IPCC

Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli

Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC (Intergovernmental Panel on Climate Change) on poliittisen päätöksenteon tueksi vuonna 1988 perustettu ilmastotieteen johtavista asiantuntijoista koottu elin, jonka tehtävänä on koota ja arvioida ihmisen aiheuttamaa ilmaston lämpenemistä ja sen vaikutuksia koskevaa tieteellistä tietämystä.[1] IPCC:n kokonaisvaltaiset arviointiraportit ovat merkittävässä roolissa kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa [2].

Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC
Perustettu 1988
Tunnustukset Nobelin rauhanpalkinto Nobelin rauhanpalkinto (2007)
Aiheesta muualla
Sivusto

IPCC: ovat perustaneet kaksi Yhdistyneiden kansakuntien alaista järjestöä, Maailman ilmatieteen järjestö (WMO) ja YK:n ympäristöohjelma (UNEP). Perustamispäätöksen taustalla oli tarve saada kootuksi luotettavaa ja päätöksentekijöille ymmärrettävässä muodossa olevaa tietoa[3]. IPCC ei itse tee tutkimusta, mittauksia ja seurantaa, vaan kokoaa ja muokkaa ilmastonmuutoksesta saatavilla olevaa julkaistua ja vertaisarvioitua tieteellistä tutkimustietoa.[1]

IPCC:n puheenjohtajana on toiminut vuodesta 2015 lähtien eteläkorealainen taloustieteiden professori Hoesung Lee. Edellisenä puheenjohtajana vuosina 2002–2015 toimi Rajendra Pachauri. Ensimmäinen puheenjohtaja oli ruotsalainen Bert Bolin (1988–1997), ja hänen seuraajansa oli brittiläissyntyinen yhdysvaltalainen Bob Watson (1997–2002).

IPCC on julkaissut vuoteen 2020 mennessä viisi laajaa arviointiraporttia[4]. IPCC:n arviointiraporteissa kootaan tutkimusta ilmastotieteen eri osa-alueilta. Kuudes arviointiraportti on tarkoitus julkaista kokonaisuudessaan vuonna 2022. Laajojen kokoavien ja ilmastotieteen eri osa-alueita käsitteleviä osaraportteja sisältävien arviointiraporttien lisäksi IPCC julkaisee myös erikoisraportteja, joilla täydennetään ja syvennetään varsinaisten arviointiraporttien tarjoamaa tietoa. IPCC:n arviointiraportit ovat laajasti siteerattuja lähes missä tahansa ilmastonmuutosta koskevassa keskustelussa.[5][6]

IPCC:n jäseninä on vuonna 2020 on 195 valtiota, jotka ovat myös WMO:n jäseniä[7]. IPCC:n toimintaa ohjaa noin kerran vuodessa kokoontuva yleiskokous, johon osallistuu valtioiden, tutkimusinstituutioiden ja kansainvälisten organisaatioiden asiantuntijoita ja edustajia. Yleiskokous päättää IPCC-raporttien aiheista ja aikataulusta, paneelin työstä vastaavien henkilöiden valinnasta, budjeteista sekä toimintaperiaatteista[8]. Suomen ympäristöministeriön asettaman IPCC-työryhmän tehtävänä on valmistella ja tukea Suomen osallistumista IPCC:n toimintaan. Työryhmän puheenjohtajana kauella 2019–2022 toimii Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja Juhani Damski [9].

IPCC sai vuoden 2007 Nobelin rauhanpalkinnon yhdessä Yhdysvaltain entisen varapresidentin Al Goren kanssa.[10] Norjan Nobel-komitea myönsi palkinnon tiedon lisäämisestä ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta ja työstä toimenpiteitä varten ilmastonmuutoksen korjaamiseksi.

RaportitMuokkaa

IPCC on julkaissut viisi laajaa arviointiraporttia, jotka sisältävät ilmastotutkimuksen eri osa-alueita käsitteleviä osaraportteja. IPCC:n raportit ovat laajasti siteerattuja lähes missä tahansa ilmastonmuutosta koskevassa keskustelussa.[11][6] Vuoden 2007 raportin ensimmäinen osa ilmestyi helmikuussa 2007, loput myöhemmin samana vuonna. Ilmastonmuutoksen perustieteeseen keskittyvän ensimmäisen työryhmän osaraportin tekeminen aloitettiin marraskuussa 2003. Raportin sisältö kävi läpi kaksi kommentointikierrosta, joiden aikana yli 650 asiantuntijaa, hallitusta ja kansainvälistä järjestöä jättivät yhteensä yli 30 000 kommenttia.[12] Edelliset raportit julkaistiin 1990, 1995 ja 2001. Viides arviointiraportti julkaistiin 2014. Kuudes arviointiraportti on tarkoitus julkaista kokonaisuudessaan vuonna 2022[13].

Lokakuussa 2018 IPCC julkaisi erikoisraportin, jossa arvioitiin teollisen ajan alun jälkeisen 1,5 asteen lämpenemisen vaikutuksia maapallolla. Raportissa esitellään myös keinoja hillitä lämpenemistä 1,5 asteeseen.[14]

Raporttien syntyMuokkaa

Kaikkien IPCC:n raporttien kirjoittaminen noudattaa seuraava menettelyä.

  • IPCC:n yleiskokous hyväksyy luonnoksen raportin aihesisällöksi
  • hallitukset ja organisaatiot nimeävät asiantuntijat
  • valitaan kirjoittajat
  • 1. luonnos
  • 1. kommentointikierros: nimetyt asiantuntijat (noin 8 viikkoa)
  • 2. luonnos
  • 2. kommentointikierros: nimetyt asiantuntijat ja hallitukset (vähintään 8 viikkoa)
  • loppullinen luonnos
  • hallitukset kommentoivat yhteenvetoa poliittisille päättäjille
  • asianosainen työryhmä/IPCC:n yleiskokous hyväksyy raportin/yhteenvedon poliittisille päättäjille
  • julkaisu

Arviointiraporttien kirjoittajat jakautuvat aihe- tai lukukohtaisesti vastuussa oleviin pääkirjoittajiin ja näistä valittuihin, laajemmista kokonaisuuksista vastaaviin koordinoiviin pääkirjoittajiin, ja joukkoon pääkirjoittajien nimeämiä avustavia kirjoittajia. Ne asiantuntijoista, joita ei valita johonkin näistä tehtävistä, toimivat luonnoksia arvioivina kommentaattoreina. Pääkirjoittajien valinnassa pyritään monipuolisuuteen näkökannoissa, asiantuntemuksessa ja tasapuolisuuteen niin maantieteellisessä, kuin taloudellisessa mielessä. Samaan pyritään kommentointiprosessissa. Kirjoittajien lisäksi luvuille ja yhteenvedoille nimetään kullekin kaksi toimitussihteeriä joista toinen valitaan nimetyistä asiantuntijoista ja toinen asianomaisen IPCC:n työryhmän henkilöstöstä. Heidän tehtävänään on esittää kommentaattoreita työryhmälle ja valvoa pääkirjoittajista riippumattomasti arviointiprosessin ja toimitustyön objektiivisuutta, mutta myös auttaa pääkirjoittajia luonnoksien kirjoittamisessa.

Arviointiprosessin aikana asiantuntijakommentaattorit voivat halutessaan saada nähtäväkseen hallitusten edustajien ja muiden asiantuntijoiden arviot. Viidennen arviointiraportin asiantuntijoiden nimeämisvaiheessa kuka tahansa tieteellinen asiantuntija saattoi hakea hyväksymistä kirjoittajaksi tai kommentoijaksi. [15][16][17]

Neljäs raportti 2007Muokkaa

IPCC:n neljäs arviointiraportti Climate Chance 2007 (engl. Fourth Assesment Report, AR4) on neliosainen. Jokainen kolmesta työryhmäraportista sisältää yksityiskohtaisen tieteellisen katsauksen ja erilliset yhteenvedot asiantuntijoille (Technical summary) ja poliittisille päättäjille (Summary for policymakers).

  • I työryhmän raportti: tieteellinen perusta[18]
    • keskittyy esittämään sen tieteellisen tiedon, minkä arvioitiin olevan tärkeintä poliittisen päätöksenteon kannalta
    • perustuu vuoden 2006 puolivälissä saatavilla olleeseen tieteellisen kirjallisuuteen
  • II työryhmän raportti: ilmastonmuutoksen vaikutukset luontoon ja yhteiskuntaan, niiden haavoittuvuus ja sopeutuminen
  • III työryhmän raportti: ilmastonmuutoksen hillitseminen[19]
    • mahdollisuudet hillitä ilmastonmuutosta tai jopa välttää se
    • näiden toimien kustannukset ja vastaavasti toimettomuudesta seuraavat kustannukset
    • milloin viimeistään pitää ryhtyä rajuihin päästövähennyksiin, jotta kasvihuonekaasujen pitoisuuksien nousu ilmakehässä voidaan pysäyttää
    • vaadittavat poliittiset toimet tämän mahdollistamiseksi
    • vastatoimet ja kestävä kehitys
  • yhteenveto edellisistä. Sen tarkoituksena on auttaa hallituksia ja muita päätöksentekijöitä niin julkisella kuin yksityisellä puolella näiden ilmastonmuutoksen vastaisissa päätöksissä ja toimissa.[20]

