Avaa päävalikko

Englannin jalkapallomaajoukkue

Miesten kansainvälinen jalkapallojoukkue edustaa Englantia

Englannin jalkapallomaajoukkue edustaa Englantia kansainvälisissä miesten jalkapallokilpailuissa. Sitä hallinnoi Englannin jalkapalloliitto (the FA). Historiallisista syistä Yhdistyneen kuningaskunnan osat kilpailevat omilla joukkueillaan. Britannian maajoukkueista Englanti on kaikkein menestynein. Sen paras saavutus on maailmanmestaruus 1966 MM-kotikisoista. Se on myös voittanut Britannian maajoukkueiden keskinäisen mestaruuden 34 kertaa.

Englanti
England national football team crest.png
Lempinimi The Three Lions
(suom. Kolme leijonaa)
Liitto Englannin jalkapalloliitto
(The Football Association)
Maanosaliitto UEFA (Eurooppa)
Kenttä Wembley Stadium
Valmentaja Gareth Southgate
Eniten otteluita Peter Shilton (125)
Eniten maaleja Wayne Rooney (53)
FIFA:n maakoodi ENG
FIFA-ranking 5 (7.2.2019) [1]
Kotipeliasu
Vieraspeliasu
Ensimmäinen ottelu

 Skotlanti 0–0 Englanti 
(Partick, Skotlanti; 30. marraskuuta 1872)

Suurin voitto

 Irlanti 0–13 Englanti 
(Belfast, Pohjois-Irlanti; 18. helmikuuta 1882)

Suurin tappio

 Unkari 7–1 Englanti 
(Budapest, Unkari; 23. toukokuuta 1954)

MM-kilpailut
Esiintymiset 15 (ensimmäiset 1950)
Paras MM-sijoitus Mestaruus 1966
EM-kilpailut
Esiintymiset 8 (ensimmäiset 1968)
Paras sijoitus Pronssia 1968

Sisällysluettelo

HistoriaMuokkaa

Englannin ensimmäinen maaottelu oli Skotlantia vastaan 30. marraskuuta 1872 Hamilton Crescentillä, Partickissa, Skotlannissa. Ottelu päättyi lukemiin 0–0. Seuraavana vuonna joukkueen kohtaamisessa Kensington Ovalilla Englanti voitti maalein 4–2.

Neljänkymmenen vuoden ajan Englanti pelasi maaotteluita vain Skotlantia, Walesia ja Irlantia vastaan. Vuonna 1908 se teki kiertueen manner-Euroopaan, missä se kohtasi Itävallan, Unkarin ja Böömin. Ensimmäisen tappionsa mannereurooppalaista maajoukkuetta vastaan se kärsi vuonna 1929 hävittyään Madridissa Espanjalle maalein 4–3.

FA liittyi FIFAn jäseneksi vuonna 1906, mutta järjestöjen suhde oli viileä ja brittiläiset jalkapalloliitot erosivat FIFAsta vuonna 1928. Tämän johdosta Englanti ei osallistunut kolmeen ensimmäiseen maailmanmestaruuskisoihin. Marraskuussa 1934 Englanti pelasi ottelun samana vuonna maailmanmestaruuden voittanutta Italiaa vastaan ja voitti kamppailun.

Englanti liittyi uudelleen FIFAan toisen maailmansodan jälkeen. Tuolloin joukkueella oli myös ensimmäistä kertaa manageri, Walter Winterbottom. MM-kisoissa Englanti pelasi ensimmäisen kerran 1950, mutta jäi alkulohkoon hävittyään katastrofaalisesti Yhdysvalloille maalein 1–0. 25. marraskuuta 1953 Englanti hävisi Unkarille Wembleyllä käydyn ottelun 3–6[2]. Englanti ei enää ollut entisaikojensa tasoinen joukkue, ja se epäonnistui myös 1954- ja 1958 MM-kisoissa.

1960-luvulla Englannissa alkoi uusi nousu takaisin maailman huipulle. 1962 MM-kisoissa se selviytyi puolivälieriin asti, missä hävisi Brasilialle. Samana vuonna Winterbottom erosi ja uudeksi manageriksi tuli joukkueen entinen kapteeni Alf Ramsey tähtäimenään neljän vuoden kuluttua pelatut kotikisat.

1966 MM-kisoissa Englanti, kapteeninaan Bobby Moore, raivasi tieltään Argentiinan, Portugalin ja loppuottelussa voitti Saksan liittotasavallan. Ottelu päättyi jatkoajan jälkeen lukemiin 4–2. Geoff Hurst teki kolme maalia ja Martin Peters yhden.

Kaksi vuotta myöhemmin, 1968 EM-kisoissa, Englanti saavutti pronssia. Se lähti ennakkosuosikkina myös 1970 MM-kisoihin, missä se kuitenkin putosi puolivälierävaiheessa hävittyään Saksan liittotasavallalle maalein 3–2. Saksa pudotti Englannin puolivälierissä myös kaksi vuotta myöhemmin 1972 EM-kisoissa lukemin 3–1.

1974 MM-kisoihin Englanti ei selviytynyt lainkaan. Tämän johdosta FA antoi potkut Ramseylle, jonka alaisuudessa Englanti oli pelaamastaan 113 ottelusta voittanut 69 ja pelannut 27 tasapeliä. Joe Mercerin toimittua hetken aikaa väliaikaisena managerina palkattiin Ramseyn seuraajaksi Don Revie. Revien alaisuudessa Englannin otteet eivät huomattavasti parantuneet. 1976 EM-kisoissa taival päättyi alkulohkoon.

Revien jälkeen manageriksi tuli Ron Greenwood, mutta 1978 Englanti jäi toistamiseen peräkkäin ulkopuolelle MM-lopputurnauksesta. Samoihin aikoihin alkoi maajoukkuekannattajien keskuudessa voimakas huliganismin nousu. 1980 EM-kisoissa poliisi joutui turvautumaan kyynelkaasuun. 1982 MM-kisoissa Englanti eteni toiseen lohkovaiheeseen, mutta putosi jatkosta vaikkei hävinnyt otteluakaan. Myös näissä kisoissa uutisoitiin kannattajien väkivaltaisesta käyttäytymisestä.

1982 manageriksi tuli Bobby Robson. Englanti ei selvinnyt 1984 EM-lopputurnaukseen, ja kaksi vuotta myöhemmin MM-kisat alkoivat heikosti tappiolla Portugalia vastaan ja tasapelillä Marokkoa vastaan ilman kapteeni Bryan Robsonia, joka oli loukkaantunut. Gary Linekerin kolme maalia Puolaa vastaan takasivat kuitenkin paikan jatkokierroksille. Neljännesvälierissä joukkue voitti Paraguayn maalein 3–0 ja eteni puolivälieriin Argentiinaa vastaan. Ottelussa Diego Maradonan nimiin merkittiin kaksi maalia. Ensimmäinen maali syntyi kädellä, ja toinen syntyi, kun Maradonan 50 metrin nousun jälkeen Englannin puolustaja Terry Fenwick potkaisi pallon maalivahdin jalkojen välistä omaan maaliin. Englanti putosi jatkosta.

1988 Englanti jäi jälleen EM-lopputurnauksessa alkulohkoon, mutta 1990 MM-kisoissa ylsi parhaaseen saavutukseensa sitten vuoden 1966 kotikisojen. Joukkue eteni välieriin saakka, missä kuitenkin maaleihin 1–1 päättyneen varsinaisen peliajan jälkeen putosi Saksan liittotasavaltaa vastaan rangaistuspotkukilpailussa. Turnauksen jälkeen Peter Shilton lopetti maajoukkueuransa ennätyksellisten 125 maaottelun jälkeen.

Robsonia managerina seurasi Graham Taylor. Taylorin alaisuudessa Englanti jäi alkulohkoonsa 1992 EM-kisoissa ja kokonaan 1994 MM-kisoista. Taylor sai potkut vuonna 1993 ja hänen tilalleen tuli Terry Venables. Joukkue pelasi Venablesin alaisuudessa hyvin 1996 EM-kotikisoissa ja eteni välierävaiheeseen saakka. Välierissä Saksaa vastaan ottelu venyi 1–1 päättyneen peliajan jälkeen rangaistuspotkukilpailuun saakka, missä Gareth Southgatetin epäonnistuttua rangaistuspotkussaan Saksa eteni loppuotteluun.

EM-turnauksen jälkeen Venables erosi managerin tehtävistään ja hänen tilalleen tuli Glenn Hoddle. Englanti selviytyi 1998 MM-kisoihin, missä se neljännesvälierässä putosi jatkosta 2–2 päättyneen ottelun rangaistuslaukauskilpailussa. Kisojen jälkeen Hoddle erosi tehtävästään aiheutettuaan kohua lausunnoillaan vammaisista ihmisistä. Hoddlen tilalle tuli entinen maajoukkuekapteeni Kevin Keegan. Joukkue selvisi 2000 EM-kisoihin, missä se ei kuitenkaan edennyt alkulohkovaihetta pitemmälle. Keegan erosi syyskuussa 2000 Englannin hävittyä MM-karsintaottelun Saksaa vastaan Lontoon Wembleyllä.

Vuonna 2001 manageriksi tuli ruotsalainen Sven-Göran Eriksson. Hän johdatti joukkueen 2002 MM-kisoihin, missä se hävisi puolivälierissä Brasilialle 2–1. Englanti voitti oman karsintalohkonsa ja selviytyi 2004 EM-kisoihin, missä se jälleen putosi rangaistuspotkukilpailussa puolivälierävaiheessa, tällä kertaa Portugalia vastaan. Vuonna 2005 Eriksson sai osakseen voimakasta kritiikkiä. Häntä syytettiin kykenemättömyydestä taktisiin muutoksiin, ja joukkueen ailahtelevat otteet, muun muassa MM-karsintaottelussa tappio Pohjois-Irlantia vastaan, kiihdyttivät mielipiteitä häntä vastaan. Englanti kuitenkin selviytyi karsintalohkostaan lopputurnaukseen oman karsintalohkonsa voittajana. Arvostelua ovat lisänneet myös Erikssonin siviilielämän sotkut. Hän ilmoitti eroavansa tehtävästä kesän 2006 MM-lopputurnauksen jälkeen. MM-kisoissa Englannin alkutaival oli hyvä ja se voitti alkulohkonsa. Neljännesvälieräottelussa Englanti kukisti Ecuadorin 1–0 David Beckhamin maalilla. Englannin kisat eivät kuitenkaan enää jatkuneet puolivälieräottelun jälkeen, kun se hävisi Portugalille niin tutulla tyylillä – rangaistuspotkukilpailussa. Ottelun jälkeen Beckham ilmoitti jättävänsä kapteenin tehtävän.

Uudeksi valmentajaksi valittiin Erikssonin apulaisena toiminut Steve McClaren. Vaikka McClarenin debyytti Englannin paidassa alkoi lupaavasti: 4–0 kotivoitto Kreikasta, on luotsi saanut runsaasti kritiikkiä huonosti menneitten EM-karsintaotteluiden takia.

EM-karsinnat lopputurnaukseen 2008 päättyivät Englannin osalta kehnosti. Englanti olisi voinut menettää mahdollisuutensa kisoihin pääsyyn jo viimeistä edellisellä kierroksella 17. marraskuuta 2007, mutta Venäjän hävittyä Israelille 2–1 ratkaisu siirtyi 21. marraskuuta 2007 pelattuun viimeiseen otteluun. Wembleyllä Englannille olisi riittänyt tasapeli Kroatiaa vastaan, mutta maajoukkue hävisikin ottelun 2–3 ja jäi ulos kisakoneesta Venäjän vietyä toisen paikan E-lohkosta Kroatian jälkeen.

FA erotti päävalmentaja Steve McClarenin ja apulaisvalmentaja Terry Venablesin 22. marraskuuta 2007.[3] Joulukuussa 2007 italialainen Fabio Capello nimitettiin maajoukkueen päävalmentajaksi 2010 MM-projektin loppuun saakka. Hänen apuvalmentajikseen tulevat niin ikään italialaiset Franco Baldini ja Italo Galbiati.[4]

