Jens Lehmann
Jens Gerhard Lehmann (s. 10. marraskuuta 1969 Essen, Nordrhein-Westfalen, Länsi-Saksa) on saksalainen, parikymmentä vuotta varsinkin Saksan ja Englannin pääsarjoissa pelannut jalkapallomaalivahti. Hän pelasi Saksan A-maajoukkueessa vuosina 1998–2008 ja saavutti varamaalivahtina MM-hopeaa 2002 sekä ykkösmaalivahtina MM-pronssia 2006 ja EM-hopeaa 2008.
.jpg)
| |||
| Henkilötiedot | |||
|---|---|---|---|
| Koko nimi | Jens Gerhard Lehmann | ||
| Syntymäaika | 10. marraskuuta 1969 | ||
| Syntymäpaikka |  Essen, Länsi-Saksa
| ||
| Pelipaikka | maalivahti | ||
| Pituus | 190 cm | ||
| Seurat | |||
| Vuodet | Seura | O | (M) |
| 1988–1998 | Schalke
|
274 | (2) |
| 1998 |  Milan
|
5 | (0) |
| 1999–2003 | Dortmund
|
129 | (0) |
| 2003–2008 |  Arsenal
|
145 | (0) |
| 2008–2010 | Stuttgart
|
65 | (0) |
| 2011 | Arsenal
|
1 | (0) |
| Yhteensä | 621 | (2) | |
| Maajoukkue | |||
| 1989–1990 | Länsi-Saksa U21
|
6 | (0) |
| 1998–2008 | Saksa
|
61 | (0) |
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. | |||
Seurajoukkueura
muokkaaAlku
muokkaaLehmann aloitti ammattilaisuransa vuonna 1989 Bundesliiga-seura Schalke 04:ssä. Hän pelasi siellä lähes kymmenen vuoden ajan aina vuoteen 1998 saakka, minkä jälkeen hän siirtyi italialaiseen huippuseuraan AC Milaniin. FC Schalke 04:ssä hänen suurimmaksi saavutuksekseen jäi UEFA-cupin voitto vuodelta 1997, jossa hän ratkaisi voiton torjumalla Internazionalen Iván Zamoranon rangaistuspotkun rangaistuspotkukilpailussa.
Paluu Saksaan
muokkaaUra AC Milanissa ei kuitenkaan saanut tuulta alleen ja Lehmann putosi pelaavasta kokoonpanosta vain viiden ottelun jälkeen. Viittä kuukautta myöhemmin hän palasi kotimaahansa, tällä kertaa Borussia Dortmundin riveihin. Saksassa tuli jälleen menestystä ja kaudella 2001–2002 hän voitti mestaruuden Borussia Dortmundissa.
Arsenal
muokkaaVuonna 2003 Lehmann yritti uudestaan valloittaa ulkomaita ja tällä kertaa hän onnistui. Hän siirtyi englantilaiseen Arsenaliin, joka on yksi Englannin menestyneimmistä seuroista. Ensimmäisellä kaudellaan hän pelasi jokaisessa Arsenalin ottelussa ja seura voitti Valioliiga-mestaruuden häviämättä yhtään ottelua. Tämän jälkeen Lehmannilla oli pieniä ongelmia, lähinnä aggressiivisuutensa ja huonojen hermojensa takia. Kaudella 2004–2005 hän oli menettää ykkösmaalivahdin paikkansa, mutta pelasti sen pelaamalla loistavasti FA Cupin finaalissa ja torjuen Manchester Unitedin Paul Scholesin laukauksen rangaistuspotkukilpailussa vieden Arsenalin FA Cupin voittoon heidän kaikkien viiden laukojansa onnistuttua.
Seuraavalla kaudella Lehmann nousi ehdottomaksi ykkösmaalivahdiksi pelaamalla yhden elämänsä parhaista kausista. Arsenal eteni Mestareiden liigan loppuotteluun, jossa Lehmann tosin sai punaisen kortin aivan ottelun alussa. Hän kuitenkin pelasi seitsemän nollapeliä Mestareiden liigan lohko- ja pudotuspeleissä ja torjui Villarrealin tähtihyökkääjä Juan Román Riquelmen rangaistuspotkun ottelun 89. minuutilla. Lehmannista tuli kaikkien aikojen ensimmäinen Mestareiden liigan loppuottelusta ulos ajettu pelaaja. Ottelun tuomari Terje Hauge kertoi ottelun jälkeen hätäilleensä tilanteessa, jossa Lehmann sai punaisen kortin ja FC Barcelonan maali hylättiin. Tuomari olisi voinut hyväksyä Barcelonan maalin ja antaa Lehmannille keltaisen kortin.
Lähtö Arsenalista
muokkaaVuonna 2007 toinen Arsenal-maalivahti Manuel Almunia nousi Lehmannin ohitse ykkösvahdiksi. Kauden aikana hänen kakkosvahdin paikkansa horjui, sillä joukkueessa pelasi myös Łukasz Fabiański. Toukokuussa 2008 Lehmann ilmoitti jättävänsä seuran kauden jälkeen. Kesäkuun alkupuolella hän teki yksivuotisen sopimuksen Bundesliigassa pelaavan VfB Stuttgartin kanssa.
Takaisin kotimaahan
muokkaaMonien Englannin Valioliigan Arsenalissa koettujen vuosien jälkeen Lehmann siirtyi loppu-urakseen Bundesliigan VfB Stuttgartin riveihin.
Lehmann lopetti uransa kauden 2009–2010 jälkeen. Hän saavutti Saksan liigan pronssin kaudella 2008–2009.[1]
Paluu
muokkaaLehmann ilmoitti 14. maaliskuuta 2011 pelaavansa loppukauden 2010–2011 entisessä seurassaan Arsenalissa. Hän pelasi lopulta vain yhden liigaottelun Blackpoolia vastaan. Lehmann sai torjuntavastuun, kun joukkueen ykkös- ja kakkosmaalivahdit Wojciech Szczęsny ja Łukasz Fabiański olivat loukkaantuneina ja Manuel Almunia loukkasi itsensä Blackpool-pelin alkulämmittelyssä.[2]
Pelaajauran jälkeen
muokkaaLehmann toimi neuvonantajana ja johtokunnan jäsenenä Bundesliigan Hertha BSC:ssä, josta kuitenkin sai potkut huhtikuussa 2021.[3]
Maajoukkueura
muokkaaLehmann pelasi ensimmäisen maaottelunsa vuonna 1998 Omania vastaan. Lehmannilla on ollut vaikea työ syrjäyttää Saksa-ikoni Oliver Kahn maajoukkueessa, minkä vuoksi Lehmann onkin usein ollut joukkueensa kakkosmaalivahti. Jopa pienenä yllätyksenä pidettiin sitä, että Saksan valmentaja Jürgen Klinsmann valitsi Lehmannin Saksan ykkösmaalivahdiksi vuoden 2006 MM-kotikisoihin. Saksa voitti kisoissa pronssia. Lehmann oli myös Saksan ykkösvahti EM-kisoissa 2008. Saksa voitti tuolloin hopeaa.
Lehmann pelasi kaikkiaan 61 A-maaottelua.[4]
Lähteet
muokkaa- ↑ Jens Lehmannin 22 vuoden ura päättyi tasapeliin hs.fi. 8.5.2010. Helsingin Sanomat. Viitattu 10.5.2010.
- ↑ Jens Lehmann: Comeback bei Arsenal perfekt (Arkistoitu – Internet Archive) Bild.de (saksaksi)
- ↑ Saksalaislegenda sekoili törkyviestillään WhatsAppissa – potkuissa ei kauaa kestänyt Ilta-Sanomat. 6.5.2021. Viitattu 6.5.2021.
- ↑ Arnhold, Matthias & Mamrud, Roberto & Stokkermans, Karel: West) Germany - Record International Players 22.11.2018. RSSSF. Viitattu 9.12.2018. (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaa
- Lehmannin esittelysivu Arsenal.comissa (englanniksi)
- Lehmannin tilastot Soccerbase.comissa (englanniksi)
| 1998 | 1999 | 2000 | 2001 | 2002 | 2003 | 2004 | 2005 | 2006 | 2007 | 2008 | 2009 | 2010 | |
| Vuoden pelaaja: |  Ronaldo |
Beckham |
 Redondo |
Effenberg |
 Zidane |
Buffon |
 Deco |
Gerrard |
Ronaldinho |
Kaká |
C. Ronaldo |
Messi |
Milito
|
| Vuoden maalivahti: |  Schmeichel |
Kahn |
Kahn |
Kahn |
Kahn |
Buffon |
Baía |
 Čech |
Lehmann |
Čech |
Čech |
 Van Der Sar |
Júlio César
|
| Vuoden puolustaja: |  Hierro |
Stam |
Stam |
Ayala |
Carlos |
Carlos |
Carvalho |
Terry |
Puyol |
Maldini |
Terry |
Terry |
Maicon
|
| Vuoden keskikenttäpelaaja: | Zidane |
Beckham |
Mendieta |
Mendieta |
Ballack |
Nedvěd |
Deco |
Kaká |
Deco |
Seedorf |
Lampard |
Xavi |
Sneijder
|
| Vuoden hyökkääjä: | Ronaldo |
 Ševtšenko |
Raúl |
Raúl |
Raúl |
Van Nistelrooy |
Morientes |
Ronaldinho |
 Eto’o |
Kaká |
C. Ronaldo |
Messi |
Milito
|
| Vuoden valmentaja: | Lippi |
 Ferguson |
Cúper |
Hitzfeld |
Del Bosque |
Ancelotti Mourinho |
Mourinho Benítez |
Benítez  Gazzajev |
Ramos Rijkaard
|
1 Kahn | 2 Hinkel | 3 Friedrich | 4 Wörns | 5 Nowotny | 6 Baumann | 7 Schweinsteiger | 8 Hamann | 9 Bobic | 10 Kurányi | 11 Klose | 12 Lehmann | 13 Ballack | 14 Brdaric | 15 Kehl | 16 Jeremies | 17 Ziege | 18 Ernst | 19 Schneider | 20 Podolski | 21 Lahm | 22 Frings | 23 Hildebrand | Valmentaja Völler
1 Kahn | 2 Hinkel | 3 Friedrich | 4 Huth | 5 Owomoyela | 6 Engelhardt | 7 Schweinsteiger | 8 Frings | 9 Hanke | 10 Deisler | 11 Brdarić | 12 Lehmann | 13 Ballack | 14 Asamoah | 15 Ernst | 16 Hitzlsperger | 17 Mertesacker | 18 Borowski | 19 Schneider | 20 Podolski | 21 Schulz | 22 Kurányi | 23 Hildebrand | Valmentaja Klinsmann
1 Lehmann | 2 Jansen | 3 Friedrich | 4 Huth | 5 Kehl | 6 Nowotny | 7 Schweinsteiger | 8 Frings | 9 Hanke | 10 Neuville | 11 Klose | 12 Kahn | 13 Ballack | 14 Asamoah | 15 Hitzlsperger | 16 Lahm | 17 Mertesacker | 18 Borowski | 19 Schneider | 20 Podolski | 21 Metzelder | 22 Odonkor | 23 Hildebrand | Valmentaja Klinsmann
1 Lehmann | 2 Jansen | 3 Friedrich | 4 Fritz | 5 Westermann | 6 Rolfes | 7 Schweinsteiger | 8 Frings | 9 Gómez | 10 Neuville | 11 Klose | 12 Enke | 13 Ballack | 14 Trochowski | 15 Hitzlsperger | 16 Lahm | 17 Mertesacker | 18 Borowski | 19 Odonkor | 20 Podolski | 21 Metzelder | 22 Kurányi | 23 Adler | Valmentaja Löw