Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 1990

Vuoden 1990 jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut järjestettiin Italiassa. Turnauksen voitti Saksan liittotasavalta, joka kukisti loppuottelussa Argentiinan maalein 1–0.

1990 FIFA World Cup
Italia '90
Joukkueet 24
  106 karsijasta
Isäntämaa Italia Italia
Ajankohta 8. kesäkuuta
8. heinäkuuta 1990
Mitalistit
Kultaa Saksa Saksan liittotasavalta
Hopeaa Argentiina
Pronssia Italia
Ottelut 52
Maalit 115 (2,21 ottelua kohti)
Yleisö 2 516 348 (48 391 ottelua kohti)
Maalintekijä Italia Salvatore Schillaci (6 maalia)
Paras pelaaja Italia Salvatore Schillaci
← 1986 1994 →

Finaalin moni katsoi kuvastaneen kisoja kokonaisuudessaan: Turnauksessa tehtiin vain 115 maalia 52 ottelussa (keskimäärin 2,21 per ottelu), mikä oli kaikkien aikojen alhaisin lukema. Punaisia kortteja jaettiin peräti 16 kappaletta ja varoituksia 164 kappaletta, mitkä olivat ennätysmääriä. Kisojen pelillinen anti jäi kokonaisuutena odotettua alhaisemmaksi. Loppuottelunkin ainoa maali syntyi rangaistuspotkusta. Argentiina oli sinnitellyt loppuotteluun asti heikohkoksi arvioidulla pelillä muun muassa rangaistuspotkukilpailujen kautta. Puolustusvoittoisuuden ja vähämaalisuuden katsottiin näivettävän jopa koko lajia, mikä ajoi Kansainvälisen jalkapalloliiton sääntötarkistuksiin. Muun muassa hyökkäävän joukkueen pelaajien koskemattomuuteen tultaisiin kiinnittämään jatkossa enemmän huomiota.

Italia oli eräs turnauksen suosikeista. Välierissä Italia kuitenkin putosi finaalista juuri Argentiinalle rangaistuspotkukilpailussa. Azeglio Vicinin valmentama isäntäjoukkue otti lopulta pronssiset mitalit voittamalla Englannin.

Turnauksen ilopilleri oli Kamerunin joukkue, joka kokeneen kapteeninsa Roger Millan johdolla eteni puolivälieriin, joissa kuitenkin hävisi Englannille jatkoajalla. Turnauksen yllättäjäjoukkeisiin kuului myös MM-debytantti Costa Rica, joka eteni alkulohkostaan jatkoon. Ensimmäisissä MM-kisoissaan pelasivat myös Irlanti sekä Yhdistyneet arabiemiirikunnat.

Turnauksen parhaaksi pelaajaksi valittiin Italian hyökkääjä Salvatore Schillaci. Muita näkyviä pelaajia olivat muun muassa Saksan Lothar Matthäus, Andreas Brehme ja Jürgen Klinsmann, Kamerunin Roger Milla, Englannin Paul Gascoigne ja Gary Lineker, Jugoslavian Drajan Stojkovic sekä Tšekkoslovakian Tomas Skuhravy.[1] Edellisten kisojen paras pelaaja, Argentiinan Diego Maradona ei Italiassa tehnyt yhtään maalia, mutta kunnostautui joukkueensa johtohahmona ja pelintekijänä.

Turnauksen kulku muokkaa

Alkulohkot muokkaa

Maailmanmestaruuskilpailut alkoivat yllätyksellä, kun avausottelussa Kamerun voitti Diego Maradonan tähdittämän hallitsevan maailmanmestari Argentiinan 1–0. Romania varmisti jatkopaikkansa 2–0 voitolla Neuvostoliitosta. Kamerun voitti sensaatiomaisesti alkulohkonsa ja Argentiina selvisi vasta kolmantena jatkoon.

Ennakko-odotuksiin nähden pettymyksiin lukeutuivat Skotlanti, Neuvostoliitto sekä Ruotsi, jotka jäivät alkulohkoihinsa.

Isäntämaa Italia oli yksi MM-kisojen suosikeista, ja joukkue vastasikin odotuksiin. Italia voitti kaikki alkusarjan ottelunsa, ja lohkovoitto varmistui Tšekkoslovakiaa vastaan Salvatore Schillacin ja Roberto Baggion maaleilla. Ennen kisoja vielä suurelle yleisölle tuntematon Schillaci oli tehnyt ratkaisumaalin myös avausottelussa Itävaltaa vastaan. Tšekkoslovakia eteni myös jatkoon lohkon toisella sijalla voitettuaan Itävallan ja USA:n.

Brasilia eteni Italian tavoin alkulohkosta jatkoon puhtaalla pelillä, tosin se voitti jokaisen ottelunsa vain niukasti maalin erolla. Costa Rica selvisi neljännesvälieriin voitettuaan yllättäen Skotlannin 1–0. Pahasti joutui pettymään myös Ruotsi, joka hävisi kaikki kolme alkulohko-otteluaan maalein 1–2.

Saksan liittotasavalta oli vakuuttava alusta lähtien. Saksa kaatoi avausottelussaan Jugoslavian 4–1, seuraavaksi Yhdistyneet arabiemiirikunnat 5–1 ja voitti alkulohkonsa maalierolla 10–3. Jugoslaviaa pidettiin turnauksen "mustana hevosena" ja joukkue oli lohkonsa toiseksi paras. Kolumbia eteni neljännesvälieriin venyessään viime hetken tasapeliin Saksaa vastaan.

Lohko E:ssä niin ennakkosuosikkeihin lukeutuvan Espanjan kuin minkään muunkaan joukkueen otteet eivät vakuuttaneet. Pudotuspeleihin selvisivät lopulta Espanjan lisäksi Belgia ja Uruguay.

F-lohko oli eräs turnauksen heikkotasoisimmista; siinä tehtiin vain seitsemän maalia. Englanti paransi peliään lopulta sen verran, että selviytyi lohkovoittajaksi. Tiukkaan puolustukseen pelinsä perustanut Irlanti taisteli myös tiensä neljännesvälieriin. Hollanti oli eräs MM-kisojen suurimpia pettymyksiä. Vuoden 1988 Euroopan mestari ei voittanut turnauksessa otteluakaan ja selvisi alkulohkostaan vasta kolmantena jatkoon.

Neljännesvälierät muokkaa

Saksan liittotasavallan ja Hollannin kohtaaminen pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella oli eräs kisojen harvoja hyvätasoisia otteluita. Frank Rijkaard nahisteli Rudi Völlerin kanssa 24. minuutilla, minkä seurauksena molemmat ajettiin ulos. Saksa oli lopulta parempi Jürgen Klinsmannin ja Andreas Brehmen maaleilla 2–1.

Italia jatkoi puhtaalla pelillä myös Uruguayta vastaan; kisojen isäntämaa voitti Salvatore Schillacin ja Aldo Serenan viimeistelyllä 2-0.

Brasilia joutui jälleen pettymään, vaikka hallitsi neljännesvälieräotteluaan Argentiinaa vastaan lähes täydellisesti: Argentiinan Claudio Caniggia pääsi 80.minuutilla tekemään vastaiskusta voittoon riittäneen maalin Diego Maradonan syötöstä.

Espanja kärsi Brasilian tavoin tehottomuudesta, ja hävisi neljännesvälieränsä Jugoslavialle 1–2. Tšekkoslovakia kaatoi Costa Rican vaivatta 4–1, ja Tomas Skuhravy teki ottelussa hattutempun. Irlanti voitti maalittomana päättyneen ottelun jälkeen Romanian rangaistuspotkukilpailussa.

Kamerun eteni jatkoon Roger Millan kahdella maalilla, joista jälkimmäinen syntyi Kolumbian maalivahti Rene Higuitan riskialttiin pelaamisen seurauksena. Englanti voitti Belgian 1–0; maalin teki jatkoajan viimeisellä minuutilla David Platt Paul Gascoignen keskityksestä.

Puolivälierät muokkaa

Puolivälieristä mitalipeleihin etenivät odotetusti Saksan liittotasavalta sekä Italia. Saksa voitti Tšekkoslovakian 1–0 Lothar Matthäuksen rangaistuspotkumaalilla, ja Italia oli samoin lukemin Irlantia parempi. Kaikkiaan ottelukierros jäi vähämaaliseksi, ja puolivälieräotteluissa koko kisoja leimannut puolustusvoittoisuus korostui.

Argentiinan ja Jugoslavian välinen tapahtumaköyhä ottelu oli jatkoajankin jälkeen lukemissa 0–0. Rangaistuspotkukilpailussa kolme argentiinalaista onnistui Jugoslavian kahta vastaan, mikä toi Argentiinalle jatkopaikan.

Kamerun oli lähellä yllätystä ja johti vielä 82. minuutilla 2-1 Englantia vastaan, mutta Gary Lineker tasoitti rangaistuspotkusta. Jatkoajalla Englanti sai otteen pelistä, ja Lineker viimeisteli pilkulta Englannin voittolukemiksi 3–2.

Välierät muokkaa

Italia oli edennyt välieriin asti päästämättä maaliakaan, ja kisojen isäntämaa oli ennakkosuosikki myös Napolin välierässä Argentiina vastaan. Italia siirtyi 17. minuutilla Schillacin maalilla johtoon. Argentiina kuitenkin tasoitti 67. minuutilla Claudio Caniggian osumalla, ja ottelu eteni jatkoajan jälkeen rangaistuspotkukilpailuun. Siinä kaikki neljä Argentiinan pelaajaa mukaan lukien Maradona onnistuivat. Argentiinan maalivahti Sergio Goycochea torjui kaksi italialaisvetoa, joten Argentiina eteni loppuotteluun maalein 4–3.

Saksan ja Englannin välierä oli tasaisen kamppailun jälkeen lukemissa 1–1. Rangaistuspotkukilpailussa kaikki saksalaiset onnistuivat, ja Saksa eteni finaaliin Stuart Pearcen ja Chris Waddlen epäonnistuttua.

Pronssiottelu Italian ja Englannin välillä pelattiin 7. heinäkuuta Barissa ja oli useista muista turnauksen pudotuspeleistä poiketen hyvätasoinen ja siisti. Italia otti kolmannen sijan 2-1 voitolla. Schillaci varmisti turnauksen maalikuninkuutensa tehtyään 85. minuutilla rangaistuspotkusta voittomaalin.

Loppuottelu muokkaa

Vuoden 1990 MM-finaalia ei ole yleisesti pidetty arvokkaana päätöksenä turnaukselle. Saksan liittotasavalta hallitsi kenttätapahtumia mielin määrin Argentiinan tyytyessä vain puolustamaan. Kaksi argentiinalaista ajettiin ottelussa kentältä, ja peliä leimasivat kyynisyys ja väkivaltaiset otteet. Ratkaisu nähtiin ottelun 85. minuutilla, kun Andreas Brehme laukaisi rangaistuspotkusta Saksalle 1–0 voittomaalin.

Stadionit muokkaa

 
Turnauksen virallinen juliste.
Rooma Milano Napoli Torino
Stadio Olimpico San Siro Stadio San Paolo Stadio delle Alpi
Kapasiteetti: 84,800 Kapasiteetti: 83,407 Kapasiteetti: 83,311 Kapasiteetti: 71,362
       
Bari
Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 1990 (Italia)
Verona
Stadio San Nicola Stadio Marcantonio Bentegodi
Kapasiteetti: 58,270 Kapasiteetti: 43,216
   
Firenze Cagliari
Stadio Artemio Franchi Stadio Sant'Elia
Kapasiteetti: 49,000 Kapasiteetti: 44,200
   
Bologna Udine Palermo Genova
Stadio Renato Dall'Ara Stadio Friuli Stadio La Favorita Stadio Luigi Ferraris
Kapasiteetti: 41,200 Kapasiteetti: 42,311 Kapasiteetti: 40,632 Kapasiteetti: 44,800
       

Alkulohkot muokkaa

Lohko A muokkaa

Joukkue O V T H TM PM ME P
  Italia 3 3 0 0 4 0 +4 6
  Tšekkoslovakia 3 2 0 1 6 3 +3 4
  Itävalta 3 1 0 2 2 3 -1 2
  Yhdysvallat 3 0 0 3 2 8 -6 0
  Italia 1–0   Itävalta
  Yhdysvallat 1–5   Tšekkoslovakia
  Italia 1–0   Yhdysvallat
  Itävalta 0–1   Tšekkoslovakia
  Itävalta 2–1   Yhdysvallat
  Italia 2–0   Tšekkoslovakia

Lohko B muokkaa

Joukkue O V T H TM PM ME P
  Kamerun 3 2 0 1 3 5 -2 4
  Romania 3 1 1 1 4 3 +1 3
  Argentiina 3 1 1 1 3 2 +1 3
  Neuvostoliitto 3 1 0 2 4 4 0 2
  Argentiina 0-1   Kamerun
  Neuvostoliitto 0–2   Romania
  Argentiina 2–0   Neuvostoliitto
  Kamerun 2–1   Romania
  Argentiina 1–1   Romania
  Kamerun 0-4   Neuvostoliitto