TuloksetMuokkaa

  Voitto
  Tasapeli
  Häviö
Päivämäärä Pelipaikka Vastustaja Kilpailu Tulos Maalintekijät Yleisö
5. maaliskuuta 2014 Wembley Stadium, Lontoo, Englanti   Tanska Ystävyysottelu 1–0 Daniel Sturridge 68,573
30. toukokuuta 2014 Wembley Stadium, Lontoo, Englanti   Peru Ystävyysottelu 3–0 Daniel Sturridge, Gary Cahill, Phil Jagielka 83,578
4. kesäkuuta 2014 Sun Life Stadium, Miami, Yhdysvallat   Ecuador Ystävyysottelu 2–2 Wayne Rooney, Rickie Lambert 21,534
7. kesäkuuta 2014 Sun Life Stadium, Miami, Yhdysvallat   Honduras Ystävyysottelu 0–0 45,379
14. kesäkuuta 2014 Arena da Amazônia, Manaus, Brasilia   Italia Maailmanmestaruuskilpailut 2014 2–1 Daniel Sturridge 39,800
19. kesäkuuta 2014 Arena Corinthians, São Paulo, Brasilia   Uruguay Maailmanmestaruuskilpailut 2014 2–1 Wayne Rooney 62,575
24. kesäkuuta 2014 Mineirão, Belo Horizonte, Brasilia   Costa Rica Maailmanmestaruuskilpailut 2014 0–0 57,823
3. syyskuuta 2014 Wembley Stadium, Lontoo, Englanti   Norja Ystävyysottelu 1–0 Wayne Rooney 40,181
8. syyskuuta 2014 St. Jakob-Park, Basel, Sveitsi   Sveitsi Euroopan-mestaruuskilpailuiden 2016 karsinnat 0–2 Danny Welbeck (2)
9. lokakuuta 2014 Wembley Stadium, Lontoo, Englanti   San Marino Euroopan-mestaruuskilpailuiden 2016 karsinnat 5–0 Phil Jagielka, Wayne Rooney, Danny Welbeck, Andros Townsend, Della Valle (om) 55,990
12. lokakuuta 2014 A. Le Coq Arena, Tallinna, Viro   Viro Euroopan-mestaruuskilpailuiden 2016 karsinnat 0–1 Wayne Rooney
15. marraskuuta 2014 Wembley Stadium, Lontoo, Englanti   Slovenia Euroopan-mestaruuskilpailuiden 2016 karsinnat 3–1 Wayne Rooney (rp.), Danny Welbeck (2)
18. marraskuuta 2014 Celtic Park, Glasgow, Skotlanti   Skotlanti Ystävyysottelu

PelaajatMuokkaa

Nykyinen joukkueMuokkaa

Seuraava pelaajalista on valittu ystävyysotteluun Yhdysvaltoja vastaan 15. marraskuuta 2018 ja Kansojen liigan otteluun Kroatiaa vastaan 18. marraskuuta 2018.[5]
Ottelut ja maalit on päivitetty 15. marraskuuta 2018 Yhdysvaltoja vastaan pelatun ottelun jälkeen.