Neljäs arviointiraportti, kuten useimmat IPCC:n 1996 jälkeen julkaistut raportit on luettavissa kokonaisuudessaan englanniksi IPCC:n verkkosivuilla.

Viides raportti 2014Muokkaa

IPCC:n viides arviointiraportti julkaistiin vuonna 2014. Asiasta päätettiin IPCC:n toimesta huhtikuussa 2008 ja yleisistä suuntaviivoista ja aikatauluista sovittiin IPCC:n 31. kokouksessa lokakuussa 2009. IPCC julkaisi viidennen raportin 831 kirjoittajaa 23. kesäkuuta 2010.[16] Joukossa on neljä tutkijaa Suomesta.[21]

Vides arviointiraportti koostuu kolmesta osaraportista sekä kokoavasta synteesiraportista. Jokainen kolmesta työryhmäraportista sisältää yksityiskohtaisen tieteellisen katsauksen ja erilliset yhteenvedot asiantuntijoille (Technical summary) ja poliittisille päättäjille (Summary for policymakers).

  • I työryhmän raportti: tieteellinen perusta (Climate Change 2013: The Physical Science Basis)[22]
    • Raportissa on arvioitu erilaisten lämpenemisskenaarioiden todennäköisyyksiä ja vaikutuksia. Vakavimman skenaarion mukaan maapallon keskilämpötila voi nousta vuosisadan loppuun mennessä lähes viisi astetta.
  • II työryhmän raportti: Vaikutukset, sopeutuminen, haavoittuvuus (Climate Change 2014: Impacts, Adaptation, and Vulnerability) [23]
    • Osaraportin mukaan ilmastonmuutos uhkaa niin ihmisten terveyttä, maa- ja meriekosysteemejä, vesivaroja kuin ihmisten elinkeinoja napa-alueilta tropiikkiin, pieniltä saarilta mantereille. Eniten kärsivät köyhät maat, joiden sopeutumiskyky on heikko.[24]
  • III työryhmän raportti: ilmastonmuutoksen hillitseminen [25]
  • Synteesiraportti (AR5 Synthesis Report: Climate Change 2014)[26]
    • Raportin mukaan ihmisen vaikutus ilmastonmuutokseen on selvä. Kasvihuonekaasujen pitoisuus on nyt korkeammalla kuin koskaan edeltävän 800 000 vuoden aikana. [27]


Raportin ensimmäinen osa julkaistiin syyskuussa 2013. Ensimmäinen osa keskittyy havaintoihin ilmastonmuutoksen vaikutuksista meriin, jääalueisiin, ilmakehään sekä maanpintaan. Vuonna 2014 julkaistavat osat keskittyvät ilmastonmuutoksen vaikutuksiin, niihin sopeutumiseen, sekä muutoksen hillitsemiseen ja sen torjuntaan.[28]

Erikoisraportti 2019 valtameristä ja jäätiköistäMuokkaa

IPCC:nvuoden 2019 erikoisraportin mukaan Ruotsin ja Norjan jäätiköistä 80 prosenttia voi kadota 2100 mennessä, mikäli päästöjä ei leikata. Lisäksi Alppien ja Skandinavian jäätiköt vaarassa ja merenpinta voi nousta jopa metrin.[29]

IPCC:n 2019 raportin mukaan ilmastonmuutoksen seurauksena:[30]

  • Itämeren jääpeite ja lumitalvet vähenevät Suomessa
  • meren rehevöityminen voimistuu ja meren pohjaan happikadot lisääntyvät
  • vuosisadan loppuun mennessä tulvariski kasvaa etenkin Suomen etelärannikolla

HiilipäästötMuokkaa

Ilmastonmuutos on pitkäaikainen ja kumuloituva ongelma. CO2 kerääntyy ilmakehään vuosikymmenien kuluessa. On olemassa maksimimäärä, joka johtaa vaikeuksiin. IPCC:n mukaan maksimi on 4,1 mrd tonnia hiiltä vuosittain 2004–2300. Nykyinen päästö on 6,3 mrd tonnia hiiltä vuodessa.[31]

