Jens Lehmann
Jens Gerhard Lehmann (s. 10. marraskuuta 1969 Essen, Nordrhein-Westfalen, Länsi-Saksa) on saksalainen uransa vuonna 2011 lopettanut jalkapallomaalivahti.
.jpg)
| |||
| Henkilötiedot | |||
|---|---|---|---|
| Koko nimi | Jens Gerhard Lehmann | ||
| Syntymäaika | 10. marraskuuta 1969 | ||
| Syntymäpaikka |  Essen, Länsi-Saksa
| ||
| Pelipaikka | maalivahti | ||
| Pituus | 190 cm | ||
| Seurat | |||
| Vuodet | Seura | O | (M) |
| 1988–1998 | Schalke
|
274 | (2) |
| 1998 |  Milan
|
5 | (0) |
| 1999–2003 | Dortmund
|
129 | (0) |
| 2003–2008 |  Arsenal
|
145 | (0) |
| 2008–2010 | Stuttgart
|
65 | (0) |
| 2011 | Arsenal
|
1 | (0) |
| Yhteensä | 621 | (2) | |
| Maajoukkue | |||
| 1989–1990 | Länsi-Saksa U21
|
6 | (0) |
| 1998–2008 | Saksa
|
61 | (0) |
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. | |||
Seurajoukkueura muokkaa
Alku muokkaa
Lehmann aloitti ammattilaisuransa vuonna 1989 Bundesliiga-seura FC Schalke 04:ssä. Hän pelasi siellä lähes kymmenen vuoden ajan aina vuoteen 1998 saakka, jonka jälkeen hän siirtyi italialaiseen huippuseuraan AC Milaniin. FC Schalke 04:ssä hänen suurimmaksi saavutuksekseen jäi UEFA-cupin voitto vuodelta 1997, jossa hän ratkaisi voiton torjumalla Internazionalen Iván Zamoranon rangaistuspotkun rangaistuspotkukilpailussa. Vuonna 1998 Lehmann etsi menestystä ulkomailta ja teki sopimuksen italialaisen AC Milanin kanssa.
Paluu Saksaan muokkaa
Ura AC Milanissa ei kuitenkaan saanut tuulta alleen ja hän putosi pelaavasta kokoonpanosta vain viiden ottelun jälkeen. Viittä kuukautta myöhemmin hän palasi kotimaahansa, tällä kertaa Borussia Dortmundin riveihin. Saksassa tuli jälleen menestystä ja kaudella 2001–2002 hän voitti mestaruuden Borussia Dortmundissa.
Arsenal muokkaa
Vuonna 2003 Lehmann yritti uudestaan valloittaa ulkomaita ja tällä kertaa hän onnistui. Hän siirtyi englantilaiseen Arsenaliin, joka on yksi Englannin menestyneimmistä seuroista. Ensimmäisellä kaudellaan hän pelasi jokaisessa Arsenalin ottelussa ja seura voitti Valioliiga-mestaruuden häviämättä yhtään ottelua. Tämän jälkeen Lehmannilla oli pieniä ongelmia, lähinnä aggressiivisuutensa ja huonojen hermojensa takia. Kaudella 2004–2005 hän oli menettää ykkösmaalivahdin paikkansa, mutta pelasti sen pelaamalla loistavasti FA Cupin finaalissa ja torjuen Manchester Unitedin Paul Scholesin laukauksen rangaistuspotkukilpailussa tuoden täten Arsenalin FA Cupin voittoon kaikkien heidän viiden vetäjänsä onnistuttua.
Seuraavalla kaudella Lehmann nousi ehdottomaksi ykkösmaalivahdiksi pelaamalla yhden elämänsä parhaista kausista. Arsenal eteni Mestareiden liigan loppuotteluun, jossa tosin Lehmann sai punaisen kortin aivan ottelun alussa. Hän kuitenkin pelasi seitsemän nollapeliä Mestareiden liigan lohko- ja pudotuspeleissä ja torjui Villarrealin tähtihyökkääjä Juan Román Riquelmen rangaistuspotkun ottelun 89. minuutilla. Lehmannista tuli kaikkien aikojen ensimmäinen Mestareiden liigan loppuottelusta ulosajettu pelaaja. Ottelun tuomari Terje Hauge kertoi ottelun jälkeen hätäilleensä tilanteessa, jossa Lehmann sai punaisen kortin ja FC Barcelonan maali hylättiin. Tuomari olisi voinut hyväksyä Barcelonan maalin ja antaa Lehmannille keltaisen kortin.
Lähtö Arsenalista muokkaa
Vuonna 2007 toinen Arsenal-vahti Manuel Almunia nousi Lehmannin yli ykkösvahdiksi. Kauden aikana hänen kakkosvahdin paikka horjui, sillä joukkueessa pelasi myös Łukasz Fabiański. Toukokuussa 2008 Lehmann ilmoitti jättävänsä seuran kauden jälkeen. Kesäkuun alkupuolella hän teki yksivuotisen sopimuksen Bundesliigassa pelaavan VfB Stuttgartin kanssa.
Takaisin kotimaahan muokkaa
Monien Valioliigan Arsenalissa koettujen vuosien jälkeen Lehmann siirtyi loppu-urakseen Bundesliigan VfB Stuttgartin riveihin.
Lehmann lopetti uransa kauden 2009–2010 jälkeen. Hän saavutti Saksan liigan pronssin kaudella 2008–2009.[1]
Paluu muokkaa
Lehmann ilmoitti 14. maaliskuuta 2011 pelaavansa loppukauden 2010–2011 vanhassa seurassaan Arsenalissa. Hän pelasi lopulta vain yhden liigaottelun Blackpoolia vastaan. Lehmann sai torjuntavastuun, kun joukkueen ykkösmaalivahti Wojciech Szczęsny oli loukkaantuneena kuten myös kakkosvahti Łukasz Fabiański ja Manuel Almunia loukkasi itsensä Blackpool-pelin alkulämmittelyssä.[2]
Pelaajauran jälkeen muokkaa
Lehmann toimi neuvonantajana ja johtokunnan jäsenenä Bundesliigan Hertha BSC -seurassa, josta kuitenkin sai potkut huhtikuussa 2021.[3]
Maajoukkueura muokkaa
Lehmann pelasi ensimmäisen maaottelunsa vuonna 1998 Omania vastaan. Lehmannilla on ollut vaikea työ syrjäyttää Saksa-ikoni Oliver Kahn maajoukkueessa ja tästä syystä hän onkin usein ollut joukkueensa kakkosmaalivahtina. Jopa pienenä yllätyksenä pidettiin, että Saksan valmentaja Jürgen Klinsmann valitsi Lehmannin Saksan ykkösmaalivahdiksi vuoden 2006 MM-kotikisoihin. Saksa voitti kisoissa pronssia. Lehmann oli myös Saksan ykkösvahti EM-kisoissa 2008. Saksa voitti silloin EM-hopeaa.
Lehmann pelasi kaikkiaan 61 A-maaottelua.[4]
Lähteet muokkaa
- ↑ Jens Lehmannin 22 vuoden ura päättyi tasapeliin hs.fi. 8.5.2010. Helsingin Sanomat. Viitattu 10.5.2010.
- ↑ Jens Lehmann: Comeback bei Arsenal perfekt (Arkistoitu – Internet Archive) Bild.de (saksaksi)
- ↑ Saksalaislegenda sekoili törkyviestillään WhatsAppissa – potkuissa ei kauaa kestänyt Ilta-Sanomat. 6.5.2021. Viitattu 6.5.2021.
- ↑ Arnhold, Matthias & Mamrud, Roberto & Stokkermans, Karel: West) Germany - Record International Players 22.11.2018. RSSSF. Viitattu 9.12.2018. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
- Lehmannin esittelysivu Arsenal.comissa (englanniksi)
- Lehmannin tilastot Soccerbase.comissa (englanniksi)
| 1998 | 1999 | 2000 | 2001 | 2002 | 2003 | 2004 | 2005 | 2006 | 2007 | 2008 | 2009 | 2010 | |
| Vuoden pelaaja: |  Ronaldo |
Beckham |
 Redondo |
Effenberg |
 Zidane |
Buffon |
 Deco |
Gerrard |
Ronaldinho |
Kaká |
C. Ronaldo |
Messi |
Milito
|
| Vuoden maalivahti: |  Schmeichel |
Kahn |
Kahn |
Kahn |
Kahn |
Buffon |
Baía |
 Čech |
Lehmann |
Čech |
Čech |
 Van Der Sar |
Júlio César
|
| Vuoden puolustaja: |  Hierro |
Stam |
Stam |
Ayala |
Carlos |
Carlos |
Carvalho |
Terry |
Puyol |
Maldini |
Terry |
Terry |
Maicon
|
| Vuoden keskikenttäpelaaja: | Zidane |
Beckham |
Mendieta |
Mendieta |
Ballack |
Nedvěd |
Deco |
Kaká |
Deco |
Seedorf |
Lampard |
Xavi |
Sneijder
|
| Vuoden hyökkääjä: | Ronaldo |
 Ševtšenko |
Raúl |
Raúl |
Raúl |
Van Nistelrooy |
Morientes |
Ronaldinho |
 Eto’o |
Kaká |
C. Ronaldo |
Messi |
Milito
|
| Vuoden valmentaja: | Lippi |
 Ferguson |
Cúper |
Hitzfeld |
Del Bosque |
Ancelotti Mourinho |
Mourinho Benítez |
Benítez  Gazzajev |
Ramos Rijkaard
|
1 Kahn | 2 Hinkel | 3 Friedrich | 4 Wörns | 5 Nowotny | 6 Baumann | 7 Schweinsteiger | 8 Hamann | 9 Bobic | 10 Kurányi | 11 Klose | 12 Lehmann | 13 Ballack | 14 Brdaric | 15 Kehl | 16 Jeremies | 17 Ziege | 18 Ernst | 19 Schneider | 20 Podolski | 21 Lahm | 22 Frings | 23 Hildebrand | Valmentaja Völler
1 Kahn | 2 Hinkel | 3 Friedrich | 4 Huth | 5 Owomoyela | 6 Engelhardt | 7 Schweinsteiger | 8 Frings | 9 Hanke | 10 Deisler | 11 Brdarić | 12 Lehmann | 13 Ballack | 14 Asamoah | 15 Ernst | 16 Hitzlsperger | 17 Mertesacker | 18 Borowski | 19 Schneider | 20 Podolski | 21 Schulz | 22 Kurányi | 23 Hildebrand | Valmentaja Klinsmann
1 Lehmann | 2 Jansen | 3 Friedrich | 4 Huth | 5 Kehl | 6 Nowotny | 7 Schweinsteiger | 8 Frings | 9 Hanke | 10 Neuville | 11 Klose | 12 Kahn | 13 Ballack | 14 Asamoah | 15 Hitzlsperger | 16 Lahm | 17 Mertesacker | 18 Borowski | 19 Schneider | 20 Podolski | 21 Metzelder | 22 Odonkor | 23 Hildebrand | Valmentaja Klinsmann
1 Lehmann | 2 Jansen | 3 Friedrich | 4 Fritz | 5 Westermann | 6 Rolfes | 7 Schweinsteiger | 8 Frings | 9 Gómez | 10 Neuville | 11 Klose | 12 Enke | 13 Ballack | 14 Trochowski | 15 Hitzlsperger | 16 Lahm | 17 Mertesacker | 18 Borowski | 19 Odonkor | 20 Podolski | 21 Metzelder | 22 Kurányi | 23 Adler | Valmentaja Löw