# Pel. Pelaaja Syntymäaika (ikä) Ottelut Maalit Joukkue
1 1M Jordan Pickford 7. maaliskuuta 1994 (ikä 25) 14 0   Everton
13 1M Jack Butland 10. maaliskuuta 1993 (ikä 26) 9 0   Stoke City
21 1M Alex McCarthy 3. joulukuuta 1989 (ikä 29) 1 0   Southampton
1M Marcus Bettinelli 24. toukokuuta 1992 (ikä 26) 0 0   Fulham
2 2P Trent Alexander-Arnold 7. lokakuuta 1998 (ikä 20) 5 1   Liverpool
3 2P Ben Chilwell 21. joulukuuta 1996 (ikä 22) 4 0   Leicester City
5 2P Michael Keane 11. tammikuuta 1993 (ikä 26) 5 0   Everton
6 2P Lewis Dunk 21. marraskuuta 1991 (ikä 27) 1 0   Brighton & Hove Albion
15 2P Kyle Walker 28. toukokuuta 1990 (ikä 28) 43 0   Manchester City
20 2P John Stones 28. toukokuuta 1994 (ikä 24) 36 2   Manchester City
2P Kieran Trippier 19. syyskuuta 1990 (ikä 28) 16 1   Tottenham Hotspur
2P Luke Shaw 12. heinäkuuta 1995 (ikä 23) 8 0   Manchester United
2P Joe Gomez 23. toukokuuta 1997 (ikä 21) 5 0   Liverpool
4 3KK Fabian Delph 21. marraskuuta 1989 (ikä 29) 17 0   Manchester City
8 3KK Harry Winks 2. helmikuuta 1996 (ikä 23) 3 0   Tottenham Hotspur
11 3KK Dele Alli 11. huhtikuuta 1996 (ikä 23) 32 3   Tottenham Hotspur
16 3KK Jordan Henderson 17. kesäkuuta 1990 (ikä 28) 48 0   Liverpool
18 3KK Ross Barkley 5. joulukuuta 1993 (ikä 25) 24 2   Chelsea
22 3KK Eric Dier 15. tammikuuta 1994 (ikä 25) 37 3   Tottenham Hotspur
23 3KK Ruben Loftus-Cheek 23. tammikuuta 1996 (ikä 23) 10 0   Chelsea
7 4H Jadon Sancho 25. maaliskuuta 2000 (ikä 19) 2 0   Borussia Dortmund
9 4H Callum Wilson 27. helmikuuta 1992 (ikä 27) 1 1   AFC Bournemouth
10 4H Wayne Rooney 24. lokakuuta 1985 (ikä 33) 120 53   D.C. United
12 4H Harry Kane (Kapteeni) 28. heinäkuuta 1993 (ikä 25) 34 19   Tottenham Hotspur
14 4H Jesse Lingard 15. joulukuuta 1992 (ikä 26) 21 3   Manchester United
17 4H Raheem Sterling 8. joulukuuta 1994 (ikä 24) 46 4   Manchester City
19 4H Marcus Rashford 31. lokakuuta 1997 (ikä 21) 30 6   Manchester United

Kutsutut pelaajatMuokkaa

Muut viimeisten 12 kuukauden aikana pelattuihin maaotteluihin nimetyt maajoukkueuraansa jatkavat pelaajat:

Paikka Pelaaja Syntymäaika Maaottelut Maalit Seura Viimeisin maaottelukutsu
M Nick Pope   19. huhtikuuta 1992 (ikä 27) 1 0   Burnley   Belgia, 14. heinäkuuta 2018
M Tom Heaton 15. huhtikuuta 1986 (ikä 33) 3 0   Burnley   Nigeria, 2. kesäkuuta 2018
M Joe Hart 19. huhtikuuta 1987 (ikä 32) 75 0   Burnley   Italia, 27. maaliskuuta 2018
P Harry Maguire 5. maaliskuuta 1993 (ikä 26) 16 1   Leicester City   Espanja, 15. lokakuuta 2018
P James Tarkowski 19. marraskuuta 1992 (ikä 26) 2 0   Burnley   Sveitsi, 11. syyskuuta 2018
P Danny Rose   2. heinäkuuta 1990 (ikä 28) 25 0   Tottenham Hotspur   Sveitsi, 11. syyskuuta 2018
P Phil Jones 21. helmikuuta 1992 (ikä 27) 27 0   Manchester United   Belgia, 14. heinäkuuta 2018
P Gary Cahill (ERO) 19. joulukuuta 1985 (ikä 33) 61 5   Chelsea   Belgia, 14. heinäkuuta 2018
P Ashley Young 9. heinäkuuta 1985 (ikä 33) 39 7   Manchester United   Belgia, 14. heinäkuuta 2018
P Alfie Mawson 19. tammikuuta 1994 (ikä 25) 0 0   Fulham   Italia, 27. maaliskuuta 2018
KK Nathaniel Chalobah 12. joulukuuta 1994 (ikä 24) 1 0   Watford   Espanja, 15. lokakuuta 2018
KK James Maddison 23. marraskuuta 1996 (ikä 22) 0 0   Leicester City   Espanja, 15. lokakuuta 2018
KK Mason Mount 10. tammikuuta 1999 (ikä 20) 0 0   Derby County   Espanja, 15. lokakuuta 2018
KK Adam Lallana 10. toukokuuta 1988 (ikä 31) 34 3   Liverpool   Nigeria, 2. kesäkuuta 2018
KK Jake Livermore 14. marraskuuta 1989 (ikä 29) 7 0   West Bromwich   Nigeria, 2. kesäkuuta 2018
KK Alex Oxlade-Chamberlain   15. elokuuta 1993 (ikä 25) 32 6   Liverpool   Italia, 27. maaliskuuta 2018
KK Lewis Cook 3. helmikuuta 1997 (ikä 22) 1 0   AFC Bournemouth   Italia, 27. maaliskuuta 2018
H Danny Welbeck   26. marraskuuta 1990 (ikä 28) 42 16   Arsenal   Sveitsi, 11. syyskuuta 2018
H Demarai Gray 28. kesäkuuta 1996 (ikä 22) 0 0   Leicester City   Sveitsi, 11. syyskuuta 2018
H Jamie Vardy (ERO) 11. tammikuuta 1987 (ikä 32) 26 7   Leicester City   Belgia, 14. heinäkuuta 2018
Huomautukset
  •   Pelaaja on loukkaantunut
  • (ERO) Pelaaja on lopettanut maajoukkueuransa

ValmennusMuokkaa

Päävalmentaja   Gareth Southgate
Apuvalmentaja   Steve Holland
Maalivahtivalmentaja   Martyn Margetson

Kuuluisia entisiä maajoukkuepelaajiaMuokkaa

Eniten otteluita maajoukkueessaMuokkaa

Päivitetty 17. marraskuuta 2018.

# Nimi Ura Ottelut Maalit
1 Peter Shilton 1970–1990 125 0
2 Wayne Rooney 2003–2018 120 53
3 David Beckham 1996–2009 115 17
4 Steven Gerrard 2000–2014 114 21
5 Bobby Moore 1962–1973 108 2
6 Ashley Cole 2001–2013 107 0
7 Sir Bobby Charlton 1958–1970 106 49
8 Frank Lampard 1999–2014 106 29
9 Billy Wright 1946–1959 105 3
10 Bryan Robson 1980–1991 90 26

Parhaat maalintekijätMuokkaa

# Pelaaja Ura Maalit (Ottelut) Maali/peli
1 Wayne Rooney 2003–2018 53 (120) 0,44
2 Sir Bobby Charlton 1958–1970 49 (106) 0,46
3 Gary Lineker 1984–1992 48 (80) 0,60
4 Jimmy Greaves 1959–1967 44 (57) 0,77
5 Michael Owen 1998–2008 40 (89) 0,45
6 Tom Finney 1946–1958 30 (76) 0,39
7 Nat Lofthouse 1950–1958 30 (33) 0,91
8 Alan Shearer 1992–2000 30 (63) 0,48
9 Vivian Woodward 1903–1911 29 (23) 1,26
10 Frank Lampard 1999–2014 29 (106) 0,27

Englannin kapteenitMuokkaa

# Pelaaja Ura maajoukkueessa Ott. Kapteenina (Ottelut yhteensä)
1 Billy Wright 1946–1959 90 (105)
= Bobby Moore 1962–1973 90 (108)
3 Bryan Robson 1980–1991 65 (90)
4 David Beckham 1996–2013 58 (97)
5 Alan Shearer 1992–2000 34 (63)
6 Kevin Keegan 1972–1982 31 (63)
7 Emlyn Hughes 1969–1980 23 (62)
8 Bob Crompton 1902–1914 22 (41)
= Johnny Haynes 1954–1962 22 (56)
= Wayne Rooney 2003–2018 22 (120)

Englannin valmentajatMuokkaa

Valmentaja Ura maajoukkueessa Ottelut Voitot Tasapelit Häviöt Tehdyt maalit Päästetyt maalit Voitto %
Walter Winterbottom 1946–1962 139 78 33 28 383 196 56.11%
Alf Ramsey 1963–1974 113 69 27 17 224 98 61.06%
Joe Mercer 1974 7 3 3 1 9 7 42.85%
Don Revie 1974–1977 29 14 8 7 49 25 48.27%
Ron Greenwood 1977–1982 55 33 12 10 93 40 60.00%
Bobby Robson 1982–1990 95 47 30 18 151 60 49.47%
Graham Taylor 1990–1993 38 18 13 7 62 32 47.36%
Terry Venables 1994–1996 23 11 11 1 35 13 47.82%
Glenn Hoddle 1996–1999 28 17 6 5 42 13 60.71%
Howard Wilkinson 1999 1 0 0 1 0 2 0.00%
Kevin Keegan 1999–2000 18 7 7 4 26 15 38.88%
Howard Wilkinson 2000 1 0 1 0 0 0 0.00%
Peter Taylor 2000 1 0 0 1 0 1 0.00%
Sven-Göran Eriksson 2001–2006 67 40 17 10 128 61 59.70%
Steve McClaren 2006–2007 18 9 4 5 32 12 50.00%
Fabio Capello 2008–2012 42 28 8 6 23 7 66.70%
Stuart Pearce 2012 1 0 0 1 2 3 0.00%
Roy Hodgson 2012–2016 56 33 14 9 111 48 58.98%
Sam Allardyce 2016 1 1 0 0 1 0 100%
Gareth Southgate 2016– 30 17 7 6 51 26 56.67%

TurnaushistoriaMuokkaa

MaailmanmestaruuskilpailutMuokkaa

Vuosi Kierros Sijoitus O V T* H TM PM
  1930 Ei osallistunut kisoihin - - - - - - -
  1934 Ei osallistunut kisoihin - - - - - - -
  1938 Ei osallistunut kisoihin - - - - - - -
  1950 Lohkovaihe 11 3 1 0 2 2 2
  1954 Puolivälierät 6 3 1 1 1 8 8
  1958 Lohkovaihe 11 4 0 3 1 4 5
  1962 Puolivälierät 8 4 1 1 2 5 6
  1966 Maailmanmestaruus 1 6 5 1 0 11 3
  1970 Puolivälierät 8 4 2 0 2 4 4
  1974 Ei selviytynyt kisoihin - - - - - - -
  1978 Ei selviytynyt kisoihin - - - - - - -
  1982 Neljännesvälierät 6 5 3 2 0 6 1
 1986 Puolivälierät 8 5 2 1 2 7 3
  1990 Välierät 4 7 3 3 1 8 6
  1994 Ei selviytynyt kisoihin - - - - - - -
  1998 Neljännesvälierät 9 4 2 1 1 7 4
   2002 Puolivälierät 6 5 2 2 1 6 3
  2006 Puolivälierät 7 5 3 2 0 6 2
  2010 Neljännesvälierät   4 1 2 1 3 5
  2014 Lohkovaihe   3 0 1 2 2 4
  2018 Välierät 4 7 3 1 3 12 8
yhteensä 15/20 1 mestaruus 69 29 21 19 91 64

Euroopan-mestaruuskilpailutMuokkaa

Vuosi Kierros O V T* H TM PM
  1960 Ei selviytynyt kisoihin - - - - - -
  1964 Ei selviytynyt kisoihin - - - - - -
  1968 Kolmas 2 1 0 1 2 1
  1972 Ei selviytynyt kisoihin - - - - - -
  1976 Ei selviytynyt kisoihin - - - - - -
  1980 Lohkovaihe 3 1 1 1 3 3
  1984 Ei selviytynyt kisoihin - - - - - -
  1988 Lohkovaihe 3 0 0 3 2 7
  1992 Lohkovaihe 3 0 2 1 1 2
  1996 Välierät 5 2 3 0 8 3
   2000 Lohkovaihe 3 1 0 2 5 6
  2004 Puolivälierät 4 2 1 1 10 6
   2008 Ei selviytynyt kisoihin - - - - - -
   2012 Puolivälierät 4 2 1 1 5 3
  2016 Neljännesvälierät 4 1 2 1 4 4
Yhteensä 14/28 31 10 10 11 40 35

* Rangaistuspotkukilpailulla ratkaistut pudotuspelit mukana.

LähteetMuokkaa

TilastolähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. FIFA/Coca-Cola World Ranking FIFA.com. 7.2.2019. Fédération Internationale de Football Association (FIFA). Viitattu 3.3.2019. (englanniksi)
  2. Harjulehto, Seppo: Mitä Missä Milloin 1955, s. 19. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1954.
  3. http://www.mtv3.fi/urheilu/futis/uutiset.shtml/arkistot/futis/2007/11/584485
  4. http://www.mtv3.fi/urheilu/futis/uutiset.shtml/arkistot/futis/2007/12/591762
  5. Squad - England Transfermarkt. Viitattu 17.11.2018. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa