Avaa päävalikko

AC Milan

italialainen jalkapalloseura

Associazione Calcio Milan, kutsutaan yleisesti nimellä AC Milan tai vain Milan, on Italian Milanossa kotipaikkaansa pitävä jalkapalloseura. Milanin tunnus on "Il club più titolato al mondo", eli "Maailman menestynein joukkue", koska seura on voittanut eniten kansainvälisiä palkintoja. Seura on Italian Serie A:n toiseksi menestynein kautta aikojen – sillä on 18 mestaruutta, ja yksi Euroopan menestyneimpiä joukkueita Mestarien liigassa seitsemällä voitollaan, vain Real Madridilla on enemmän Mestarien liigan voittoja.

Milan
AC Milanin tunnus.svg
Koko nimi Associazione Calcio Milan SpA
Lempinimet il Diavolo, i Rossoneri, i Casciavìt
Perustettu 1899
Kenttä San Siro, Milano
– kapasiteetti 80 018[1]
Sarja Serie A
Sarjataso 1.
Värit               
Omistaja Elliott Advisors (UK) Ltd. (99,93 %)
muut (0,07 %)
Puheenjohtaja Italia Paolo Scaroni
Päävalmentaja Italia Stefano Pioli
Kotipeliasu
Vieraspeliasu
Kolmas peliasu

Seuran kotistadion on 80 018 -paikkainen Giuseppe Meazza. Se on myös kaupungin toisen suurseuran Interin kotistadion. Koska Meazza oli Interin tähtipelaaja, Milanin kannattajat käyttävät stadionista huomattavasti tunnetumpaa nimitystä San Siro.

Milan tunnetaan muun muassa lempinimillä il Diavolo (”Paholainen”) ja i Rossoneri (”Punamustat”) sekä hieman halventavalla nimellä i Casciavìt (”Ruuvimeisselit”), koska Milan on perinteisesti ollut työläisten joukkue. Paikallisvastustaja Interiä kutsutaan vastaavasti nimellä Baüscia (”Uusrikkaat”), koska sen kannattajat ovat olleet enemmän porvaritaustaisia.

Milan on maailman rikkaimpia urheiluorganisaatioita ja esimerkiksi Abu Dhabi United Groupin helmikuussa 2009 julki tullut tarjous ostaa 40 prosenttia seuran osakekannasta 500 miljoonalla eurolla antaisi Milanin markkina-arvoksi 1,25 miljardia euroa[2].

Seuran omistaja ja puheenjohtaja oli pitkään Italian entinen pääministeri Silvio Berlusconi. Milan myytiin kiinalaistaustaiselle Rossoneri Sport Investment Lux -yhtiölle huhtikuussa 2017.[3] Samalla Berlusconin tilalle Milanin uudeksi puheenjohtajaksi nousi hongkongilaistaustainen Li Yonghong.[4]

HistoriaMuokkaa

Milanin perusti vuonna 1899 britti Alfred Edwards nimellä Milan Cricket and Football Club.[5] Perinteitä kunnioittaakseen seura on pitänyt nimessään englanninkielisen Milanin italiankielisen Milanon sijaan, lukuun ottamatta fasistien valta-aikaa, jolloin ei sallittu vieraskielisiä nimiä.

Joukkue voitti ensimmäisen mestaruutensa 1901.[5] Vuonna 1908 joukko joukkueen johtoportaaseen tyytymättömiä jäseniä perusti kilpailevan seuran Internazionalen. Milan jäi tämän jälkeen pitkiksi ajoiksi Interin varjoon. Uudelle stadionille, San Sirolle joukkue muutti vuonna 1926.

 
Ruotsalaiskolmikko ”Gre-No-Li” eli Gunnar Gren, Gunnar Nordahl ja Nils Liedholm 1940- ja 50-lukujen vaihteessa.

Vuonna 1949 Milaniin värvättiin ruotsalaistrio Gunnar Gren, Gunnar Nordahl ja Nils Liedholm.[5] Kyseiset hyökkääjät olivat johdattaneet Ruotsin olympiakultaan vuonna 1948 ja Italiassa heidät opittiin tuntemaan yhteisnimellä ”Gre-No-Li”. Jälki oli murskaavaa myös Italiassa ja 1950-luvusta muodostui Milanin ensimmäinen kultainen vuosikymmen joukkueen voittaessa scudetton viidesti. Lisäksi Gunnar Nordahl voitti neljä kertaa maalikuninkuuden.[5] Myös 1960-luvulla tuli menestystä ja joukkue voitti Euroopan cupin vuonna 1963, ensimmäisenä italialaisseurana.[5] Aikakauden tähtiin kuuluivat muun muassa keskushyökkääjä Gianni Rivera, sekä keskikentän Giovanni Trapattoni. Vuonna 1969 joukkue voitti Euroopan cupin toistamiseen, kun Ajax kaatui loppuottelussa selvästi 4–1.[5]

1970-luvulla seuran menestys alkoi ehtyä. Vuonna 1980 Milan pudotettiin Serie B:hen lahjuksien vuoksi.[5] Joukkue nousi seuraavaksi kaudeksi takaisin pääsarjaan, mutta putosi sarjaporrasta alemmas omin avuin heti uudestaan. Lisäksi joukkue kärsi suurista talousongelmista.

Silvio Berlusconi otti konkurssikypsän joukkueen omistukseensa vuonna 1986[5] ja hän hankki joukkueeseen välittömästi alankomaalaiset Ruud Gullitin, Marco van Bastenin ja Frank Rijkaardin. Heidän johdollaan Milan nousi jälleen suurmenestykseen samalla kun puolustusta johtivat omat kasvatit Paolo Maldini ja Franco Baresi. Arrigo Sacchin valmentama joukkue voitti liigamestaruuden vuonna 1988, sekä Euroopan cupin kahtena seuraavana vuonna. Joukkueen valmentajana Sacchia seurasi Fabio Capello.[5] Menestys vain parani ja Milan voitti kolme peräkkäistä scudettoa vuosina 1993–1995. Joukkue selviytyi myös kolmesti peräkkäin Mestarien liigan loppuotteluun, joista ikimuistoisin on vuoden 1994 finaali Ateenassa, jossa Milan voitti ennakkosuosikki Barcelonan 4–0.[6] Milanin rahankäyttö aiheutti pahennusta ja välillä näytti jopa siltä, että ainoa syy uusien tähtien hankkimiseen oli se, etteivät nämä päätyisi vastustajien riveihin.

Vuosituhannen lopulla omistaja Silvio Berlusconi alkoi panostaa yhä enemmän poliittiseen uraansa ja nousi lopulta pääministeriksi. Samalla Milanin ylivoima alkoi huveta. 2000-luvun alussa joukkue koki useita valmentajanvaihdoksia ja lopulta päävalmentajaksi tuli entinen huippupelaaja Carlo Ancelotti.[5] Hänen johdollaan joukkue voitti Mestarien liigan vuonna 2003 kaataen Juventuksen Manchesterissa Englannissa pelatussa loppuottelussa[7] ja liigamestaruuden vuonna 2004. Vuonna 2005 joukkue selviytyi jälleen Mestarien liigan finaaliin Istanbuliin Liverpoolia vastaan. Kapteeni Paolo Maldini vei Milanin johtoon ensimmäisellä minuutilla, ja Hernan Crespo viimeisteli myöhemmin kaksi maalia vieden Milanin tauolle 3-0 johdossa. Liverpool onnistui kuitenkin tulemaan tasoihin ja voitti ottelun lopulta rangaistuspotkukilpailulla.[8] Vuonna 2006 Milan pääsi Uefan Mestarien liigassa välieriin asti ja putosi Barcelonaa vastaan yhteismaalein 0–1.[9] Saman vuoden kesällä seura oli yksi syytetyistä Italian sopupeliskandaalissa, jonka seurauksena Milan tuomittiin pistevähennyksiin sekä menettämään paikkansa seuraavan kauden Mestarien liigassa. Seuran jättämä valitus meni kuitenkin läpi ja sen tuomiot lievenivät, joten Milan sai pelata Mestarien liigassa seuraavalla kaudella, voittaen lopulta kyseisen kilpailun. Serie A -kauden seura joutui aloittamaan –8 pisteestä.

