Vertaisarviointi eli referee-käytäntö on alun perin tieteellisen julkaisemisen tapa, jossa lehteen tai julkaisuun lähetetyt artikkelit arvioi sekä julkaisusarjan toimitus että sen valitsemat ulkopuoliset asiantuntijat.

Vertaisarvioinnin tekemistä National Institutes of Healthin määrärahoja varten.

Vertaisarviointi on myös arvioinnin muoto opetuksessa ja koulutuksessa. Esimerkiksi Opetushallitus on julkaissut vertaisarvioinnin oppaan kansallisista arviointialueista ja -kriteereistä näyttötutkinnon järjestämiseen ja valmistavaan koulutukseen (2010).[1] Myös vertaisarvioinnin arvioimista on kehitetty.[2]

Vertaisarviointia sovelletaan myös päätettäessä tieteen ja eri taidealojen apurahoista.[3] Esimerkiksi Taiteen edistämiskeskuksen asiantuntijaelinten päätösten tulee siitä säädetyn lain mukaan perustua vertaisarviointiin.[4]

Vertaisarviointi käytännössä muokkaa

Julkaisujen vertaisarvioinnissa toimitus valitsee ulkopuoliset asiantuntijat, jotka ovat alalla aktiivisesti toimivia tutkijoita. Arvioijia on yleensä kaksi, harvemmin yksi tai kolme. Normaalisti käytetyssä suljetussa vertaisarvioinnissa (engl. closed peer review) heidän henkilöllisyytensä salataan artikkelin kirjoittajilta ja kirjoittajien henkilöllisyys arvioijilta. Käytössä on myös avoin vertaisarviointi (engl. open peer review), jossa artikkelin kirjoittajat saavat tietää vertaisarvioijien henkilöllisyyden. Sen etuna voidaan pitää läpinäkyvyyttä ja vertaisarvioinnin ulkopuolisen arvioinnin mahdollisuutta Vertaisarvioinnista ei makseta palkkiota.

Vertaisarvioinnissa tarkistetaan julkaistavaksi tarjotun artikkelin asiasisällön ja tieteellisen merkittävyyden lisäksi myös sen kieliasu sekä varmistetaan, että tekstin rakenne vastaa tieteellisen kirjoittamisen käytäntöjä. Näitä ovat esimerkiksi tekstin tiiviys, kuvien ja taulukoiden selkeys sekä lähdeviitteiden käyttö. Yleistä on myös ottaa kantaa artikkelin sopivuutta julkaisun alaan.

Artikkeliin perehdyttyään asiantuntija eli referee kirjoittaa julkaisusarjan toimitukselle raportin, jossa hän määrittelee artikkeliin tehtävät korjaukset ja suosittelee joko artikkelin julkaisemista sellaisenaan, julkaisemista korjausten jälkeen tai julkaisematta jättämistä. Julkaisusarjan toimitus toimittaa raportin artikkelin kirjoittajille. Kun toimitus saa kirjoittajilta korjatun artikkelin, se lähetetään uudelleen arvioitavaksi. Kierrosten lukumäärää ei ole rajoitettu. Kun artikkeli on hyväksytty julkaistavaksi, siihen ei saa enää tehdä muutoksia lukuun ottamatta muusta tekstistä kokonaan erillistä kommenttia. Tämä merkitään usein otsikolla Note added in proof, jossa tekijät voivat esimerkiksi mainita tuloksen kannalta olennaisesta löydöstä tai havainnosta, joka on tehty arvioinnin aikana.

Vertaisarviointi vie aikaa, ja usein alkuperäisen artikkelin lähettämisestä lopullisen version julkaisemiseen kuluu useita kuukausia tai jopa yli vuosi.

Vertaisarvioinnin asema muokkaa

Vertaisarviointi tuli käytännöksi tieteellisessä julkaisutoiminnassa 1940-luvulla, jolloin lehdissä julkaiseminen alkoi korvata aikaisemmin julkaisukäytäntönä olleet laajat monografiatutkielmat. Käytäntö on osoittautunut niin tehokkaaksi, että nykyisin monilla aloilla vain vertaisarvioinnin läpikäyneiden julkaisujen katsotaan olevan käytännössä tieteellisesti varteenotettavia. Vertaisarvioinnin tarkoitus on oman alan ja tieteen lehdessä julkaistujen artikkelien yleisten standardien täyttäminen. Ammattitutkijat, tutkimustiedon ammattimaiset käyttäjät, kuten esimerkiksi esimerkiksi lääkärit ja opettajat, sekä eri tieteenalojen opiskelijat pitävät vertaisarvioimattomia julkaisuja luotettavuudeltaan ja tiedon syvällisyydeltään yleensä heikkotasoisempina.

Vaikka vertaisarvioinnin avulla voidaan parantaa tieteellisten artikkelien sisältöä ja muotoa, myös vertaisarvioiduissa lehdissä esiintyy virheitä ja muita puutteita.

Lähteet muokkaa

  1. Leena Koski: Lukijalle Vertaisarvioinnin opas, kansalliset arviointialueet ja -kriteerit näyttötutkinnon järjestämiseen ja valmistavaan koulutukseen. 2010. Helsinki: Opetushallitus. Arkistoitu 4.4.2013. Viitattu 3.1.2013.
  2. Maria Gutknecht-Gmeiner: Vertaisarvioinnin arviointiväline, laadunvarmistusmallin neljännen vaiheen arviointi ja vertaisarviointiprosessin parantaminen (pdf) 2011. Opetushallitus. Arkistoitu 16.6.2013. Viitattu 3.1.2013.
  3. Thomas O. McGarity: Peer Review in Awarding Federal Grants in the Arts and Sciences (pdf) (artikkeli) law.berkeley.edu. 1994. Arkistoitu 14.9.2006. Viitattu 3.1.2013. (englanniksi)
  4. Laki Taiteen edistämiskeskuksesta Finlex. 30.11.2012. pykälät 5/3, 6/2 ja 7/1: Edita Publishing Oy. Viitattu 2.1.2013.

Aiheesta muualla muokkaa