Vuorentaan kartano
Vuorentaan kartano sijaitsee lähellä Halikonjoen suuta Salon kaupungin Halikossa Varsinais-Suomessa. Kartano on Suomen vanhin yhä asuttu kartanolinna. Kyseessä on pienin Halikon kolmesta aateliskartanosta.
Historia muokkaa
Vuorentaka tunnetaan säterinä 1500-luvun lopulta.[1] Alun perin se on kuulunut Joensuun ja Wiurilan kartanoiden yhteyteen.[2] Horn-suku omisti kartanon 1700-luvulle asti, jolloin se myytiin käyttämättömänä. Se on ollut merkittävä kartano, sillä tällaisia kivilinnoja rakensivat vain korkeimmat aateliset.[1]
Vuorentaka oli asumattomana 1700-luvun jälkipuoliskolla pitkän aikaa. Kivirakennus raunioitui ja vuonna 1802 se muutettiin viljamakasiiniksi ja oli siinä käytössä yli 50 vuotta. Armfelt-suku osti kartanon ja entisöi päärakennuksen 1800-luvun puolivälissä.[1]
Rakennushistoria muokkaa
Päärakennuksen vanhin osa on harmaakiveä ja on peräisin 1400-luvun lopulta tai 1500-luvulta. Rakennus sijaitsee ympäristöään korkeammalla hallitsevalla paikalla. Alkuperäinen osa on muodoltaan erityisen tornimainen ja muoto on säilynyt nykypäivään asti. Vielä 1850-luvulla rakennusta ympäröi matala muuri. Armfeltien ostettua kartanon päärakennus korjattiin ja Peter Georg Sundiuksen piirustusten mukaan sitä laajennettiin 1854 - 1855. Tällöin rakennus sai pääosin punatiilisen goottilaisen ulkomuotonsa. [1]
Kartanon päärakennusta on korjattu 2000-luvulla Museoviraston avustuksella. Samalla rakennuksen sisäosat ovat saaneet takaisin 1800-luvun asunsa. Museovirasto on myös määritellyt Vuorentaan kartanon yhdeksi Suomen valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä.[3]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Vuorentaan kartano Moision yläasteen Kuninkaantie-projekti. Arkistoitu 1.2.2009. Viitattu 1.8.2009.
- ↑ Halikon kunnan verkkosivut halikko.fi. Arkistoitu 2.5.2009. Viitattu 1.8.2009.
- ↑ Vuorentaan kartano Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
Aiheesta muualla muokkaa
- "...näin, näin minä laivan seilaavan, kolme kreiviä laivassa...". Vuorentaustan historialliseen kartanoon liittyy kaksi tunnettua kansanlaululegendaa, Seura, 14.07.1937, nro 28, s. 22, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot