Wikipedia

Sitoutumattomien maiden liike

kansainvälinen järjestö
Hakusana ”NAM” ohjaa tänne. NAM on myös Namibian maatunnus.

Sitoutumattomien maiden liike (engl. Non-Aligned Movement; NAM) on 120[1] valtion järjestö, joka perustettiin kylmän sodan aikana vastineeksi lännen ja idän sotilasblokeille. Suurin osa sen jäsenistä on kehitysmaita. Sitoutumattomat maat edustaa 2/3 Yhdistyneiden kansakuntien (YK) jäsenvaltiosta ja 55 % maailman väestöstä.[2]

Sitoutumattomien maiden liike
Sitoutumattomien maiden liikkeen nykyiset jäsenvaltiot (tummansinisellä) ja tarkkailijajäsenet (vaaleansinisellä).
Sitoutumattomien maiden liikkeen nykyiset jäsenvaltiot (tummansinisellä) ja tarkkailijajäsenet (vaaleansinisellä).
Perustettu 1. syyskuuta 1961
Päämaja Yhdistyneiden kansakuntien päämaja, New York, New York, Yhdysvallat
Jäsenet 120 jäsenvaltiota
Aiheesta muualla
Sivusto

Sitoutumattomien maiden liike perustettiin 1. syyskuuta 1961 Belgradissa, silloisessa Jugoslavian sosialistisessa liittotasavallassa (nykyisessä Serbiassa). Perustajiin kuuluivat Jugoslavian Josip Broz Tito, Intian Jawaharlal Nehru, Egyptin Gamal Abdel Nasser, Ghanan Kwame Nkrumah ja Indonesian Sukarno.[2]

Sitoutumattomien maiden liike perusti vuonna 2006 NNN (NAM News Network) -uutistoimiston, joka aloitti 27. kesäkuuta 2006, koska järjestön mukaan länsimainen media on menettänyt luotettavuutensa Irakin sodan vuoksi. NNN toimii Malesian Bernama-uutistoimiston alaisuudessa.

Luettelo liittoumattomien maiden kokouksista Muokkaa

Järjestys Kaupunki Ajankohta Isäntävaltio
1. Belgrad 1.–6. syyskuuta 1961   Jugoslavia
2. Kairo 5.–10. lokakuuta 1964   Yhdistynyt arabitasavalta
3. Lusaka 8.–10. syyskuuta 1970   Sambia
4. Alger 5.–9. syyskuuta 1973   Algeria
5. Colombo 16.–19. elokuuta 1976   Kolumbia
6. Havanna 3.–9. syyskuuta 1979   Kuuba
7. New Delhi 7.–12. maaliskuuta 1983   Intia
8. Harare 1.–6. syyskuuta 1986   Zimbabwe
9. Belgrad 4.–7. syyskuuta 1989   Jugoslavia
10. Jakarta 1.–7. syyskuuta 1992   Indonesia
11. Cartagena de Indias 18.–20. lokakuuta 1995   Kolumbia
12. Durban 2.–3. syyskuuta 1998   Etelä-Afrikka
13. Kuala Lumpur 20.–25. helmikuuta 2003   Malesia
14. Havanna 11.–16. syyskuuta 2006   Kuuba
15. Sharm el-Sheikh 11.–16. heinäkuuta 2009   Egypti
16. Teheran 26.–31. elokuuta 2012   Iran
17. Porlamar 13.–18. syyskuuta 2016   Venezuela
18. Baku 25.–26. lokakuuta 2019   Azerbaidžan

Vuonna 2006 sitoutumattomat maat kokoontuivat Havannassa, jossa Kuuban Fidel Castro valittiin liikkeen puheenjohtajaksi. Castro ei kuitenkaan osallistunut kokoukseen jouduttuaan aiemmin leikkaukseen ja tapasi vain muutamia vieraita sairaalassa. Hänen sijaisenaan oli virkaatekevä presidentti Raúl Castro.

Kokouksessa tuomittiin Israelin suhteeton voimankäyttö Libanonia kohtaan ja tuettiin Irania sen ydinohjelmassa. Monet kokousvieraat myös arvostelivat Yhdysvaltain ulkopolitiikkaa. Pakistan ja Intia sopivat aloittavansa uudelleen rauhanneuvottelut.[3]

Jäsenvaltiot Muokkaa

Nykyiset [4] Muokkaa

Aasia [4] Muokkaa

  1.   Afganistan (1961)
  2.   Bahrain (1973)
  3.   Bangladesh (1973)
  4.   Bhutan (1973)
  5.   Brunei (1993)
  6.   Filippiinit (1993)
  7.   Indonesia (1961)
  8.   Intia (1961)
  9.   Irak (1961)
  10.   Iran (1979)
  11.   Itä-Timor (2003)
  12.   Jemen (1990)
  13.   Jordania (1964)
  14.   Kambodža (1961)
  15.   Kuwait (1964)
  16.   Laos (1964)
  17.   Libanon (1961)
  18.   Malediivit (1976)
  19.   Malesia (1970)
  20.   Mongolia (1993)
  21.   Myanmar (1961)
  22.     Nepal (1961)
  23.   Oman (1973)
  24.   Pakistan (1979)
  25.   Palestiina (1976)
  26.   Pohjois-Korea (1976)
  27.   Qatar (1973)
  28.   Saudi-Arabia (1961)
  29.   Singapore (1970)
  30.   Sri Lanka (1961)
  31.   Syyria (1964)
  32.   Thaimaa (1993)
  33.   Turkmenistan (1995)
  34.   Uzbekistan (1993)
  35.   Vietnam (1976)
  36.   Yhdistyneet arabiemiirikunnat (1970)

Afrikka[4] Muokkaa

  1.   Algeria (1961)
  2.   Angola (1976)
  3.   Benin (1964)
  4.   Botswana (1970)
  5.   Burkina Faso (1973)
  6.   Burundi (1964)
  7.   Djibouti (1983)
  8.   Egypti (1961)
  9.   Eritrea (1995)
  10.   Etelä-Afrikka (1994)
  11.   Etiopia (1961)
  12.   Gabon (1970)
  13.   Gambia (1973)
  14.   Ghana (1961)
  15.   Guinea (1961)
  16.   Guinea-Bissau (1976)
  17.   Kamerun (1964)
  18.   Kap Verde (1976)
  19.   Kenia (1964)
  20.   Keski-Afrikan tasavalta (1964)
  21.   Komorit (1976)
  22.   Kongon demokraattinen tasavalta (1961)
  23.   Kongon tasavalta (1964)
  24.   Lesotho (1970)
  25.   Liberia (1964)
  26.   Libya (1964)
  27.   Madagaskar (1973)
  28.   Malawi (1964)
  29.   Mali (1961)
  30.   Marokko (1961)
  31.   Mauritania (1964)
  32.   Mauritius (1973)
  33.   Mosambik (1976)
  34.   Namibia (1979)
  35.   Niger (1973)
  36.   Nigeria (1964)
  37.   Norsunluurannikko (1973)
  38.   Päiväntasaajan Guinea (1970)
  39.   Ruanda (1970)
  40.   Sambia (1964)
  41.   São Tomé ja Príncipe (1976)
  42.   Senegal (1964)
  43.   Seychellit (1976)
  44.   Sierra Leone (1964)
  45.   Somalia (1961)
  46.   Sudan (1961)
  47.   Swazimaa (1970)
  48.   Tansania (1964)
  49.   Togo (1964)
  50.   Tšad (1964)
  51.   Tunisia (1961)
  52.   Uganda (1964)
  53.   Zimbabwe (1979)

Amerikka[4] Muokkaa

  1.   Antigua ja Barbuda (2006)
  2.   Bahama (1983)
  3.   Barbados (1983)
  4.   Belize (1976)
  5.   Bolivia (1979)
  6.   Chile (1973)
  7.   Dominica (2006)
  8.   Dominikaaninen tasavalta (2000)
  9.   Ecuador (1983)
  10.   Grenada (1979)
  11.   Guatemala (1993)
  12.   Guyana (1970)
  13.   Haiti (2006)
  14.   Honduras (1995)
  15.   Jamaika (1970)
  16.   Kolumbia (1983)
  17.   Kuuba (1961)
  18.   Nicaragua (1979)
  19.   Panama (1976)
  20.   Peru (1973)
  21.   Saint Kitts ja Nevis (2006)
  22.   Saint Lucia (1983)
  23.   Saint Vincent ja Grenadiinit (2003)
  24.   Suriname (1983)
  25.   Trinidad ja Tobago (1970)
  26.   Venezuela (1989)

Eurooppa[4] Muokkaa

  1.   Azerbaidžan (2011)
  2.   Valko-Venäjä (1998)

Oseania[4] Muokkaa

  1.   Fidži (2011)
  2.   Papua-Uusi-Guinea (1993)
  3.   Vanuatu (1983)

Tarkkailijajäsenet[4] Muokkaa

  1.   Argentiina
  2.   Armenia
  3.   Bosnia ja Hertsegovina
  4.   Brasilia
  5.   Costa Rica
  6.   El Salvador
  7.   Kazakstan
  8.   Kiina
  9.   Kirgisia
  10.   Kroatia
  11.   Meksiko
  12.   Montenegro
  13.   Paraguay
  14.   Serbia
  15.   Etelä-Sudan
  16.   Tadžikistan
  17.   Ukraina
  18.   Uruguay
  19.   Venäjä [5]
  20.   Vatikaanivaltio

Entiset jäsenvaltiot Muokkaa

  1.   Pohjois-Jemen (1961–1990)[6]
  2.   Jugoslavia (1961–1992)[7]
  3.   Kypros (1961–2004)[8]
  4.   Etelä-Jemen (1970–1990)[6]
  5.   Malta (1973–2004)[8]
  6.   Argentiina (1973–1991)[9]

Puheenjohtajat Muokkaa

Puheenjohtaja Valtio Kausi
Josip Broz Tito (1892–1980)   Jugoslavia 1961 1964
Gamal Abdel Nasser (1918–1970)   Yhdistynyt arabitasavalta 1964 1970
Kenneth Kaunda (1924–2021)   Sambia 1970 1973
Houari Boumédiènne (1932–1978)   Algeria 1973 1976
William Gopallawa (1896–1981)   Sri Lanka 1976 1978
Junius Richard Jayawardene (1906–1996) 1978 1979
Fidel Castro (1926–2016)   Kuuba 1979 1983
Neelam Sanjiva Reddy (1913–1996)   Intia 1983
Zail Singh (1916–1994) 1983 1986
Robert Mugabe (1924–2019)   Zimbabwe 1986 1989
Janez Drnovšek (1950–2008)   Jugoslavia 1989 1990
Borisav Jović (s. 1928) 1990 1991
Stjepan Mesić (s. 1934) 1991
Branko Kostić (s. 1939) 1991 1992
Dobrica Ćosić (1921–2014)   Jugoslavia 1992
Suharto (1921–2008)   Indonesia 1992 1995
Ernesto Samper (s. 1950)   Kolumbia 1995 1998
Andrés Pastrana Arango (s. 1954) 1998
Nelson Mandela (1918–2013)   Etelä-Afrikka 1998 1999
Thabo Mbeki (s. 1942) 1999 2003
Mahathir Mohamad (s. 1925)   Malesia 2003
Abdullah Ahmad Badawi (s. 1939) 2003 2006
Fidel Castro (1926–2016)   Kuuba 2006 2008
Raúl Castro (s. 1931) 2008 2009
Hosni Mubarak (1928–2020)   Egypti 2009 2011
Muhammad Hussein Tantawi (s. 1935) 2011 2012
Muhammad Mursi (1951–2019) 2012
Mahmud Ahmadinežad (s. 1956)   Iran 2012 2013
Hasan Ruhani (s. 1948) 2013 2016
Nicolás Maduro (s. 1962)   Venezuela 2016 2019
İlham Əliyev (s. 1961)   Azerbaidžan 2019 2022

Lähteet Muokkaa

  1. ↑ Members and other Participants of NAM Movement Intian ulkoministeriö. Viitattu 9.4.2023. (englanniksi)
  2. ↑ a b Non-Aligned Movement (NAM) Encyclopædia Britannica. Encyclopædia Britannica, Inc.. Viitattu 9.4.2023. (englanniksi)
  3. ↑ Gibbs, Stephen: Cuba summit sends strong message BBC News. 17.9.2006. London: British Broadcasting Corporation. Viitattu 17.2.2013. (englanniksi)
  4. ↑ a b c d e f g Membership Nuclear Threat Initiative. Viitattu 24.5.2020.
  5. ↑ Russia receives observer status in Non-Aligned Movement tass.com. Viitattu 26.4.2023.
  6. ↑ a b Bühler, Konrad: State Succession and Membership in International Organizations. Martinus Nijhoff Publisher, 2001. ISBN 9041115536. Teoksen verkkoversio.
  7. ↑ Yugoslavia casts shadow over non-aligned summit independent.co.uk. The Independent. Viitattu 24.5.2020.
  8. ↑ a b XIV ministerial conference of the Non-Aligned Movement NAM. Arkistoitu 1.6.2013. Viitattu 24.5.2020. (englanniksi)
  9. ↑ Argentina Withdraws from Non-Aligned Movement Associated Press. Viitattu 3.12.2022.

Aiheesta muualla Muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sitoutumattomien_maiden_liike&oldid=21479965”