Avaa päävalikko

Associazione Calcio Milan, kutsutaan yleisesti nimellä AC Milan tai vain Milan, on Italian Milanossa kotipaikkaansa pitävä jalkapalloseura. Milanin tunnus on "Il club più titolato al mondo", eli "Maailman menestynein joukkue", koska seura on voittanut eniten kansainvälisiä palkintoja. Seura on Italian Serie A:n toiseksi menestynein kautta aikojen – sillä on 18 mestaruutta, ja yksi Euroopan menestyneimpiä joukkueita Mestarien liigassa seitsemällä voitollaan, vain Real Madridilla on enemmän Mestarien liigan voittoja.

Milan
AC Milanin tunnus.svg
Koko nimi Associazione Calcio Milan SpA
Lempinimet il Diavolo, i Rossoneri, i Casciavìt
Perustettu 1899
Kenttä San Siro, Milano
– kapasiteetti 80 018[1]
Sarja Serie A
Sarjataso 1.
Värit               
Omistaja Elliott Advisors (UK) Ltd. (99,93 %)
muut (0,07 %)
Puheenjohtaja Italia Paolo Scaroni
Päävalmentaja Italia Marco Giampaolo
Kotipeliasu
Vieraspeliasu
Kolmas peliasu

Seuran kotistadion on 80 018 -paikkainen Giuseppe Meazza. Se on myös kaupungin toisen suurseuran Interin kotistadion. Koska Meazza oli Interin tähtipelaaja, Milanin kannattajat käyttävät stadionista huomattavasti tunnetumpaa nimitystä San Siro.

Milan tunnetaan muun muassa lempinimillä il Diavolo (”Paholainen”) ja i Rossoneri (”Punamustat”) sekä hieman halventavalla nimellä i Casciavìt (”Ruuvimeisselit”), koska Milan on perinteisesti ollut työläisten joukkue. Paikallisvastustaja Interiä kutsutaan vastaavasti nimellä Baüscia (”Uusrikkaat”), koska sen kannattajat ovat olleet enemmän porvaritaustaisia.

Milan on maailman rikkaimpia urheiluorganisaatioita ja esimerkiksi Abu Dhabi United Groupin helmikuussa 2009 julki tullut tarjous ostaa 40 prosenttia seuran osakekannasta 500 miljoonalla eurolla antaisi Milanin markkina-arvoksi 1,25 miljardia euroa[2].

Seuran omistaja ja puheenjohtaja oli pitkään Italian entinen pääministeri Silvio Berlusconi. Milan myytiin kiinalaistaustaiselle Rossoneri Sport Investment Lux -yhtiölle huhtikuussa 2017.[3] Samalla Berlusconin tilalle Milanin uudeksi puheenjohtajaksi nousi hongkongilaistaustainen Li Yonghong.[4]

Sisällysluettelo

HistoriaMuokkaa

Milanin perusti vuonna 1899 britti Alfred Edwards nimellä Milan Cricket and Football Club.[5] Perinteitä kunnioittaakseen seura on pitänyt nimessään englanninkielisen Milanin italiankielisen Milanon sijaan, lukuun ottamatta fasistien valta-aikaa, jolloin ei sallittu vieraskielisiä nimiä.

Joukkue voitti ensimmäisen mestaruutensa 1901.[5] Vuonna 1908 joukko joukkueen johtoportaaseen tyytymättömiä jäseniä perusti kilpailevan seuran Internazionalen. Milan jäi tämän jälkeen pitkiksi ajoiksi Interin varjoon. Uudelle stadionille, San Sirolle joukkue muutti vuonna 1926.

 
Ruotsalaiskolmikko ”Gre-No-Li” eli Gunnar Gren, Gunnar Nordahl ja Nils Liedholm 1940- ja 50-lukujen vaihteessa.

Vuonna 1949 Milaniin värvättiin ruotsalaistrio Gunnar Gren, Gunnar Nordahl ja Nils Liedholm.[5] Kyseiset hyökkääjät olivat johdattaneet Ruotsin olympiakultaan vuonna 1948 ja Italiassa heidät opittiin tuntemaan yhteisnimellä ”Gre-No-Li”. Jälki oli murskaavaa myös Italiassa ja 1950-luvusta muodostui Milanin ensimmäinen kultainen vuosikymmen joukkueen voittaessa scudetton viidesti. Lisäksi Gunnar Nordahl voitti neljä kertaa maalikuninkuuden.[5] Myös 1960-luvulla tuli menestystä ja joukkue voitti Euroopan cupin vuonna 1963, ensimmäisenä italialaisseurana.[5] Aikakauden tähtiin kuuluivat muun muassa keskushyökkääjä Gianni Rivera, sekä keskikentän Giovanni Trapattoni. Vuonna 1969 joukkue voitti Euroopan cupin toistamiseen, kun Ajax kaatui loppuottelussa selvästi 4–1.[5]

1970-luvulla seuran menestys alkoi ehtyä. Vuonna 1980 Milan pudotettiin Serie B:hen lahjuksien vuoksi.[5] Joukkue nousi seuraavaksi kaudeksi takaisin pääsarjaan, mutta putosi sarjaporrasta alemmas omin avuin heti uudestaan. Lisäksi joukkue kärsi suurista talousongelmista.

Silvio Berlusconi otti konkurssikypsän joukkueen omistukseensa vuonna 1986[5] ja hän hankki joukkueeseen välittömästi alankomaalaiset Ruud Gullitin, Marco van Bastenin ja Frank Rijkaardin. Heidän johdollaan Milan nousi jälleen suurmenestykseen samalla kun puolustusta johtivat omat kasvatit Paolo Maldini ja Franco Baresi. Arrigo Sacchin valmentama joukkue voitti liigamestaruuden vuonna 1988, sekä Euroopan cupin kahtena seuraavana vuonna. Joukkueen valmentajana Sacchia seurasi Fabio Capello.[5] Menestys vain parani ja Milan voitti kolme peräkkäistä scudettoa vuosina 1993–1995. Joukkue selviytyi myös kolmesti peräkkäin Mestarien liigan loppuotteluun, joista ikimuistoisin on vuoden 1994 finaali Ateenassa, jossa Milan voitti ennakkosuosikki Barcelonan 4–0.[6] Milanin rahankäyttö aiheutti pahennusta ja välillä näytti jopa siltä, että ainoa syy uusien tähtien hankkimiseen oli se, etteivät nämä päätyisi vastustajien riveihin.

Vuosituhannen lopulla omistaja Silvio Berlusconi alkoi panostaa yhä enemmän poliittiseen uraansa ja nousi lopulta pääministeriksi. Samalla Milanin ylivoima alkoi huveta. 2000-luvun alussa joukkue koki useita valmentajanvaihdoksia ja lopulta päävalmentajaksi tuli entinen huippupelaaja Carlo Ancelotti.[5] Hänen johdollaan joukkue voitti Mestarien liigan vuonna 2003 kaataen Juventuksen Manchesterissa Englannissa pelatussa loppuottelussa[7] ja liigamestaruuden vuonna 2004. Vuonna 2005 joukkue selviytyi jälleen Mestarien liigan finaaliin Istanbuliin Liverpoolia vastaan. Kapteeni Paolo Maldini vei Milanin johtoon ensimmäisellä minuutilla, ja Hernan Crespo viimeisteli myöhemmin kaksi maalia vieden Milanin tauolle 3-0 johdossa. Liverpool onnistui kuitenkin tulemaan tasoihin ja voitti ottelun lopulta rangaistuspotkukilpailulla.[8] Vuonna 2006 Milan pääsi Uefan Mestarien liigassa välieriin asti ja putosi Barcelonaa vastaan yhteismaalein 0–1.[9] Saman vuoden kesällä seura oli yksi syytetyistä Italian sopupeliskandaalissa, jonka seurauksena Milan tuomittiin pistevähennyksiin sekä menettämään paikkansa seuraavan kauden Mestarien liigassa. Seuran jättämä valitus meni kuitenkin läpi ja sen tuomiot lievenivät, joten Milan sai pelata Mestarien liigassa seuraavalla kaudella, voittaen lopulta kyseisen kilpailun. Serie A -kauden seura joutui aloittamaan –8 pisteestä.

 
Milan juhlii vuoden 2003 Mestarien liigan voittoa.

Kausi 2006–2007 alkoi Milanilta nihkeästi. Joukkuetta vaivasivat varsinkin ongelmat hyökkäyksessä, joita tuli vuoden 2007 alussa helpottamaan Real Madridista hankittu MM-kilpailujen 2002 maalikuningas, brasilialainen hyökkääjä Ronaldo.[10] Joukkue paransi otteitaan mitä pidemmälle kausi eteni ja varsinkin brasilialainen Kaká oli erinomainen. Lopulta joukkue voitti Mestarien liigan kaatamalla loppuottelussa Liverpoolin maalein 2–1, Filippo Inzaghin viimeistellessä Milanin molemmat maalit.[11] Serie A:ssa joukkue sijoittui lopulta neljänneksi, arkkivihollisen Interin viedessä mestaruuden. Kausi 2007–2008 oli joukkueelle pettymys; se ylsi Serie A:ssa viidenneksi ja Mestareiden liigassa kuudentoista parhaan joukkoon.

Kesällä 2010 Milan nimesi uudeksi päävalmentajakseen kauden seuran peräsimessä olleen Leonardo Araújon tilalle Italialaisen Massimiliano Allegrin.[12] Hän johdatti avauskaudellaan joukkueen 18. kertaa Scudetton voittoon.[5]

Seuraavilla kausilla Milan ei voittanut mitään, kun se sijoittui kaudella 2011–2012 sijalle 2 ja kaudella 2012–2013 kolmanneksi. Mestarien liigassa joukkue eteni parhaimmillaan puolivälieriin kaudella 2011–2012. Tammikuussa 2014 Allegri sai potkut surkean alkukauden johdosta. Joukkue oli tammikuuhun mennessä jäänyt sarjakärki Juventuksesta 30 pisteen päähän ja vasta sijalla 11.[13][14] Hänen tilalleen tuli seuralegenda Clarence Seedorf.[15] Kesäkuussa Seedorf kuitenkin erotettiin hänen ehtiessä olla Milanin valmentajana vain 5 kuukautta. Hänet korvattiin toisella seuralegenda Filippo Inzaghilla, joka oli aiemmin valmentanut seuran juniorijoukkueita.[16]

AC Milan -nimellä on voitettu myös jääkiekon Italian-mestaruus vuonna 1994.

Seuran uudeksi valmentajaksi palkattiin kesäkuussa 2016 kaksivuotisella sopimuksella Vincenzo Montella, jonka palkaksi ilmoitettiin 2,3 miljoonaa euroa.[17]

Montella sai potkut marraskuussa 2017, jolloin päävalmentajaksi nousi juniorijoukkuetta valmentanut entinen pelaaja Gennaro Gattuso.[18]

MestaruudetMuokkaa

PelaajatMuokkaa

Pelaajat Valmennusjohto
Nro. Paik. Kan. Pelaaja Ikä Ed. joukkue Sopimus
Maalivahdit
25 1M   Pepe Reina 36   Napoli 2021
35 1M   Alessandro Plizzari 19 junioriakatemia 2023
90 1M   Antonio Donnarumma 29   Asteras Tripolis 2021
99 1M   Gianluigi Donnarumma   20 junioriakatemia 2021
Puolustajat
2 2P   Davide Calabria   22 junioriakatemia 2022
12 2P   Andrea Conti 25   Atalanta 2022
13 2P   Alessio Romagnoli   24   Roma 2022
17 2P   Cristián Zapata 32   Villarreal 2019
20 2P   Ignazio Abate 32   Torino 2019
22 2P   Mateo Musacchio 28   Villarreal 2021
23 2P   Ivan Strinić   32   Sampdoria 2021
33 2P   Mattia Caldara   25   Juventus 2023
68 2P   Ricardo Rodríguez 26   Wolfsburg 2021
93 2P   Diego Laxalt 26   Genoa 2022
Keskikenttäpelaajat
4 3KK   José Mauri 23   Parma 2019
5 3KK   Giacomo Bonaventura   30   Atalanta 2020
14 3KK   Tiemoué Bakayoko (lainalla Chelseasta) 25   Chelsea 2019
16 3KK   Andrea Bertolacci 28   Roma 2019
18 3KK   Riccardo Montolivo 34   Fiorentina 2019
21 3KK   Lucas Biglia 33   Lazio 2020
39 3KK   Lucas Paquetá 21   Flamengo 2023
79 3KK   Franck Kessié 22   Atalanta 2022
Hyökkääjät
7 4H   Samuel Castillejo 24   Villarreal 2023
8 4H   Suso 25   Liverpool 2022
10 4H   Hakan Çalhanoğlu 25   Leverkusen 2021
11 4H   Fabio Borini 28   Sunderland 2021
19 4H   Krzysztof Piątek 24   Genoa 2023
63 4H   Patrick Cutrone 21 junioriakatemia 2023
Päävalmentaja
Apuvalmentaja

  Luigi Riccio

Maalivahtivalmentaja

  Giorgio Bianchi
  Valerio Fiori

Joukkuelääkäri

  Marco Freschi


Selite
  • Paik. : Pelipaikka
  • Kan. : Kansalaisuus
  •   Kapteeni


Päivitetty 3. kesäkuuta 2019

Lähde: AC Milan

Lainalla muuallaMuokkaa

Päivitetty 8. helmikuuta 2019.[19]

Numero Pelaaja Pelipaikka Joukkue Päättymispäivä
9   André Silva H   Sevilla 30. kesäkuuta 2019
15   Gustavo Gómez P   Palmeiras 30. kesäkuuta 2019
56   Stefan Simić P   Frosinone Calcio 30. kesäkuuta 2019
77   Alen Halilović H   Standard Liège 30. kesäkuuta 2020

Entisiä pelaajiaMuokkaa

Italialaiset
   
Ulkomaalaiset
   

Entisiä päävalmentajiaMuokkaa

LähteetMuokkaa

  • Otava: Jalkapallon pikkujättiläinen

ViitteetMuokkaa

  1. Structure sansiro.net. Viitattu 16.8.2016. (englanniksi)
  2. Milan kiistää arabiyhtiön ostoyrityksen Helsingin Sanomat. 24.2.2009. Viitattu 24.2.2009.
  3. Berlusconi myi AC Milanin Kiinaan Yle.fi Urheilu.
  4. Li Yonghong, il profilo del 23esimo presidente della storia del Milan Sport Mediaset. RTI S.p.A. Interactive Media. (italiaksi)
  5. a b c d e f g h i j k Milan History acmilan.com (englanniksi) Viitattu 5.4.2014.
  6. Milan find perfect pitch in dream final classics.uefa.com (englanniksi) 18.5.1994 Viitattu 5.4.2014.
  7. Milan lift European crown uefa.com (englanniksi) 29.5.2003 Viitattu 4.4.2014.
  8. Liverpool belief defies Milan uefa.com (englanniksi) 25.5.2005 Viitattu 4.4.2014.
  9. Barcelona 0-0 AC Milan agg 1-0 bbc.co.uk (englanniksi) 26.4.2006 Viitattu 5.4.2014.
  10. Ronaldo siirtyy Milaniin iltasanomat.fi 28.1.2007 Viitattu 5.4.2014.
  11. Inzaghi inspires Milan to Glory uefa.com (englanniksi) 24.5.2007 Viitattu 5.4.2014.
  12. Milan nimesi uuden valmentajansa yle.fi 25.6.2010 Viitattu 5.4.2014.
  13. Mitta tuli täyteen Milanissa yle.fi 14.1.2014 Viitattu 5.4.2014.
  14. AC Milan antoi valmentajalleen potkut hs.fi 13.1.2014 Viitattu 5.4.2014.
  15. Clarence Seedorf ottaa Milanin ohjat kaleva.fi 14.1.2014 Viitattu 5.4.2014.
  16. Milan vaihtoi taas valmentajaa Yle 9.6.2014 Viitattu 6.9.2014.
  17. AC Milan nimitti uuden päävalmentajan iltasanomat.fi. 29.6.2016. Viitattu 28.6.2016.
  18. Vincenzo Montella leaves AC Milan; Gennaro Gattuso placed in charge ESPN FC. 27.11.2017. Viitattu 27.11.2017. (englanniksi)
  19. Players on loan Transfermarkt. Viitattu 8.2.2019. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa