Liverpool FC
Liverpool Football Club on englantilainen Valioliigassa pelaava jalkapallojoukkue. Liverpool on perustettu vuonna 1892 ja sen kotikenttä on ollut alusta asti Anfield Road Liverpoolissa. Liverpool on Englannin jalkapallohistorian menestyneimpiä seuroja. Sillä on englantilaisjoukkueista eniten muun muassa Euroopan cupin ja Mestarien liigan voittoja, UEFA Cupin voittoja ja liigacupin voittoja. Joukkue on voittanut 18 Englannin pääsarjamestaruutta, mikä on toiseksi eniten Manchester Unitedin jälkeen. Ensimmäisen liigamestaruutensa Liverpool voitti vuonna 1901, ja se on pelannut Englannin korkeimmalla sarjatasolla tauotta vuodesta 1962. Joukkueen kulta-aikana pidetään 70- ja 80-lukuja, jolloin se voitti mm. ykkösliigan 10 ja Euroopan cupin 4 kertaa. Liverpoolin vihollisia ovat paikallisvastustaja Everton ja Manchester United. Liverpoolin ja Evertonin välisiä otteluita kutsutaan Merseysiden derbyksi.
| Liverpool FC | ||||
|---|---|---|---|---|
 |
||||
| Koko nimi | Liverpool Football Club | |||
| Lempinimet | The Reds[1] | |||
| Perustettu | 1892 | |||
| Kenttä | Anfield, Liverpool | |||
| – kapasiteetti | 54 074 | |||
| Sarja | Englannin Valioliiga | |||
| Värit | ||||
| Omistaja | New England Sports Ventures | |||
| Puheenjohtaja |
 Tom Werner |
|||
| Päävalmentaja |
 Jürgen Klopp |
|||
|
||||
Sisällysluettelo
HistoriaMuokkaa
Liverpoolissa jalkapallon pelaaminen alkoi 1878. The St. Domingo School avattiin 1870 ja 8 vuotta myöhemmin vuonna 1878 perustettiin Liverpooliin ensimmäinen jalkapalloseura St. Domingo FC. Vuoden kuluttua perustamisesta nimi vaihdettiin Evertoniksi. Kiinnostus jalkapalloon kasvoi, ja 1884 pelejä alettiin pelata vuokrakenttä Anfieldilla.
Vuonna 1892 Everton ja kentän omistaja John Houlding eivät päässeet sopuun vuokrasta ja Everton siirtyi pelaamaan Goodison Parkiin. Anfield jäi vaille käyttöä ja John Houlding alkoi etsiä kentälleen uutta joukkuetta apunaan John McKenn. Joukkue koottiin pääosin skotlantilaisista, mutta Evertonista oli jäänyt kolme pelaajaa John Houldingin uuteen seuraan.
Liverpoolin ensimmäinen kausi 1893–1894 Englannin toiseksi korkeimmalla sarjatasolla oli menestys, Pool voitti mestaruuden ja nousi pääsarjaan kaudeksi 1894–1895. Ensimmäisellä pääsarjakaudellaan seura sijoittui sarjassa kuitenkin viimeiseksi 22 sarjapisteellä ja putosi testiottelun jälkeen takaisin 2. divisioonaan.[2][3] Seuraavana kautena 1895–1896 joukkue voitti taas 2.divisioonaan ja nousi uudelleen pääsarjaan. Tämän jälkeen seura alkoi nousta kohti liigan kärkeä. Se sijoittui 1898–1899 sarjassa toiseksi kaksi pistettä mestaruuden voittaneen Aston Villan perässä. Joukkueen voittokulku oli rivakkaa, ja kaudella 1900–1901 Liverpool voitti ensimmäisen liigamestaruutensa. Se keräsi sarjassa 45 pistettä ja voitti toiseksi sijoittuneen Sunderland AFC:n kahdella pisteellä. Seura putosi 1. divisioonasta kauden 1903–1904 päätteeksi, kun se jäi 26 pisteellä sarjan toiseksi viimeiseksi. Joukkue nousi takaisin pääsarjaan heti seuraavalla kaudella ja juhli mestaruutta 1905–1906, kun sen 51 pistettä riitti mestaruuteen neljän pisteen erolla Preston North Endiin. Se oli kaudella 1909–1910 sarjan toinen, kun Aston Villa vei mestaruuden viiden pisteen erolla. Joukkue pääsi pelaamaan myös ensimmäistä kertaa FA Cupin finaalissa vuonna 1914, mutta hävisi Burnleylle 0–1.[4][5]
Englannin maajoukkuepelaaja Ephraim Longworth johdatti Liverpoolin jälleen liigamestariksi vuosina 1922 ja 1923. Mestaruuksien jälkeen seurasi seuran historian pisin aika ilman mitään mestaruutta. Vihdoin vuonna 1947 Liverpool pääsi juhlimaan liigamestaruutta. Seuraavat vuodet joukkue yritti epätoivoisesti kamppailla menestyksestä, mutta putosi kuitenkin 2. divisioonaan vuonna 1954. Joulukuussa 1954 Liverpool kärsi historian suurinumeroisimman tappionsa, kun Birmingham City nöyryytti liverpoolaisia numeroin 1–9.
