Clement Attlee
Clement Richard Attlee, 1. Attleen jaarli (3. tammikuuta 1883 – 8. lokakuuta 1967) oli brittiläinen valtiomies ja työväenpuolueen poliitikko, joka toimi Yhdistyneen kuningaskunnan pääministerinä vuosina 1945–1951.[1]
| Clement Attlee | |
|---|---|
 |
|
| Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri | |
|
26. heinäkuuta 1945 – 26. lokakuuta 1951
|
|
| Monarkki | Yrjö VI |
| Varapääministeri | Herbert Morrison |
| Edeltäjä | Winston Churchill |
| Seuraaja | Winston Churchill |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 3. tammikuuta 1883 Lontoo, Englanti |
| Kuollut | 8. lokakuuta 1967 (84 vuotta) Lontoo, Englanti |
| Ammatti | asianajaja |
| Arvonimi | jaarli |
| Puoliso | Violet Attlee |
| Tiedot | |
| Puolue | Työväenpuolue |
| Uskonto | agnostikko |
| Sotilaspalvelus | |
| Sotilasarvo | - |
Hän toimi työväenpuolueen johtajana vuosina 1935–1955. Vuonna 1940 Attlee johti työväenpuolueen sota-ajan koalitiohallitukseen, ja toimi Winston Churchillin alaisuudessa; vuonna 1942 hänestä tuli ensimmäinen varapääministerin virkaa hoitanut henkilö. Myöhemmin hän johti työväenpuolueen yllättäin ylivoimaiseen voittoon vuoden 1945 parlamenttivaaleissa, täten muodostaen ensimmäisen työväenpuolueen enemmistöhallituksen, ja saaden valtuutuksen toteuttaa puolueen sodanjälkeiset uudistukset. Vaalien kahdentoista prosentin muutos konservatiivipuolueelta työväenpuolueelle oli siihen aikaan ennenkuulumatonta, ja se on yhä suurin muutos Britannian vaalihistoriassa. Attlee valittiin uudelleen täpärällä enemmistöllä vuoden 1950 vaaleissa. Seuraavana vuonna Attlee määräsi ennenaikaiset vaalit, toiveenaan kasvattaa parlamentaarista enemmistöään. Hän koki kuitenkin niukan tappion Winston Churchillin johtamalle konservatiivipuolueelle. Attlee on yhä työväenpuoluetta pisimpään johtanut poliitikko.
Elämäkerta muokkaa
Varhaisemmat vaiheet muokkaa
Attlee opiskeli lakia Haileburyn ja Oxfordin yliopistoissa. Hän aloitti työskentelyn asianajajana 1905, mutta lopetti työn vuonna 1909. Hän kiinnostui pian sosiaalisista uudistuksista. Hän liittyi vuonna 1908 Independent Labour Partyyn. Attlee asui East Endissä vuodet 1907–1922 toimien alueen hallinnossa. Attlee palveli ensimmäisessä maailmansodassa useilla rintamilla ja osallistui muun muassa Gallipolin taisteluun.[2] Attlee toimi sodassa tankkijoukkojen majurina. Hän työskenteli vuosian 1913–1923 sosiologian opettajana.[3]
Toisen maailmansodan ajan varapääministerinä muokkaa
Attleestä tuli lopulta parlamentin jäsen työväenpuolueen jäsenenä vuonna 1922.[2] Hän toimi vuonna 1924 sotaministeriön alivaltiosihteerinä ja vuonna 1931 postiministerinä. Vuosina 1935–1940 hän oli opposition johtaja parlamentin alahuoneessa.[3] Attlee toimi ministerinä Winston Churchillin hallituksissa, lopulta varapääministerinä ja siten Churchillin läheisenä työtoverina. Miehet olivat luonteiltaan erilaisia eivätkä heidän välinsä olleet erityisen läheiset, mutta koko sodan ajan he olivat jokseenkin yksimielisiä brittien sotaponnistelujen jatkamisesta. Työväenpuolueen ja Attleen osuus oli tärkeä, jotta ammattiyhdistykset eivät lakkoilleet sodan aikana.[1] Attlee oli vuosina 1940–1942 lordisinetinvartija, 1942–1943 dominioministeri sekä vuosina 1943–1945 lordipresidentti ja varapääministeri.[3]
Pääministerinä muokkaa
Työväenpuolueen voitettua vaalit heinäkuussa 1945 ja saatua 393 paikkaa alahuoneeseen Attleesta tuli maan pääministeri.[2] Attlee osallistui toisen maailmansodan päättymisen jälkeisiin liittoutuneitten konferensseihin. Hallitus päätti että valtio ottaisi haltuunsa hiilikaivokset, rautatiet, lentoyhtiöt, sähkö- ja kaasulaitokset sekä Englannin pankin. Perustettiin kansallinen terveyspalvelu National Health Service. Attlee osallistui Marshall-avun toteuttamiseen.
20. helmikuuta 1947 Attlee lupasi, että Intiasta tulisi itsenäinen valtio. Tämä käynnisti valtavan muutosliikkeen Brittiläisessä imperiumissa seuraaviksi vuosikymmeniksi.
Työväenpuolue säilytti enemmistönsä 23. helmikuuta 1950 järjestetyissä parlamenttivaaleissa, joten Attlee muodosti hallituksen myös 1. maaliskuuta. Hän esitteli parlamenttikauden suunnitelmiaan parlamentin avajaisissa 6. maaliskuuta ja sai kolme päivää myöhemmin alahuoneelta terästeollisuuden sosialisoimista koskevan luottamuslauseen äänin 310–296.[4]
 |
Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Perintö muokkaa
Clement Attlee äänestettiin Britannian 20. vuosisadan tehokkaimmaksi pääministeriksi MORI:n järjestämässä mielipidekyselyssä vuonna 2004.[5]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Drakenlordh, Rikard: Toisen maailmansodan avainhenkilöt, s. 13. Suomentanut Kortesuo, Petri. Karisto, 2005. ISBN 951-23-4674-5.
- ↑ a b c Clement Attlee britannica.com. Viitattu 1.7.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c Blomstedt, Yrjö: ”Kuka kukin on suurpolitiikassa”, Mitä Missä Milloin 1951, s. 92. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1950.
- ↑ Simonen, Salama: Mitä Missä Milloin 1951, s. 15–16. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1950.
- ↑ Rating British Prime Ministers Ipsos MORI. 29.11.2004. Viitattu 6.1.2014. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Clement Attlee Wikimedia Commonsissa
- Clement Attlee Find a Grave -sivustolla (englanniksi)
|
Edeltäjä: Oswald Mosley |
Lancasterin herttuakunnan kansleri 1930–1931 |
Seuraaja: Arthur Ponsonby |