Cup-voittajien cup

entinen jalkapallon seurajoukkueiden kansainvälinen turnaus
(Ohjattu sivulta Euroopan Cup-voittajien Cup)

Cup-voittajien cup oli UEFA:n järjestämä kansainvälinen cup-muotoinen jalkapallokilpailu Euroopan kansallisten cup-kilpailujen voittajajoukkueille. Esimerkiksi Suomea cupissa edustivat siis Suomen Cupin voittaneet joukkueet. Ensimmäisen kerran Cup-voittajien cupin voitosta pelattiin kaudella 1960–1961, ja viimeisen kerran 1998–1999, jonka jälkeen se yhdistettiin UEFA-cupiin.[1] Vuonna 1973 perustettiin UEFA Super Cup, jonka finaalissa kohtasivat Cup-voittajien cupin ja Euroopan cupin voittajat.[2]

Eniten Cup-voittajien cupin voittoja on Barcelonalla, joka voitti kilpailun neljä kertaa.[1] Kilpailussa parhaiten menestynyt suomalaisseura oli Rovaniemen Palloseura, joka kaudella 1987–1988 selvisi puolivälieriin eli kahdeksan parhaan joukkoon.[3] Ainoa cupin voittanut suomalaispelaaja oli Petri Tiainen Ajaxissa kaudella 1986–1987.

Loppuottelut

muokkaa
Kausi Voittaja Tulos 2. sija Kenttä
1960–1961 Rangers 0–2 Fiorentina Ibrox Stadium,
Glasgow
Fiorentina 2–1 Rangers Stadio Comunale,
Firenze
Ainoan kerran voittaja ratkaistiin kaksiosaisessa finaalissa.
Fiorentina voitti maalierolla 4–1.
 
1961–1962 Atlético Madrid 1–1 ja. Fiorentina Hampden Park,
Glasgow
Atlético Madrid voitti uusintaottelun 3–0. Ottelu pelattiin Neckarstadionilla, Stuttgartissa.
1962–1963 Tottenham Hotspur 5–1 Atlético Madrid De Kuip,
Rotterdam
1963–1964 Sporting Portugal 3–3 ja. MTK Budapest Heysel,
Bryssel
Sporting Portugal voitti uusintaottelun maalein 1–0.
1964–1965 West Ham United 2–0 1860 München Wembley Stadium,
Lontoo
1965–1966 Borussia Dortmund 2–1 ja. Liverpool Hampden Park,
Glasgow
1966–1967 Bayern München 1–0 ja. Rangers Städtisches Stadion,
Nürnberg
1967–1968 Milan 2–0 Hamburg De Kuip,
Rotterdam
1968–1969 Slovan Bratislava 3–2 Barcelona St. Jakob Stadium,
Basel
1969–1970 Manchester City 2–1 Górnik Zabrze Praterstadion,
Wien
1970–1971 Chelsea 1–1 ja. Real Madrid Karaiskakis,
Pireus
Chelsea voitti uusintaottelun maalein 2–1.
1971–1972 Rangers 3–2 Dynamo Moskova Camp Nou,
Barcelona
1972–1973 Milan 1–0 Leeds United Kaftanzoglio,
Thessaloniki
1973–1974 Magdeburg 2–0 Milan De Kuip,
Rotterdam
1974–1975 Dynamo Kiova 3–0 Ferencváros St. Jakob Stadion,
Basel
1975–1976 Anderlecht 4–2 West Ham United Heysel,
Bryssel
1976–1977 Hamburg 2–0 Anderlecht Olympiastadion,
Amsterdam
1977–1978 Anderlecht 4–0 Austria Wien Parc des Princes,
Pariisi
1978–1979 Barcelona 4–3 ja. Fortuna Düsseldorf St. Jakob Stadion,
Basel
1979–1980 Valencia 0–0 ja. Arsenal Heysel,
Bryssel
5–4 rangaistuspotkukilpailun jälkeen.
1980–1981 Dynamo Tbilisi 2–1 Carl Zeiss Jena Rheinstadion,
Düsseldorf
1981–1982 Barcelona 2–1 Standard Liège Camp Nou,
Barcelona
1982–1983 Aberdeen 2–1 ja. Real Madrid Nya Ullevi,
Göteborg
1983–1984 Juventus 2–1 Porto St. Jakob Stadion,
Basel
1984–1985 Everton 3–1 Rapid Wien De Kuip,
Rotterdam
1985–1986 Dynamo Kiova 3–0 Atlético Madrid Stade de Gerland,
Lyon
1986–1987 Ajax 1–0 Lokomotive Leipzig Spiros Louis,
Ateena
1987–1988 KV Mechelen 1–0 Ajax Stade de la Meinau,
Strasbourg
1988–1989 Barcelona 2–0 Sampdoria Wankdorfstadion,
Bern
1989–1990 Sampdoria 2–0 ja. Anderlecht Nya Ullevi,
Göteborg
1990–1991 Manchester United 2–1 Barcelona De Kuip,
Rotterdam
1991–1992 Werder Bremen 2–0 Monaco Estádio da Luz,
Lissabon
1992–1993 Parma 3–1 Royal Antwerp Wembley Stadium,
Lontoo
1993–1994 Arsenal 1–0 Parma Parken,
Kööpenhamina
1994–1995 Real Zaragoza 2–1 ja. Arsenal Parc des Princes,
Pariisi
1995–1996 Paris Saint-Germain 1–0 Rapid Wien Kuningas Baudouinin stadion,
Bryssel
1996–1997 Barcelona 1–0 Paris Saint-Germain De Kuip,
Rotterdam
1997–1998 Chelsea 1–0 Stuttgart Råsunda,
Tukholma
1998–1999 Lazio 2–1 Mallorca Villa Park,
Birmingham

Lähteet

muokkaa
  1. a b Stokkermans, Karel: European Cup Winners' Cup 26.1.2000. Rec.Sport.Soccer Statistics Foundation. Viitattu 23.7.2017. (englanniksi)
  2. Club competition winners do battle UEFA. Viitattu 23.7.2017. (englanniksi)
  3. Saukko, Markku: RoPS haluaa uusia 1980-luvun uroteot – ”Hyvät saumat jatkoon” 20.7.2016. Ilta-Sanomat. Viitattu 23.7.2017.