolla pelit lähtivät jälleen sujumaan. Mancinin parannus ei riittänyt Mestarien liiga -paikkaan vaan joukkue oli viides.

Manchester City voitti keväällä 2011 FA Cupin kukistettuaan Yaya Tourén maalilla loppuottelussa Stoke Cityn 1–0. Kyseessä oli Cityn ensimmäinen merkittävä titteli vuoden 1976 liigacupin jälkeen.[4] Valioligassa joukkue sijoittui kolmanneksi, mikä oli sen paras sijoitus vuoden 1977 jälkeen.[5]

Kaudella 2011–2012 Manchester City voitti seurahistoriansa ensimmäisen valioliigamestaruuden. Mestaruus varmistui kauden viimeisellä kierroksella 13. toukokuuta 2012 Cityn kaataessa Queens Park Rangersin kotonaan maalein 3–2. Seuraavalla kaudella City oli Valioliigassa toinen ja hävisi FA Cupin loppuottelussa Wiganille 0–1. Roberto Mancini erotettiin kauden jälkeen managerin tehtävästä ja hänet korvasi Manuel Pellegrini.

Kaudella 2013–2014 City voitti Valioliigan mestaruuden kahden pisteen erolla Liverpooliin. City voitti lisäksi Liigacupin kukistettuaan loppuottelussa Sunderlandin 3–1. Seuraavalla kaudella City sijoittui Valioliigassa toiseksi. Vuonna 2016 City voitti Liigacupin kukistettuaan loppuottelussa Liverpoolin rangaistuspotkukilpailussa.[6] Mestarien liigassa City eteni välierään, jonka hävisi Real Madridille yhteismaalein 0–1.[7] Valioliigassa City sijoittui neljänneksi.[8]

Pep Guardiola korvasi Pellegrinin Cityn valmentajana kesällä 2016[9]. Seuraavalla kaudella City sijoittui Valioliigassa kolmanneksi[10]. Kaudella 2017–2018 City voitti Valioliigan mestaruuden ennätyksellisellä 19 pisteen erolla toiseksi sijoittuneeseen Manchester Unitediin. City rikkoi kauden aikana useita muitakin Englannin pääsarjan ennätyksiä keräten muun muassa ensimmäisenä pääsarjajoukkueena sata sarjapistettä yhdellä kaudella.[11] City voitti 2018 myös Liigacupin kukistettuaan loppuottelussa Arsenalin 3–0[12]

Kaudella 2018–2019 City voitti kansallisen triplamestaruuden. Valioliigan mestaruuden se voitti tiukan kaksinkamppailun jälkeen pisteen erolla Liverpooliin.[13]. FA Cupin loppuottelussa City voitti Watfordin maalein 6−0[14]. Liigacupin loppuottelussa City kukisti Chelsean rangaistuspotkukilpailussa.[15] City teki kauden aikana kaikissa kilpailuissa yhteensä 169 maalia, eniten englantilaisen jalkapallon historiassa[13].

Kaudella 2019–2020 City voitti liigacupin kolmannen kerran peräkkäin kukistettuaan loppuottelussa Aston Villan 2–1.[16] Valioliigassa City sijoittui toiseksi 18 pistettä Liverpoolille hävinneenä.[17]

Uefa sulki Manchester Cityn helmikuussa 2020 kausiksi 2020–2021 ja 2021–2022 pois Mestarien liigasta ja kaikista Uefan alaisista seurajoukkuekilpailuista. Syynä oli se, että seura oli rikkonut Uefan taloudellisen reilun pelin sääntöjä. Lisäksi sille langetettiin 30 miljoonan euron sakko.[18] Urheilun kansainvälinen vetoomustuomioistuin CAS kuitenkin kumosi pelikiellon ja pudotti sakot 10 miljoonaan euroon.[19]

City voitti kaudella 2020–2021 Valioliigan mestaruuden 12 pisteen erolla Manchester Unitediin.[20] Liigacupin se voitti neljännen kerran peräkkäin kukistettuaan loppuottelussa Tottenhamin 1–0[21]. City selviytyi ensimmäisen kerran Mestarien liigan loppuotteluun, mutta hävisi sen Chelsealle 0–1.[22]

Kaudella 2021–2022 City voitti Valioliigan mestaruuden pisteen erolla Liverpooliin. Se varmisti mestaruuden voitettuaan kauden päätösottelussa Aston Villan 3–2. City oli 0–2-tappiolla vielä 15 minuuttia ennen varsinaisen peliajan loppua.[23] Mestarien liigassa City putosi välierissä Real Madridille jatkoajalla. Real oli noussut toisen osaottelun loppuhetkillä tasoihin kahden maalin tappioasemasta.[24]

Kaudella 2022–2023 City voitti triplamestaruuden. Se voitti Valioliigan viiden pisteen erolla Arsenaliin[25]. FA Cupin loppuottelussa City kukisti paikallisvastustaja Manchester Unitedin maalein 2–1[26]. Viikkoa myöhemmin City voitti ensimmäisen kerran Mestarien liigan kukistettuaan Istanbulissa pelatussa loppuottelussa Interin 1–0[27].

Edustusjoukkue muokkaa

Pelaajat Valmennusjohto
Nro. Paik. Kan. Pelaaja Ikä Ed. joukkue Sopimus
Maalivahdit
18 1M   Stefan Ortega 32   Arminia Bielefeld 2025
31 1M   Ederson 30   SL Benfica 2026
33 1M   Scott Carson 38   Derby County 2024
Puolustajat
2 2P   Kyle Walker   33   Tottenham Hotspur 2026
3 2P   Rúben Dias 26   SL Benfica 2027
5 2P   John Stones 29   Everton 2026
6 2P   Nathan Aké 29   AFC Bournemouth 2027
21 2P   Sergio Gómez 23   RSC Anderlecht 2026
24 2P   Joško Gvardiol 22   RB Leipzig 2028
25 2P   Manuel Akanji 28   Borussia Dortmund 2027
82 2P   Rico Lewis 19 junioriakatemia 2028
Keskikenttäpelaajat
8 3KK   Mateo Kovačić 29   Chelsea 2027
10 3KK   Jack Grealish 28   Aston Villa 2027
11 3KK   Jérémy Doku 21   Stade Rennais 2028
16 3KK   Rodrigo 27   Atlético Madrid 2027
17 3KK   Kevin De Bruyne 32   VfL Wolfsburg 2025
20 3KK   Bernardo Silva 29   AS Monaco 2026
27 3KK   Matheus Nunes 25   Wolverhampton Wanderers 2028
47 3KK   Phil Foden 23 junioriakatemia 2027
52 3KK   Oscar Bobb 20 junioriakatemia 2026
Hyökkääjät
9 4H   Erling Haaland 23   Borussia Dortmund 2027
19 4H   Julián Álvarez 24   River Plate 2028
Päävalmentaja

  Pep Guardiola

Apuvalmentaja

  Carlos Vicens
  Juanma Lillo

Maalivahtivalmentaja

  Xabier Mancisidor
  Richard Wright

Joukkuelääkäri

  Edu Mauri
  Max Sala


Selite
  • Paik. : Pelipaikka
  • Kan. : Kansalaisuus
  •   Kapteeni


Päivitetty 12. helmikuuta 2024

Lähde: Manchester City

Lainalla olevat pelaajat muokkaa

Päivitetty 12. helmikuuta 2024.[28]

Numero Pelaaja Pelipaikka Joukkue Päättymispäivä
7   João Cancelo P   FC Barcelona 30. kesäkuuta 2024
97   Joshua Wilson-Esbrand P   Cardiff City 31. toukokuuta 2024
4   Kalvin Phillips KK   West Ham United 30. kesäkuuta 2024
32   Máximo Perrone KK   UD Las Palmas 30. kesäkuuta 2024
  James McAtee KK   Sheffield United 31. toukokuuta 2024

Käytöstä poistetut numerot muokkaa

Tuolloin Manchester Cityä edustanut Foé kuoli kesken Kamerunin maaottelun 26. kesäkuuta 2003, eikä hänen silloista pelinumeroaan ole käytetty sen jälkeen.

