Parlamenttienvälinen liitto

Hakusana ”IPU” ohjaa tänne. Sanan muista merkityksistä kerrotaan sivulla IPU (täsmennyssivu).

Parlamenttienvälinen liitto (engl. Inter-Parliamentary Union, IPU[1]) on valtioiden parlamenttien välinen yhdyselin.

Parlamenttienvälinen liitto perustettiin Pariisissa vuonna 1888. Aloitteen järjestön perustamisesta tekivät brittiläinen William Randal Cremer ja ranskalainen Frederic Passy, jotka molemmat saivat myöhemmin Nobelin rauhanpalkinnon. IPU:n ensimmäisessä istunnossa vuonna 1889 edustettuna olivat Ranskan, Ison-Britannian, Belgian, Tanskan, Unkarin, Italian, Espanjan, Liberian ja Yhdysvaltain parlamentit.

Yhdistyksen tarkoituksena on edistää eri maiden parlamenttien jäsenten välistä henkilökohtaista kanssakäymistä sekä vahvistaa ja puoltaa demokraattisten laitosten ja elinten perustamista. Näiden avulla päämääränä on kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden edistäminen. Yhdistyksen päämaja sijaitsee Geneven naapurikaupungissa Le Grand-Saconnex’ssa, Sveitsissä.

IPU:n päättävä elin on parlamenttienvälinen neuvosto, jossa on kaksi edustajaa kustakin kansallisesta parlamentista sekä presidentti.

IPU pitää vuosittain kaksi kokoussarjaa. Keväällä on pysyvän työkomitean kokous, jossa jokaisella jäsenmaalla on oikeus olla edustettuna. Se käsittelee konferenssin sille esittämät asiat. Neuvottelujen tulokset muokataan päätöslauselmiksi, jotka esitellään syyskesällä kokoontuvalle neuvoston vuosikonferenssille. Sekä vuosikonferenssia että työkomitean kokousta isännöi jonkin jäsenmaan parlamentti.

Parlamenttienvälisen liiton Suomen ryhmä on perustettu vuonna 1920. IPU:n Suomen ryhmä on vuodesta 1923 lähtien ollut myös Pohjoismaisen parlamenttien välisen liiton (perustettu 1907) jäsen.

Johannes Virolainen oli IPU:n puheenjohtaja (presidentti) kauden 1982-83. Tällä hetkellä Suomen IPU-ryhmän puheenjohtajana toimii keskustalainen kansanedustaja Katri Komi. Komi toimi myös koko järjestön johtokunnan jäsenenä vuosina 2004 - 2008. Vuoden 2008 aikana hän toimi myös järjestön presidentin sijaisena.

Suomen IPU-ryhmän johtokunnan sihteerinä toimii kansainvälisten asiain neuvos Vesa-Pekka Kangaskorpi.

Sisällysluettelo

IPU:n puheenjohtajatMuokkaa

IPU:n pääsihteeritMuokkaa

pääsihteeri vuodet maa
Pierre Cornillon 1987 - 1998   Ranska
Pio-Carlo Terenzio 1970 - 1986   Italia
André de Blonay 1953 - 1970   Sveitsi
Leopold Boissier 1933 - 1953   Sveitsi
Christian Lange 1909 - 1933   Norja
Albert Gobat 1892 - 1909   Sveitsi

IPU:n jäsenvaltiotMuokkaa

IPU:n kokouksetMuokkaa

järjestys kaupunki valtio vuosi
1. Pariisi   Ranska 1889
2. Lontoo   Britannia 1890
3. Rooma   Italia 1891
4. Bern   Sveitsi 1892
5. Haag   Alankomaat 1894
6. Bryssel   Belgia 1895
7. Budapest   Unkari 1896
8. Bryssel   Belgia 1897
9. Oslo   Norja 1899
10. Pariisi   Ranska 1900
11. Wien   Itävalta 1903
12. St. Louis   Yhdysvallat 1904
13. Bryssel   Belgia 1905
14. Lontoo   Britannia 1906
15. Berliini   Saksa 1908
16. Bryssel   Belgia 1910
17. Geneve   Sveitsi 1912
18. Haag   Alankomaat 1913
19. Tukholma   Ruotsi 1921
20. Wien   Itävalta 1922
21. Kööpenhamina   Tanska 1923
22. Bern   Sveitsi 1924
23 Washington D.C.
Ottawa
  Yhdysvallat
  Kanada
1925
24. Pariisi   Ranska 1927
25. Berliini   Saksa 1928
26. Lontoo   Britannia 1930
27. Bukarest   Romania 1931
28 Geneve   Sveitsi 1932
29. Madrid   Espanja 1933
30. Istanbul   Turkki 1934
31 Bryssel   Belgia 1935
32. Budapest   Unkari 1936
33. Pariisi   Ranska 1937
34. Haag   Alankomaat 1938
35. Oslo   Norja 1939
36. Kairo   Egypti 1947
37. Rooma   Italia 1948
38. Tukholma   Ruotsi 1949
39. Dublin   Irlanti 1950
40. Istanbul   Turkki 1951
41. Bern   Sveitsi 1952
42. Washington D.C.   Yhdysvallat 1953
43. Wien   Itävalta 1954
44. Helsinki   Suomi 1955
45. Bangkok   Thaimaa 1956
46. Lontoo   Britannia 1957
47. Rio de Janeiro   Brasilia 1958
48. Varsova   Puola 1959
49. Tokio   Japani 1960
50. Bryssel   Belgia 1961
51 Brasília   Brasilia 1962
52. Belgrad   Jugoslavia 1963
53. Kööpenhamina   Tanska 1964
54. Ottawa   Kanada 1965
55. Teheran   Iran 1966
56. Lima   Peru 1968
57. New Delhi   Intia 1969
58 Haag   Alankomaat 1970
59. Pariisi   Ranska 1971
60. Rooma   Italia 1972
61. Tokio   Japani 1974
62 Lontoo   Britannia 1975
63. Madrid   Espanja 1976
64. Sofia   Bulgaria 1977
65. Bonn   Länsi-Saksa 1978
66. Caracas   Venezuela 1979
67. Itä-Berliini   Itä-Saksa 1980
68. Havanna   Kuuba 1981
69. Rooma   Italia 1982
70. Soul   Etelä-Korea 1983
71. Geneve   Sveitsi 1984
72. Geneve   Sveitsi 1984
73 Lomé   Togo 1985
74 Ottawa   Kanada 1985
75. México   Meksiko 1986
76. Buenos Aires   Argentiina 1986
77. Managua   Nicaragua 1987
78. Bangkok   Thaimaa 1987
79. Guatemala   Guatemala 1988
80. Sofia   Bulgaria 1988
81. Budapest   Unkari 1989
82 Lontoo   Britannia 1989
83. Nikosia   Kypros 1990
84 Punta del Este   Uruguay 1990
85. Pjongjang   Pohjois-Korea 1991
86. Santiago   Chile 1991
87. Yaoundé   Kamerun 1992
88. Tukholma   Ruotsi 1992
89. New Delhi   Intia 1993
90. Canberra   Australia 1993
91. Pariisi   Ranska 1994
92. Kööpenhamina   Tanska 1994
93. Madrid   Espanja 1995
94. Bukarest   Romania 1995
95. Istanbul   Turkki 1996
96. Peking   Kiina 1996
97. Soul   Etelä-Korea 1997
98. Kairo   Egypti 1997
99. Windhoek   Namibia 1998
100. Moskova   Venäjä 1998
101. Bryssel   Belgia 1999
102. Berliini   Saksa 1999
103. Amman   Jordania 2000
104. Jakarta   Indonesia 2000
105. Havanna   Kuuba 2001
106. Ouagadougou   Burkina Faso 2001
107. Marrakech   Marokko 2002
108. Santiago   Chile 2003
109. Geneve   Sveitsi 2003
110. México   Meksiko 2004
111. Geneve   Sveitsi 2004
112 Manila   Filippiinit 2005
113. Geneve   Sveitsi 2005
114. Nairobi   Kenia 2006
115. Geneve   Sveitsi 2006
116. Nusa Dua, Bali   Indonesia 2007
117 Geneve   Sveitsi 2007
118. Kapkaupunki   Etelä-Afrikka 2008
119 Geneve   Sveitsi 2008
120. Addis Abeba   Etiopia 2009
121 Geneve   Sveitsi 2009
122. Bangkok   Thaimaa 2010
123. Geneve   Sveitsi 2010
124 Panamá   Panama 2011
125 Bern   Sveitsi 2011
126 Kampala   Uganda 2012
127 Quebec   Kanada 2012

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Lyhenneluettelo 07.01.2013. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 29.3.2013.