Avaa päävalikko
Tämä artikkeli käsittelee aavikoiden keitaita. Suotyypistä keidas kertoo keidassuo.
Keidas Libyassa

Keidas on kostea, rehevä ja viljelyskelpoinen paikka aavikolla, jossa on pysyvästi saatavilla tuoretta vettä. Ne voivat olla eri kokoisia: isoimmat voivat olla hehtaarin kokoisia, pienimmät pelkkiä lähteitä luonnollisesti kastuvilla alueilla. Maanalaiset vesivarastot saavat aikaan suurimman osan keitaista, joiden lähteet ja kaivot, joista osa on arteesisia, voivat hiekkakivialueilla saada vetensä jopa 800 kilometrin päästä.[1]

Keitaita on yleisimmin maailman kuivilla alueilla Afrikan Saharassa tai Keski-Aasiassa ja niillä asuu usein paimentolaisia jotka ovat riippuvaisia niistä.[2] Arvioidaan että Saharassa 60 % ihmisistä asuu keitailla.[1] Myös aavikoilla elävät villielämet ovat riippuvaisia niistä.[2]

Useat silkkitien historiallisista kaupungeista ovat nousseet keitaille esimerkiksi: Samarkand, Merv, Yarkant ja Turfan. Tälläisissä tapauksissa ei pelkkä lähde tai kaivo ole kuitenkaan useimmiten ole riittänyt turvaamaan vedensaantia vaan on tarvittu maanalainen joki.[2]

LähteetMuokkaa

  1. a b Oasis Encyclopædia Britannica. Viitattu 7.7.2019 (englanniksi).
  2. a b c Szczepanski, Kallie: What Is an Oasis? ThoughtCo. 21.6.2019. Viitattu 7.7.2019 (englanniksi).

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Keidas.
Tämä maantieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.