Egyptin historia

Egyptin historia
Eye of Horus Right.svg
Esidynastinen Egypti
Muinainen Egypti
Kreikkalainen ja roomalainen Egypti
Egyptin keskiaika
Osmanien Egypti
Moderni Egypti

Egyptin historia on maailman pisimpiä. Niilin laakso rajautuu idässä ja lännessä aavikkoihin ja pohjoisessa Välimereen. Egyptistä tuli maailman ensimmäisiä valtioita noin vuoden 3000 eaa. tienoilla.

Egypti.JPG

Esidynastinen Egypti (noin 5200–3000 eaa.)Muokkaa

Pääartikkeli: Esidynastinen Egypti

Ennen kuin Egypti yhdistyi, maassa tapahtui kehitystä maanviljelyn alkamisesta kaupunkivaltioiden syntyyn. Tunnetuin Egyptin esidynastinen kulttuuri oli Naqada-kulttuuri. Aivan kauden lopulla maa ilmeisesti yhdistyi Ylä- ja Ala-Egyptiksi ennen yhdistymistään Egyptiksi. Ennen Egyptin yhdistymistä maassa kukoisti viimeistään 5200 eaa. alkaen monia paikallisia kulttuureita, jotka liittyivät eri kansoihin ja heimoihin. Tunnettuja kulttuureja ovat Faijumin, Badarin ja Naqadan kulttuurit. Egyptin historian eteneminen esihistoriallisella ajalla päätellään muun muassa saviastioiden muodoista. Ruukut kehittyivät Naqada-kaudella asteittain pyöreästä lieriömäiseksi. Korvat saviastioihin saapuivat Syyriasta.

Dynastinen Egypti (3000–525 eaa.)Muokkaa

Pääartikkeli: Muinainen Egypti

Ylä-Egyptistä tulleet valloittajat yhdistivät Egyptin thiniittikauden alkuun mennessä. Tällä kaudella oli voimakkaita hallitsijoita ja myös sisällissotia, sillä Egyptin yhdistyminen ei ollut vakiintunut. Egypti yhdistyi lopulta Vanhan valtakunnan aikana, jolloin rakennettiin suurimmat pyramidit. Faaraon valta heikkeni, ja paikalliset mahtimiehet hajottivat Egyptin ensimmäisen välikauden ajaksi. Se ajoi kansan suureen nälänhätään ja oli turvatonta ryöstelijöiden takia. Keskivaltakunta merkitsi uutta kukoistusta, jolloin maa maallistui ja kirjakieli vakiintui. Kauden lopulla otettiin Faijumista suuri maa-ala viljelyyn. Faaraon valta luhistui taas, ja alkoi toinen välikausi, jolloin vieraat hyksot ottivat vallan osassa Egyptiä. Lopulta eteläisen Theban faaraot ajoivat hyksot pois, jolloin alkoi uusi valtakunta, jolloin Egyptistä tuli suurvalta. Silloin esiintyi ajoittain voimakkaita sotilashallitsijoita, mutta myös sisäänpäin kääntyneitä haaveilijoita, kuten Akhenaten, jonka muiston myöhempi sotilaskenraali Horemheb halusi pyyhkiä pois. Faaraot haudattiin nyt kalliohautoihin Kuninkaiden laaksoon. Egypti laajeni Syyriaan asti ja kamppaili vallasta muun muassa Mitannin ja heettiläisten valtakunnan kanssa. Eräässä vaiheessa merikansat uhkasivat maata, joka lopulta ajautui hajaannukseen papiston ja paikallisten lääninherrojen valtapyrkimysten takia. Kolmas välikausi oli aikaa, jolloin muun muassa nubialaiset ja libyalaiset hallitsivat maata. Assyria valtasi maan hetkeksi, ja sen jälkeen Egypti kukoisti hetken myöhäiskaudella ennen persialaisvalloitusta.

Egyptin historia Persian vallan alla (525–332 eaa.)Muokkaa

Akemenidien hallitsijasuku hallitsi Egyptiä kahteen otteeseen 525–402 eaa. ja 343–332 eaa.

