Faijumin keidas

Faijumin keidas on maantieteellinen alue Egyptiin kuuluvalla Libyan aavikolla. Nimestään huolimatta se ei ole varsinainen keidas, vaan Niilin sivu-uoman päähän maantieteelliselle painanteelle muodostunut järvi. Ihminen on sittemmin laajentanut uomaa ja teettänyt seudulle laajan viljelyalueen.

Paikallista maisemaa.

MaantiedeMuokkaa

 
Alueen kartta.

Faijum on suurin piirtein kolmikulmainen maantieteellinen painanne. Kokoa sillä on pohjoisesta etelään noin 55 kilometriä ja idästä länteen noin 80 kilometriä. Ympäröivä alue on Libyan aavikkoa. Niilistä aluetta erottavat kalliot, joiden välistä suurin piirtein Asyutin kohdalta Niililtä poikkeaa alueelle tuleva sivu-uoma Bahr Yusuf.[1] Faijum ei ole siis varsinainen keidas, vaan Niilin keinotekoisen sivu-uoman päähän muodostunut järvi. Vesiväylä on aikanaan ollut luonnollinen, mutta sitä on laajennettu rakentamalla merkittävästi jo muinaisen Egyptin kaudella. Aikanaan se on toimunut myös varojärjestelmänä, joka tasasi Niilin vedenkorkeutta suurien tulvien aikana. Ihmisen toiminnan takia alueelle on muodostunut laaja viljelyalue. Faijum on myös samanniminen kaupunki keidasalueella.[2]

HistoriaMuokkaa

 
Nuorta naista esittävä Faijumin muotokuva toiselta vuosisadalta jaa.

Faijumin alueella on ollut ihmisasutusta jo esihistorialliselta ajalta lähtien ja sen seudulla sijaitsevat jotkin Pohjois-Egyptin varhaisimmista tunnetuista maatalousalueista. Egyptologit tuntevat sen kuitenkin erityisesti muinaisen Egyptin Keskivaltakunnan kaudelta, sekä myöhemmältä kreikkalais-roomalaiselta kaudelta. Keskivaltakunnan kaudella alueella tehtiin merkittäviä kastelujärjestelmien rakennushankkeita. Uskonnon saralla alue tunnettiin krokotiilipäisen jumalan Sobekin kulttialueena. Merkittäviä tuon ajan monumentteja alueella ovat Mediner el-Faijumin, Medinet Maadin ja Biahmun temppelit, sekä Amenemhet III:n pyramidikompleksi Hawarasa.[3]

Alueella oli huonommin tunnettua asutusta Uuden valtakunnan kaudella ja myöhemmillä kausilla, mutta paremmin se tunnetaan hellenistiseltä kaudelta. Ptolemaios II rakennutti alueelle useita uusia asutuskeskuksia, ja kukoistus jatkui roomalaiskaudella. Tunnettuja kreikkalais-roomalaisia keskuksia olivat esimerkiksi Karanis, Soknopaiou Nesos, Tebtunis, Narmouthis ja Krokodeilopolis.[3] Faijumin muotokuvat ovat keitaalta löydettyjä muotokuvia, joita oli tapana asettaa muumioiden kasvoille. Tapa on ollut alkujaan egyptiläinen, mutta maalauksiin omaksuttiin hellenistinen naturalistinen tyyli.[2] Huomattava osa alueen asutuskeskuksista hylättiin 300-lukuun jaa. mennessä. Muutamien kaupunkien asutus kuitenkin jatkui ja niistä tuli huomattavia kristinuskon keskuksia.[3]

Arabit valtasivat Faijumin alueen ilmeisesti ilman suurempia vaikeuksia heidän valloittaessaan Egyptin. Vielä pitkään arabien saapumisen jälkeen paikalla oli merkittäviä koptilaisia keskuksia. 1200-luvulla kirjoittanut Abu Salih mainitsee alueella olleen aikanaan (ennen omaa aikaansa) 35 luostaria. Aluetta kehitettiin jälleen Muhammad Alin perustaman dynastian kaudella. Rautatie saapui alueelle vuonna 1874 liittäen tuohon saakka melko eristyneen alueen Niilin laaksoon. Maataloutta kehitettiin ja uudeksi maanviljelyksen valtakasviksi tuli puuvilla.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b B. Lewis, Ch. Pellat and J. Schacht. Assisted by J. Burton-Page, C. Dumont ja V.L. Ménage: Encyclopaedia of Islam, Volume II (C-G), s. 872-873. Brill, 1991. ISBN 9789004070264. (englanniksi)
  2. a b Andrei Sergejeff: ”Egyptin maantieteellinen jako” ja ”Egypti ennen arabeja”, Egyptin historia: Kleopatran ajasta arabikevääseen. Gaudeamus, 2019. ISBN 978-952-345-573-3.
  3. a b c Donald B. Redford (toim.): ”496-497”, The Oxford Encyclopedia of Ancient Egypt : Volume I. Oxford University Press, 2001. ISBN 0-19-513821-X. (englanniksi)