Keidas

kostea ja rehevä paikka aavikolla
Tämä artikkeli käsittelee aavikoiden keitaita. Suotyypistä keidas kertoo keidassuo.

Keidas on aavikolla kostea, rehevä ja viljelyskelpoinen paikka, jossa on pysyvästi saatavilla makeaa vettä. Keitaita on erikokoisia, lähdettä ympäröivistä hehtaarin kokoisista alueista laajoihin luontaisesti kosteisiin tai keinotekoisesti kasteltuihin alueisiin. Maanalaiset vesivarastot saavat aikaan suurimman osan keitaista. Niiden lähteet ja kaivot, joista osa on arteesisia, voivat hiekkakivialueilla saada vetensä jopa 800 kilometrin päästä.[1]

Keidas Libyassa.

Keitaita on yleisimmin maailman kuivilla alueilla Afrikan Saharassa ja Keski-Aasiassa, ja niillä asuu usein paimentolaisia, jotka ovat niistä riippuvaisia.[2] Arvioidaan, että Saharassa keitailla asuu 60 prosenttia ihmisistä.[1] Myös aavikoilla elävät villielämet ovat riippuvaisia keitaista.[2]

Silkkitien historiallisista kaupungeista monet ovat syntyneet keitaille, esimerkiksi Samarkand, Merv, Yarkant ja Turfan. Tällaisissa tapauksissa ei pelkkä lähde tai kaivo ole kuitenkaan useimmiten riittänyt turvaamaan asukkaiden ja kulkijoiden vedensaantia, vaan tarvitaan maanalainen joki.[2]

LähteetMuokkaa

  1. a b Oasis Encyclopædia Britannica. Viitattu 7.7.2019. (englanniksi)
  2. a b c Szczepanski, Kallie: What Is an Oasis? ThoughtCo. 21.6.2019. Viitattu 7.7.2019. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä maantieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.