Tero Mustonen
Tero Mustonen (s. 1976 Tampere) on suomalainen tutkija, kalastaja ja filosofian tohtori. Mustonen on Itä-Suomen yliopiston maantieteen ja historian laitoksen dosentti. [1]
Koulutus ja ura muokkaa
Mustonen on väitteli filosofian tohtoriksi Itä-Suomen yliopistosta vuonna 2009. Hänen väitöskirjansa titteli oli Karhun väen ajast-aikojen avartuva avara: Paikallisen tiedon olemukset, tulkinnnat, jatkuvuudet ja katkeamiset kolmessa luontaistalousyhteisössä arktisen ilmastonmuutoksen viitekehyksessä.[2]
Hän toimi vuosina 1999–2004 Tampereen ammattikorkeakoulussa ympäristötekniikan opettajana.[3] Mustonen perusti palkitun Lumimuutos-osuuskunnan yhdessä vaimonsa kanssa työskennellessään TAMK:ssa.
Mustonen oli yksi YK:n ilmastopaneeli IPCC:n kuudennen seurantaraportin pääkirjoittajista[4]. Mustonen valittiin pääkirjoittajaksi lähes 3 000 tutkijan joukosta[4]. Hän on toinen IPCC:n ilmastoraportin pääkirjoittajaksi valittu suomalainen tutkija Ilmatieteen laitoksen apulaisprofessori Annalea Lohilan ohella.[4] Mustosen vastuulla olivat raportin Eurooppaa ja arktisia alueita käsittelevä osiot[5].
Lumimuutos-osuuskunta muokkaa
Lumimuutos-osuuskunta sai alkunsa vuonna 2000 Tampereen ammattikorkeakoulun hankkeena, jonka tarkoituksena oli edistää yhteistyötä pohjoisten alkuperäiskansojen kanssa ja kerätä havaintoja pohjoisten alueiden ympäristömuutoksista[6]. Hankkeen päätyttyä vuonna 2005 perustettiin osuuskunta Lumimuutos[6].
Osuuskunnan näkyvimpänä toimintamuotona on ennallistaminen[6]. Osuuskunnan työntekijät ja yhteistyökumppanit suunnittelevat ja toteuttavat muun muassa soiden ennallistamisia ja vesistönsuojelukosteikkoja[6]. Vuoteen 2022 mennessä osuuskunta oli ennallistanut yli 50 kohdetta, joilla oli vaikutuksia noin 31 000 hehtaarin alueelle.[7]
Osuuskunnan toinen toimintamuoto on kalastus, kuten hoitokalastus sekä kalan jalostaminen[6]. Lisäksi Lumimuutos tekee työtä kulttuuriperinteen parissa[6]. Lumimuutos tunnetaan myös arktisesta tutkimustyöstään, kuten hiilimittauksista, joita se tekee yhteistyössä tutkimuslaitosten kanssa.[7]
Lumimuutoksen budjetti on yli 2 miljoonaa euroa[7]. Suojelutyötä rahoittavat muun muassa Finnair sekä Koneen, Nesslingin ja Googlen säätiöt[7]. Toimintaa rahoitetaan myös kalastuksella[7]. Osuuskunta työllistää verkkosivujensa mukaan vuodenajasta tai tarpeesta riippuen 13–30 henkeä.[6] Ulkomailla, esimerkiksi Nigeriassa, Venäjällä, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa, toimii parisataa järjestön koordinaattoria ja kumppania.[7]
Tunnustuksia ja palkintoja muokkaa
Goldman-palkinto muokkaa
Mustoselle myönnettiin ensimmäisenä suomalaisena Goldman-palkinto huhtikuussa 2023.[3] Palkintoa kutsutaan ”vihreäksi Nobeliksi” ja sen sanotaan olevan maailman merkittävin ympäristöpalkinto.[8] Mustonen sai palkinnon Lumimuutos-osuuskunnan tekemästä ennaltamistyöstä ilmastonmuutoksen ja luontokadon torjumiseksi.[9][10] Richard ja Rhoda Goldmanin vuonna 1989 perustama Goldman Environmental Prize -palkinto myönnetään vuosittain merkittäville ruohonjuuritason ympäristötoimijoille. Palkinnon arvo on noin 180 000 euroa (200 000 dollaria).[10]
St Andrewsin ympäristöpalkinto muokkaa
Vuonna 2022 Lumimuutos-osuuskunnalle myönnettiin St Andrewsin ympäristöpalkinto. 100 000 euron arvoisen palkinnon jakaa skotlantilainen St Andrewsin yliopisto.[11]
Muita tunnustuksia ja palkintoja muokkaa
Julkaisuja muokkaa
- Mustonen, Tero: Tiedon valtapolitiikat hallitustenvälisessä ilmastopaneelissa 2018-2022. Kosmopolis, 1/2023, Vol 53. vsk. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 22.1.2024.
- Mustonen, Tero: Peatlands and Associated Boreal Forests of Finland Under Restoration. Arctic Report Card: Update for 2023, 2023. NOAA. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 22.1.2024.
Lähteet muokkaa
- ↑ Sari Eskelinen: Ilmastotutkija ja ammattikalastaja Tero Mustosesta Itä-Suomen yliopiston Vuoden alumni 28.11.2023. Itä-Suomen yliopisto. Viitattu 22.1.2024.
- ↑ Opponent in a doctoral defence, University of Joensuu Helsingfors universitet. Viitattu 22.1.2024. (ruotsiksi)
- ↑ a b ”Vihreän Nobelin” saanut Tero Mustonen pelastaa maailmaa hehtaari hehtaarilta Tampereen korkeakouluyhteisö. Viitattu 22.1.2024.
- ↑ a b c IPCC:n raporttia on päässyt kirjoittamaan vain kaksi suomalaistutkijaa – Tero Mustonen kertoo nyt, miten maailman vaikutusvaltaisin ilmastoselvitys syntyy Yle Uutiset. 19.3.2023. Viitattu 22.1.2024.
- ↑ HS Ympäristö | Ihmiskunnan kohtalonkirjoitus on valmis ja pian se paljastetaan – Muikunpyytäjä kirjoitti ilmastoraporttiin vakavat sanat, jotka kohta ravistelevat kaikkia suomalaisia Helsingin Sanomat. 19.2.2022. Viitattu 23.1.2024.
- ↑ a b c d e f g Suomalainen Tero Mustonen voitti maailman merkittävimmän ympäristöpalkinnon – tällainen on Lumimuutos, jolla hän voiton vei Yle Uutiset. 24.4.2023. Viitattu 23.1.2024.
- ↑ a b c d e f Lumimuutos-osuuskunta ennallistaa pilattuja luontokohteita yritysten ja kalastajien varoilla – maanomistajat innolla mukana, eivätkä juuri tukia kysele Maaseudun Tulevaisuus. Viitattu 23.1.2024.
- ↑ Tero Mustoselle vihreäksi Nobeliksi kutsuttu Goldman-palkinto | Itä-Suomen yliopisto www.uef.fi. 24.4.2023. Viitattu 22.1.2024.
- ↑ Suomalainen Tero Mustonen voitti maailman merkittävimmän ympäristöpalkinnon – tällainen on Lumimuutos, jolla hän voiton vei Yle Uutiset. 24.4.2023. Viitattu 22.1.2024.
- ↑ a b Maailman suurimman ympäristöpalkinnon saanutta Tero Mustosta viedään nyt pitkin Yhdysvaltoja – ”rokkitähtihetkeä” seuraa paluu kalastajaksi Yle Uutiset. 25.4.2023. Viitattu 22.1.2024.
- ↑ $100,000 environmental prize winner announced | University of St Andrews news news.st-andrews.ac.uk. Viitattu 22.1.2024.
- ↑ Jukka Patrakka: Itä-Suomen yliopiston vuoden alumni arvioi, miten järvilohelle voi käydä Savon Sanomat. 28.11.2023. Viitattu 22.1.2024.
- ↑ Meet the 2021 Winners | The Tällberg Foundation tallbergfoundation.org. 9.11.2021. Viitattu 22.1.2024. (englanniksi)
- ↑ Ympäristö | HS:n toimittaja Heli Saavalainen palkittiin ansioituneesta ympäristöjournalismista Helsingin Sanomat. 23.9.2021. Viitattu 22.1.2024.
- ↑ Luonnonsuojeluliitto palkitsi luontokadon pysäyttäjiä ja rohkeita keskustelun avaajia Suomen luonnonsuojeluliitto. 17.12.2021. Viitattu 23.1.2024.