Kytö (Halikko)
Kytö on kylä Halikossa Salon länsilaidalla lähellä Hajalaa. Kylässä sijaitsee E18-moottoritien Hajalan liittymä. Kytö on jaettu kansan suussa ja vanhoissa kirkon kirjoissa epämääräisesti Ala-Kytöön ja Perä-Kytöön. Nykyään kylä on hiljentynyt maanviljelyalue Hajalan taajaman pohjoispuolella.
Historia muokkaa
Kydössä on ollut asutusta jo kivikaudella, mistä kertovat useat arkeologiset löydökset. Kiinteä kyläkantainen asutus on kuitenkin vasta myöhäiskeskiajan uudisasutusta. Uuden ajan alussa kylä siirtyi pikkuhiljaa ulkopuolisille. Naantalin luostari, Wiurilan kartano ja Ruotsin kruunu jakoivat Kydön 1500-luvun loppuun mennessä. 1700- ja 1800-luvut Kytö oli kokonaan Armfelt-suvun omistuksessa. 1800-luvun lopussa metsät myytiin läheisille sahoille, jotka hakkauttivat ne tyystin. Vuonna 1911 Kytö jaettiin 34 itsenäiseen palstatilaan.[1]
Toisen maailmansodan jälkeen Kytöön asutettiin useita siirtoväen perheitä, jolloin kylän koko saavutti huippunsa. Kydössä toimivat saha, tervatehdas ja tiilitehdas. Lähimmät palvelut löytyivät lähellä olevista Kumiosta ja Hajalasta. 1960-luvun jälkeen kylä alkoi hiljetä ja vähitellen pienentyä. Uusia asuintaloja ei kylään enää rakennettu, ja monet tilat jäivät tyhjilleen.[1]
2000-luvun alussa kylän läpi rakennettiin valtatie 1, ja Kytöön sijoitettiin Hajalan liittymä. Tämä paransi huomattavasti syrjään jääneen Kydön liikenneyhteyksiä ja kylään on alettu jälleen rakentaa uusia asuntoja.
Maantiede muokkaa
Kytö sijaitsee Paimion rajalla Purilanjoen yläjuoksun laaksossa. Jokea kutsutaan Kydössä Kealanojaksi. Pinta-alaltaan Kytö on suuri ja sen asutuskeskittymät ovat pienet moottoritien eteläpuolinen Ala-Kytö, pohjoispuolinen Perä-Kytö ja uudempi Mustassuo lähempänä Kumiota. Noukkilan historiallinen kylätontti on Perä-Kydön luona, mutta tuloksena 1800-luvun isojaonjärjestelystä se kuuluu nykyään Kydön kylään, ja Noukkilan kylään nykyään kuuluva alue on pohjoisessa Kumion kulmakunnalla.[1][2]
Kydön itäosassa on suuria soita. Aluetta hallitsevat useat kallioiset mäet, jotka ovat metsittyneet. Maaston korkeuserot ovat suuret ja tasaisimmat alueet Purilanjoen ja Tapiolanojan laaksot ovat viljeltyjä.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Turun maakuntamuseon SARAKUM-projekti: Halikon kulttuuriympäristö ja arvot, s. 98
- ↑ Maanmittaushallitus, Maanmittaushallituksen uudistusarkisto. Halikko, Kytö; Isojaonjärjestely Kytö nimisessä kylässä sekä Noukkilan yksinäistilan kartta ja asiakirjat 1892-1892 (A9:33/1-10). Arkistolaitos. Kartan verkkoversio Arkistolaitoksen digitaaliarkistossa (viitattu 8.11.2015)