Geneven sopimukset

sotimiseen liittyviä kansainvälisiä sopimuksia

Geneven sopimukset ovat joukko sodassa haavoittuneiden, sotavankien ja siviiliväestön kohtelua sääteleviä kansainvälisiä sopimuksia. Vuonna 1864 solmittiin Punaisen Ristin perustajan Henri Dunantin aloitteesta Genevessä sopimus, joka koski haavoittuneiden ja sairaiden sotilaiden huoltoa. Sitä on täydennetty ja laajennettu uusilla sopimuksilla vuosina 1906, 1929 ja 1949. Toisen maailmansodan jälkeen sopimukset koottiin neljäksi yleissopimukseksi.[1]

Alkuperäiset sopimusasiakirjat.

Nykyisin voimassa olevat Geneven sopimukset ovat vuodelta 1949 ja niihin ovat sitoutuneet kaikki maailman valtiot. Geneven sopimukset sisältävät määräyksiä siitä, miten haavoittuneita kohdellaan niin maalla kuin merellä, mitkä ovat sotavankien oikeudet sekä määräyksiä siviiliväestön suojelusta sodan aikana. Vuonna 1977 allekirjoitettiin vielä kaksi ns. lisäpöytäkirjaa, jotka koskevat muun muassa väestönsuojelua ja valtioiden sisäisiä aseellisia konflikteja. Geneven sopimuksissa määritellään myös punaisen ristin, punaisen puolikuun ja punaisen kristallin tunnukset, jotka ovat kansainvälisiä suojamerkkejä.[1]

SisältöMuokkaa

Geneven sopimukset muodostuvat neljästä konventiosta. Ensimmäinen konventio käsittelee loukkaantuneiden ja sairaiden asemaa. Toinen konventio käsittelee laivaston loukkaantuneita ja sairaita sekä haaksirikkoutuneita. Kolmas konventio käsittelee sotavankien asemaa ja luettelee heidän oikeutensa. Neljäs konventio käsittelee siviilien suojelua sodan aikana.

Geneven sopimuksissa on lisäksi kolme protokollaa. Ensimmäinen protokolla käsittelee aseellisten konfliktien uhrien asemaa ja laajentaa suojaa rasistisia hallintoja vastaan. Toinen protokolla käsittelee ei-kansainvälisiä asellisia konflikteja. Kolmas protokolla sisältää eräitä lisämääräyksiä.[1]

PeriaatteetMuokkaa

 
Lääkintä- ja avustustoiminta on puolueetonta ja sitä pitää suojella. Kuva Suomen Punaisen Ristin ajoneuvosta.
 
Kansainvälisellä yhteisöllä on oikeus valvoa Geneven sopimusten periaatteiden toteutumista. Kuva Jugoslavia-tuomioistuimen istunnosta.

Geneven sopimusten yleiset periaatteet ovat seuraavat:[1]

  • Tarpeetonta kärsimystä on vältettävä.
  • Sodankäyntimenetelmiä on rajoitettu.
  • Tehdään ero taistelijoiden ja ei-taistelijoiden välillä.
  • Lääkintä- ja avustustoiminta on puolueetonta ja sitä pitää suojella (muun muassa suojamerkin kunnioitus).
  • Kansainvälisellä yhteisöllä on oikeus valvoa periaatteiden toteutumista.

Geneven sopimuksissa määritellyt tunnuksetMuokkaa

Seuraavat merkit on tunnustettu kansainvälisesti suojeltaviksi lääkintähuollon suojamerkeiksi Geneven sopimuksissa:

Törkeät rikkomuksetMuokkaa

Geneven sopimuksien törkeä rikkominen määritellään sotarikokseksi (P1/85/5). Yksinkertaistettuna näitä ovat:

  • Siviiliväestön tappaminen, ottaminen panttivangiksi, kidutus, siirtäminen ja karkotus (IV/147, P1/85/4a)
  • Oman siviiliväestön siirtäminen miehitetylle alueelle (P1/85/4a)
  • Sellainen omaisuuden hävittäminen tai anastaminen, joka ei ole sotilaallisen välttämättömyyden kannalta perusteltu ja on toteutettu suuressa mittakaavassa laittomasti ja mielivaltaisesti, (IV/147)
  • Umpimähkäinen siviiliväestöön ja -kohteisiin vaikuttava aseellinen toiminta tietäen sen aiheuttavan kohtuuttomia ihmishengen menetyksiä ja haavoittumisia siviiliväestön keskuudessa tai vahinkoa siviilikohteille, (P1/85/3b)
  • Aseellinen toiminta vaarana olevia voimia sisältävää laitosta tai rakennelmaa vastaan tietäen hyökkäyksen aiheuttavan kohtuuttomia ihmishengen menetyksiä ja haavoittumisia siviiliväestön keskuudessa tai vahinkoa siviilikohteille, (P1/85/3c)
  • Hyökkääminen historiallisia, kulttuurisia tai uskonnollisia kohteita vastaan elleivät ne ole sotilaskohteiden välittömässä läheisyydessä, (P1/85/4d)
  • Siviileille, haavoittuneille, vangituille tai haaksirikkoisille tehdyt biologiset kokeet ja heille haitalliset lääketieteelliset toiminpiteet, (I/12, II/12, II/51, III/130, IV/147)
  • Rotuerotteluun perustuvan epäinhimillisen tai alentavan käytännön harjoittaminen, (P1/85/4)
  • Punaisen Ristin tai muun yleissopimuksissa tunnustetun suojelevan merkin petollinen käyttö, (P1/85/3f)
  • Taistelukyvytöntä vihollista vastaan hyökkääminen (vangittu, antautumassa oleva, tajuton tai muutoin haavoittumisen vuoksi vaaraton), (P1/85/3d)
  • Sotavangin pakottaminen palvelemaan vihollisvallan aseellisissa voimissa, (IV/130)
  • Sotavangin terveyden vaarantaminen tai kuoleman aiheuttaminen, (III/13)
  • Viivyttely sotavankien tai siviilihenkilöiden kotiuttamisessa, (P1/85/4b)
  • Säännönmukaisen ja puolueettoman oikeudenkäynnin estäminen. (P1/85/4e, IV/147)


SopimuksetMuokkaa

Suomi on hyväksynyt Geneven sopimukset (yhdellä varaumalla), ja ne löytyvät valtiosopimustietokannassa (FINLEX):

Geneven sopimukset - Suomen postilaitoksen vuonna 1964 julkaisemat merkit:

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. a b c d Wiberg, Matti: Politiikan sanakirja, s. 119. Toimittanut Kalevi Koukkunen. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Siltala, 2011. ISBN 978-952-234-048-1.
  2. Laki eräiden kansainvälisesti suojattujen tunnusten käytöstä annetun lain muuttamisesta FINLEX. 7. marraskuuta 2008. Helsinki. Viitattu 13.3.2010.

Aiheesta muuallaMuokkaa