Avaa päävalikko
Dominique Pire

Isä Dominique Pire (oik. Georges Charles Clement Ghislain Pire, 10. helmikuuta 1910 Dinant Belgia30. tammikuuta 1969 Leuven Belgia) oli belgialainen dominikaanimunkki , jonka työskentely toisen maailmansodan jälkeisen pakolaisongelman auttamiseksi toi hänelle Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1958.[1]

Sisällysluettelo

ElämäkertaMuokkaa

Pire antoi dominikaani-luostarilupauksensa vuonna 1932, ja samalla hän otti uuden nimen Dominique Pire. Tämän jälkeen hän opiskeli teologiaa ja valtiotiedettä Leuvenin katolisessa yliopistossa, suoritti tohtorin tutkinnon Roomassa 1936 ja palasi belgialaisessa Huyn kaupungissa sijaitsevaan Sarten luostariin. Luostarista käsin hän aloitti sosiaalityön alueen vähäosaisten parissa. Toisen maailmansodan aikana Pire toimi kenttäpappina vastarintaliikkeessä ja osallistui liittoutuneiden alas pudonneiden lentäjien palauttamiseen pois saksalaisten käsistä. Tästä toiminnasta hänet palkittiin lukuisilla mitaleilla sodan jälkeen.[1]

Vuonna 1949 hän kiinnostui pakolaisongelmasta, joka oli sodan jälkeen Euroopan suuria kysymyksiä. Hän kirjoitti asiasta kirjan Du Rhin au Danube avec 60,000 D. P. ja perusti ”Kodittomien apu” -nimisen järjestön auttamaan pakolaisia ottamalla vastuulleen kummiperheitä.[1] Vuoden 1950 jälkeen hän perusti Saksaan ja Itävaltaan ryhmän kyliä, joissa autettiin pakolaisia asettumaan paikoilleen. Hän kieltäytyi sekoittamasta sosiaalista vastuuta ja henkilökohtaista uskontoa, ja tämä aiheutti hänelle usein ongelmia.

Vastaanotettuaan Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1956 hän jatkoi toimintaansa rauhan puolesta perustamalla Rauhan yliopiston, jonka tehtävänä oli opettaa tulevia maailman johtajia suurempaan yhteisymmärrykseen. Hän perusti myös Rauhan saaren (Île de paix), vapaaehtoisjärjestön, jonka tehtäväksi oli määritelty maaseutuväestön auttaminen kehityksen tielle. Hänen elinaikanaan tämä hanke lähti toimimaan sekä Intiassa että Bangladeshissä.

Isä Dominique Piren perustamat järjestötMuokkaa

  • Service d'Entraide Familiale: järjestö työskentelee yhteiskunnan syrjäytyneiden perheiden ja yksittäisten henkilöiden yhteiskuntaan sopeuttamisen parissa.
  • Aide aux Personnes Déplacées: toimii Belgiaan saapuvien pakolaisten parissa ja kehitysmaiden lasten kummitoiminnassa.
  • Université de Paix: on erikoistunut konfliktien myönteisten ratkaisumallien hallintaan, niin perheissä, työpaikoilla kuin isommissakin yhteisöissä.
  • Iles de Paix: tukee pitkän aikavälin kehityshankkeita, ja niiden kohteena ovat Burkina Fason, Beninin, Malin, Guinea-Bissaun, Ecuadorin, Bolivian ja Perun maaseutujen asukkaat.

LähteetMuokkaa

  1. a b c Belgialaismunkki Georges Pire sai Nobelin rauhanpalkinnon. Helsingin Sanomat, 11.11.1958, s. 7, 20. Näköislehden aukeama (tilaajille).

Aiheesta muuallaMuokkaa