Bill Shankly palkattiin uudeksi manageriksi joulukuussa 1959 ja seuraavan viidentoista vuoden aikana Liverpool kipusi kohti Euroopan kärkiseurojen kastia. Ensimmäisen kautensa aikana Shankly vapautti 24 pelaajaa ja kokosi joukkueen uudelleen. Kolmannella kaudellaan hän johdatti Liverpoolin 2. divisioonan voittoon kahdeksan pisteen erolla ja joukkue nousi takaisin pääsarjaan, jossa se on pysynyt aina tähän päivään saakka.
Vuonna 1964 Liverpool voitti ensimmäisen mestaruutensa 17 vuoteen. Kahden vuoden kuluttua Liverpool juhli jälleen mestaruutta, voitettuaan edellisellä kaudella ensimmäistä kertaa FA Cupin, kun loppuottelussa Leeds Utd kaatui numeroin 2–1.
Vuonna 1976 Shanklyn jo lopettaessa ja uuden managerin Bob Paisleyn alaisuudessa pelannut Liverpool voitti sekä liigamestaruuden että UEFA Cupin. Seuraavalla kaudella punaiset voittivat jälleen mestaruuden, mutta hävisivät FA Cupin finaalissa. Seura kuitenkin juhli ensimmäistä Euroopan cupin (nyk. Mestarien liiga) voittoaan, toisena englantilaisjoukkueena. Roomassa pelatussa loppuottelussa kaatui saksalainen Borussia Mönchengladbach numeroin 3–1. Seuraavalla kaudella Liverpool uusi sekä liiga- että Euroopan cup -mestaruutensa.
Vuonna 1980 Liverpool voitti mestaruuden jo neljännennen kerran viiden vuoden sisällä ja Paisleyn johdolla se saavutti jo kolmannen Euroopan cupin voittonsa vuonna 1981. Seuraavan kahden kauden aikana Liverpool juhli tuplamestaruutta, kun liigamestaruuden lisäksi se voitti Liigacupin.
Vuoden 1983 toukokuussa Paisleyn avustaja Joe Fagan otti managerin tehtävät vastaan ollessaan 63-vuotias. Ensimmäisellä valmennuskaudellaan Fagan johdatti liverpoolilaiset triplamestaruuteen voittamalla liigan lisäksi Liigacupin ja Euroopan cupin. Faganin pesti päättyi seuraavana vuonna tapahtuneeseen Heyselin tragediaan.
29. toukokuuta 1985 Heysel-stadionilla pelatussa Liverpoolin ja Juventuksen välisessä Euroopan cupin loppuottelussa kuoli 39 ihmistä, kun joukkueiden kannattajat ottivat yhteen, jonka seurauksena osa stadionista romahti. Suurin osa kuolleista oli italialaisia. Ottelu pelattiin kuitenkin loppuun, koska muuten tilanteen pelättiin pahenevan. Juventus voitti ottelun 1–0 Michel Platinin rangaistuspotkumaalilla. UEFA syytti tapahtumasta yksin englantilaisia faneja vaikka mm. Liverpool oli esittänyt huolensa stadionin huonosta kunnosta jo ennen ottelua ja pyytänyt siirtoa toiselle stadionille. Liverpool sai rangaistukseksi ikuisen osallistumiskiellon Euroopan cupiin (myöhemmin tuomio muutettiin kuuden vuoden kieltoon) ja muut englantilaisjoukkueet saivat viisi vuotta.