 
Milan juhlii vuoden 2003 Mestarien liigan voittoa.

Kausi 2006–2007 alkoi Milanilta nihkeästi. Joukkuetta vaivasivat varsinkin ongelmat hyökkäyksessä, joita tuli vuoden 2007 alussa helpottamaan Real Madridista hankittu MM-kilpailujen 2002 maalikuningas, brasilialainen hyökkääjä Ronaldo.[10] Joukkue paransi otteitaan mitä pidemmälle kausi eteni ja varsinkin brasilialainen Kaká oli erinomainen. Lopulta joukkue voitti Mestarien liigan kaatamalla loppuottelussa Liverpoolin maalein 2–1, Filippo Inzaghin viimeistellessä Milanin molemmat maalit.[11] Serie A:ssa joukkue sijoittui lopulta neljänneksi, arkkivihollisen Interin viedessä mestaruuden. Kausi 2007–2008 oli joukkueelle pettymys; se ylsi Serie A:ssa viidenneksi ja Mestareiden liigassa kuudentoista parhaan joukkoon.

Kesällä 2010 Milan nimesi uudeksi päävalmentajakseen kauden seuran peräsimessä olleen Leonardo Araújon tilalle Italialaisen Massimiliano Allegrin.[12] Hän johdatti avauskaudellaan joukkueen 18. kertaa Scudetton voittoon.[5]

Seuraavilla kausilla Milan ei voittanut mitään, kun se sijoittui kaudella 2011–2012 sijalle 2 ja kaudella 2012–2013 kolmanneksi. Mestarien liigassa joukkue eteni parhaimmillaan puolivälieriin kaudella 2011–2012. Tammikuussa 2014 Allegri sai potkut surkean alkukauden johdosta. Joukkue oli tammikuuhun mennessä jäänyt sarjakärki Juventuksesta 30 pisteen päähän ja vasta sijalla 11.[13][14] Hänen tilalleen tuli seuralegenda Clarence Seedorf.[15] Kesäkuussa Seedorf kuitenkin erotettiin hänen ehtiessä olla Milanin valmentajana vain 5 kuukautta. Hänet korvattiin toisella seuralegenda Filippo Inzaghilla, joka oli aiemmin valmentanut seuran juniorijoukkueita.[16]

AC Milan -nimellä on voitettu myös jääkiekon Italian-mestaruus vuonna 1994.

Seuran uudeksi valmentajaksi palkattiin kesäkuussa 2016 kaksivuotisella sopimuksella Vincenzo Montella, jonka palkaksi ilmoitettiin 2,3 miljoonaa euroa.[17]

Montella sai potkut marraskuussa 2017, jolloin päävalmentajaksi nousi juniorijoukkuetta valmentanut entinen pelaaja Gennaro Gattuso.[18]

MestaruudetMuokkaa

PelaajatMuokkaa

Pelaajat Valmennusjohto
Nro. Paik. Kan. Pelaaja Ikä Ed. joukkue Sopimus
Maalivahdit
25 1M   Pepe Reina 37   Napoli 2021
90 1M   Antonio Donnarumma 29   Asteras Tripolis 2021
99 1M   Gianluigi Donnarumma 20 junioriakatemia 2021
Puolustajat
2 2P   Davide Calabria 23 junioriakatemia 2022
12 2P   Andrea Conti 25   Atalanta 2022
13 2P   Alessio Romagnoli   24   Roma 2022
19 2P   Theo Hernández 22   Real Madrid 2024
22 2P   Mateo Musacchio 29   Villarreal 2021
31 2P   Mattia Caldara   25   Juventus 2023
43 2P   Léo Duarte 23   Flamengo 2024
46 2P   Matteo Gabbia 20 junioriakatemia 2023
68 2P   Ricardo Rodríguez 27   VfL Wolfsburg 2021
Keskikenttäpelaajat
4 3KK   Ismaël Bennacer 22   Empoli 2024
5 3KK   Giacomo Bonaventura 30   Atalanta 2020
10 3KK   Hakan Çalhanoğlu 25   Bayer Leverkusen 2021
20 3KK   Lucas Biglia 33   Lazio 2020
33 3KK   Rade Krunić 26   Empoli 2024
39 3KK   Lucas Paquetá 22   Flamengo 2023
79 3KK   Franck Kessié 22   Atalanta 2022
Hyökkääjät
7 4H   Samuel Castillejo 24   Villarreal 2023
8 4H   Suso 26   Liverpool 2022
9 4H   Krzysztof Piątek 24   Genoa 2023
11 4H   Fabio Borini 28   Sunderland 2021
17 4H   Rafael Leão 20   Lille 2024
18 4H   Ante Rebić (lainalla Frankfurtista) 26   Eintracht Frankfurt 2021
Päävalmentaja

  Stefano Pioli

Apuvalmentaja

  Giacomo Murelli

Maalivahtivalmentaja

  Luigi Turci
  Emiliano Betti


Selite
  • Paik. : Pelipaikka
  • Kan. : Kansalaisuus
  •   Kapteeni


Päivitetty 11. lokakuuta 2019

Lähde: AC Milan

Lainalla muuallaMuokkaa

Päivitetty 11. lokakuuta 2019.[19]

Numero Pelaaja Pelipaikka Joukkue Päättymispäivä
35   Alessandro Plizzari M   Livorno 30. kesäkuuta 2020
77   Alen Halilović KK   Heerenveen 30. kesäkuuta 2020
93   Diego Laxalt KK   Torino 30. kesäkuuta 2020
  André Silva H   Eintracht Frankfurt 30. kesäkuuta 2021

Entisiä pelaajiaMuokkaa

Italialaiset
     
Ulkomaalaiset
   

Entisiä päävalmentajiaMuokkaa

LähteetMuokkaa

  • Otava: Jalkapallon pikkujättiläinen

ViitteetMuokkaa

  1. Structure sansiro.net. Viitattu 16.8.2016. (englanniksi)
  2. Milan kiistää arabiyhtiön ostoyrityksen Helsingin Sanomat. 24.2.2009. Viitattu 24.2.2009.
  3. Berlusconi myi AC Milanin Kiinaan Yle.fi Urheilu.
  4. Li Yonghong, il profilo del 23esimo presidente della storia del Milan Sport Mediaset. RTI S.p.A. Interactive Media. (italiaksi)
  5. a b c d e f g h i j k Milan History acmilan.com (englanniksi) Viitattu 5.4.2014.
  6. Milan find perfect pitch in dream final classics.uefa.com (englanniksi) 18.5.1994 Viitattu 5.4.2014.
  7. Milan lift European crown uefa.com (englanniksi) 29.5.2003 Viitattu 4.4.2014.
  8. Liverpool belief defies Milan uefa.com (englanniksi) 25.5.2005 Viitattu 4.4.2014.
  9. Barcelona 0-0 AC Milan agg 1-0 bbc.co.uk (englanniksi) 26.4.2006 Viitattu 5.4.2014.
  10. Ronaldo siirtyy Milaniin iltasanomat.fi 28.1.2007 Viitattu 5.4.2014.
  11. Inzaghi inspires Milan to Glory uefa.com (englanniksi) 24.5.2007 Viitattu 5.4.2014.
  12. Milan nimesi uuden valmentajansa yle.fi 25.6.2010 Viitattu 5.4.2014.
  13. Mitta tuli täyteen Milanissa yle.fi 14.1.2014 Viitattu 5.4.2014.
  14. AC Milan antoi valmentajalleen potkut hs.fi 13.1.2014 Viitattu 5.4.2014.
  15. Clarence Seedorf ottaa Milanin ohjat kaleva.fi 14.1.2014 Viitattu 5.4.2014.
  16. Milan vaihtoi taas valmentajaa Yle 9.6.2014 Viitattu 6.9.2014.
  17. AC Milan nimitti uuden päävalmentajan iltasanomat.fi. 29.6.2016. Viitattu 28.6.2016.
  18. Vincenzo Montella leaves AC Milan; Gennaro Gattuso placed in charge ESPN FC. 27.11.2017. Viitattu 27.11.2017. (englanniksi)
  19. Players on loan Transfermarkt. Viitattu 8.2.2019. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa