Pappila (Kiikala)
Pappila[1], vuodesta 2009 Kiikalan Pappila[2], on kylä Kiikalassa Salossa. Historialtaan se on Kiikalan seurakunnan entinen pappila eli kirkkoherran virkatalo, joka vuonna 1840 erotettiin yksinäistaloksi viereisestä Kiikalan Saaren kylästä.[3] Kirkkoherran virkatalon päärakennus, Kiikalan pappila, on maisemallisesti merkittävä.[4] Vuodesta 2011 se on ollut yksityisomistuksessa.[5]
Sijainti
muokkaaKiikalan pappila sijaitsee yhdystien 2410 varressa lähellä 1900-luvulla viljelysmaaksi kuivattua Kiikalan Kurajärveä. Pappilan kylän maat rajoittuvat etelässä Kiikalan Saaren ja pohjoisessa Kiikalan Komisuon kyliin.[6] Lännessä Pappilan kylällä on Kurajärven kuivatuksen jälkeen maaraja myös Kiikalan Hitolan ja Vanhakylän kylien kanssa. Idässä Pappilan kylän takamaihin rajoittuvat Kiikalan Lasikylän (aiemmalta nimeltään Hidoisenpyölin), Nummen Leppäkorven sekä Suomusjärven Kettulan kylien maat.[6][7]
Luonnonympäristö
muokkaaKiikalan Pappilan kylän rintamaat sijoittuvat Uskelanjoen sivujoen Hitolanjoen valuma-alueeseen kuuluneen kuivatetun Kurajärven entisille rannoille.[6][8]
Pappilan kylän takamaille ulottuu Hyyppärän harjualueen Natura 2000 -suojelualue Kolmanteen Salpausselkään kuuluvalla Kiikalannummella.[7][9][10]
Harjualueella sijaitsevat Pappilan kylän alueella, osaksi myös viereisen Komisuon kylän puolella, entisillä Kiikalan seurakunnan mailla koko Natura-alueelle nimensä antanut Hyyppärän harju sekä luonnonarvoiltaan merkittävä ja luonnonsuojelualueena rauhoitettu, Hitolanjoen latvahaaraan Satakoskenojaan laskeva Kultalähde, jonka luona on Kiikalan Pappilan (aiemmin Kiikalan Saaren), Komisuon ja Lasikylän (aiemmin Hidoisenpyölin) kylien vanha rajapaikka.[7][11][12]
Lähellä näitä Kiikalan Komisuon kylän rajalla Natura-alueella on myös niin ikään Satakoskenojan valuma-alueeseen kuuluva Lammenjärvi, jonka rannassa on Kiikalan seurakunnan perustama, nykyään Salon seurakunnalle kuuluva Lammenjärven leirikeskus.[6][9][13]
Idässä Pappilan kylän takamaiden halki virtaa Hyyppärän harjualueen Natura-alueella Kiskonjoen–Perniönjoen vesistöön kuuluvan Varesjoen latvahaara Huhdanoja, joka on Johannislundin lasitehtaan luona sijaitsevien Ruukinjärven ja Säräjärven sekä niihin laskevien pikkulampien ja -järvien lasku-uoma.[7][9]
Historia
muokkaaPappilankylän maille Kurajärven entiseen rantaan jää aiemmin Kurajärven niemenä ollut Tirpannokka, jota on arveltu nykyistä Kiikalan kirkkoa edeltäneen, Saaren kylässä sijainneeksi mainitun keskiaikaisen kappelin paikaksi.[6][14]
Kun itsenäistä Kiikalan seurakuntaa oltiin perustamassa, seurakunnan kirkkoherran virkatalo eli Kiikalan pappila muodostettiin vuonna 1640 kahdesta Kurajärven rannalla sijainneen Saaren kylän autioksi eli veronmaksukyvyttömäksi joutuneesta talosta.[3] Omaksi kyläkseen Pappila erotettiin viereisestä Saaren kylästä vuonna 1841.[3]
Kun Kiikalan kunta Salon seudun kuntaliitoksessa 2009 tuli osaksi Saloa, yhdistyivät myös seurakunnat ja Kiikalan seurakunnasta tuli osa Salon seurakuntaa.[15] Vuonna 2011 Kiikalan pappilan päärakennus myytiin yksityiseen käyttöön.[5]
Rakennettu kulttuuriympäristö
muokkaaKiikalan pappila sijaitsee maantien varressa pienen matkan päässä 1900-luvulla viljelysmaaksi kuivatetusta Kurajärvestä lähellä Saaren kylän historiallista kylätonttia, jolla edelleen on Saaren Mikolan talo maantien vastakkaisella puolella.[16] Pappilan nykyinen, vuonna 1813 rakennettu empiretyylinen päärakennus Yhdystien 2410 eli Suomusjärventien varressa on sijainniltaan maisemallisesti merkittävä. Pihapiiriin kuuluvat päärakennuksen lisäksi myös entinen väentupa 1800-luvun puolivälistä sekä kivinen holvikellari talousrakennuksen yhteydessä. Lisäksi pihapiirissä on puutarhan terasseihin liittyviä kivimuureja ja kappale vanhaa kiviaitaa.[4]
Lähteet
muokkaa- Von Hertzen, Erik: Kiikalan historiallinen aika. (Teoksessa: Kiikalan historia) Kiikala: Kiikalan kunta, seurakunta ja manttaalikunta, 1987. ISBN 951-99830-5-8
Viitteet
muokkaa- ↑ Korhonen, Ritva: Alastarolla Ylistarossa. Suomen asutusnimet ja niiden taivutus, s. 332–333. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1990. ISBN 951-9475-72-9
- ↑ Kunnat ja kylät 2012-01-23 (xls) Maanmitauslaitos. Viitattu 22.7.2014.
- ↑ a b c von Hertzen 1987: s. 76–77, 159.
- ↑ a b Muinaisjäännösrekisteri: Kiikalan pappila Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. Museovirasto.
- ↑ a b Kiikalan pappila on myyty Salon Seudun Sanomat. 13.6 2011. Arkistoitu 26.7.2014. Viitattu 22.7.2014.
- ↑ a b c d e Peruskartta 1:20 000. 2023 06 Kiikala. Helsinki: Maanmittaushallitus, 1965. Kartan verkkoversio Maanmittauslaitoksen Vanhat painetut kartat -verkkopalvelussa (jpg) (viitattu 22.7.2014)
- ↑ a b c d Peruskartta 1:20 000. 2023 09 Johannislund. Helsinki: Maanmittaushallitus, 1965. Kartan verkkoversio Maanmittauslaitoksen Vanhat painetut kartat -verkkopalvelussa (jpg) (viitattu 22.7.2014)
- ↑ von Hertzen 1987: s. 503–508.
- ↑ a b c Hyyppärän harjualue Ymparisto.fi. Uudenmaan ELY-keskus, Varsinais-Suomen ELY-keskus. Viitattu 22.7.2014.
- ↑ Glückert, Gunnar: Das Deltakomplex von Kiikalannummi am 3. Salpausselkä in Südwestfinnland. (Turun yliopiston maaperägeologian osaston julkaisuja 35) Turku: Turun yliopisto, 1978. ISBN 951-641-591-1 (saksaksi)
- ↑ von Hertzen 1987: s. 78–89.
- ↑ Hyyppäränharju, Kultalähde ja Särämäki Salon kaupunki. Arkistoitu 4.6.2019. Viitattu 22.7.2014.
- ↑ Lammenjärven leirikeskus Salon seurakunta. Arkistoitu 24.7.2014. Viitattu 22.7.2014.
- ↑ von Hertzen 1987: s. 76–77.
- ↑ Kiikala. Historiaa Salon seurakunta. Salon seurakunta. Arkistoitu 21.7.2014. Viitattu 22.7.2014.
- ↑ Kohde kartalla Kulttuuriympäristön rekisteriportaali. Museovirasto. Arkistoitu 26.7.2014. Viitattu 22.7.2014.