Siirtohistoria muokkaa

Päivitetty 16. helmikuuta 2024.[29]

2020-luku muokkaa

Kausi Ostot Myynnit Ostot/Myynnit +- Arvokkain hankinta Siirtosumma Arvokkain myynti Siirtosumma
2023–2024 255,6M € 125,8M € -129,8M €   Joško Gvardiol 90,0M €   Cole Palmer 47,0M €
2022–2023 155,0M € 162,17M € +7,17M €   Erling Haaland 60,0M €   Raheem Sterling 56,2M €
2021–2022 138,9M € 93,8M € -45,1M €   Jack Grealish 117,5M €   Ferran Torres 55,0M €
2020–2021 173,4M € 64,0M € -109,4M €   Rúben Dias 71,6M €   Leroy Sané 49,0M €
Yht. 722,9M € 445,27M € -277,63M €

2010-luku muokkaa

Kausi Ostot Myynnit Ostot/Myynnit +- Arvokkain hankinta Siirtosumma Arvokkain myynti Siirtosumma
2019–2020 169,82M € 71,0M € -98,82M €   Rodri 70,0M €   Danilo 37,0M €
2018–2019 78,59M € 57,6M € -20,99M €   Riyad Mahrez 67,8M €   Brahim Díaz 17,0M €
2017–2018 317,5M € 91,35M € -226,15M €   Aymeric Laporte 65,0M €   Kelechi Iheanacho 27,7M €
2016–2017 216,25M € 35,35M € -180,9M €   John Stones 55,6M €   Stevan Jovetić 13,5M €
2015–2016 208,47M € 67,44M € -141,03M €   Kevin De Bruyne 76,0M €   Álvaro Negredo 28,0M €
2014–2015 102,8M € 30,3M € -72,5M €   Eliaquim Mangala 45,0M €   Javi García 16,8M €
2013–2014 115,5M € 11,3M € -104,2M €   Fernandinho 40,0M €   Carlos Tévez 9,0M €
2012–2013 61,95M € 44,3M € -17,65M €   Javi García 20,2M €   Mario Balotelli 20,0M €
2011–2012 91,05M € 31,2M € -59,85M €   Sergio Agüero 40,0M €   Jérôme Boateng 13,5M €
2010–2011 183,61M € 40,15M € -143,46M €   Edin Džeko 37,0M €   Robinho 21,0M €
Yht. 1545,54M € 479,99M € -1065,55M €

2000-luku muokkaa

Kausi Ostot Myynnit Ostot/Myynnit +- Arvokkain hankinta Siirtosumma Arvokkain myynti Siirtosumma
2009–2010 147,3M € 29,2M € -118,1M €   Carlos Tévez
  Emmanuel Adebayor
29,0M €   Daniel Sturridge 7,25M €
2008–2009 157,35M € 26,5M € -130,85M €   Robinho 43,0M €   Vedran Ćorluka 13,75M €
2007–2008 77,95M € 10,56M € -67,39M €   Vedran Ćorluka
  Rolando Bianchi
13,0M €   Joey Barton 8,6M €
2006–2007 6,5M € 4,2M € -2,3M €   Andreas Isaksson 3,0M €   David James 1,7M €
2005–2006 12,48M € 32,5M € +20,02M €   Giórgos Samarás 8,5M €   Shaun Wright-Phillips 31,5M €
2004–2005 1,5M € 7,94M € +6,44M €   Ben Thatcher 1,5M €   Nicolas Anelka 7,19M €
2003–2004 14,26M € 6,62M € -7,64M €   Claudio Reyna
  Trevor Sinclair
3,75M €   Matías Vuoso 1,5M €
2002–2003 44,45M € 0,75M € -43,7M €   Nicolas Anelka 15,0M €   Dickson Etuhu 0,45M €
2001–2002 20,51M € 6,6M € -13,91M €   Jon Macken 7,5M €   Mark Kennedy 3,0M €
2000–2001 20,28M € 1,46M € -18,82M €   Paulo Wanchope 5,6M €   Lee Peacock 0,9M €
Yht. 502,58M € 126,33M € -376,25M €

1990-luku muokkaa

Kausi Ostot Myynnit Ostot/Myynnit +- Arvokkain hankinta Siirtosumma Arvokkain myynti Siirtosumma
1999–2000 9,48M € 1,04M € -8,44M €   Steve Howey 4,6M €   Michael Brown 0,6M €
1998–1999 1,08M € 11,35M € +10,27M €   Gareth Taylor 0,55M €   Giorgi Kinkladze 8,0M €
1997–1998 8,91M € 1,9M € -7,01M €   Lee Bradbury 4,5M €   Nicky Summerbee 1,5M €
1996–1997 4,77M € 3,83M € -0,94M €   Paul Dickov 1,5M €   Steve Lomas 2,4M €
1995–1996 11,76M € 6,93M € -4,83M €   Giorgi Kinkladze 4,0M €   Gary Flitcroft 5,25M €
1994–1995 2,5M € 2,86M € +0,36M €   Nicky Summerbee 2,25M €   David Rocastle 1,48M €
1993–1994 7,59M € 0 € -7,59M €   Alan Kernaghan
  David Rocastle
2,4M €   Peter Reid Ilmainen
1992–1993 0 € 1,85M € +1,85M €   Ray Ranson Ilmainen   Neil Pointon 0,675M €
1991–1992 2,35M € 1,81M € -0,54M €   Steve McMahon 1,03M €   Colin Hendry 1,05M €
1990–1991 2,05M € 1,33M € -0,72M €   Tony Coton 1,15M €   Andrew Hinchcliffe 1,2M €
Yht. 50,49M € 32,9M € -17,59M €

Pelaajien siirtoennätykset muokkaa

Tilanne 3. tammikuuta 2024[30][31]

Kalleimmat ostot muokkaa

Siirtosumma
117,5 M €
90,0 M €
76,0 M €
71,6 M €
70,0 M €
67,8 M €
65,0 M €
65,0 M €
63,7 M €
62,0 M €
Pelaaja
  Jack Grealish
  Joško Gvardiol
  Kevin De Bruyne
  Rúben Dias
  Rodri
  Riyad Mahrez
  João Cancelo
  Aymeric Laporte
  Raheem Sterling
  Matheus Nunes
Vanha seura
  Aston Villa
  RB Leipzig
  Wolfsburg
  Benfica
  Atlético Madrid
  Leicester
  Juventus
  Athletic Bilbao
  Liverpool
  Wolves
Vuosi
2021
2023
2015
2020
2019
2018
2019
2018
2015
2023

Kalleimmat myynnit muokkaa

Siirtosumma
56,2 M €
55,0 M €
52,2 M €
49,0 M €
47,0 M €
37,0 M €
35,0 M €
35,0 M €
31,5 M €
28,0 M €
Pelaaja
  Raheem Sterling
  Ferran Torres
  Gabriel Jesus
  Leroy Sané
  Cole Palmer
  Danilo
  Oleksandr Zintšenko
  Riyad Mahrez
  Shaun Wright-Phillips
  Álvaro Negredo
Uusi seura
  Chelsea
  Barcelona
  Arsenal
  Bayern München
  Chelsea
  Juventus
  Arsenal
  Al-Ahli
  Chelsea
  Valencia
Vuosi
2022
2022
2022
2020
2023
2019
2022
2023
2005
2015

Saavutuksia muokkaa

  • FA Cup
    • Voittaja (6): 1903–1904, 1933–1934, 1955–1956, 1968–1969, 2010–2011, 2018–2019, 2022–2023
  • Englannin liigacup
    • Voittaja (8): 1969–1970, 1975–1976, 2013–2014, 2015–2016, 2017–2018, 2018–2019, 2019–2020, 2020–2021


Hall of Fame muokkaa

Seuraavat pelaajat kuuluvat Manchester Cityn Hall of Fameen [32]:

