Avaa päävalikko

Myllyjoki [4] on 8 kilometriä pitkä joki Kanta-Hämeessä Tammelan alueella. Joki kuuluu Kokemäenjoen vesistön Loimijoen valuma-alueeseen ja se laskee Kuivajärveen, joka kuuluu Pyhäjärven alueeseen. Joen valuma-alueen keskusjärvi on Pehkijärvi, joka sijaitsee noin 7 kilometriä Tammelan kirkolta itä-koilliseen. Joen valuma-alueen pinta-ala on 267 km² [3], johon sisältyy yli 70 järveä.[3][4]

Myllyjoki
Alkulähde Pehkijärvi [1]
60°50.939′N, 23°51.511′E [1]
Laskupaikka Kuivajärvi [2]
60°48.466′N, 23°49.312′E [2]
Pituus 7,776 [3] km
Alkulähteen korkeus 105,6 [1] m
Valuma-alue 267,13 [3] km²

MyllyjokiMuokkaa

Myllyjoki virtaa matalien savikoiden halki Pehkijärvestä Kuivajärveen. Myllyjoen valuma-alueella Pehkijärvi on keskusjärvi, joka kokoaa useasta suunnasta tulevat vedet Myllyjokeen. Poikkeus on Alhonojan valuma-alueen järvet, jotka yhtyvät siihen lähes Myllyjoen suistossa. Joen alkujuoksulla korkeuserot ovat pienet ja vasta Pihtikoskella joen juoksu kiihtyy. Pihtikoskelle on rakennettu pohjapato, joka hillitsee Pehkijärven vedenpinnan alenemista liikaa. Paikalla on sijainnut vesimylly.[4]

Virratessaan suuren peltoaukean läpi, siihen yhtyy Haaranoja. Se tuo vettä Piilolankulmalta, Niittukulmalta ja Haarankorvelta. Myllyjoki alittaa valtatie 10 Myllykylän kohdalla. Joessa oleva pato kerää taakseen kaksi pientä patoallasta ja siinä on toiminut Myllykylän myllyvoimala.[4][5]

Alempana yhtyvä Petteroja tuo vettä Isoniitulta ja Myllyperältä. Alajuoksu halkoo Riihialhoa ennen laskemistaan Kuivajärveen. Aivan suistossa noin 800 metriä ylempänä siihen yhtyy Alhonoja, joka tuo kolmen järven vedet. Ne ovat Mustialanlammi, Kaukjärvi ja Kaakkolammi.[4]

Myllyjoen valuma-alueMuokkaa

Myllyjoen valuma-alueen keskusjärvi on Pehkijärvi, jonka alueeseen kuuluvat myös Heinivaho ja Lamminpäänlammi. Etelästä siihen laskevat Oksjoen valuma-alueen vedet. Pohjoisesta siihen laskee sekä Vaihijoen että Teuronjoen valuma-alueiden vedet. Myllyjoen valuma-alue sijaitsee etelässä Oksjoen valuma-alueella kokonaan Tammelassa, ulottuu idässä Teuronjoen valuma-alueella Tammelan lisäksi myös Hämeenlinnan ja Hattulan alueille ja pohjoisessa Vaihijoen valuma-alue ulottuu Tammelan lisäksi Forssan alueelle.[3][4]

Valuma-aluetta on yksinkertaisinta kuvata lähtien liikkeelle alajuoksulta ja edetä sitten kohti yläjuoksua.

OksjokiMuokkaa

Oksjoki alkaa Oksjärvestä ja laskee 4,0 kilometrin pituisena Pehkijärveen. Sen valuma-alueen koko on 27 km² ja siihen kuuluu vielä Kelhunlammi, Laihanlammi ja Maailmanlammi. Nämä laskevat vetensä suoraan Oksjärveen. Oma vaikutuksensa joen vedenlaatuun aiheuttaa Isosuon turvetuotantoalue, jonka ulkomitat ovat 2×1,5 kilometriä. Tuotantoalueen ulkoreinat ovat voimakkaasti ojitettuja.[3][4]

VaihijokiMuokkaa

Vaihijoki on joen nimitys sen alajuoksulla ja Susikkaanjoki sen yläjuoksulla. Joki alkaa Ilojärvestä ja virtaa 9,4 kilometriä pitkänä jokena Pehkijärveen. Se kulki vielä 1800-luvulla Susikaslammin läpi, mutta sen paikalla on nykyään luhtamainen suo. Vaihijoen valuma-alueen pinta-ala on 46 km².[3][4]

Teurajärvi yhtyy jokeen omaa ojaansa myöten Susikkaan peltoalueen pohjoisreunalla. Ilojärvi on keskujärvi, johon laskevat Liesjärvi, Verikäs ja Kenkälammi luoteen suunnasta. Kaitalammilla on oma laskuojansa kaakostapäin. Muut järvet laskevat Pitkäjärveen, joka laskee Ilojärveen idästäpäin. Pitkäjärvi sijaitsee Pätinkiharjun, Tujulanharjun ja Lunkinharjun muodostaman ketjun eteläpuolella ja kerää vedet kummaltakin puolelta harjua. Harjujakson eteläpuolella sijaitsevat Lautaportaanjärvi, Iso Hosionlammi, Pikku Hosionlammi ja Mertalammi. Harjujen pohjoispuolelta laskevat Hautalammi, Munalammi, Lunkinjärvi, Paattilammi, Tahjanjärvi, Torajärvi, Okslammi ja Paskolammi.

TeuronjokiMuokkaa

Pääartikkeli: Teuronjoen valuma-alue

Teuronjoki on 10,7 kilometriä pitkä Pehkijärveen laskeva joki, jonka valuma-alue on 117 km² laajuinen ja siihen kuuluu yli 40 järveä tai lampea. Joki alkaa Rautijärvestä Pihonjoen nimisenä ja virtaa Kuuslammin läpi jatkaen Teuronjoen nimisenä Pehkijärveen asti. Matkalla sen uoma on padottu Mannilan kohdalla. Tämän jälkeen se alkaa meanderoida Teuron kylän ylä- ja alapuolella. Lopuksi se laskee Pehkijärveen Teurossuun kylässä. Joen suisto on maatunut pitkälle muodostaen pitkänomaisen deltan. Sen synty liittyy Pehkijärven vedenpinnan laskuun.[3][4]

HistoriaMuokkaa

MyllyjokiMuokkaa

Pyhä- ja Kuivajärvien lasku 1821−1827 pidensi Myllyjoen suistossa joen uomaa, mikä näkyy vasta Senaatin kartastossa vuodelta 1884.[6][7][8] Vuoden 1855−1856 Kalmbergin kartastossa Myllyjoki kulki pääasiassa samaa reittiä kuin nykyäänkin. Siinä joen rannat olivat niittyjä lukuun ottamatta Myllykylässä, jossa ne olivat peltomaata. Yläjuoksulla heti Pehkijärven luusuasta alkaen rannat olivat vielä suomaata. Myllykylässä oli käytössä vesimylly.[9]

Myllyjoen valuma-alueMuokkaa

Susikaslammin ympäristössä olevia kivi- ja pronssikautisista asuinpaikoista on päätelty, että Pehkijärven ranta on laskenut itsekseen aikojen saatossa alemmaksi.[10]

Myllyjoen valuma-alueella on laskettu tai kuivatettu muutama järvi. Vuonna 1836 jaettiin aiemmin laskettujen Pehkijärven ja Susikaslammin vesijättömaita. Järvenlaskun tarkempaa historiaa ei tunneta. Pehkijärven vedenkorkeutta on muutettu myöhemminkin.[7][8][11] Myös Teuronjoen valuma-alueen puolella on suoritettu järvenlaskuja.

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  • Anttila, Veikko: Järvenlaskuyhtiöt Suomessa. Kansatieteellinen arkisto 19. Helsinki: Suomen Muinaismuistoyhdistys, 1967. Forssan kirjapaino OY.

ViitteetMuokkaa

  1. a b c Karttapaikka: Lähde: Myllyjoki, Tammela (sijainti maastokartalla) Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 17.4.2019.
  2. a b Karttapaikka: Suisto: Myllyjoki, Tammela (sijainti maastokartalla) Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 17.4.2019.
  3. a b c d e f g h OIVA – Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Ympäristöhallinto. Viitattu 30.3.2015.
  4. a b c d e f g h i Karttapaikka: Myllyjoki, Tammela (sijainti maastokartalla) Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 17.4.2019.
  5. Suomen vesivoimalat: Googlekartta, viitattu 29.3.2015
  6. Maanmittauslaitos: Senaatinkartasto: Tammela (XIII 24) kartta, 1884, Arkistolaitos
  7. a b Anttila, Veikko: Järvenlaskuyhtiöt Suomessa, 1967, s.29
  8. a b Anttila, Veikko: Järvenlaskuyhtiöt Suomessa, 1967, s.264
  9. Kalmbergin kartasto: Koottu kartasto, suoraan: kartalle (fc20050967.jpg), 1855-56
  10. Pesonen, Petro: Mitä uutta Lounais-Hämeestä? Tuloksia vuosien 2001 - 2006 inventoinneista, Muinaistutkija, 2/2008, Suomen Arkeologinen Seura, ss. 19-32
  11. Aluehallintavirasto: Pehkijärven kunnostus, Tammela, 2012