Kenny Dalglishista tuli Liverpoolin historian ensimmäinen pelaaja-manageri.[6] Kaudella 1985–1986 seura juhli tuplamestaruutta. 15. huhtikuuta 1989 FA Cupin välieräottelussa Nottingham Forestia vastaan, 96 Liverpoolin kannattajaa kuoli Hillsborough’n onnettomuudessa.
Vuonna 1991 Graeme Souness tuli Liverpoolin manageriksi voittaen ainoastaan FA Cupin vuonna 1992, ja hänet korvasi Roy Evans tammikuussa 1994. Kesäkuuhun 1998 saakka Liverpoolia manageroineen Evansin ainoa mestaruus oli Liigacupin voitto vuonna 1995. Liigassakin punaiset sijoittuivat korkeimmillaan vasta kolmanneksi.
Entinen Ranskan maajoukkueen valmentaja Gérard Houllier otti managerin tehtävät kokonaan vastuulleen marraskuussa 1998 jaettuaan sitä ennen joukkueen valmennusvastuun Evansin kanssa muutaman kuukauden ajan. Vuonna 2002 he sijoittuivat toiseksi ja Sami Hyypiä toimi joukkueen kapteenina noin vuoden ajan.
Kausi 2000–2001 oli Liverpoolin kannalta paras moneen vuoteen, kun joukkue voitti triplamestaruuden – FA Cupin, Liigacupin ja UEFA Cupin. Houllierin alaisuudessa Liverpool voitti vielä Liigacupin vuonna 2003, ennen kuin jätti tehtävänsä toukokuussa 2004.
Uudeksi manageriksi nimettiin Rafael Benítez, joka luotsasi joukkueen ensimmäisellä kaudella liigassa viidenneksi ja mestarien liigan loppuotteluun AC Milania vastaan. Istanbulissa pelattua finaalia Liverpool oli jo 0–3-tappiolla, mutta nousi tasoihin ja voitti mestaruuden rangaistuspotkukilpailun jälkeen. Benítezin alaisuudessa Liverpool voitti vielä UEFA Super Cupin vuonna 2005 sekä FA Community Shieldin ja FA Cupin kaudella 2005–2006. Lisäksi Liverpool sijoittui Valioliigassa Manchester Unitedin jälkeen toiseksi kaudella 2008–2009 korkeimmalla pistemäärällä (86), minkä toiseksi sijoittunut joukkue on Valioliigan historiassa kerännyt. Keväällä 2009 Liverpool voitti muiden muassa Real Madridin Anfieldilla 4–0 sekä Manchester Unitedin Old Traffordilla 1–4.
Alamäki alkoi kuitenkin tuon kauden jälkeisenä kesänä. Suurimpana syynä heikkoon menestykseen kaudella 2009–2010 mainitaan usein Xabi Alonson myynti Real Madridiin. Benítez oli edellisvuoden kesällä yrittänyt myydä Alonsoa aikomuksenaan rahoittaa tällä keskikenttäpelaaja Gareth Barryn siirron Liverpooliin. Benïtez ei kuitenkaan saanut tukea suunnitelmalleen toimitusjohtaja Rick Parrylta, ja Liverpool päätyi pitämään Alonson riveissään ja hankkimaan Barryn sijaan hyökkääjä Robbie Keanen Tottenhamista, joka vähäisten onnistumisien jälkeen myytiin takaisin Tottenhamiin saman kauden tammikuussa. Alonso pelasi raskaan kesän jälkeen kenties parhaan kautensa Liverpoolin paidassa ja seuranneen kesän siirtoa Real Madridiin pidetään osittain näpäytyksenä Beníteziä kohtaan.
Ennakkosuosikkina kauteen 2009–2010 lähtenyt Liverpool putosi Mestarien Liigasta jo lohkovaiheessa ja sijoittui sarjassa vasta seitsemänneksi jääden pois tulevan kauden Mestarien Liigaan oikeuttavilta paikoilta. Riitely managerin ja johtoportaan välillä sekä johdon sisäiset konfliktit ja niiden julkinen selvittely mediassa ei helpottanut Liverpoolin tilannetta ja kausi olikin valtaisa pettymys. Lopulta tilanne kärjistyi Rafael Benítezin eroamiseen kauden jälkeen ja Roy Hodgsonin palkkaamiseen 1.7.2010.
Samana kesänä Liverpool siirtyi uuteen omistukseen. Aiemmat omistajat George Gillett ja Tom Hicks potkittiin puoliväkisin ulos omistuksesta, koska Liverpoolille tuli suuret velat heidän takiaan ja fanit olivat pettyneet lupauksiin joita ei koskaan toteutunut. Liverpool oli yhdysvaltalaisliikemiesten omistuksessa vuodesta 2007. Kauppahinta oli 470 miljoonaa puntaa, josta osa oli tarkoitus käyttää uuden stadionin rakentamiseen. Uutta stadionia ei kuitenkaan koskaan heidän aikanaan tullut, vaikka he olivat luvanneet faneille uuden stadionin tulevan. He olivat myös luvanneet olla asettamatta mahdollista velkataakkaa seuran nimiin, mutta tekivät kuitenkin juuri päinvastoin, mikä johti liikevoittojen menemiseen korkojen maksuun ja lopulta siihen, että konkurssi ja seuran siirtyminen Royal Bank of Scotlandin omistukseen oli vain päivistä kiinni. Lopulta fanien iloksi tilalle tuli John W. Henryn johtama yhdysvaltalainen NESV-yhdistys.
Hodgsonin aikana Liverpool ei kuitenkaan noussut omalle tasolleen eikä missään vaiheessa onnistunut voittamaan faneja puolelleen. Negatiiviset peliesitykset sekä heikot tulokset asettivat hänet valtaisan kritiikin kohteeksi. Blackburnille tammikuun alussa 2011 kärsitty 1–3-tappio jäi hänen viimeiseksi pelikseen ja tilalle astui 8.1.2011 seuralegenda Kenny Dalglish.
Kenny Dalglish sai Liverpoolin nousemaan putoamistaistosta Eurooppa-liigan paikoille tammikuun aikana. Dalglish osti Liverpooliin tammikuun siirtoikkunan aikana uruguaylaisen Luis Suárezin 26,5 miljoonalla eurolla ja englantilaisen Andy Carrollin 35 miljoonalla punnalla (noin 47,5 miljoonaa euroa). Siitä tuli seuran kalleimmat ostokset, mutta samalla tähtihyökkääjä Fernando Torres siirtyi Chelseaan 58 miljoonan eurolla. Liverpool hylkäsi aiemmat tarjoukset, mutta kun Torres jätti seuralleen kirjallisen siirtopyynnön, seura päätti myydä hänet.
Kausi 2011–2012 oli eräs seuran huonoimpia, ja seurauksena Dalglish erotettiin. Tilalle palkattiin pohjoisirlantilainen Brendan Rodgers. Rodgersin toisella managerointikaudella 2013–2014 Liverpool päätyi ehkä yllättäenkin mestaruustaisteluun ja toiselle sijalle Valioliigassa.
Kaudella 2014–2015 seuran kasvatti, pitkäaikainen kapteeni Steven Gerrard ilmoitti siirtyvänsä kauden päätyttyä pelaamaan LA Galaxyyn.
Kaudella 2015-2016 Brendan Rodgers sai potkut, kun Liverpool pelasi 1-1 tasapelin Evertonia (Merseyside Derby) vastaan. Rodgersin Liverpool olisi pitänyt voittaa ottelu, jotta Rodgers olisi voinut pitää paikkansa Liverpoolissa.
Rodgersin tilalle palkattiin Borussia Dortmundista lähtenyt Jurgen Klopp. Klopp pääsi jo ensimmäisellä kaudellaan Liverpoolin kanssa liigacupin finaalin, mutta hävisi Manchester citylle rangaistuspotkukilpailussa. Jurgen Kloppin joukkue pääsi myös Eurooppa-liigan finaaliin, mutta hävisi siellä Sevillalle 1-3.
Klopp sanoi lehdistölle, että hänellä on nyt aikaa kesällä luoda oman näköinen joukue. Kloppin pelityyli on pelaajille hyvin raskas. Klopp tykkää käyttää korkeaa prässiä omassa pelityylissään. Kloppin yleinen peli-formaatio on 4-3-3.
EdustusjoukkueMuokkaa
| Pelaajat | Valmennusjohto | ||
|---|---|---|---|
Päivitetty 26. tammikuuta 2019 Lähde: Liverpool FC |
Lainassa olevat pelaajatMuokkaa
Päivitetty 26. tammikuuta 2019.[7]
| Numero | Pelaaja | Pelipaikka | Joukkue | Päättymispäivä |
|---|---|---|---|---|
| 1 | Loris Karius
|
M |  Beşiktaş
|
30. kesäkuuta 2020 |
| 2 |  Nathaniel Clyne
|
P | Bournemouth
|
31. toukokuuta 2019 |
| 16 |  Marko Grujić
|
KK | Hertha BSC
|
30. kesäkuuta 2019 |
| 28 | Danny Ings
|
H | Southampton
|
30. kesäkuuta 2019 |
| 34 |  Ádám Bogdán
|
M |  Hibernian
|
31. toukokuuta 2019 |
| 40 | Ryan Kent
|
KK | Rangers
|
31. toukokuuta 2019 |
| 53 | Ovie Ejaria
|
KK | Reading
|
31. toukokuuta 2019 |
| 54 | Seyi Ojo
|
KK |  Stade Reims
|
30. kesäkuuta 2019 |
| 59 |  Harry Wilson
|
KK | Derby County
|
31. toukokuuta 2019 |
| 73 |  Kamil Grabara
|
M |  Aarhus
|
30. kesäkuuta 2019 |
| – |  Allan
|
KK | Eintracht Frankfurt
|
30. kesäkuuta 2019 |
| – |  Taiwo Awoniyi
|
H |  Excelsior Mouscron
|
30. kesäkuuta 2019 |
SiirtohistoriaMuokkaa
- Päivitetty 26. tammikuuta 2019.[8]
2010-lukuMuokkaa
| Kausi | Ostot | Myynnit | Ostot/Myynnit +- | Arvokkain hankinta | Siirtosumma | Arvokkain myynti | Siirtosumma |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 2019–2020 | 0 € | 22,2M € | +22,2M € | Danny Ings
|
22,2M € | ||
| 2018–2019 | 182,2M € | 38,5M € | -143,7M € | Alisson
|
62,5M € | Dominic Solanke
|
21,2M € |
| 2017–2018 | 168,03M € | 184,5M € | +16,47M € |  Virgil van Dijk
|
78,8M € | Philippe Coutinho
|
135,0M € |
| 2016–2017 | 79,9M € | 84,9M € | +5,0M € |  Sadio Mané
|
41,2M € | Christian Benteke
|
31,2M € |
| 2015–2016 | 125,4M € | 90,55M € | -34,85M € | Christian Benteke
|
46,5M € | Raheem Sterling
|
63,7M € |
| 2014–2015 | 151,43M € | 99,27M € | -52,16M € | Adam Lallana
|
31,0M € |  Luis Suárez
|
81,72M € |
| 2013–2014 | 58,1M € | 32,6M € | -25,5M € | Mamadou Sakho
|
19,0M € | Andy Carroll
|
17,5M € |
| 2012–2013 | 70,6M € | 10,45M € | -60,15M € | Joe Allen
|
19,0M € | Charlie Adam
|
6,2M € |
| 2011–2012 | 66,53M € | 22,9M € | -43,63M € | Stewart Downing
|
22,8M € |  Raul Meireles
|
13,5M € |
| 2010–2011 | 97,53M € | 101,5M € | +3,97M € | Andy Carroll
|
41,0M € |  Fernando Torres
|
58,5M € |
| Yht. | 999,72M € | 687,37M € | -312,35M € |
2000-lukuMuokkaa
| Kausi | Ostot | Myynnit | Ostot/Myynnit +- | Arvokkain hankinta | Siirtosumma | Arvokkain myynti | Siirtosumma |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 2009–2010 | 43,5M € | 49,9M € | -6,4M € | Glen Johnson
|
20,5M € | Xabi Alonso
|
35,4M € |
| 2008–2009 | 71,2M € | 46,0M € | -25,2M € |  Robbie Keane
|
24,0M € | Robbie Keane
|
16,7M € |
| 2007–2008 | 90,7M € | 45,3M € | -45,4M € | Fernando Torres
|
38,0M € | Craig Bellamy
|
11,3M € |
| 2006–2007 | 46,0M € | 21,0M € | -25,0M € | Dirk Kuyt
|
18,0M € | Fernando Morientes
|
5,0M € |
| 2005–2006 | 44,1M € | 19,0M € | -25,1M € |  Mohamed Sissoko
|
12,0M € |  Milan Baros
|
8,8M € |
| 2004–2005 | 58,4M € | 24,6M € | -33,8M € | Djibril Cissé
|
20,0M € | Michael Owen
|
12,0M € |
| 2003–2004 | 15,7M € | 0 € | -15,7M € |  Harry Kewell
|
10,0M € | Abel Xavier
|
Ilmainen |
| 2002–2003 | 31,5M € | 11,5M € | -20,0M € | El-Hadji Diouf
|
15,0M € | Stephen Wright
|
4,5M € |
| 2001–2002 | 31,3M € | 28,7M € | -2,6M € | Chris Kirkland
|
8,2M € | Robbie Fowler
|
16,8M € |
| 2000–2001 | 34,0M € | 16,1M € | -17,9M € | Nick Barmby
|
18,0M € | Dominic Matteo
|
7,1M € |
| Yht. | 466,4M € | 262,1M € | -204,3M € |
1990-lukuMuokkaa
| Kausi | Ostot | Myynnit | Ostot/Myynnit +- | Arvokkain hankinta | Siirtosumma | Arvokkain myynti | Siirtosumma |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1999–2000 | 51,2M € | 13,3M € | -37,9M € | Emile Heskey
|
16,5M € |  Öyvind Leonhardsen
|
4,5M € |
| 1998–1999 | 13,4M € | 7,0M € | -6,4M € | Vegard Heggem
|
5,2M € | Jason McAteer
|
5,6M € |
| 1997–1998 | 18,6M € | 2,5M € | -16,1M € | Paul Ince
|
6,3M € | Mark Kennedy
|
2,4M € |
| 1996–1997 | 3,5M € | 10,5M € | +7,0M € | Patrik Berger
|
3,5M € | Stan Collymore
|
10,5M € |
| 1995–1996 | 19,3M € | 1,7M € | -17,6M € | Stan Collymore
|
13,0M € | Nigel Clough
|
1,7M € |
| 1994–1995 | 11,9M € | 2,6M € | -9,3M € | Phil Babb
|
5,4M € | Don Hutchison
|
2,3M € |
| 1993–1994 | 5,0M € | 1,5M € | -3,5M € | Nigel Clough
|
2,8M € | Julian Dicks
|
1,5M € |
| 1992–1993 | 4,2M € | 2,9M € | -1,3M € | Paul Stewart
|
2,8M € | Dean Saunders
|
2,9M € |
| 1991–1992 | 9,8M € | 7,1M € | -2,7M € | Dean Saunders
|
3,3M € | Gary Gillespie
|
1,9M € |
| 1990–1991 | 1,3M € | 0,3M € | -1,0M € |  Ronny Rosenthal
|
1,3M € | Alex Watson
|
0,2M € |
| Yht. | 80,0M € | 40,3M € | -39,7M € |
Pelaajien siirtoennätyksetMuokkaa
Kalleimmat ostotMuokkaa
|
|
|
|
Kalleimmat myynnitMuokkaa
|
|
|
|
SaavutuksiaMuokkaa
- Englannin liigamestaruuksia 18 kpl: 1900–1901, 1905–1906, 1921–1922, 1922–1923, 1946–1947, 1963–1964, 1965–1966, 1972–1973, 1975–1976, 1976–1977, 1978–1979, 1979–1980, 1981–1982, 1982–1983, 1983–1984, 1985–1986, 1987–1988, 1989–1990