Persian kuningas Kambyses II valtasi Egyptin vuonna 525 eaa. Faarao Psametik III kukistui Pelusionissa Niilin suistolla käydyssä taistelussa. Egypti liitettiin Kyproksen ja Foinikian kanssa Persian kuudenneksi maakunnaksi. Kambyses teki kolme epäonnistunutta sotaretkeä muualle Afrikkaan. Karthagoa ja Nubiaa vastaan sekä Libyan aavikon oaaseja vastaan. Kambyses viipyi Egyptissä vuoteen 522 eaa., ja kuoli matkallaan kotiin.

Dareios I kirjoitutti Egyptin lait ja rakennutti kanavan Niilin ja Punaisenmeren välille. Vähän ennen Dareioksen kuolemaa vuonna 486 eaa. Egyptissä puhkesi kapina, mutta Kserkses I kukisti sen. Vuonna 460 eaa. puhkesi uusi kapina, jota muun muassa ateenalaiset avustivat 200 laivalla. Artakserkses II:n aikana egyptiläiset nousivat uudelleen kapinaan ja Amyrtaioksesta tuli uusi faarao.

Vuonna 343 eaa. Artakserkses III:n ollessa kuningas Persia valtasi taas Egyptin. Kun Aleksanteri Suuren joukot saapuivat Egyptiin, kukistettuaan kuningas Dareios III:n vuonna 332 eaa., ottivat egyptiläiset heidät vastaan vapauttajina.

Kreikkalainen ja roomalainen Egypti (332 eaa. – 639 jaa.)Muokkaa

Aleksanteri Suuren kuoltua hänen seuraajansa nimittivät Egyptin hallitsijaksi Ptolemaioksen, joka myöhemmin julistautui Egyptin kuninkaaksi. Ptolemaioksen hallitsijasuvun jäsenet hallitsivat Egyptiä aina vuoteen 30 eaa., jolloin roomalaiset valtasivat Egyptin ja siitä tuli Aegyptus-provinssi.

Keskiaika (639–1517)Muokkaa

Pääartikkeli: Egyptin keskiaika

Islaminuskoiset arabit toivat Egyptiin uskontonsa ja kielensä vallattuaan maan Bysantilta vuonna 639. Kalifaatin nimittämät muslimihallitsijat hallitsivat Egyptin aluetta seuraavat kuusi vuosisataa. Egyptiä hallitsivat vuorollaan umaijadit, abbasidit, fatimidit ja aijubidit, kunnes mamelukkien sotilasluokka otti vallan käsiinsä vuonna 1250.

Osmanien EgyptiMuokkaa

Osmanien valtakunta valtasi Egyptin vuonna 1517. Myös tämän jälkeen mamelukeilla oli kuitenkin paljon valtaa, ja Egypti toimikin miltei itsenäisesti aina vuoteen 1798 asti, jolloin Napoleonin ranskalaiset joukot valtasivat maan. Napoleon kuitenkin vetäytyi Egyptistä, koska britit samaan aikaan uhkasivat ryhtyä Horatio Nelsonin johdolla Välimerellä merisotaan Ranskan laivastoa vastaan[1]. Sen jälkeen kun ranskalaiset oli saatu kukistettua, Muhammad Ali nousi Egyptin johtoon.

Vuodesta 1867 lähtien Egyptiä hallitsivat osmanien alaisina varakuninkaina Muhammad Alista polveutuvat kediivit. Suezin kanavan valmistuttua vuonna 1869 Egyptistä tuli tärkeä maailman liikenteen solmukohta, mutta toisaalta maa velkaantui pahoin. Muhammad Alin ja hänen seuraajiensa aikana Egyptistä oli tullut eräs maailman kehittyneimmistä maista Euroopan ulkopuolella, mutta nopeat uudistukset olivat johtaneet sen vararikkoon.

Modernin Egyptin historiaMuokkaa

 
Egyptin pääkaupunki Kairo on Afrikan ja Lähi-idän suurin kaupunki.

KuningaskuntaMuokkaa

Suojellakseen sijoituksiaan Yhdistynyt kuningaskunta otti Egyptin hallintaansa vuonna 1882, vaikka nimellinen valta säilyikin osmaneilla vuoteen 1914 asti.[2] 17. joulukuuta 1914[3] maasta tehtiin virallisestikin Britannian protektoraatin alainen Egyptin sulttaanikunta. Vuonna 1922 Egypti virallisesti itsenäistyi vuoteen 1952 asti kestäneenä Egyptin kuningaskuntana, mutta Britannialla oli maassa huomattava vaikutusvalta vielä sen jälkeen, koska sillä oli sotilastukikohtia Suezin kanavan varrella, jota se yhä piti hallinnassaan. Egyptin parlamentti laati vuonna 1923 uuden perustuslain suositun Sa'd Zaghlulin johdolla. Vuosina 1924–1936 maassa oli lyhytaikainen, mutta menestyksekäs yritys muotoilla Egyptin hallintoa eurooppalaisen mallin mukaan. Britit kuitenkin pitivät tietyn määrän valtaa hallussaan, mikä johti hallituksen jatkuvaan epätasapainoon.[4] Toiseen maailmansotaan Egypti osallistui liittoutuneiden puolella.[5]

TasavaltaMuokkaa

Vuonna 1952 sotilaallinen vallankaappaus pakotti kuningas Farukin, perustuslaillisen monarkin, eroamaan poikansa Ahmed Fuad II:n hyväksi. Lopulta Egyptin tasavalta julistettiin syntyneeksi 18. kesäkuuta 1953, ja sen ensimmäisenä presidenttinä toimi kenraali Muhammad Nagib. Jouduttuaan syrjäytetyksi vuonna 1954 vietti Nagib kotiarestissa 16 vuotta aina seuraajansa Nasserin kuolemaan saakka, jonka jälkeen Nasserin seuraaja Anwar Sadat vapautti Nagibin. Tämän jälkeen hän oli pääasiassa poissa julkisuudesta kuolemaansa vuonna 1984 saakka, jolloin hänelle järjestettiin valtiolliset hautajaiset.[6]

Gamal Abdel Nasserin aika 1956–1970Muokkaa

Vuoden 1952 vallankaappauksen pääarkkitehti Gamal Abdel Nasser pakotti presidentti Nagibin eroamaan vuonna 1954 ja Nasser itse oli pääministeri vuodesta 1954 ja myös presidentti vuodesta 1956. Noustuaan maan presidentiksi Nasser kansallisti Suezin kanavan, mikä johti vuoden 1956 Suezin kriisiin. Nasser nousi sodasta arabisankarina, ja nasserismi sai laajaa vaikutusvaltaa alueella, vaikka aiemmin arabinationalismiin usein välinpitämättömästi suhtautuneiden egyptiläisten keskuudessa se saikin aikaan hyvin erityyppisiä reaktioita.[7][8]

Vuonna 1958 Nasser solmi Egyptin ja Syyrian välille unionin, joka tunnetaan Yhdistyneenä arabitasavaltana. Tämäkin yritys sai vastaansa ristiriitaisia reaktioita, ja unioni hajosi jo vuonna 1961. Egyptin virallisena nimenä oli kuitenkin Yhdistynyt arabitasavalta vielä sen jälkeenkin, vuoteen 1971 saakka, vaikka monet egyptiläiset eivät pitäneet valtionsa tuhansia vuosia käytössä olleen nimen yhtäkkisestä vaihtumisesta. Vuonna 1967 kuuden päivän sodan jälkeen Egypti oli menettänyt Siinain niemimaan Israelille.[9]

Nasserin ideologia oli arabisosialismi ja sen nimissä taloutta kansallistettiin Egyptissä, painotettiin arabimaiden yhtenäisyyttä ja poliittisesti liittouduttiin Neuvostoliiton kanssa. Nasser oli myös perustamassa sitoutumattomien maiden liikettä ja nousi keulakuvaksi arabimaiden taistelussa Israelia vastaan. Karismaattinen presidentti Gamal Abdel Nasser kuoli sydänkohtaukseen syyskuussa 1970 johdettuaan kansakuntaansa presidenttinä 14 vuotta. Nasserin kuolema merkitsi myös Egyptin arabisosialismin kuihtumista ja Neuvostoliiton vaikutusvallan ratkaisevaa heikentymistä arabimaailmassa ja alkua Egyptin lähentymiselle länteen.[10]

 
Gamal Abdel Nasser
Anwar Sadatin aika 1970–1981Muokkaa

Nasser kuoleman jälkeen häntä seurasi varapresidentti Anwar Sadat. Sadat vaihtoi Egyptin puolta kylmässä sodassa Neuvostoliitolta Yhdysvalloille, karkottaen maasta neuvostoliittolaiset neuvonantajat vuonna 1972. Hän myös käynnisti taloudelliset Intifah-uudistukset murskaten samalla väkivaltaisesti sekä uskonnollisen että maallistuneen opposition.[11] Myös Egyptin nimi palautettiin viralliseen käyttöön.[12]

Vuonna 1973 Egypti aloitti yhdessä Syyrian kanssa yllätyshyökkäyksen Israelia vastaan käynnistäen jom kippur -sodan, joka sotilaallisen voiton puutteesta huolimatta oli suurelta osin poliittinen menestys. Sekä Yhdysvallat että Neuvostoliitto sekaantuivat tapahtumiin, ja Egyptin ja Israelin välille julistettiin tulitauko.[13]

Anwar Sadatin vierailu Israelissa vuonna 1977 oli alku prosessille, joka johti vuonna 1979 Egyptin ja Israelin välille solmittuun raúhansopimukseen, jossa Israel luovutti Siinain takaisin Egyptille. Erillisrauha sai arabimaissa aikaan valtavasti kiistoja ja johti Egyptin karkotukseen Arabiliitosta (maa otettiin takaisin vuonna 1989).[14] Maaliskuussa 1979 Washingtonissa allekirjoitetettiin Israelin ja Egyptin välinen lopullinen rauhansopimus presidentti Sadatin ja Israelin pääministeri Menachem Beginin kesken. Rauhansopimus pohjautui heidän kesken edellisenä vuonna käytyihin Yhdysvaltojen presidentti Jimmy Carterin välittämiin neuvotteluihin Camp Davidissa Yhdysvalloissa ja näitä neuvotteluja seuranneeseen sopimukseen (Camp Davidin rauha). Egyptistä tuli rauhansopimuksen myötä ensimmäinen Israelin valtion olemassaolon tunnustanut arabimaa.[15] Sadat ja Begin saivat rauhanneuvotteluistaan tunnustuksena molemmat Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1978.[16]

Anwar Sadatin murhasi ryhmä armeijan upseereita lokakuussa 1981 Kairossa sotilasparaatissa, joka oli järjestetty vuoden 1973 Israelia vastaan käydyn sodan muistoksi. Erillisrauha Israelin kanssa oli suututtanut monia egyptiläisiä ja aiheuttanut Egyptissä myös väkivaltaisia mielenosoituksia.[17] Presidentiksi nousi varapresidentti Hosni Mubarak, Neuvostoliiton sotilasakatemioissa koulutettu kenraali.[18]

 
Anwar Sadat
Mubarakin aika 1981–2011Muokkaa

Mubarakin aikana valta keskittyi lähes kokonaan presidentille, joka valittiin 24 vuotta yhden ehdokkaan vaaleissa viimeisiin vaaleihin saakka. Viimeiset presidentinvaalit, joissa Mubarak valittiin uudelleen eli viidennelle peräkkäiselle kaudelleen, pidettiin syyskuussa 2005.[19]

Helmikuussa 2005 Mubarak ilmoitti yllättäen televisiolähetyksessä määränneensä maansa presidentinvaalijärjestelmän uudistettavaksi, avaten tien uusille ehdokkaille seuraavissa vaaleissa.[20] Mubarak sai äänistä 88,6 prosenttia, Ayman Nour 7,6 prosenttia, ja Noman Gomaa 2,9 prosenttia.[19]

Hallituksen puuttumisesta äänten väärentämisen ja huijauksen kautta vaalitulokseen esitettiin 2005 vaalien jälkeen arvostelua. Lisäksi vaalien aikana tulivat näkyville Mubarakin kannattajien väkivalta opposition mielenosoittajia kohtaan sekä poliisin aiheuttamat julmuudet. Monet egyptiläiset olivatkin epäileviä vaalien roolia ja demokratisoitumisen onnistumista kohtaan. Vain hyvin pieni osa äänioikeutetuista kävi äänestämässä vuoden 2005 vaaleissa. Sanomalehdet ottivat kuitenkin yhä enemmän vapauksia arvostellessaan presidenttiä, ja vuoden 2010 parlamenttivaalit, joissa islamistipuolueet kuten kielletty muslimiveljeskunta saivat runsaasti paikkoja, osoittivat tilanteen olevan muuttumassa.[21]

 
Mielenosoittajia 25. tammikuuta 2011.

Tunisian vallankumouksen jälkeen islamilaisen Pohjois-Afrikan arabikuohunta levisi myös Egyptiin tammikuussa 2011. Mielenosoituksia ruokkivat Egyptin vallanpitäjien itsevaltaiset otteet sekä korruptio kuin myös laaja työttömyys.[22] Terveysministeriön mukaan mielenosoituksissa kuoli 365 ihmistä ja 5 000 loukkaantui.[23] Mielenosoitukset johtivat ensin 31. tammikuuta uuden hallituksen muodostamiseen Ahmad Shafiqin johdolla ja sitten Hosni Mubarakin eroon virastaan 10. helmikuuta 2011 ja vallan siirtymiseen armeijalle. Mubarak oli Egyptin presidenttinä ennätyksellisen pitkään, yhtäjaksoisesti lähes 30 vuotta edeltäjänsä Sadatin murhasta lokakuussa 1981 eroonsa helmikuuhun 2011 saakka.[24][25]

 
Hosni Mubarak
Mubarakin jälkeen 2011-2012 ja Mohammed Mursin aika 2012-2013Muokkaa

Mubarakin syrjäyttämisen jälkeen maata johtamaan nousi sotilasjuntta. Se koostui entisistä kenraaleista ja sitä johti entinen pitkäaikainen puolustusministeri Muhammad Hussein Tantawi. Myös Shafiqin hallitus joutui eroamaan ja 7. maaliskuuta uusi muodostettiin pääministeri Essam Sharafin johdolla.[24] 7. joulukuuta 2011 Tawanin valtuuttamana Kamal Ganzouri muodosti seuraavan hätätilahallituksen,[26] jonka johdolla parlamenttivaalit saatiin menestyksellä päätökseen.

Mubarak, jonka terveydentila on horjuva, tuotiin lähimpien miestensä kanssa oikeuteen elokuun 2011 alussa. Heitä syytetään miljoonakavalluksista ja yli 800 mielenosoittajan surmasta.[27]

Tammikuussa 2012 loppuneissa kolmivaiheisissa parlamenttivaaleissa valtaan nousivat islamistit Muslimiveljeskunnan Vapaus- ja oikeuspuolueen ja äärikonservatiivisen Al-Nour-puolueen edustamina.[28] Presidentinvaalien ensimmäinen kierros järjestettiin 23.–24. toukokuuta 2012.[29] 16.–17. kesäkuuta järjestettiin vaalien toinen kierros, jolla olivat vastakkain islamisti Mohammed Mursi ja kansannousun syrjäyttämän hallinnon aikainen pääministeri Ahmad Shafiq.[30]

Muslimiveljeskunta järjesti kansanäänestyksen uudesta perustuslaista joulukuussa 2012. Oppositio ja jotkin ihmisoikeusjärjestöt kyseenalaistivat äänestyksen rikkomusten vuoksi.[31]

Heinäkuun 3. päivänä 2013 armeija kaappasi vallan vaaleilla valitulta presidentti Mursilta.[32] Muslimiveljeskunta jatkoi katumielenosoituksia ja vaati Mursin palauttamista valtaan. 14. heinäkuuta sotilashallituksen joukot ryhtyivät tyhjentämään aukioita mielenosoittajista. Arviolta satoja sai surmansa. Levottomuudet levisivät Kairosta muihinkin kaupunkeihin.[33] Varapresidentti Mohamed ElBaradei erosi tehtävästään verenvuodatuksen takia.[34][35]

Abdel Fattah al-Sisin aika 2014–Muokkaa

Toukokuussa 2014 järjestettiin presidentinvaalit. Entinen sotilasjohtaja Abdel Fattah al-Sisi voitti ne ylivoimaisesti. Äänestysprosentti jäi alhaiseksi, sillä useat ryhmät boikotoivat vaaleja.[36]

Presidentti al-Sisi on ollut autoritaarinen ja kovaotteinen johtaja. Hän on murskannut islamistit ja lähentänyt Egyptin suhteita Saudi-Arabiaan sekä varmistanut Yhdysvaltojen sotilaallisen avun jatkumisen. Ihmisoikeuksien tila Egyptissä on herättänyt huolta, vaikka toisaalta iso osa kansasta tukee al-Sisiä ja pitää autoritaarista hallintoa yhteiskunnan vakauden ja tasapainon varmistajana.[37]Kriitikkojen mielestä al-Sisin hallinto on vielä autoritaarisempi kuin Mubarakin hallinto.[38]

Presidentinvaaleissa 2018 al-Sisi valittiin murskaavalla äänimäärällä uudelleen presidentiksi. Vaaleissa ei kuitenkaan ollut ehdolla ketään todellista haastajaa al-Sisille.[39]

Keväällä 2019 egyptiläiset hyväksyivät kansanäänestyksessä parlamentin jo aiemmin hyväksymät perustuslain muutokset, jotka vahvistavat presidentin ja armeijan valtaa sekä mahdollistavat al-Sisin ehdokkuuden tulevissakin vaaleissa siten, että hän vaalit voittaessaan voisi toimia presidenttinä jopa vuoteen 2030 saakka. Kriitikkojen mukaan kansanäänestys ei toteutunut reilussa ja vapaassa ilmapiirissä.[40]

Kesäkuussa 2019 Egyptin entinen presidentti Mohammed Mursi kuoli sydänkohtaukseen Kairossa kesken oikeudenistunnon. Islamistista Muslimiveljeskuntaa edustanut Mursi oli Egyptin presidentti vuosina 2012-2013, jolloin armeija syrjäytti hänet. Mursi oli vangittuna syrjäyttämisestään lähtien. Egyptin ensimmäinen vapailla vaaleilla valittu presidentti Mursi oli eristyksessä suuren osan vankeudestaan.[41]

LähteetMuokkaa

  1. The French Invasion and Occupation, 1798-1801 Egypt: A Country Study. Library of Congress, 1990. (englanniksi)
  2. The Occupiers Egypt: A Country Study. Library of Congress, 1990. (englanniksi)
  3. Laati, Iisakki: Mitä Missä Milloin 1951, s. 74. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1950.
  4. The Rise and Decline of the Wafd, 1924-39 Egypt: A Country Study. Library of Congress, 1990. (englanniksi)
  5. Egypt During the War, 1939–45 Egypt: A Country Study. Library of Congress, 1990. (englanniksi)
  6. Glenn Fowler: Mohammed Naguib, First President of Egypt, Dies The New York Times. 29.8.1984. Viitattu 31.12.2019. (englanniksi)
  7. Nasser and Arab Socialism Egypt: A Country Study. Library of Congress, 1990. (englanniksi)
  8. Egypt profile bbc.com. 7.1.2019. Viitattu 31.12.2019. (englanniksi)
  9. Egypt profile bbc.com. 7.1.2019. Viitattu 31.12.2019. (englanniksi)
  10. Egyptin arabisosialismi kuihtui Nasserin kuolemaan yle.fi. Viitattu 31.12.2019.
  11. Political Developments, 1971–78 Egypt: A Country Study. Library of Congress, 1990. (englanniksi)
  12. Timeline Egypt BBC News (englanniksi)
  13. October 1973 War Egypt: A Country Study. Library of Congress, 1990. (englanniksi)
  14. Egypt profile bbc.com. 7.1.2019. Viitattu 31.12.2019. (englanniksi)
  15. Camp David Accords | Summary, History, & Facts Encyclopedia Britannica. Viitattu 31.12.2019. (englanniksi)
  16. Historiasta: Anwar Sadatin vierailu Jerusalemiin 19.11.1977 Ariel - Israelista suomeksi. 21.11.2017. Viitattu 31.12.2019.
  17. The assassination of Egypt's President Sadat BBC News. Viitattu 31.12.2019. (englanniksi)
  18. The Aftermath of Camp David and the Assassination of Sadat, Husni Mubarak Egypt: A Country Study. Library of Congress, 1990. (englanniksi)
  19. a b Egypt The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)
  20. Background Note Egypt 10.11.2010. US Department of State. Viitattu 28.12.2014. (englanniksi)
  21. Africa :: Egypt — The World Factbook - Central Intelligence Agency www.cia.gov. Viitattu 20.1.2020.
  22. Arabimaissa uusia protesteja ja polttoitsemurhia Helsingin Sanomat. 23.1.2011. Viitattu 28.1.2011.
  23. Ministeriö: 365 kuoli Egyptin mellakoissa Helsingin Sanomat. 16.2.2011. Viitattu 16.2.2011.
  24. a b 2011 Egyptian Revolution: Timeline Egypt State Information Service. Viitattu 1.3.2012 (englanniksi)
  25. Egyptissä repesi riemu: presidentti Mubarak eroaa Yle Uutiset. 11.2.2011. Viitattu 11.2.2011.
  26. Cabinet lineup Egypt State Information Service 7.12.2012 (englanniksi)
  27. Nujerrettu Mubarak marssitetaan oikeuden eteen tänään Helsingin sanomat 3.8.2011
  28. Egypt's Islamist parties win elections to parliament BBC News 21.1.2012. Viitattu 26.2.2012 (englanniksi)
  29. Egyptiläiset äänestävät Mubarakin seuraajasta toukokuussa YLE uutiset 1.3.2012
  30. Egyptin presidentinvaalien toinen kierros alkoi vaisuna yle.fi. 16.6.2012. Viitattu 17.6.2012.
  31. Anna Saraste: Egyptin perustuslakiäänestyksen tulokset julki tänään 25.12.2012. Yle Uutiset. Viitattu 25.12.2012.
  32. Amel Pain: Egyptissä vallankaappaus käynnissä Kaleva. 3.7.2013. Oulu. Viitattu 3.7.2013.
  33. Egyptin muslimiveljeskunta kehottaa kansaa taas kaduille Julkaisu = Yle Uutiset yle.fi. 15.8.2013. Viitattu 15.8.2013.
  34. Egyptin väliaikaishallinnon varapresidentti ElBaradei eroaa (verkkoversio) Ilta-Sanomat. 14.8.2013. Viitattu 15.8.2013.
  35. Egyptin levottomuudet levinneet Hurghadaan Kansan Uutiset verkkolehti. 15.8.2013. Viitattu 15.8.2013.
  36. Egypt election: Sisi secures landslide win 29.5.2014. BBC. Viitattu 29.5.2014. (englanniksi)
  37. Lucia Ardovini: Egypt’s protests uncover deep cracks in al-Sisi’s strongman façade The Conversation. Viitattu 4.12.2019. (englanniksi)
  38. Steven A. Cook: Sisi Isn't Mubarak. He's Much Worse. Foreign Policy. Viitattu 4.12.2019. (englanniksi)
  39. Egyptin presidentti sai jatkokauden yli 90 prosentin ääniosuudella Yle Uutiset. Viitattu 4.12.2019.
  40. Egyptiläiset tukivat presidentin vallan vahvistamista – al-Sisi voi hallita jopa vuoteen 2030 asti Yle Uutiset. Viitattu 4.12.2019.
  41. Egyptin entinen presidentti Muhammad Mursi haudattiin Kairossa Yle Uutiset. Viitattu 31.12.2019.