KritiikkiMuokkaa

Vaikka yksittäiset tieteentekijät ovat ilmaisseet erimielisyytensä IPCC:n tuloksista[32], ilmastotieteilijöiden ylivoimainen enemmistö (97 %)[33] yhtyy niihin.[34][35]

31 487 amerikkalaista tiedemiestä, joiden joukossa 9 029 filosofian tohtoria, allekirjoitti pyynnön jossa kehotetaan Yhdysvaltojen hallitusta eroamaan Kioton sopimuksesta.[36] 9 000 tohtoria on alle 1 % kaikista yhdysvaltalaisista tohtoreista.[37] Samassa pyynnössä todetaan että " ei ole vakuuttavaa tieteellistä näyttöä siitä, että ihmisen toiminnasta aiheutuvat hiilidioksidi-, metaani- tai muut kasvihuonekaasujen päästöt aiheuttaisivat nyt tai nähtävissä olevassa tulevaisuudessa mitään katastrofaalista lämpenemistä ilmakehässä tai vakavia häiriöitä maapallon ilmastossa. Sen sijaan on olemassa runsaasti tieteellisiä todisteita siitä, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvu on monin tavoin hyödyksi kasvi- ja eläinkunnalle."[38]

Virheet vuoden 2010 raportissaMuokkaa

Ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen vaikutusten vähentämiseksi esitetyt tarvittavat toimenpiteet tarkoittavat laajoja yhteiskunnallisia muutoksia, jonka johdosta aihe on myös herättänyt vastareaktioita. Tämän johdosta IPCC:tä syytettiin vahvasti julkisuudessa valehtelusta, paneelin jouduttua myöntämään tammikuussa 2010 ennustaneensa virheellisesti Himalajan jäätiköiden saattavan sulaa vuoteen 2035 mennessä.[39] Vahvistamattoman ja myöhemmin virheelliseksi osoittautuneen tiedon raporttiin lisännyt aasialainen tutkija perusteli lähteiden käyttöä halulla vaikuttaa päättäjiin alueelle potentiaalisesti tärkeässä asiassa.[40] Vuoden 2010 alussa konservatiivisessa Sunday Telegraphissa esitettiin väitteitä, joiden mukaan osana IPCC:n todistusaineistoa oli mm. vuoristokiipeilylehden artikkeli ja maisterinopinnäyte, jossa oli haastateltu sveitsiläisiä turistioppaita vuoristoalueella.[41] Virheellisyys osassa tieteellistä prosessia ei välttämättä kumoa muiden osien väitteitä, vaikka laskeekin jossain määrin uskottavuutta. IPCC on kritisoidun raportin jälkeen julkaissut kaksi muuta raporttia 2014 ja 2018, joista vastaavaa kohua ei ole noussut.

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. a b toim. Virtanen, Anne & Rohweder, Liisa: ”Sanasto”, Ilmastonmuutos käytännössä, s. 411. Helsinki: Gaudeamus (Oy Yliopistokustannus University Press Finland Ltd), 2011. ISBN 978-952-495-178-4.
  2. UNFCC: Science in the negotiations unfccc.int. Viitattu 16.1.2020.
  3. Heikki Nevanlinna (toim.) 2008: Muutamme ilmastoa. Ilmatieteen laitoksen tutkijoiden katsaus ilmastonmuutokseen. Sivu 222.
  4. Reports — IPCC ipcc.ch. Viitattu 16.1.2020.
  5. A guide to fatcs and fictions about climate change Maaliskuu 2005. The Royal Society. Viitattu 7. heinäkuuta 2007.
  6. a b The science of climate change 17. toukokuuta 2001. The Royal Society. Viitattu 7. heinäkuuta 2007.
  7. IPCC:n jäsenvaltiot ipcc.ch.
  8. IPCC:n yleiskoukset/ Plenary Sessions — IPCC ipcc.ch. Viitattu 16.1.2020.
  9. Ymparistoministerio > Kansallinen IPCC-työryhmä asetettu uud www.ym.fi. Viitattu 16.1.2020.
  10. Peace 2007 12. lokakuuta 2007. Den Norske Nobelkomite. Viitattu 12. lokakuuta 2007.
  11. A guide to fatcs and fictions about climate change Maaliskuu 2005. The Royal Society. Viitattu 7. heinäkuuta 2007.
  12. IPCC AR4, Osa 1
  13. The IPCC and the Sixth Assessment cycle archive.ipcc.ch. Viitattu 16.1.2020.
  14. IPCC PRESS RELEASE 8 October 2018
  15. Kuva arviointiprosessista
  16. a b "Fifth Assesment Report (AR5)". IPCC:n tapahtumat
  17. PROCEDURES FOR THE PREPARATION, REVIEW, ACCEPTANCE, ADOPTION, APPROVAL AND PUBLICATION OF IPCC REPORTS (PDF) (Appendix A to the Principles Governing IPCC Work (viittaus kirjeessä organisaatioille asiantuntijoiden nimeämiseksi AR5:een 15.1.2010)) 1999-2008. IPCC. Viitattu 14.3.2010. (englanniksi)
  18. I työryhmän raportin 2007 esipuhe (englanniksi)
  19. III työryhmän raportin 2007 esipuhe (englanniksi)
  20. Preface – 2007 yhteenvetoraportin esipuhe (englanniksi)
  21. Ilmatieteen laitos: Seuraavan IPCC:n arviointiraportin kirjoittajat julkaistu (viitattu 5.7.2010)
  22. IPCC:n 5. arviointiraportti, WG 1: Climate Change 2013: The Physical Science Basis ipcc.ch.
  23. AR5 Climate Change 2014: Impacts, Adaptation, and Vulnerability — IPCC ipcc.ch. Viitattu 16.1.2020.
  24. Suomen ympäristökeskus > IPCC:n uusin raportti: Ilmastonmuut www.syke.fi. Viitattu 16.1.2020.
  25. AR5 Climate Change 2014: Mitigation of Climate Change — IPCC ipcc.ch. Viitattu 16.1.2020.
  26. AR5 Synthesis Report: Climate Change 2014 — IPCC ipcc.ch. Viitattu 16.1.2020.
  27. Ilmatieteen laitoksen tiedote: IPCC: Ilmastonmuutos etenemässä kohti peruuttamattomia seurauksia; toimia tarvitaan yhteiskunnan kaikilla sektoreilla ilmatieteenlaitos.fi. Viitattu 16.1.2020.
  28. Ilmastopaneeli kertoo hälyttäviä uutisia Grönlannin sulamisesta Helsingin Sanomat. Viitattu 27.9.2013.
  29. IPCC:n jättiraportti varoittaa: Alppien ja Skandinavian jäätiköt vaarassa, merenpinta voi nousta jopa metrin YLE 25.9.2019
  30. Miten ilmastoraportin kertomat muutokset näkyvät Suomessa? Itämeri lämpenee ja makeutuu tulevina vuosina YLE 25.9.2019
  31. Paul Roberts, Kun öljy loppuu, Edita 2006 (The end of oil – On the edge of a perilous new world, Houghton Mifflin Company, New York 2004)
  32. Maailman kuuluisin skeptikko taipui ilmastonmuutoksen edessä Yle Uutiset. 2.9.2010. Viitattu 23.3.2019.
  33. Scientific consensus: Earth's climate is warming NASA. Viitattu 25.9.2016. (englanniksi)
  34. A guide to facts and fictions about climate change (pdf) maaliskuu 2005. The Royal Society. Viitattu 25.9.2016. (englanniksi)
  35. Naomi Oreskes: The Scientific Consensus on Climate Change Science. 3.12.2004. Viitattu 24.4.2008. (englanniksi)
  36. Global Warming Petition Project www.petitionproject.org. Viitattu 5.4.2019.
  37. What Percentage of Americans Have a PhD? Reference. Viitattu 8.4.2019. (englanniksi)
  38. Global Warming Petition Project www.petitionproject.org. Viitattu 5.4.2019.
  39. Ilmastopaneeli myönsi virheen 20. tammikuuta 2010. Uusi Suomi. Viitattu 26. tammikuuta 2010.
  40. Ilmastotutkija tiesi väärästä ennusteesta: Halusimme painostaa päättäjiä 25. tammikuuta 2010. Verkkouutiset. Viitattu 26. tammikuuta 2010.
  41. AFP: UN climate panel based claims on student essay: report Terra Daily. 30.1.2010. Viitattu 12.2.2010. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa

Raportit ovat luettavissa kokonaisuudessaan englanniksi osoitteessa http://www.ipcc.ch/.