Lohko C muokkaa

Joukkue O V T H TM PM ME P
  Brasilia 3 3 0 0 4 1 +3 6
  Costa Rica 3 2 0 1 3 2 +1 4
  Skotlanti 3 1 0 2 2 3 -1 2
  Ruotsi 3 0 0 3 3 6 -3 0
  Brasilia 2-1   Ruotsi
  Costa Rica 1–0   Skotlanti
  Brasilia 1–0   Costa Rica
  Skotlanti 2–1   Ruotsi
  Brasilia 1–0   Skotlanti
  Ruotsi 1-2   Costa Rica

Lohko D muokkaa

Joukkue O V T H TM PM ME P
  Länsi-Saksa 3 2 1 0 10 3 +7 5
  Jugoslavia 3 2 0 1 6 5 +1 4
  Kolumbia 3 1 1 1 3 2 +1 3
  Arabiemiirikunnat 3 0 0 3 2 11 -9 0
  Arabiemiirikunnat 0-2   Kolumbia
  Länsi-Saksa 4–1   Jugoslavia
  Jugoslavia 1–0   Kolumbia
  Länsi-Saksa 5–1   Arabiemiirikunnat
  Länsi-Saksa 1–1   Kolumbia
  Jugoslavia 4-1   Arabiemiirikunnat

Lohko E muokkaa

Joukkue O V T H TM PM ME P
  Espanja 3 2 1 0 5 2 +3 5
  Belgia 3 2 0 1 6 3 +3 4
  Uruguay 3 1 1 1 2 3 -1 3
  Etelä-Korea 3 0 0 3 1 6 -5 0
  Belgia 2-0   Etelä-Korea
  Uruguay 0–0   Espanja
  Belgia 3–1   Uruguay
  Espanja 3–1   Etelä-Korea
  Belgia 1–2   Espanja
  Etelä-Korea 0-1   Uruguay

Lohko F muokkaa

Joukkue O V T H TM PM ME P
  Englanti 3 1 2 0 2 1 +1 4
  Irlannin tasavalta 3 0 3 0 2 2 0 3
  Alankomaat 3 0 3 0 2 2 0 3
  Egypti 3 0 2 1 1 2 -1 2
  Englanti 1-1   Irlannin tasavalta
  Alankomaat 1–1   Egypti
  Englanti 0–0   Alankomaat
  Irlannin tasavalta 0–0   Egypti
  Englanti 1–0   Egypti
  Alankomaat 1-1   Irlannin tasavalta

Pudotuspelit muokkaa

Neljännesvälierät Puolivälierät Välierät Loppuottelu
                           
25. kesäkuuta - Rooma            
    Italia  1
30. kesäkuuta – Rooma
    Uruguay  0  
    Italia  1
25. kesäkuuta - Genova
      Irlannin tasavalta  0  
    Romania  0 (4)
3. heinäkuuta – Napoli
    Irlannin tasavalta (rp)  0 (5)  
    Italia  1 (3)
26. kesäkuuta - Verona
      Argentiina (rp)  1 (4)  
    Espanja  1
30. kesäkuuta - Firenze
    Jugoslavia (ja)  2  
    Jugoslavia (rp)  0 (2)
24. kesäkuuta - Torino
      Argentiina  0 (3)  
    Brasilia  0
8. heinäkuuta – Rooma
    Argentiina  1  
    Argentiina  0
24. kesäkuuta - Milano
      Länsi-Saksa  1
    Länsi-Saksa  2
1. heinäkuuta - Milano
    Alankomaat  1  
    Länsi-Saksa  1
23. kesäkuuta – Bari
      Tšekkoslovakia  0  
    Tšekkoslovakia  4
4. heinäkuuta - Torino
    Costa Rica  1  
    Länsi-Saksa (rp)  1 (4)
26. kesäkuuta - Bologna
      Englanti  1 (3)   Pronssiottelu
    Englanti (ja)  1
1. heinäkuuta - Napoli 7. heinäkuuta - Bari
    Belgia  0  
    Englanti (ja)  3     Italia  2
23. kesäkuuta - Napoli
      Kamerun  2       Englanti  1
    Kamerun (ja)  2  
    Kolumbia  1  

Parhaat maalintekijät muokkaa

6 maalia

5 maalia

4 maalia

3 maalia

[2]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. Tiitta et. al. (toim.): Mitä Missä Milloin 1991. Kansalaisen vuosikirja, s. 445–447. Otava, 1991.
  2. Players - Top goals FIFA. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 20.9.2015. (englanniksi)