Gary Neville
Gary Alexander Neville (s. 18. helmikuuta 1975 Bury, Suur-Manchester, Englanti) on englantilainen entinen jalkapalloilija, pelipaikaltaan puolustaja. Neville edusti koko uransa ajan Manchester Unitedia. Vuosina 2012–2016 hän toimi Englannin maajoukkueen apuvalmentajana.[2] Hän valmensi espanjalaista Valenciaa neljän kuukauden ajan kaudella 2015–2016.[3][4][5]
| |||
| Henkilötiedot | |||
|---|---|---|---|
| Koko nimi | Gary Alexander Neville | ||
| Syntymäaika | 18. helmikuuta 1975 | ||
| Syntymäpaikka |  Bury, Suur-Manchester, Englanti
| ||
| Pelipaikka | oikea laitapuolustaja | ||
| Pituus | 178 cm[1] | ||
| Paino | 72 kg[1] | ||
| Lempinimi | Gaz | ||
| Seura | |||
| Seura | Englanti
| ||
| Tehtävä | apuvalmentaja | ||
| Junioriseurat | |||
| 1991–1992 | Manchester United
| ||
| Seurat | |||
| Vuodet | Seura | O | (M) |
| 1992–2011 | Manchester United
|
400 | (5) |
| Maajoukkue | |||
| 1992 | Englanti U16
|
1 | (0) |
| 1992–1993 | Englanti U18
|
8 | (0) |
| 1995–2007 | Englanti
|
85 | (0) |
| Valmennusura | |||
| 2012–2016 | Englanti (apuvalmentaja)
| ||
| 2015–2016 |  Valencia CF
| ||
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. | |||
Neville voitti uransa aikana muun muassa Mestarien liigan ja kahdeksan Valioliigan mestaruutta. Hän edusti myös Englannin maajoukkuetta viisissä arvokisoissa.
Ura
muokkaaManchester United
muokkaaGary Neville oli osa Manchester Unitedin kuuluisaa juniorijoukkuetta, joka voitti FA Youth Cupin vuonna 1992 (hänen veljensä voitti saman kilpailun vuonna 1995). Joukkueeseen kuuluivat muiden muassa David Beckham, Ryan Giggs, Paul Scholes ja Nicky Butt, jotka kaikki pelasivat satoja otteluja Manchester Unitedissa. Neville debytoi edustusjoukkueessa jo vuonna 1992 UEFA Cupin ottelussa Torpedo Moskovaa vastaan. Hän nousi ykkösvaihtoehdoksi oikean pakin tontilla kauden 1994–1995 alussa ohitettuaan Paul Parkerin Sir Alex Fergusonin valinnoissa, eikä ole koskaan menettänyt avauspaikkaansa.
Neville nimitettiin joukkueensa kapteeniksi joulukuussa 2005 Roy Keanen lähdettyä seurasta erimielisyyksien takia. Neville on ensimmäinen Suur-Manchesterin alueelta tullut kapteeni sitten Münchenin lento-onnettomuudessa menehtyneen Roger Byrnen.
Tammikuussa 2006 Neville sai Englannin jalkapalloliitolta 5 000 punnan sakot ja varoituksen tulevaisuuden käytöksestään juhlittuaan Rio Ferdinandin lisäajalla tekemää voittomaalia Liverpoolia vastaan. Ottelu pelattiin Manchester Unitedin kotikentällä, Old Traffordilla, ja Neville juoksi maalin synnyttyä puolesta kentästä vastakkaiseen päätyyn, Liverpoolin kannattajien eteen ottaen samalla kiinni Manchester Unitedin logosta paidassaan. Manchesterin poliisi syytti Nevilleä ottelun jälkeisestä kannattajien mellakoinnista. Neville itse vastasi syytöksiin kysymällä The Times -lehden kolumnissaan: "Pitäisikö pelaajien toimia kuin robotit ja hölkätä maalin jälkeen hymyillen keskiviivalle, tunteitaan osoittamatta?" Hän myös mainitsi, että vain viikkoa aiemmin entinen Liverpoolin pelaaja, Robbie Fowler, ei saanut rangaistusta juhlittuaan maalia Manchester Unitedin fanien edessä Unitedin kohdattua paikallisvastustaja Cityn.[6]
Neville ylsi Manchester Unitedissa useisiin huippusaavutuksiin, mm. kahdeksaan Valioliigan mestaruuteen, kolmeen FA Cupin voittoon ja keväällä 1999 Mestarien liigan voittoon. Hän oli yksi triplan voittaneen joukkueen kulmakivistä. Neville pelasi uransa aikana Manchester Unitedin paidassa 602 ottelua.[7]
9. huhtikuuta 2008 Neville palasi kentälle 13 kuukauden tauon jälkeen AS Romaa vastaan Mestarien liigan puolivälierissä. Neville loukkasi nilkkansa maaliskuussa 2007 ja on sen jälkeen kärsinyt muun muassa pohjevaivoista. Kaudella 2010–2011 Neville kärsi taas loukkaantumisista ja helmikuussa 2011 hän päätti lopettaa uransa.[7]
Maajoukkue
muokkaaEnglannin maajoukkueessa Neville pelasi ensi kertaa vuonna 1995 ystävyysottelussa Japania vastaan. Nevillellä on takanaan viidet arvokisat ja hän on pelannut Englannin paidassa 85 ottelua; vain Ashley Cole ja Kenny Sansom ovat pelanneet enemmän maaotteluja laitapuolustajista. Neville on Englannin kaikkien aikojen maaottelutilastossa kolmastoista.[8]
Yksityiselämä
muokkaaGary Nevillen veli Phil Neville on myös huipputason jalkapalloilija ja heidän siskonsa Tracey Neville on edustanut Englantia verkkopallossa. Heidän isänsä Neville Neville on toiminut jalkapalloseura Buryn johtoportaassa.
Saavutukset
muokkaaManchester United
muokkaa- Englannin Valioliiga: 1996, 1997, 1999, 2000, 2001, 2003, 2007, 2009
- Mestarien liiga: 1999
- FA Cup: 1996, 1999, 2004
- Englannin Liigacup: 2006
- FA Community Shield: 1996, 1997
- Intercontinental Cup: 1999
Ennätyksiä
muokkaaNevillen muita ennätyksiä Englannin maajoukkueessa:
- Eniten maaotteluja oikean laidan puolustajista.
- Eniten EM-kisaotteluja, Nevillellä niitä on 11 kappaletta kolmesta turnauksesta.
- Gary ja Phil ovat pelanneet veljespareista eniten maaotteluja, yhteensä 144. Aiemmin ennätystä pitivät hallussaan Bobby ja Jack Charlton 141 ottelulla.
- Gary ja Phil ovat pelanneet veljespareista eniten otteluja Englannin maajoukkueen avauksessa samaan aikaan, yhteensä 31 ottelussa.
- Gary Neville rikkoi kyseenalaisen ennätyksen vuonna 2004, kun hän ohitti Ray Wilsonin maaotteluiden määrässä. Neville oli eniten otteluja pelannut kenttäpelaaja, joka ei ollut onnistunut maalinteossa. Sittemmin Ashley Cole on vienyt häneltä tämän ennätyksen.[8]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Gary Neville – Player profile Eurosport. Viitattu 29.8.2024. (englanniksi)
- ↑ Roy Hodgson hires Gary Neville as assistant England coach (Arkistoitu – Internet Archive) SI.com. Viitattu 30.5.2012. (englanniksi)
- ↑ Comunicado Oficial: Gary Neville valenciacf.com. 2.12.2015. Valencia CF. Arkistoitu 4.7.2016. Viitattu 2.12.2015. (espanjaksi)
- ↑ Gary Neville: Valencia name ex-Man Utd defender head coach bbc.com. 2.12.2015. BBC. Viitattu 2.12.2015. (englanniksi)
- ↑ Gary Neville sacked by Valencia after less than four months in charge 30.3.2016. BBC Sport. Viitattu 30.3.2016. (englanniksi)
- ↑ Neville defends goal celebration
- ↑ a b Gary Neville announces retirement 2.2.2011. ESPN Soccernet. Arkistoitu 6.2.2011. Viitattu 3.2.2011. (englanniksi)
- ↑ a b Arnhold, Matthias & Mamrud, Roberto: England - Record International Players 17.7.2018. RSSSF. Viitattu 5.11.2018. (englanniksi)
1 Seaman | 2 G. Neville | 3 Pearce | 4 Ince | 5 Adams | 6 Southgate | 7 Platt | 8 Gascoigne | 9 Shearer | 10 Sheringham | 11 Anderton | 12 Howey | 13 Flowers | 14 Barmby | 15 Redknapp | 16 Campbell | 17 McManaman | 18 Ferdinand | 19 P. Neville | 20 Stone | 21 Fowler | 22 Walker | Valmentaja Venables
1 James | 2 G. Neville | 3 A. Cole | 4 Gerrard | 5 Terry | 6 Campbell | 7 Beckham | 8 Scholes | 9 Rooney | 10 Owen | 11 Lampard | 12 Bridge | 13 Robinson | 14 P. Neville | 15 King | 16 Carragher | 17 Butt | 18 Hargreaves | 19 J. Cole | 20 Dyer | 21 Heskey | 22 Walker | 23 Vassell | Valmentaja Eriksson
1 Robinson | 2 Neville | 3 A. Cole | 4 Gerrard | 5 Terry | 6 Ferdinand | 7 Beckham | 8 Lampard | 9 Rooney | 10 Owen | 11 J. Cole | 12 Campbell | 13 James | 14 Bridge | 15 Carragher | 16 Hargreaves | 17 Jenas | 18 Carrick | 19 Lennon | 20 Downing | 21 Crouch | 22 Carson | 23 Walcott | Valmentaja Eriksson