Blackburn Rovers FC

Blackburn Rovers Football Club on jalkapalloseura Blackburnista, Lancashiresta, Englannista. Se pelaa kaudella 2022–2023 Englannin toiseksi korkeimmalla sarjatasolla Mestaruussarjassa.

Blackburn Rovers
Koko nimi Blackburn Rovers
Football Club
Lempinimet Rovers[1]
Perustettu 1875
Kaupunki Englanti Blackburn, Englanti
Kenttä Ewood Park
– kapasiteetti 31 367
Sarja Mestaruussarja
Puheenjohtaja Englanti Mike Cheston
Päävalmentaja Tanska Jon Dahl Tomasson
}}
Kotipeliasu
}}
Vieraspeliasu
}}
Kolmas peliasu

Historiaa

muokkaa
 
Blackburn Rovers FC:n kotistadion Ewood Park.

Blackburn Rovers on yksi Englannin perinteikkäimmistä jalkapalloseuroista. Se selvisi 1882 FA Cupin loppuotteluun, mutta hävisi sen Old Etoniansille lukemin 0–1. Se voitti cupin kolme kertaa peräkkäin vuosina 1884–1886. 1884 se päihitti loppuottelussa Queen's Parkin 2–1 ja seuraavana vuonna maalein 2–0. Vuonna 1886 loppuottelussa seura voitti uusinnassa West Bromwich Albionin 2–0. Ensimmäinen loppuottelu oli päättynyt 0–0-tasatulokseen.[2] Blackburn Rovers on yksi kaudeksi 1888–1889 perustetun Englannin jalkapalloliigan perustajajäsenistä. Nykyiselle stadionilleen Ewood Parkille se muutti vuonna 1890.lähde? Samana vuonna se voitti FA Cupin loppuottelussa Sheffield Wednesdayn maalein 6–1. Seura uusi cup-voittonsa seuraavana vuonna 1891, kun se voitti loppuottelussa Notts County FC:n lukemin 3–1. Blackburn voitti 1. divisioonan mestaruuden kausina 1911–1912 ja 1913–1914. Ensimmäisen mestaruutensa se voitti kolmen pisteen erolla Evertoniin ja toisen peräti seitsemän pisteen erolla Aston Villaan.[2] Ennen 1990-lukua ja Valioliigan perustamista ajoittuivat Blackburnin menestyksekkäimmät hetket sen alkuvuosiin. Vuoteen 1928 mennessä se voitti FA Cupin kuudesti ja liigan mestaruuden kahdesti. Sittemmin se vietti vuosikymmenet tekemällä ensin hissiliikettä korkeimman ja toiseksi korkeimman sarjatason ja myöhemmin toiseksi ja kolmanneksi korkeimman sarjatason välillä.

Valioliigaan

muokkaa

1980- ja 1990-lukujen vaihteessa paikallinen metallipatruuna ja seuraa koko elämänsä kannattanut Jack Walker osti seuran itselleen ja pian alkoi uusi aikakausi sen historiassa. Blackburn nousikin heti seuraavalla kaudella vasta perustettuun Valioliigaan. Seura osti kalliilla uusia pelaajia, muun muassa maksoi silloisen ennätyssumman 3,5 miljoonaa puntaa Alan Shearerista ja hankki riveihinsä myös muun muassa Graeme Le Saux'n, Stuart Ripleyn ja Kevin Gallacherin. Ensimmäisellä valioliigakaudellaan 1992–1993 se taisteli mestaruudesta mutta sijoittui lopulta neljänneksi. Seuraavaksi kaudeksi seura teki lisää pelaajahankintoja ja sijoittui sarjataulukossa toiseksi. Lopulta kaudella 1994–1995 joukkue ylsi Valioliigan mestaruuteen taisteltuaan tiukasti Manchester Unitedin kanssa. Tämän jälkeen seuran menestyskulku keskinkertaistui, kunnes se vuonna 2002 ylsi viimeiseen suurvoittoonsa voitettuaan liigacupin.

Managerit

muokkaa
   

Saavutukset

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. Origins of Nicknames for 20 Premier League Clubs 15.11.2010. Worldsoccertalk.com. Arkistoitu 27.9.2015. Viitattu 27.9.2015. (englanniksi)
  2. a b Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 173. Otava, 1970.
  3. Blackburnin valmentaja sai potkut YLE Urheilu. 13.12.2010. Helsinki: Yleisradio. Viitattu 13.12.2010.

Aiheesta muualla

muokkaa