Muurlan Koski
Muurlan Koski on kylä Salon kaupungin Muurlassa. Kylä sijaitsee Ylisjärven koillisosaan laskevan Koskenjoen eli Ruotsalanjoen suulla.
Kosken kyläkeskus Koskipakka on syntynyt vanhalle torpparialueelle Koskenmäen itärinteelle. Koskipakan pohjoispuolelta virtaavan Koskenjoen varrella on Kosken kartano eli Eriksberg. Seututie 110 kulkee kartanon pohjoispuolelta kyläalueen pohjoisosan halki. Kosken kyläalue ulottuu Koskipakalta suorakulman muotoisesti kaakkoon entiselle kunnanrajalle saakka.[1] Koskenpakan läpi kulkeva Koskenkyläntie yhdistyy kyläkeskuksen eteläpuolella Muurlantiehen. Risteysalueen läheisyydessä on Versowoodin lavatehdas. Muurlantie varrella on myös hieman asutusta, kuin myös Ruotsalan vastaisella rajalla 110-tien pohjoispuolella.[2]
Kosken alueelta on tehty useita kivikautisia löytöjä.[3] Koski mainitaan ensimmäisen kerran 1300-luvulla. Vuoden 1540 maakirjan mukaan kylässä oli neljä tilaa. Näistä yksi läänitettiin vuonna 1609 Hans Munck af Fulkilalle säteritilaksi, joka nimettiin Eriksbergiksi. Säteri peruutettiin kruunulle vuonna 1683 ja siitä tehtiin kruunun virkatalo. Yksityisomistukseen Eriksberg palasi jo 1693[4]. Isojako toteutettiin Koskella 1796, jolloin kylässä oli kartanon lisäksi kaksi muuta tilaa. Eriksbergiin liitettiin naapurikylän Järven kantatila Pajari vuonna 1818 ja omasta kylästä Kollarin tila vuonna 1909. Vuonna 1919 Koskipakkaan perustettiin kansakoulu.[1] Valtatie 1:n vanha linjaus eli nykyinen 110-tie rakennettiin Kosken läpi 1930-luvulla.[5]
1920-, 1930- ja 1940-luvulla kylän torpista ja entisistä työväen asunnoista lohkottiin seitsemän itsenäistä tilaa. Sotien jälkeen kylään lohkottiin vielä 11 pientilaa sekä kaupan tontti. Kansakoulu paloi vuonna 1968 ja lopetti toimintansa.[1] Kylän kauppa on lopettanut toimintansa, mutta läheisen Muurlan kirkonkylän kasvu on yltänyt Muurlantietä pitkin myös Kosken puolelle.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Turun maakuntamuseon Sarakum-projekti, Muurlan kulttuuriympäristö ja arvot, s. 34–36. Turun maakuntamuseo, 2005. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Kansalaisen karttapaikka Maanmittauslaitos. Viitattu 1.3.2024.
- ↑ Koski 2 Kulttuuriympäristön paikkaikkuna: Museovirasto. Viitattu 1.3.2024.
- ↑ Laura Ahva: Eriksbergin kartano kertoo sotilaiden suurmiesten historiasta. Salon Seudun Sanomat, 1.9.2002, nro 237, s. 13. SSS:n arkisto.
- ↑ Matti Grönroos: Kyläteistä valtaväyliin mattigronroos.fi. Viitattu 1.3.2024.