AC Milan

italialainen jalkapalloseura

Associazione Calcio Milan, kutsutaan yleisesti nimellä AC Milan tai vain Milan, on Italian Milanossa kotipaikkaansa pitävä jalkapalloseura. Milanin tunnus on "Il club più titolato al mondo", eli "Maailman menestynein joukkue", koska seura on voittanut eniten kansainvälisiä palkintoja. Seura on Italian Serie A:n kolmanneksi menestynein kautta aikojen – sillä on 18 mestaruutta, ja yksi Euroopan menestyneimpiä joukkueita Mestarien liigassa seitsemällä voitollaan, vain Real Madridilla on enemmän Mestarien liigan voittoja.

Milan
Logo of AC Milan.svg
Koko nimi Associazione Calcio Milan SpA
Lempinimet il Diavolo, i Rossoneri, i Casciavìt
Perustettu 1899
Kenttä San Siro, Milano
– kapasiteetti 80 018[1]
Sarja Serie A
Sarjataso 1.
Värit               
Omistaja Elliott Advisors (UK) Ltd. (99,93 %)
muut (0,07 %)
Puheenjohtaja Italia Paolo Scaroni
Päävalmentaja Italia Stefano Pioli
}}
Kotipeliasu
}}
Vieraspeliasu

Seuran kotistadion on 80 018 -paikkainen Giuseppe Meazza. Se on myös kaupungin toisen suurseuran Interin kotistadion. Koska Meazza oli Interin tähtipelaaja, Milanin kannattajat käyttävät stadionista huomattavasti tunnetumpaa nimitystä San Siro.

Milan tunnetaan muun muassa lempinimillä il Diavolo (”Paholainen”) ja i Rossoneri (”Punamustat”) sekä hieman halventavalla nimellä i Casciavìt (”Ruuvimeisselit”), koska Milan on perinteisesti ollut työläisten joukkue. Paikallisvastustaja Interiä kutsutaan vastaavasti nimellä Baüscia (”Uusrikkaat”), koska sen kannattajat ovat olleet enemmän porvaritaustaisia.

Milan on maailman rikkaimpia urheiluorganisaatioita ja esimerkiksi Abu Dhabi United Groupin helmikuussa 2009 julki tullut tarjous ostaa 40 prosenttia seuran osakekannasta 500 miljoonalla eurolla antaisi Milanin markkina-arvoksi 1,25 miljardia euroa[2].

Seuran omistaja ja puheenjohtaja oli pitkään Italian entinen pääministeri Silvio Berlusconi. Milan myytiin kiinalaistaustaiselle Rossoneri Sport Investment Lux -yhtiölle huhtikuussa 2017.[3] Samalla Berlusconin tilalle Milanin uudeksi puheenjohtajaksi nousi hongkongilaistaustainen Li Yonghong.[4]

HistoriaMuokkaa

Milanin perusti vuonna 1899 britti Alfred Edwards nimellä Milan Cricket and Football Club.[5] Perinteitä kunnioittaakseen seura on pitänyt nimessään englanninkielisen Milanin italiankielisen Milanon sijaan, lukuun ottamatta fasistien valta-aikaa, jolloin ei sallittu vieraskielisiä nimiä.

Joukkue voitti ensimmäisen mestaruutensa 1901.[5] Vuonna 1908 joukko joukkueen johtoportaaseen tyytymättömiä jäseniä perusti kilpailevan seuran Internazionalen. Milan jäi tämän jälkeen pitkiksi ajoiksi Interin varjoon. Uudelle stadionille, San Sirolle joukkue muutti vuonna 1926.

 
Ruotsalaiskolmikko ”Gre-No-Li” eli Gunnar Gren, Gunnar Nordahl ja Nils Liedholm 1940- ja 50-lukujen vaihteessa.

Vuonna 1949 Milaniin värvättiin ruotsalaistrio Gunnar Gren, Gunnar Nordahl ja Nils Liedholm.[5] Kyseiset hyökkääjät olivat johdattaneet Ruotsin olympiakultaan vuonna 1948 ja Italiassa heidät opittiin tuntemaan yhteisnimellä ”Gre-No-Li”. Jälki oli murskaavaa myös Italiassa ja 1950-luvusta muodostui Milanin ensimmäinen kultainen vuosikymmen joukkueen voittaessa scudetton viidesti. Lisäksi Gunnar Nordahl voitti neljä kertaa maalikuninkuuden.[5] Myös 1960-luvulla tuli menestystä ja joukkue voitti Euroopan cupin vuonna 1963, ensimmäisenä italialaisseurana.[5] Aikakauden tähtiin kuuluivat muun muassa keskushyökkääjä Gianni Rivera, sekä keskikentän Giovanni Trapattoni. Vuonna 1969 joukkue voitti Euroopan cupin toistamiseen, kun Ajax kaatui loppuottelussa selvästi 4–1.[5]

1970-luvulla seuran menestys alkoi ehtyä. Vuonna 1980 Milan pudotettiin Serie B:hen lahjuksien vuoksi.[5] Joukkue nousi seuraavaksi kaudeksi takaisin pääsarjaan, mutta putosi sarjaporrasta alemmas omin avuin heti uudestaan. Lisäksi joukkue kärsi suurista talousongelmista.

Silvio Berlusconi otti konkurssikypsän joukkueen omistukseensa vuonna 1986[5] ja hän hankki joukkueeseen välittömästi alankomaalaiset Ruud Gullitin, Marco van Bastenin ja Frank Rijkaardin. Heidän johdollaan Milan nousi jälleen suurmenestykseen samalla kun puolustusta johtivat omat kasvatit Paolo Maldini ja Franco Baresi. Arrigo Sacchin valmentama joukkue voitti liigamestaruuden vuonna 1988, sekä Euroopan cupin kahtena seuraavana vuonna. Joukkueen valmentajana Sacchia seurasi Fabio Capello.[5] Menestys vain parani ja Milan voitti kolme peräkkäistä scudettoa vuosina 1993–1995. Joukkue selviytyi myös kolmesti peräkkäin Mestarien liigan loppuotteluun, joista ikimuistoisin on vuoden 1994 finaali Ateenassa, jossa Milan voitti ennakkosuosikki Barcelonan 4–0.[6] Milanin rahankäyttö aiheutti pahennusta ja välillä näytti jopa siltä, että ainoa syy uusien tähtien hankkimiseen oli se, etteivät nämä päätyisi vastustajien riveihin.

Vuosituhannen lopulla omistaja Silvio Berlusconi alkoi panostaa yhä enemmän poliittiseen uraansa ja nousi lopulta pääministeriksi. Samalla Milanin ylivoima alkoi huveta. 2000-luvun alussa joukkue koki useita valmentajanvaihdoksia ja lopulta päävalmentajaksi tuli entinen huippupelaaja Carlo Ancelotti.[5] Hänen johdollaan joukkue voitti Mestarien liigan vuonna 2003 kaataen Juventuksen Manchesterissa Englannissa pelatussa loppuottelussa[7] ja liigamestaruuden vuonna 2004. Vuonna 2005 joukkue selviytyi jälleen Mestarien liigan finaaliin Istanbuliin Liverpoolia vastaan. Kapteeni Paolo Maldini vei Milanin johtoon ensimmäisellä minuutilla, ja Hernan Crespo viimeisteli myöhemmin kaksi maalia vieden Milanin tauolle 3-0 johdossa. Liverpool onnistui kuitenkin tulemaan tasoihin ja voitti ottelun lopulta rangaistuspotkukilpailulla.[8] Vuonna 2006 Milan pääsi Uefan Mestarien liigassa välieriin asti ja putosi Barcelonaa vastaan yhteismaalein 0–1.[9] Saman vuoden kesällä seura oli yksi syytetyistä Italian sopupeliskandaalissa, jonka seurauksena Milan tuomittiin pistevähennyksiin sekä menettämään paikkansa seuraavan kauden Mestarien liigassa. Seuran jättämä valitus meni kuitenkin läpi ja sen tuomiot lievenivät, joten Milan sai pelata Mestarien liigassa seuraavalla kaudella, voittaen lopulta kyseisen kilpailun. Serie A -kauden seura joutui aloittamaan –8 pisteestä.

 
Milan juhlii vuoden 2003 Mestarien liigan voittoa.

Kausi 2006–2007 alkoi Milanilta nihkeästi. Joukkuetta vaivasivat varsinkin ongelmat hyökkäyksessä, joita tuli vuoden 2007 alussa helpottamaan Real Madridista hankittu MM-kilpailujen 2002 maalikuningas, brasilialainen hyökkääjä Ronaldo.[10] Joukkue paransi otteitaan mitä pidemmälle kausi eteni ja varsinkin brasilialainen Kaká oli erinomainen. Lopulta joukkue voitti Mestarien liigan kaatamalla loppuottelussa Liverpoolin maalein 2–1, Filippo Inzaghin viimeistellessä Milanin molemmat maalit.[11] Serie A:ssa joukkue sijoittui lopulta neljänneksi, arkkivihollisen Interin viedessä mestaruuden. Kausi 2007–2008 oli joukkueelle pettymys; se ylsi Serie A:ssa viidenneksi ja Mestareiden liigassa kuudentoista parhaan joukkoon.

Kesällä 2010 Milan nimesi uudeksi päävalmentajakseen kauden seuran peräsimessä olleen Leonardo Araújon tilalle Italialaisen Massimiliano Allegrin.[12] Hän johdatti avauskaudellaan joukkueen 18. kertaa Scudetton voittoon.[5]

Seuraavilla kausilla Milan ei voittanut mitään, kun se sijoittui kaudella 2011–2012 sijalle 2 ja kaudella 2012–2013 kolmanneksi. Mestarien liigassa joukkue eteni parhaimmillaan puolivälieriin kaudella 2011–2012. Tammikuussa 2014 Allegri sai potkut surkean alkukauden johdosta. Joukkue oli tammikuuhun mennessä jäänyt sarjakärki Juventuksesta 30 pisteen päähän ja vasta sijalla 11.[13][14] Hänen tilalleen tuli seuralegenda Clarence Seedorf.[15] Kesäkuussa Seedorf kuitenkin erotettiin hänen ehtiessä olla Milanin valmentajana vain 5 kuukautta. Hänet korvattiin toisella seuralegenda Filippo Inzaghilla, joka oli aiemmin valmentanut seuran juniorijoukkueita.[16]

AC Milan -nimellä on voitettu myös jääkiekon Italian-mestaruus vuonna 1994.

Seuran uudeksi valmentajaksi palkattiin kesäkuussa 2016 kaksivuotisella sopimuksella Vincenzo Montella, jonka palkaksi ilmoitettiin 2,3 miljoonaa euroa.[17]

Montella sai potkut marraskuussa 2017, jolloin päävalmentajaksi nousi juniorijoukkuetta valmentanut entinen pelaaja Gennaro Gattuso.[18]

MestaruudetMuokkaa

 
Museossa Casa Milan.

PelaajatMuokkaa

Päivitetty 28. tammikuuta 2022.[19][20]
Nro Paikka Pelaaja
1 M   Ciprian Tătărușanu
2 P   Davide Calabria (varakapteeni)
4 K   Ismaël Bennacer
5 P   Fodé Ballo-Touré
7 K   Samu Castillejo
8 K   Sandro Tonali
9 H   Olivier Giroud
10 K   Brahim Díaz (lainalla Real Madridista)
11 H   Zlatan Ibrahimović
12 H   Ante Rebić
13 P   Alessio Romagnoli (kapteeni)
16 M   Mike Maignan
17 H   Rafael Leão
19 P   Theo Hernandez
Nro Paikka Pelaaja
20 P   Pierre Kalulu
22 H   Marko Lazetić
23 P   Fikayo Tomori
24 P   Simon Kjær
25 P   Alessandro Florenzi (lainalla Romasta)
27 H   Daniel Maldini
30 K   Junior Messias (lainalla Crotonesta)
33 K   Rade Krunić
41 K   Tiémoué Bakayoko (lainalla Chelseasta)
46 P   Matteo Gabbia
56 K   Alexis Saelemaekers
79 K   Franck Kessié
83 M   Antonio Mirante

Lainalla muuallaMuokkaa

Päivitetty 30. tammikuuta 2022.[21]
Nro Paikka Pelaaja
P   Leroy Abanda (lainalla Boulognessa 30. kesäkuuta 2022 asti)
K   Yacine Adli (lainalla Bordeaux'ssa 30. kesäkuuta 2022 asti)
P   Gabriele Bellodi (lainalla Alessandriassa 30. kesäkuuta 2022 asti)
K   Marco Brescianini (lainalla Monzassa 30. kesäkuuta 2022 asti)
P   Mattia Caldara (lainalla Veneziassa 30. kesäkuuta 2022 asti)
H   Gabriele Capanni (lainalla Ternanassa 30. kesäkuuta 2022 asti)
H   Luan Capanni (lainalla Grossetossa 30. kesäkuuta 2022 asti)
H   Lorenzo Colombo (lainalla SPALissa 30. kesäkuuta 2022 asti)
P   Léo Duarte (lainalla İstanbul Başakşehirissa 30. kesäkuuta 2022 asti)
K   Marco Frigerio (lainalla Lucchesessa 30. kesäkuuta 2022 asti)
Nro Paikka Pelaaja
H   Jens Petter Hauge (lainalla Eintracht Frankfurtissa 30. kesäkuuta 2022 asti)
P   Nikolaos Michelis (lainalla Willem II:ssa 30. kesäkuuta 2022 asti)
K   Antonio Mionic (lainalla Montevarchissa 30. kesäkuuta 2022 asti)
M   Alessandro Plizzari (lainalla Leccessä 30. kesäkuuta 2022 asti)
K   Tommaso Pobega (lainalla Torinossa 30. kesäkuuta 2022 asti)
K   Alessandro Sala (lainalla Pro Sestossa 30. kesäkuuta 2022 asti)
H   Sabino Signorile (lainalla Seregnossa 30. kesäkuuta 2022 asti)
H   Riccardo Tonin (lainalla Cesenassa 30. kesäkuuta 2022 asti)
H   Frank Tsadjout (lainalla Ascolissa 30. kesäkuuta 2023 asti)

Entisiä pelaajiaMuokkaa

Italialaiset
     
Ulkomaalaiset
   

Entisiä päävalmentajiaMuokkaa

LähteetMuokkaa

  • Otava: Jalkapallon pikkujättiläinen

ViitteetMuokkaa

  1. Structure sansiro.net. Viitattu 16.8.2016. (englanniksi)
  2. Milan kiistää arabiyhtiön ostoyrityksen Helsingin Sanomat. 24.2.2009. Arkistoitu 26.2.2009. Viitattu 24.2.2009.
  3. Berlusconi myi AC Milanin Kiinaan Yle.fi Urheilu.
  4. Li Yonghong, il profilo del 23esimo presidente della storia del Milan Sport Mediaset. RTI S.p.A. Interactive Media. (italiaksi)
  5. a b c d e f g h i j k Milan History acmilan.com (englanniksi) Viitattu 5.4.2014.
  6. Milan find perfect pitch in dream final (Arkistoituja kopioita – Internet Archive) classics.uefa.com (englanniksi) 18.5.1994 Viitattu 5.4.2014.
  7. Milan lift European crown uefa.com (englanniksi) 29.5.2003 Viitattu 4.4.2014.
  8. Liverpool belief defies Milan uefa.com (englanniksi) 25.5.2005 Viitattu 4.4.2014.
  9. Barcelona 0-0 AC Milan agg 1-0 bbc.co.uk (englanniksi) 26.4.2006 Viitattu 5.4.2014.
  10. Ronaldo siirtyy Milaniin (Arkistoituja kopioita – Internet Archive) iltasanomat.fi 28.1.2007 Viitattu 5.4.2014.
  11. Inzaghi inspires Milan to Glory uefa.com (englanniksi) 24.5.2007 Viitattu 5.4.2014.
  12. Milan nimesi uuden valmentajansa yle.fi 25.6.2010 Viitattu 5.4.2014.
  13. Mitta tuli täyteen Milanissa yle.fi 14.1.2014 Viitattu 5.4.2014.
  14. AC Milan antoi valmentajalleen potkut (Arkistoituja kopioita – Internet Archive) hs.fi 13.1.2014 Viitattu 5.4.2014.
  15. Clarence Seedorf ottaa Milanin ohjat kaleva.fi 14.1.2014 Viitattu 5.4.2014.
  16. Milan vaihtoi taas valmentajaa Yle 9.6.2014 Viitattu 6.9.2014.
  17. AC Milan nimitti uuden päävalmentajan iltasanomat.fi. 29.6.2016. Viitattu 28.6.2016.
  18. Vincenzo Montella leaves AC Milan; Gennaro Gattuso placed in charge ESPN FC. 27.11.2017. Viitattu 27.11.2017. (englanniksi)
  19. AC Milan Roster and Player Profiles 2021/22 AC Milan. Viitattu 28.1.2022. (englanniksi)
  20. AC Milan - Detailed squad Transfermarkt. Viitattu 28.1.2022. (englanniksi)
  21. Players on loan Transfermarkt. Viitattu 29.1.2022.

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta AC Milan.