Palkinto elämäntyöstä muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. http://www.premierleague.com/content/dam/premierleague/site-content/News/publications/handbooks/premier-league-handbook-2015-16.pdf (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. http://www.arabianbusiness.com/529580-abu-dhabi-seals-deal-for-manchester-city?ln=en
  3. a b Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 172–173. Otava, 1970.
  4. Mancini: Teimme pienen palan Cityn historiaa yle.fi. 14.5.2011. Viitattu 23.5.2011.
  5. Bolton 0 - 2 Man City bbc.co.uk. 22.5.2011. Viitattu 23.5.2011.
  6. Manchester City vei taas liigacupin - Liverpool taipui Wembleyn trillerissä yle.fi. 28.2.2016. Viitattu 28.2.2016.
  7. Real Madrid 1–0 Manchester City bbc.com. 4.5.2016. Viitattu 7.11.2018. (englanniksi)
  8. Barclays Premier League 2015/16 skysports.com. Viitattu 7.11.2018. (englanniksi)
  9. Guardiola korvaa kesällä Pellegrinin Cityn valmentajana ts.fi. 1.2.2016. Viitattu 7.11.2018.
  10. Barclays Premier League 2016/17 skysports.com. Viitattu 7.11.2018. (englanniksi)
  11. Valioliiga-kausi 2017-2018 yhteenveto tilastoin ylikerroin.com. 19.5.2018. Viitattu 7.11.2018.
  12. City jyräsi liigacupin voittoon satakunnankansa.fi. 25.2.2018. Arkistoitu 7.11.2018. Viitattu 7.11.2018.
  13. a b Seven records set by Manchester City and Liverpool in the 2018-19 season planetfootball.com. 14.5.2019. Viitattu 25.5.2019.
  14. Manchester City’s sky blue smashing of Watford proves football is broken theguardian.com. 19.5.2019. Viitattu 25.5.2019.
  15. City voitti dramaattisesti Englannin liigacupin rangaistuspotkukisan jälkeen – Kepa kieltäytyi vaihdosta yle.fi. 24.2.2019. Viitattu 25.2.2019.
  16. Manchester City juhlii taas Englannin liigacupin pokaalia yle.fi. 1.3.2020. Viitattu 2.8.2020.
  17. Sarjataulukko valioliiga.com. Viitattu 2.8.2020.
  18. Uutispommi! Manchester Citylle läimäistiin kahden vuoden kielto Mestarien liigaan www.iltalehti.fi. Viitattu 15.2.2020.
  19. Virallista: Manchester Cityn europelikielto kumottiin – seura saa osallistua Mestarien liigaan suomifutis.com. 13.7.2020. Viitattu 2.8.2020.
  20. Valioliiga 2020/2021 livetulokset.com. Viitattu 8.7.2021. (englanniksi)
  21. Manchester City jyräsi jälleen – Tottenham taipui finaalissa, johon otettiin 8000 katsojaa yle.fi. 25.4.2021. Viitattu 8.7.2021.
  22. Chelsea kaappasi Mestarien liigan voiton avauspuoliajan maalilla – Manchester Cityn supertähti törmäsi rajusti ja loukkaantui yle.fi. 30.5.2021. Viitattu 8.7.2021.
  23. Manchester City on Valioliigan mestari! Päätöskierroksella riitti draamaa valioliiga.com. 22.5.2022. Viitattu 22.5.2022.
  24. Real Madrid kampesi huimalla kirillä Manchester Cityn finaalista ulos aamulehti.fi. 5.5.2022. Viitattu 22.5.2022.
  25. Valioliiga sarjataulukko livesport.cm. Viitattu 11.6.2023.
  26. Ilkay Gündogan tykitteli Manchester Cityn kohti häikäisevää unelmaa – Pep Guardiola latasi pelaajilleen painetta kesken juhlahumun yle.fi. 3.6.2023. Viitattu 11.6.2023.
  27. Manchester City teki historiaa – Rodri pyssytti seurahistorian isoimman täysosuman Istanbulin illassa yle.fi. 11.6.2023. Viitattu 11.6.2023.
  28. Players on loan Transfermarkt. Viitattu 7.1.2019. (englanniksi)
  29. Manchester City - All transfers transfermarkt.com. Viitattu 16.2.2024. (englanniksi)
  30. Kalleimmat ostot Transfermarkt.com sivustolla transfermarkt.com. Viitattu 7.11.2018. (englanniksi)
  31. Kalleimmat myynnit Transfermarkt.com sivustolla transfermarkt.com. Viitattu 7.11.2018. (englanniksi)
  32. Past Players Manchester Cityn FC. Arkistoitu 5.6.2016. Viitattu 4.2.2011.

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Manchester City FC.