Avaa päävalikko

Dag Hammarskjöld

ruotsalainen diplomaatti, ekonomisti ja YK:n pääsihteeri

Dag Hjalmar Agne Carl Hammarskjöld (Loudspeaker.svg kuuntele ääntämys?, 29. heinäkuuta 1905 Jönköping18. syyskuuta 1961) oli ruotsalainen diplomaatti, joka toimi Yhdistyneiden kansakuntien toisena pääsihteerinä huhtikuusta 1953 syyskuussa 1961 tapahtuneeseen kuolemaansa asti.

Dag Hammarskjöld
Dag Hammarskjöld.jpg
Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeri
Edeltäjä Trygve Lie
Seuraaja U Thant
Henkilötiedot
Syntynyt 29. heinäkuuta 1905
Jönköping, Ruotsi
Kuollut 18. syyskuuta 1961 (56 vuotta)
Ndola, Rhodesian ja Njassamaan liittovaltio
Ammatti taloustieteilijä
Tiedot
Kunnianosoitukset Nobelin rauhanpalkinto Nobelin rauhanpalkinto (1961)
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
www.daghammarskjold.se
Dag Hammarskjöldin syntymäkoti Jönköpingissä

NuoruusMuokkaa

Dag Hammarskjöld syntyi Jönköpingissä mutta asui lapsuutensa pääasiassa Uppsalassa. Hänen isänsä Hjalmar Hammarskjöld oli Ruotsin pääministeri 1914–1917.[1]

Hammarskjöld opiskeli humanistisia tieteitä, taloustiedettä ja oikeustiedettä Uppsalan yliopistossa.[2]

Vuosina 1930–1934 Hammarskjöld oli hallituksen työttömyyslautakunnan sihteeri. Hän teki väitöskirjansa Konjunkturspridningen ja väitteli tohtoriksi Tukholman yliopistosta vuonna 1933.[1] Vuonna 1936 Hammarskjöld meni töihin Sveriges Riksbankiin ja toimi sen pääjohtajana vuosina 1941–1948.[2] Vuonna 1945 hänet nimitettiin hallituksen talousasioiden neuvonantajaksi koordinoimaan suunnitelmia sodanjälkeisen ajan taloudellisten ongelmien voittamiseksi.[1]

Vuonna 1947 Hammarskjöld nimitettiin Ruotsin ulkoministeriöön, ja vuonna 1949 hänestä tuli valtiosihteeri. Hän oli yksi Ruotsin edustajista Pariisin konferenssissa, jossa perustettiin Marshall-apu. Vuonna 1948 hän osallistui Pariisissa kokoukseen, jossa perustettiin OECD. Vuonna 1950 hän johti Ruotsin Uniscanin delegaatiota. Vuonna 1951 hänestä tuli hallituksen salkuton ministeri ja ulkoministerin varamies. Vaikka hän toimi sosiaalidemokraattisessa hallituksessa, hän ei virallisesti liittynyt mihinkään poliittiseen puolueeseen.[2]

Hammarskjöld toimi Ruotsin delegaation varapuheenjohtajana YK:n yleiskokouksessa Pariisissa 1951–1952 ja delegaation puheenjohtajana New Yorkin yleiskokouksessa 1952–1953.[1]

Hammarskjöld valittiin Ruotsin akatemiaan isältään vapautuneelle paikalle 20. tammikuuta 1954.[1]

YK:n pääsihteeriksiMuokkaa

 
Dag Hammarskjöld YK:n päämajan edessä New Yorkissa.

Trygve Lien erotessa pääsihteerin virasta vuonna 1953 Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto päätti suositella pääsihteeriksi Hammarskjöldiä. Se tuli hänelle yllätyksenä. Kymmenen maata yhdestätoista kannatti häntä. Yleiskokous valitsi hänet huhtikuussa 1953 virkaan 57 äänellä 59:stä.[3] Hänet valittiin uudelleen vuonna 1957.[4]

Hammarskjöldin mielestä pääsihteerin tuli tehdä päätöksiä hätätapauksissa ilman YK:n turvallisuusneuvoston tai yleiskokouksen suostumusta. Hammarskjöld toimi virassaan useiden konfliktien sovittelijana. Hän yritti neuvotella ratkaisua Israelin ja arabivaltioiden välillä. Vuonna 1956 hän matkusti Kiinaan neuvottelemaan 15 Korean sodan aikana vangitun amerikkalaisen lentäjän vapauttamisesta. Samana vuonna hän perusti UNEF:n eli YK:n rauhanturvajoukot. Hän oli mukana selvittämässä Suezin kriisiä 1957.[2]

Hammarskjöld vieraili Suomessa heinäkuun alussa 1956 ja tapasi presidentti Urho Kekkosen.lähde?

Belgian Kongo (nykyinen Kongon demokraattinen tasavalta) itsenäistyi 30. kesäkuuta 1960, ja maahan valittiin sosialistinen pääministeri Patrice Lumumba. 11. heinäkuuta maan itäinen osa Katanga, jossa on paljon luonnonrikkauksia, julistautui itsenäiseksi pääministeri Moise Tšomben johtamana. Eri puolilla maata syntyi kapinoita ja alueellisia itsenäistymisliikkeitä (Kongon kriisi). Hammarskjöld teki neljä matkaa Kongoon johtamaan Lumuban ja Tšomben välisiä neuvotteluja. Hänen ehdotuksensa rauhanturvajoukkojen lähettämisestä maahan kaatui Neuvostoliiton vastustukseen. Neuvostoliitto vaati Hammarskjöldin eroa ja halusi, että YK:n pääsihteereiksi valittaisiin kolmen miehen troikka, yksi sosialistisista maista, yksi kapitalistisista maista ja yksi juuri itsenäistyneistä kolmannen maailman maista, ja näillä olisi veto-oikeus. Hammarskjöld ei kuitenkaan eronnut. Hammarskjöld ei suostunut Lumumban ehdotukseen Katangan liittämisestä Kongoon, ja Lumumba pyysi apua Neuvostoliitosta.[5]

KuolemaMuokkaa

 
Dag Hammarskjöldin hauta Uppsalassa.
 
Dag Hammarskjöldin muistolaatta Yhdistyneiden kansakuntien päämajassa New Yorkissa.

Hammarskjöld oli syyskuussa 1961 yksityislentokoneella matkalla Kongoon selvittämään Moise Tšomben ja YK:n joukkojen välisiä taisteluita. Tarkoituksena oli saada tulitauko Katangan kapinallisten ja YK:n rauhanturvaajien välille. Matkalla Élisabethvilleen syyskuun 17. ja 18. päivien välisenä yönä lentokone putosi ja tuhoutui lähellä Ndolaa Pohjois-Rhodesiassa nykyisen Sambian alueella. Hammarskjöld ja muut 15 koneessa ollutta kuolivat.[2]

Useat maat pyrkivät turmatutkimuksten alussa suuntaamaan huomion koneen kapteeniin, joka olisi tehnyt virheen.[6]

Etelä-Afrikan Totuuskomission puheenjohtaja arkkipiispa Desmond Tutu kertoi 1998, että vähän aiemmin paljastuneet kirjeet yhdistävät MI5:n, CIA:n ja Etelä-Afrikan turvallisuuspalvelun lento-onnettomuuteen. Yhden kirjeen mukaan Hammarskjöldin lentokoneen renkaiden väliin oli piilotettu pommi, joka laukesi koneen alkaessa laskeutua. Tutun mukaan kirjeen aitous on kiistanalainen. Britannian ulkoministeriön mukaan kirjeet ovat voineet olla Neuvostoliitosta peräisin olevaa harhautusta.[7]

Hammarskjöldin syntymästä oli 29. heinäkuuta 2005 kulunut sata vuotta. Norjan armeijan komentajaa kenraalimajuri Bjørn Eggea haastateltiin Aftenposteniin edesmenneen pääsihteerin kuolemaan liittyvistä tapahtumista. Egge oli ensimmäinen YK:n virkamies, joka näki Hammarskjöldin ruumiin, ja hän sanoi, että otsassa oli reikä. Reikä retusoitiin pois Hammarskjöldin ruumiista otetuista valokuvista. Eggen mukaan vaikuttaa siltä, että Hammarskjöld selvisi lento-onnettomuudesta ja yritti lähteä loukkaantuneena hylyltä. Egge ei suoraan väittänyt kyseessä olevan ampumahaava.[8]

Alasampumisen mahdollisuusMuokkaa

Ruotsalainen Afrikassa työskennellyt avustustyöntekijä Göran Björkdahl raportoi tutkimuksiensa tuloksena vuonna 2011, että alkuperäisissä virallisissa tutkimuksissa kuulematta jääneet turmapaikan asukkaat olivat nähneet Hammarskjöldin konetta ammutun toisesta, pienemmästä lentokoneesta. Lehden mukaan brittiviranomaiset olivat myös peitelleet todellisia tapahtumia.[9] Tansanian korkeimman oikeuden entisen puhemiehen Mohamed Chande Othmanin johtama YK:n tutkimusryhmä esitti vuonna 2017 mahdollisuuden, että Hammarskjöldin koneen olisi pudottanut Katangan ilmavoimissa palvellut "Beukels"-niminen belgialainen palkkasoturi, joka olisi varoituslaukauksellaan saanut koneen siiven katkeamaan. Othmanin tutkimusryhmä ei kyennyt varmuudella vahvistamaan "Beukelsin" henkilöllisyyttä. Katanga oli helmikuussa 1961 vastaanottanut Ranskalta kolme Fouga Magister -suihkuhävittäjää, joita oli käytetty säännöllisesti yöhyökkäyksissä jo ennen Hammarskjöldin kuolemaa.[10]

Tammikuussa 2019 Sundancen elokuvajuhlilla esitetyssä dokumenttielokuvassa Cold Case Hammarskjöld esitetään tietoja, joiden mukaan koneen ampui alas belgialainen palkkasoturi Jan van Risseghem. Hän oli entinen Britannian kuninkaallisten ilmavoimien lentäjä, ja tapahtuma-aikaan hän lensi Katangan kapinallisten palveluksessa. Hänet oli tunnistanut toinen lentäjä, mutta hänellä oli todisteena lentokoneen lokitiedot, joiden mukaan hän oli turman aikana toisaalla. Lokitietoja on kuitenkin pitänyt väärennettynä dokumentissa esiintyvä Roger Bracco, joka oli Katangassa samaan aikaan kuin van Risseghem. Van Risseghemin ystävä Pierre Coppens sanoo dokumentissa, että van Risseghem myös tunnusti vuonna 1965 ampuneensa koneen alas ja kuvaili tarkasti tekonsa. Viranomaiset tai tiedotusvälineet eivät ole haastatelleet van Risseghemiä asiasta suoraan.[11][12][13]

Lokakuussa 2019 julkaistujen tietojen mukaan YK on saanut haltuunsa valokuvia, joissa näkyy koneen rungossa luodinreikiä.[6]

TunnustuksetMuokkaa

Hammarskjöldille myönnettiin postuumisti Nobelin rauhanpalkinto 1961.[14]

Hammarskjöldin kuva on Ruotsin vuonna 2015 liikkeelle lasketussa 1 000 kruunun setelissä.[15] Helsingin Taka-Töölössä Olympiastadionin lähellä on vuonna 1962 Hammarskjöldin mukaan nimetty Hammarskjöldintie.[16]

Kirjallinen tuotantoMuokkaa

Hammarskjöldin ainoa kirja Vägmärken ilmestyi vuonna 1963 (suomeksi Kiinnekohtia, Otava 1964). Kirja on kokoelma hänen päiväkirjamerkintöjään. Se alkaa vuodesta 1925, jolloin hän oli 20-vuotias, ja päättyy vuoteen 1960. Kirjassa Hammarskjöld osoittautuu kristilliseksi mystikoksi ja kuvailee diplomaattisia toimiaan ikään kuin henkistä matkaa.[2] Kirjasta tuli suosittu Yhdysvalloissa etenkin opiskelijoiden keskuudessa.

TeoksetMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e Second United Nations Secretary-General un.org. Viitattu 24.10.2016. (englanniksi)
  2. a b c d e f Dag Hammarskjöld – Biographical Nobelprize.org. 2014. Viitattu 24.10.2016. (englanniksi)
  3. Dag Hammarskjöld 1953 (from"Public Papers of the Secretaries-General of the United Nations: Volumes II–V: Dag Hammarskjöld", selected and edited with commentary by Andrew W.Cordier and Wilder Foote, Columbia University Press, 1974–1975.) UN. Viitattu 24.10.2016. (englanniksi)
  4. Dag Hammarskjöld 1957 (from "Public Papers of the Secretaries-General of the United Nations: Volumes II–V: Dag Hammarskjöld", selected and edited with commentary by Andrew W.Cordier and Wilder Foote, Columbia University Press, 1974–1975.) UN. Viitattu 24.10.2016. (englanniksi)
  5. Dag Hammarskjöld timeline: 1960 un.org. Viitattu 24.10.2016. (englanniksi)
  6. a b Dag Hammarskjöldin kuolinmysteeristä uutta tietoa – Ennennäkemättömät valokuvat paljastavat turmakoneen luodinreiä Yle.fi, uutiset. 8.10.2019. Viitattu 8.10.2019.
  7. "UN assassination plot denied", BBC World 19.8.1998. (englanniksi)
  8. Guhnfelt, Cato: Så hull i pannen Aftenposten. 28.7.2005. Viitattu 24.10.2016. (norjaksi)
  9. Borger, Julian; Smith, Georgina: Dag Hammarskjöld: evidence suggests UN chief's plane was shot down The Guardian. 17.8.2011. Viitattu 7.4.2019. (englanniksi)
  10. Borger, Julian: Plane crash that killed UN boss 'may have been caused by aircraft attack' The Guardian. 26.9.2017. Viitattu 7.4.2019. (englanniksi)
  11. Mikkonen, Minttu: Kylmän sodan mysteeri saattoi ratketa. Helsingin Sanomat, 14.1.2019, s. A 22.
  12. Leppänen, Mikko: Onko yksi 1900-luvun suurista mysteereistä ratkeamassa? SVT: Ruotsalaisen YK:n pääsihteerin Dag Hammarskjöldin kuolemasta uusia todisteita Yle.fi, uutiset. 13.1.2019. Viitattu 14.1.2019.
  13. Graham-Harrison, Emma; Rocksen, Andreas; Brügger, Mads: RAF veteran ‘admitted 1961 killing of UN secretary general’ The Guardian. 12.1.2019. Viitattu 7.4.2019. (englanniksi)
  14. The Nobel Peace Prize 1961 Nobelprize.org. Viitattu 24.10.2016. (englanniksi)
  15. Onko sinulla Ruotsin kruunuja Iltalehti.fi. Viitattu 12.4.2016.
  16. Olavi Terho ym. (toim.): Helsingin kadunnimet, s. 98. Helsingin kaupungin julkaisuja 24, 1970, Helsinki.

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Hans Landberg,: På väg... Dag Hammarskjöld som svensk ämbetsman. Stockholm: Atlantis, 2012. ISBN 978-91-7353-573-1.
  • Anders Lundahl, Dag Hammarskjöld – En vilja bortom stigarna, Nya Doxa 2006
  • Sven Stolpe: Dag Hammarskjöld, yksinäinen ihminen. Suomentanut Aila Meriluoto. Porvoo: WSOY, 1964.

Aiheesta muuallaMuokkaa


  Edeltäjä:
Trygve Lie
Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeri
1953–1961
Seuraaja:
U Thant