Avaa päävalikko
Wikipedia

Sitoutumattomien maiden liike

 Malline- tai tiedostomuutokset tässä versiossa odottavat arviointia (ohje). Sivun vakaa versio on katsottu 27. huhtikuuta 2019.

Sitoutumattomien maiden liike (Non-Aligned Movement; NAM) on nykyisin 118 valtion järjestö, joka perustettiin kylmän sodan aikana vastineeksi lännen ja idän sotilasblokeille. Suurin osa sen jäsenistä on kehitysmaita. Sitoutumattomat maat edustaa 2/3 YK:n jäsenvaltiosta ja 55 % maailman väestöstä.

Non-Aligned Movement
NAM Members.svg
Perustettu 1961
Päämaja New York (YK:n päämaja)
Jäsenet 118 jäsenvaltiota
pääsihteeri Egyptin lippu Muhammad Hussein Tantawi
Sivusto www.csstc.org/
Tämä artikkeli käsittelee järjestöä. NAM on myös Namibian maatunnus.

Sitoutumattomien maiden perustajiin kuuluivat Josip Broz Tito, Jawaharlal Nehru, Gamal Abdel Nasser, Kwame Nkrumah ja Sukarno.

NAM perusti 2006 NNN (NAM News Network) -uutistoimiston, joka aloitti 27. kesäkuuta 2006, koska järjestön mukaan länsimainen media on menettänyt luotettavuutensa Irakin sodan vuoksi. NNN toimii Malesian Bernama-uutistoimiston alaisuudessa.

Sisällysluettelo

Luettelo liittoumattomien maiden kokouksistaMuokkaa

järjestys kaupunki kokousaika isäntävaltio
1. kokous Belgrad 1. syyskuuta 1961 – 6. syyskuuta 1961   Jugoslavia
2. kokous Kairo 5. lokakuuta 1964 – 10. lokakuuta 1964   Egypti
3. kokous Lusaka 8. syyskuuta 1970 – 10. syyskuuta 1970   Sambia
4. kokous Alger 5. syyskuuta 1973 – 9. syyskuuta 1973   Algeria
5. kokous Colombo 16. elokuuta 1976 – 19. elokuuta 1976   Kolumbia
6. kokous Havanna 3. syyskuuta 1979 – 9. syyskuuta 1979   Kuuba
7. kokous New Delhi 7. maaliskuuta 1983 – 12. maaliskuuta 1983   Intia
8. kokous Harare 1. syyskuuta 1986 – 6. syyskuuta 1986   Zimbabwe
9. kokous Belgrad 4. syyskuuta 1989 – 7. syyskuuta 1989   Jugoslavia
10. kokous Jakarta 1. syyskuuta 1992 – 7. syyskuuta 1992   Indonesia
11. kokous Cartagena de Indias 18. lokakuuta 1995 – 20. lokakuuta 1995   Kolumbia
12. kokous Durban 2. syyskuuta 1998 – 3. syyskuuta 1998   Etelä-Afrikka
13. kokous Kuala Lumpur 20. helmikuuta 2003 – 25. helmikuuta 2003   Malesia
14. kokous Havanna 11. syyskuuta 2006 – 16. syyskuuta 2006   Kuuba
15. kokous Sharm el-Sheikh 11. heinäkuuta – 16. heinäkuuta 2009   Egypti
16. kokous Teheran 26. elokuuta – 31. elokuuta 2012   Iran
17. kokous Porlamar 13. syyskuuta – 18. syyskuuta 2016   Venezuela

Vuonna 2006 sitoutumattomat maat kokoontuivat Havannassa, jossa Kuuban Fidel Castro valittiin liikkeen puheenjohtajaksi. Castro ei kuitenkaan osallistunut kokoukseen jouduttuaan aiemmin leikkaukseen ja tapasi vain muutamia vieraita sairaalassa. Hänen sijaisenaan on virkaatekevä presidentti Raúl Castro.

Kokouksessa tuomittiin Israelin suhteeton voimankäyttö Libanonia kohtaan ja tuettiin Irania sen ydinohjelmassa. Monet kokousvieraat myös arvostelivat Yhdysvaltain ulkopolitiikkaa. Pakistan ja Intia sopivat aloittavansa uudelleen rauhanneuvottelut.[1]

JäsenmaatMuokkaa

  1.   Afganistan
  2.   Algeria
  3.   Angola
  4.   Antigua ja Barbuda
  5.   Arabiemiirikunnat
  6.   Bahama
  7.   Bahrain
  8.   Bangladesh
  9.   Barbados
  10.   Belize
  11.   Benin
  12.   Bhutan
  13.   Bolivia
  14.   Botswana
  15.   Brunei
  16.   Burkina Faso
  17.   Burundi
  18.   Chile
  19.   Djibouti
  20.   Dominica
  21.   Dominikaaninen tasavalta
  22.   Ecuador
  23.   Egypti
  24.   Eritrea
  25.   Etelä-Afrikka
  26.   Etiopia
  27.   Filippiinit
  28.   Gabon
  29.   Gambia
  30.   Ghana
  31.   Grenada
  32.   Guatemala
  33.   Guinea
  34.   Guinea-Bissau
  35.   Guyana
  36.   Haiti
  37.   Honduras
  38.   Indonesia
  39.   Intia
  40.   Iran
  3.   Irak
  4.   Itä-Timor
  5.   Jamaika
  6.   Jemen
  7.   Jordania
  8.   Kambodža
  9.   Kamerun
  10.   Kap Verde
  11.   Kenia
  12.   Keski-Afrikan tasavalta
  13.   Kolumbia
  14.   Komorit
  15.   Kongon demokraattinen tasavalta
  16.   Kongon tasavalta
  17.   Kuuba
  18.   Kuwait
  19.   Laos
  20.   Libanon
  21.   Lesotho
  22.   Liberia
  23.   Libya
  24.   Madagaskar
  25.   Malawi
  26.   Malesia
  27.   Malediivit
  28.   Mali
  29.   Mauritania
  30.   Mauritius
  31.   Mongolia
  32.   Marokko
  33.   Mosambik
  34.   Myanmar
  35.   Namibia
  36.   Nepal
  37.   Nicaragua
  38.   Niger
  39.   Nigeria
  40.   Norsunluurannikko
  41.   Oman
  3.   Pakistan
  4.   Palestiina
  5.   Panama
  6.   Papua-Uusi-Guinea
  7.   Peru
  8.   Pohjois-Korea
  9.   Päiväntasaajan Guinea
  10.   Qatar
  11.   Ruanda
  12.   Saint Lucia
  13.   Saint Kitts ja Nevis
  14.   Saint Vincent ja Grenadiinit
  15.   Sambia
  16.   São Tomé ja Príncipe
  17.   Saudi-Arabia
  18.   Senegal
  19.   Seychellit
  20.   Sierra Leone
  21.   Singapore
  22.   Somalia
  23.   Sri Lanka
  24.   Sudan
  25.   Suriname
  26.   Swazimaa
  27.   Syyria
  28.   Tansania
  29.   Thaimaa
  30.   Togo
  31.   Trinidad ja Tobago
  32.   Tšad
  33.   Tunisia
  34.   Turkmenistan
  35.   Uganda
  36.   Uzbekistan
  37.   Valko-Venäjä
  38.   Vanuatu
  39.   Venezuela
  40.   Vietnam
  41.   Zimbabwe

PuheenjohtajatMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. ↑ Gibbs, Stephen: Cuba summit sends strong message BBC News. 17.9.2006. London: British Broadcasting Corporation. Viitattu 17.2.2013. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sitoutumattomien_maiden_liike&oldid=16757581”