Avaa päävalikko

Ralph Johnson Bunche [bʌntʃ] (7. elokuuta 1904 Detroit9. joulukuuta 1971) oli yhdysvaltalainen politiikan tutkija ja diplomaatti, joka sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1950 sovittelustaan Palestiinan konfliktissa.[1] Hän sai kaksi Yhdysvaltain korkeinta kunniamerkkiä: Yhdysvaltain kongressin kultaisen mitalin ja presidentin vapaudenmitalin.

Ralph Bunche
Ralph Bunche, Carl Van Vechten kuvaamana, 1951]
Ralph Bunche, Carl Van Vechten kuvaamana, 1951]
Henkilötiedot
Syntynyt 7. elokuuta 1904
Detroit, Yhdysvallat
Kuollut 9. joulukuuta 1971 (67 vuotta)
New York, Yhdysvallat
Kansallisuus Yhdysvallat
Muut tiedot
Tunnustukset Nobelin rauhanpalkinto Nobelin rauhanpalkinto (1950)
Allekirjoitus
Allekirjoitus

ElämäkertaMuokkaa

Bunche syntyi afroamerikkalaiseen perheeseen Michiganissa. Hänen isänsä oli parturi ja äitinsä harrastelijamuusikko. Perhe muutti Albuquerqueen New Mexicon osavaltioon, jotta vanhempien terveydentila kohentuisi. Melkein heti muuton jälkeen vanhemmat kuitenkin kuolivat ja Bunche joutui 12-vuotiaana isoäitinsä kasvatettavaksi Los Angelesiin.[2][3] Isoäiti oli mustan liikkeen aktivisti.

Bunche oli koulussa, Jefferson High Schoolissa, loistava oppilas, ja hän suoritti opintonsa UCLAssa parhain arvosanoin vuonna 1927, jolloin hän valmistui kurssinsa parhaana. Hänet tunnettiin myös etevänä baseball-pelaajana. Oman värillisten yhteisönsä keräämillä varoilla hän lähti opiskelemaan Harvardin yliopistoon, jossa hän suoritti maisterin tutkinnon valtiotieteessä vuonna 1928. Hän valmistui tohtoriksi vuonna 1934, vaikka samaan aikaan hän jo opetti Howardin yliopistossa, jossa hän toimi vuodet 1928–1959 ja tapasi siellä myös tulevan vaimonsa Ruth Harrisin.[2][3]

Toisen maailmansodan aikana hän työskenteli aluksi CIA:n edeltäjän Office of Strategic Servicesin palveluksessa ja vuodesta 1943 lähtien Yhdysvaltain ulkoministeriössä. Hän myös osallistui Yhdistyneiden kansakuntien perustamiskokoukseen San Franciscossa vuonna 1945. Hän oli jo sodan loppuvaiheen aikana työskennellyt YK:n peruskirjan parissa, ja erityisesti yhteistyössä presidentin puolison Eleanor Rooseveltin kanssa hän keskittyi Ihmisoikeuksien julistukseen.

Vuoden 1947 lopulta Bunche omistautui Israelin ja palestiinalaisten konfliktin selvittämiselle. Tällöin hän palveli YK:ta sen Palestiinan komission sihteeristön päällikkönä.[4] Vuonna 1948 hän työskenteli ruotsalaisen kreivi Folke Bernadotten kanssa yhteistyössä Palestiinan kysymyksessä. Bernadotten kuoleman jälkeen Bunchesta tuli Palestiinan-kysymyksen sovittelija, ja vuonna 1949 hän osallistui keskeisellä tavalla Israelin ja Palestiinan välisen rauhan solmimiseen.[5] Siitä hänelle myönnettiin vuonna 1950 Nobelin rauhanpalkinto.

Tämän jälkeen Bunche jatkoi rauhantyötään YK:n välittäjänä Kongossa, Jemenissä, Kashmirissa ja Kyproksella. Vuonna 1955 hänet nimitettiin YK:n apulaispääsihteeriksi.[2][4][3]

TeoksetMuokkaa

  • Bunche, Ralph, A World View of Race. Washington, D.C.: Associates in Negro Folk Education, 1936
  • Bunche, Ralph. The Political Status of the Negro in the Age of FDR, Chicago: University of Chicago Press, 1973
  • Bunche, Ralph. A Brief and Tentative Analysis of Negro Leadership, NY, New York University Press, 2005
  • Edgar, Robert R., ed. An African American in South Africa: The Travel Notes of Ralph J. Bunche, 28 September 1937 – 1 January 1938. Athens, Ohio University Press, 1992
  • Henry, Charles P., ed. Ralph J. Bunche: Selected Speeches and Writings. Ann Arbor: University of Michigan Press, 1995.

LähteetMuokkaa

  1. The Nobel Peace Prize 1950 Nobelprize.org – The Official Website of the Nobel. Viitattu 15.7.2012. (englanniksi)
  2. a b c Biographical Nobelprize.org – The Official Website of the Nobel. Viitattu 15.7.2012. (englanniksi)
  3. a b c Ralph J. Bunche saapuu tänään. Helsingin Sanomat, 18.12.1950, s. 3. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  4. a b Huovinen, Pentti ja Siikala, Kalervo (toim.): Maailmanpolitiikan kasvot, s. 29. Helsinki: Weilin & Göös, 1963.
  5. Ralph Bunche Encyclopedia Britannica