- FA Cup -voittoja 7 kpl: 1964–1965, 1973–1974, 1985–1986, 1988–1989, 1991–1992, 2000–2001, 2005–2006
- Liigacup-mestaruuksia 8 kpl: 1980–1981, 1981–1982, 1982–1983, 1983–1984, 1994–1995, 2000–2001, 2002–2003, 2011–2012
- Charity Shield / Community Shield -voittoja 15 kpl: 1964, 1965, 1966, 1974, 1976, 1977, 1979, 1980, 1982, 1986, 1988, 1989, 1990, 2001, 2006
- Euroopan cup- ja Mestarien liiga -voittoja 6 kpl: 1976–1977, 1977–1978, 1980–1981, 1983–1984, 2004–2005, 2018–2019
- UEFA Cup -voittoja 3 kpl: 1972–1973, 1975–1976, 2000–2001
- UEFA Super Cup -voittoja 3 kpl: 1977, 2001, 2005
Maineikkaita entisiä pelaajiaMuokkaa
ManageritMuokkaa
| W. E. Barclay |
1892–1896 |
| Tom Watson |
1896–1915 |
| David Ashworth |
1920–1923 |
| Matt McQueen |
1923–1928 |
| George Patterson |
1928–1936 |
| George Kay |
1936–1951 |
| Don Welsh |
1951–1956 |
| Phil Taylor |
1956–1959 |
| Bill Shankly |
1959–1974 |
| Bob Paisley |
1974–1983 |
| Joe Fagan |
1983–1985 |
| Kenny Dalglish |
1985–1991 |
| Graeme Souness |
1991–1994 |
| Roy Evans |
1994–1998 |
| Gerard Houllier |
1998–2004 |
| Rafael Benítez |
2004–2010 |
| Roy Hodgson |
2010–2011 |
| Kenny Dalglish |
2011–2012 |
 Brendan Rodgers |
2012–2015 |
| Jürgen Klopp |
2015– |
Liverpoolin tärkeimpiä symboleitaMuokkaa
- You'll Never Walk Alone, joukkueen kannattajien kannatuslaulu
- Liverbird
- The Kop
- The Boot Room
- Anfield
- Shankly Gates
- Kokopunainen peliasu
- Hillsborough flame
LähteetMuokkaa
- ↑ Origins of Nicknames for 20 Premier League Clubs 15.11.2010. Worldsoccertalk.com. Viitattu 27.9.2015. (englanniksi)
- ↑ http://www.lfchistory.net/seasontables.asp?Season_id=97
- ↑ http://www.lfchistory.net/seasontables.asp?Season_id=98
- ↑ http://www.lfchistory.net/liverpool_in_facup.asp
- ↑ Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 172–173. Otava, 1970.
- ↑ http://www.liverpoolfc.tv/team/past_players/players/dalglish/
- ↑ Liverpool FC
- ↑ Liverpool siirtohistoria Transfermarkt.com sivustolla transfermarkt.com. Viitattu 26.1.2019. (englanniksi)
- ↑ Kalleimmat ostot Transfermarkt.com -sivustolla transfermarkt.com. Viitattu 26.1.2019. (englanniksi)
- ↑ Kalleimmat myynnit Transfermarkt.com -sivustolla transfermarkt.com. Viitattu 26.1.2019. (englanniksi)
Aiheesta muuallaMuokkaa
- Liverpoolin virallinen sivusto
- Suomenkielinen Liverpool-sivusto
- Liverpool clip video website
- Suomen Liverpool FC Kannattajat ry
Pudotuspelivaiheeseen selviytyneet joukkueet Barcelona |
Basel |
Bayern München |
Beşiktaş |
Chelsea |
Juventus |
Liverpool |
Manchester City |
Manchester United |
Porto |
PSG |
Real Madrid |
Roma |
Sevilla |
Šah’tar Donetsk |
Tottenham