Wikipedia

AC Milan

italialainen jalkapalloseura
2 muutosta tässä versiossa odottaa arviointia (ohje). Sivun vakaa versio on katsottu 8. huhtikuuta 2025.

Associazione Calcio Milan, kutsutaan yleisesti nimellä AC Milan tai vain Milan, on Italian Milanossa kotipaikkaansa pitävä jalkapalloseura. Seura on Italian pääsarjan Serie A:n kaikkien aikojen kolmanneksi menestynein seura 19 Scudettollaan, ja yksi Euroopan menestyneimpiä seurajoukkueita muun muassa seitsemällä Mestarien liiga-mestaruudellaan. Vain espanjalaisella Real Madridilla on enemmän Mestarien liigan voittoja (15).

Milan
Koko nimi Associazione Calcio Milan SpA
Lempinimet il Diavolo, i Rossoneri, i Casciavìt
Perustettu 1899
Kenttä San Siro, Milano
– kapasiteetti 75 923[1]
Sarja Serie A
Sarjataso 1.
Värit punainen, musta ja valkoinen
              
Omistaja RedBird Capital Partners (99,93 %)
vähemmistöosakkaat (0,07 %)
Puheenjohtaja Italia Paolo Scaroni
Päävalmentaja Portugali Sérgio Conceição
}}
Kotipeliasu
}}
Vieraspeliasu
}}
Kolmas peliasu

Seuran kotistadion on 80 018 -paikkainen Giuseppe Meazza. Se on myös kaupungin toisen suurseuran Interin kotistadion. Koska Meazza oli Interin tähtipelaaja, Milanin kannattajat käyttävät stadionista huomattavasti tunnetumpaa nimitystä San Siro.

Milan tunnetaan muun muassa lempinimillä il Diavolo (”Paholainen”) ja i Rossoneri (”Punamustat”) sekä hieman halventavalla nimellä i Casciavìt (”Ruuvimeisselit”), koska Milan on perinteisesti ollut työläisten joukkue. Paikallisvastustaja Interiä kutsutaan vastaavasti nimellä Baüscia (”Uusrikkaat”), koska sen kannattajat ovat olleet enemmän porvaritaustaisia.

Milan on maailman rikkaimpia urheiluorganisaatioita ja esimerkiksi Abu Dhabi United Groupin helmikuussa 2009 julki tullut tarjous ostaa 40 prosenttia seuran osakekannasta 500 miljoonalla eurolla antaisi Milanin markkina-arvoksi 1,25 miljardia euroa[2]. AC Milan sijoittuu vuosien 2020–2025 eurooppalaisten seurojen keskinäisessä UEFA:n seurapisterankingissa sijalle 19.[3]

Seuran omistaja ja puheenjohtaja oli pitkään Italian entinen pääministeri Silvio Berlusconi. Milan myytiin kiinalaistaustaiselle Rossoneri Sport Investment Lux -yhtiölle huhtikuussa 2017.[4] Samalla Berlusconin tilalle Milanin uudeksi puheenjohtajaksi nousi hongkongilaistaustainen Li Yonghong.[5]

Historia

muokkaa

Milanin perusti vuonna 1899 britti Alfred Edwards nimellä Milan Cricket and Football Club.[6] Fasistien valta-aikaa lukuun ottamatta seura on pitänyt myöhemminkin nimessään muodon Milan italiankielisen Milanon sijaan, sillä Milan on kaupungin nimi englannin lisäksi myös paikallisella murteella.

Joukkue voitti ensimmäisen mestaruutensa 1901.[6] Vuonna 1908 joukko joukkueen johtoportaaseen tyytymättömiä jäseniä perusti kilpailevan seuran Internazionalen. Milan jäi tämän jälkeen pitkiksi ajoiksi Interin varjoon. Uudelle stadionille, San Sirolle joukkue muutti vuonna 1926.

 
Ruotsalaiskolmikko ”Gre-No-Li” eli Gunnar Gren, Gunnar Nordahl ja Nils Liedholm 1940- ja 50-lukujen vaihteessa.

Vuonna 1949 Milaniin värvättiin ruotsalaistrio Gunnar Gren, Gunnar Nordahl ja Nils Liedholm.[6] Kyseiset hyökkääjät olivat johdattaneet Ruotsin olympiakultaan vuonna 1948 ja Italiassa heidät opittiin tuntemaan yhteisnimellä ”Gre-No-Li”. Jälki oli murskaavaa myös Italiassa ja 1950-luvusta muodostui Milanin ensimmäinen kultainen vuosikymmen joukkueen voittaessa scudetton viidesti. Lisäksi Gunnar Nordahl voitti neljä kertaa maalikuninkuuden.[6] Myös 1960-luvulla tuli menestystä ja joukkue voitti Euroopan cupin vuonna 1963, ensimmäisenä italialaisseurana.[6] Aikakauden tähtiin kuuluivat muun muassa keskushyökkääjä Gianni Rivera, sekä keskikentän Giovanni Trapattoni. Vuonna 1969 joukkue voitti Euroopan cupin toistamiseen, kun Ajax kaatui loppuottelussa selvästi 4–1.[6]

1970-luvulla seuran menestys alkoi himmentyä. Vuonna 1980 Milan pudotettiin Serie B:hen, koska sen toiminnassa paljastui lahjontaa.[6] Joukkue nousi seuraavaksi kaudeksi takaisin pääsarjaan, mutta putosi sarjaporrasta alemmas omin avuin heti uudestaan. Lisäksi joukkue kärsi suurista talousongelmista.

Silvio Berlusconi otti konkurssikypsän joukkueen omistukseensa vuonna 1986[6] ja hän hankki joukkueeseen välittömästi alankomaalaiset Ruud Gullitin, Marco van Bastenin ja Frank Rijkaardin. Heidän johdollaan Milan nousi jälleen suurmenestykseen samalla kun puolustusta johtivat omat kasvatit Paolo Maldini ja Franco Baresi. Arrigo Sacchin valmentama joukkue voitti liigamestaruuden vuonna 1988, sekä Euroopan cupin kahtena seuraavana vuonna. Joukkueen valmentajana Sacchia seurasi Fabio Capello.[6] Menestys vain parani ja Milan voitti kolme peräkkäistä scudettoa vuosina 1993–1995. Joukkue selviytyi myös kolmesti peräkkäin Mestarien liigan loppuotteluun, joista ikimuistoisin on vuoden 1994 finaali Ateenassa, jossa Milan voitti ennakkosuosikki Barcelonan 4–0.[7] Milanin rahankäyttö aiheutti pahennusta ja välillä näytti jopa siltä, että ainoa syy uusien tähtien hankkimiseen oli se, etteivät nämä päätyisi vastustajien riveihin.

Vuosituhannen lopulla omistaja Silvio Berlusconi alkoi panostaa yhä enemmän poliittiseen uraansa ja nousi lopulta pääministeriksi. Samalla Milanin ylivoima alkoi huveta. Joukkue koki 2000-luvun alussa useita valmentajanvaihdoksia ja lopulta päävalmentajaksi tuli entinen huippupelaaja Carlo Ancelotti.[6] Hänen johdollaan joukkue voitti Mestarien liigan vuonna 2003 kaataen Juventuksen Manchesterissa Englannissa pelatussa loppuottelussa[8] ja liigamestaruuden vuonna 2004. Vuonna 2005 joukkue selviytyi jälleen Mestarien liigan finaaliin Istanbuliin Liverpoolia vastaan. Kapteeni Paolo Maldini vei Milanin johtoon ensimmäisellä minuutilla, ja Hernan Crespo viimeisteli myöhemmin kaksi maalia vieden Milanin tauolle 3-0 johdossa. Liverpool onnistui kuitenkin tulemaan tasoihin ja voitti ottelun lopulta rangaistuspotkukilpailulla.[9] Vuonna 2006 Milan pääsi Uefan Mestarien liigassa välieriin asti ja putosi Barcelonaa vastaan yhteismaalein 0–1.[10] Saman vuoden kesällä seura oli yksi syytetyistä Italian sopupeliskandaalissa, jonka seurauksena Milan tuomittiin pistevähennyksiin sekä menettämään paikkansa seuraavan kauden Mestarien liigassa. Seuran jättämä valitus meni kuitenkin läpi ja sen tuomiot lievenivät, joten Milan sai pelata Mestarien liigassa seuraavalla kaudella, voittaen lopulta kyseisen kilpailun. Serie A -kauden seura joutui aloittamaan –8 pisteestä.

 
Milan juhlii vuoden 2003 Mestarien liigan voittoa.

Kausi 2006–2007 alkoi Milanilta nihkeästi. Joukkuetta vaivasivat varsinkin ongelmat hyökkäyksessä, joita tuli vuoden 2007 alussa helpottamaan Real Madridista hankittu MM-kilpailujen 2002 maalikuningas, brasilialainen hyökkääjä Ronaldo.[11] Joukkue paransi otteitaan mitä pidemmälle kausi eteni ja varsinkin brasilialainen Kaká oli erinomainen. Lopulta joukkue voitti Mestarien liigan kaatamalla loppuottelussa Liverpoolin maalein 2–1, Filippo Inzaghin viimeistellessä Milanin molemmat maalit.[12] Serie A:ssa joukkue sijoittui lopulta neljänneksi, arkkivihollisen Interin viedessä mestaruuden. Kausi 2007–2008 oli joukkueelle pettymys; se ylsi Serie A:ssa viidenneksi ja Mestareiden liigassa kuudentoista parhaan joukkoon.

Kesällä 2010 Milan nimesi uudeksi päävalmentajakseen kauden seuran peräsimessä olleen Leonardo Araújon tilalle Italialaisen Massimiliano Allegrin.[13] Hän johdatti avauskaudellaan joukkueen 18. kertaa Scudetton voittoon.[6]

Seuraavilla kausilla Milan ei voittanut mitään, kun se sijoittui kaudella 2011–2012 sijalle 2 ja kaudella 2012–2013 kolmanneksi. Mestarien liigassa joukkue eteni parhaimmillaan puolivälieriin kaudella 2011–2012. Tammikuussa 2014 Allegri sai potkut surkean alkukauden johdosta. Joukkue oli tammikuuhun mennessä jäänyt sarjakärki Juventuksesta 30 pisteen päähän ja vasta sijalla 11.[14][15] Hänen tilalleen tuli seuralegenda Clarence Seedorf.[16] Kesäkuussa Seedorf kuitenkin erotettiin hänen ehtiessä olla Milanin valmentajana vain 5 kuukautta. Hänet korvattiin toisella seuralegenda Filippo Inzaghilla, joka oli aiemmin valmentanut seuran juniorijoukkueita.[17]

AC Milan -nimellä on voitettu myös jääkiekon Italian-mestaruus vuonna 1994.

Seuran uudeksi valmentajaksi palkattiin kesäkuussa 2016 kaksivuotisella sopimuksella Vincenzo Montella, jonka palkaksi ilmoitettiin 2,3 miljoonaa euroa.[18]

Montella sai potkut marraskuussa 2017, jolloin päävalmentajaksi nousi juniorijoukkuetta valmentanut entinen pelaaja Gennaro Gattuso.[19]

Mestaruudet

muokkaa
 
Museossa Casa Milan.

Pelaajat

muokkaa
Pelaajat Valmennusjohto
Nro. Paik. Kan. Pelaaja Ikä Ed. joukkue Sopimus
Maalivahdit
16 1M   Mike Maignan   29   LOSC Lille 2026
57 1M   Marco Sportiello 33   Atalanta 2027
96 1M   Lorenzo Torriani 20 junioriakatemia 2027
Puolustajat
19 2P   Theo Hernández 27   Real Madrid 2026
20 2P   Alejandro Jiménez 20   Real Madrid U19 2028
22 2P   Emerson Royal   26   Tottenham Hotspur 2028
23 2P   Fikayo Tomori 27   Chelsea 2027
24 2P   Alessandro Florenzi   34   AS Roma 2025
28 2P   Malick Thiaw 23   Schalke 04 2027
31 2P   Strahinja Pavlović 23   Red Bull Salzburg 2028
32 2P   Kyle Walker (lainalla Man Citystä) 34   Manchester City 2025
42 2P   Filippo Terracciano 22   Hellas Verona 2028
46 2P   Matteo Gabbia 25 junioriakatemia 2029
Keskikenttäpelaajat
8 3KK   Ruben Loftus-Cheek   29   Chelsea 2027
11 3KK   Christian Pulisic 26   Chelsea 2027
14 3KK   Tijjani Reijnders 26   AZ Alkmaar 2028
29 3KK   Youssouf Fofana 26   AS Monaco 2028
38 3KK   Warren Bondo   21   AC Monza 2029
80 3KK   Yunus Musah 22   Valencia 2028
Hyökkääjät
7 4H   Santiago Gimenez 24   Feyenoord 2029
9 4H   Luka Jović 27   ACF Fiorentina 2025
10 4H   Rafael Leão 25   LOSC Lille 2028
21 4H   Samuel Chukwueze 25   Villarreal 2028
79 4H   João Félix (lainalla Chelseasta) 25   Chelsea 2025
90 4H   Tammy Abraham (lainalla Romasta) 27   AS Roma 2025
99 4H   Riccardo Sottil (lainalla Fiorentinasta) 25   Fiorentina 2025
Päävalmentaja

  Sérgio Conceição

Apuvalmentaja

  Siramana Dembélé
  Fábio Moura

Maalivahtivalmentaja

  Diamantino Figueiredo
  Vedran Runje

Selite
  • Paik. : Pelipaikka
  • Kan. : Kansalaisuus
  •   Kapteeni


Päivitetty 5. helmikuuta 2025

Lähde: AC Milan

Lainalla olevat pelaajat

muokkaa

Päivitetty 5. helmikuuta 2024.[20]

Pelaaja Pelipaikka Joukkue Päättymispäivä
  Devis Vásquez M   Empoli FC 30. kesäkuuta 2025
  Davide Calabria P   Bologna FC 1909 30. kesäkuuta 2025
  Pierre Kalulu P   Juventus 30. kesäkuuta 2025
  Marco Pellegrino P   CA Huracán 30. kesäkuuta 2025
  Ismaël Bennacer KK   Olympique de Marseille 30. kesäkuuta 2025
  Kevin Zeroli KK   AC Monza 30. kesäkuuta 2025
  Tommaso Pobega KK   Bologna FC 1909 30. kesäkuuta 2025
  Alexis Saelemaekers KK   AS Roma 30. kesäkuuta 2025
  Yacine Adli KK   ACF Fiorentina 30. kesäkuuta 2025
  Álvaro Morata H   Galatasaray SK 30. kesäkuuta 2026
  Lorenzo Colombo H   Empoli FC 30. kesäkuuta 2025
  Marko Lazetić H   FK TSC 30. kesäkuuta 2025

Entisiä pelaajia

muokkaa
Italialaiset
Ulkomaalaiset

Entisiä päävalmentajia

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  • Otava: Jalkapallon pikkujättiläinen

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ Structure sansiro.net. Viitattu 16.8.2016. (englanniksi)
  2. ↑ Milan kiistää arabiyhtiön ostoyrityksen Helsingin Sanomat. 24.2.2009. Arkistoitu 26.2.2009. Viitattu 24.2.2009.
  3. ↑ UEFA rankings UEFA. 8.4.2024. Viitattu 8.4.2024.
  4. ↑ Berlusconi myi AC Milanin Kiinaan Yle.fi Urheilu.
  5. ↑ Li Yonghong, il profilo del 23esimo presidente della storia del Milan Sport Mediaset. RTI S.p.A. Interactive Media. (italiaksi)
  6. ↑ a b c d e f g h i j k Milan History acmilan.com (englanniksi) Viitattu 5.4.2014.
  7. ↑ Milan find perfect pitch in dream final (Arkistoitu – Internet Archive) classics.uefa.com (englanniksi) 18.5.1994 Viitattu 5.4.2014.
  8. ↑ Milan lift European crown uefa.com (englanniksi) 29.5.2003 Viitattu 4.4.2014.
  9. ↑ Liverpool belief defies Milan uefa.com (englanniksi) 25.5.2005 Viitattu 4.4.2014.
  10. ↑ Barcelona 0-0 AC Milan agg 1-0 bbc.co.uk (englanniksi) 26.4.2006 Viitattu 5.4.2014.
  11. ↑ Ronaldo siirtyy Milaniin (Arkistoitu – Internet Archive) iltasanomat.fi 28.1.2007 Viitattu 5.4.2014.
  12. ↑ Inzaghi inspires Milan to Glory uefa.com (englanniksi) 24.5.2007 Viitattu 5.4.2014.
  13. ↑ Milan nimesi uuden valmentajansa yle.fi 25.6.2010 Viitattu 5.4.2014.
  14. ↑ Mitta tuli täyteen Milanissa yle.fi 14.1.2014 Viitattu 5.4.2014.
  15. ↑ AC Milan antoi valmentajalleen potkut (Arkistoitu – Internet Archive) hs.fi 13.1.2014 Viitattu 5.4.2014.
  16. ↑ Clarence Seedorf ottaa Milanin ohjat kaleva.fi 14.1.2014 Viitattu 5.4.2014.
  17. ↑ Milan vaihtoi taas valmentajaa Yle 9.6.2014 Viitattu 6.9.2014.
  18. ↑ AC Milan nimitti uuden päävalmentajan iltasanomat.fi. 29.6.2016. Arkistoitu 28.6.2016. Viitattu 28.6.2016.
  19. ↑ Vincenzo Montella leaves AC Milan; Gennaro Gattuso placed in charge ESPN FC. 27.11.2017. Viitattu 27.11.2017. (englanniksi)
  20. ↑ AC Milan - Players on loan Transfermarkt. Viitattu 29.12.2023. (englanniksi)


Aiheesta muualla

muokkaa
 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta AC Milan.
Jalkapallon seurajoukkueiden maailmanmestarit

2000   Corinthians ● 2005   São Paulo ● 2006   Internacional ● 2007   Milan ● 2008   Manchester United ● 2009   Barcelona ● 2010   Internazionale ● 2011   Barcelona ● 2012   Corinthians ● 2013   Bayern München ● 2014   Real Madrid ● 2015   Barcelona ● 2016   Real Madrid ● 2017   Real Madrid ● 2018   Real Madrid ● 2019   Liverpool ● 2020   Bayern München ● 2021   Chelsea

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=AC_Milan&oldid=23213332”